Miksi olet vaihtanut tai aiot vaihtaa sukunimeä naimisiin mennessä?

Mietin samaa kun vaimoni ilmoitti ottavansa sukunimeni.

Toisaalta tunnen miehiä jotka ovat ottaneet vaimonsa sukunimen joten....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieskin vaihtaa nimensä. Otetaan uusi yhteinen tyyliin Merrankoski (Meronen + Koskinen).

Mikä.on merra ja ketä hän koski?

Merta ja koski. Ei ole vaikeita. 

Itselläni tämä on jokseenkin ajankohtainen aihe. Isäni kuoli viime vuoden lopulla, emmekä ole olleet missään tekemisissä vuosikausiin. Hän ei ollut hyvä isä ja aloin pohtimaan, että pitäisikö minun vaihtaa sukunimeni joksikin toiseksi. En tiedä mitään suvustani, joten sieltä ei löydy korvaavaa sukunimeä ja sen takia se olisi pitänyt vain päättää. Kumppanini sitten ehdotti puolitosissaan, että mitä jos menisimme naimisiin?

Tätä olemme nyt pohtineet ja jos menemme naimisiin ottaisin siis miehenä naisystäväni sukunimen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista surullisin syy on se, että saa olla mahdollisten lastensa kanssa saman niminen. Tähänkin törmää hämmentävän usein. Miksi ainut keino äidille olla samanniminen omien lastensa kanssa on luopua omasta nimestään? Nainenhan sen lapsen tekee ja yleensä myös hoitaa.

Mitäs surullista tässä on? Mulla on yhdistelmänimi just tuosta syystä: haluan, että meillä on perheenä joku yhteinen nimi. Mä en oo tehnyt enkä hoitanut lapsiamme yksin. Jos haluat surra mun puolesta, niin anna mennä.

En vaihtaisi ellei mies toteuttaisi todellakin husbandin ominaisuuksia eli elättäisi naista sataprosenttisesti ja loppuelämän. Sukunimeä ei saa vaihdella rajattomasti

Nämä keissit missä naiset ovat vaihtaneet jonkun 50/50 paskahousun takia nimensä ovat säälittäviä ja misogyynisiä. Miksi ihmeessä ylipäätään menet naimisiin 50/50 paskahousun kanssa ja vielä annat hänen egoilla ja machoilla nimesi omakseen, ihan kuin hän elättäisi sinua :D Säälittäviä ukkoja ja noloja akkoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieskin vaihtaa nimensä. Otetaan uusi yhteinen tyyliin Merrankoski (Meronen + Koskinen).

Mikä.on merra ja ketä hän koski?

Merta-merran 

Merta on kalanpyydys. Ihan yleistietoa 😄

Koska mä voin 🤩

Otettiin yhteinen uusi sukunimi naimisiin mennessä. Vuosi oli 1993 ja kyllä sitä silloin päiviteltiin, kun ei kukaan silloin sellaista tehnyt. Jo pelkästään sen takia kannatti vaihtaa. Oli hauska seurata kun sukulaisilla meni aivot solmuun. Sanottiin vielä perusteluksi "muuten vaan" 😅. Oikea perustelu oli että kummallakin oli niin kaamea sukunimi, ettei haluttu enää lapsille sellaista riesaa antaa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tämä on jokseenkin ajankohtainen aihe. Isäni kuoli viime vuoden lopulla, emmekä ole olleet missään tekemisissä vuosikausiin. Hän ei ollut hyvä isä ja aloin pohtimaan, että pitäisikö minun vaihtaa sukunimeni joksikin toiseksi. En tiedä mitään suvustani, joten sieltä ei löydy korvaavaa sukunimeä ja sen takia se olisi pitänyt vain päättää. Kumppanini sitten ehdotti puolitosissaan, että mitä jos menisimme naimisiin?

Tätä olemme nyt pohtineet ja jos menemme naimisiin ottaisin siis miehenä naisystäväni sukunimen.

Olen itse vaihtanut sukunimen siitä syystä etteivät muut nimeä kantavat edusta arvojani enkä pidä myöskään ajatuksesta, että sukuun naidaan tosi alaluokan ihmisiä vaan siksi että heiltä saa pimperoa. En halua assosioitua näihin ihmisiin sillä en toimi samoilla arvoilla ja periaatteilla. Ja totta kai isä oli siitä loukkaantunut - kuten muutenkin väkivaltainen macho egoidiootti - mutta se ei ole minun ongelmani. Kannattaisi elää niin että sukuun todella halutaan kuulua eikä vaan perseillä ja sitten ihmetellä, kun perseilyllä on seuraukset. Nimiä joilla on tehty jotain arvokasta arvostetaan eikä niitä haluta vaihtaa

En kuitenkaan välttäämttä suosittele tuota että ottaa jonkun toisen ihmisen nimen, varsinkaan naismiessuhteessa. Sen verran harvinaista nykypäivänä että nuo liitot kestäisivät lasten tulon, että sitten olet taas samassa pisteessä kun vaimosi oli muka "paska" kun lakkasi antamasta sinulle seksiä lasten tulen myötä ja nyt kannat hänen nimeään

Vierailija kirjoitti:

Otettiin yhteinen uusi sukunimi naimisiin mennessä. Vuosi oli 1993 ja kyllä sitä silloin päiviteltiin, kun ei kukaan silloin sellaista tehnyt. Jo pelkästään sen takia kannatti vaihtaa. Oli hauska seurata kun sukulaisilla meni aivot solmuun. Sanottiin vielä perusteluksi "muuten vaan" 😅. Oikea perustelu oli että kummallakin oli niin kaamea sukunimi, ettei haluttu enää lapsille sellaista riesaa antaa.

Lapset ja suvun levittäminen on joillekin niin iso egoboosti että he oikeasti loukkaantuvat jos lapsi ei esittele itseään heidän nimellään. Kertoo paljon siitä millaiset motiivit ja mikä on ihmisen aito välittämisen taso. Todella machoa ja vammaista toimintaa

Vierailija kirjoitti:

Olisi suotavaa että nainen ottaa miehen sukunimen naimisiin mennessä, osoittaa sitoutumista.

Olin tyytyväinen kun tyttärein piti oman nimensä avioituessaan. Vauraan sukunsa nimen ja nimen jolla on tunnettu työelämässä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin 100%:ssa avioliittoja mies kirjoittaa nimensä muijaan kuten muuhunkin omaisuuteensa.

Niin mutta ei sen tarvitsisi olla niin.

Ymmärsitkö edes mitä tuo edellinen kommentti tarkoitti? 🙄

Jos menisimme naimisiin miesystäväni kanssa, pitäisin  oman sukunimeni. Kamalan ruma se on, eikä sovi yhtään etunimeni kanssa, mutta silti osa identiteettiäni. 

Minulla oli nen-päätteinen sukunimi, joka keikkui usein netin "rumimmat sukunimet" -keskusteluissa mukana. Mieheni sukunimi on joidenkin mielestä outo, mutta ei sentään ole nen-päätteinen. Ilolla vaihdoin sukunimeni.

Olen mies. Otin vaimoni sukunimen. Oma sukuni on lähes tulkoon kaikki juoppoja sekä omissa porukoissaan viihtyvää yksinkertaista porukkaa. En ole, enkä halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Nimen vaihtaminen oli osa irtaantumista siitä suvusta. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tämä on jokseenkin ajankohtainen aihe. Isäni kuoli viime vuoden lopulla, emmekä ole olleet missään tekemisissä vuosikausiin. Hän ei ollut hyvä isä ja aloin pohtimaan, että pitäisikö minun vaihtaa sukunimeni joksikin toiseksi. En tiedä mitään suvustani, joten sieltä ei löydy korvaavaa sukunimeä ja sen takia se olisi pitänyt vain päättää. Kumppanini sitten ehdotti puolitosissaan, että mitä jos menisimme naimisiin?

Tätä olemme nyt pohtineet ja jos menemme naimisiin ottaisin siis miehenä naisystäväni sukunimen.

Ei sukunimen takia tarvitse naimisiin menneä. Voit ottaa puolisosi sukunimen jos olette asuneet 5 vuotta yhdessä tai teillä on yhteinen lapsi.

Mun serkku vaihdatti lapsensa sukunimeksi hänen uuden miehensä sukunimen.

Minusta yhteinen sukunimi on ihan asiallinen tapa ilmaista avioliitto. 

Olen ollut työpaikalla jossa avioparilla oli eri sukunimet ja olisihan se ollut ihan hyvä tietää, että he olivatkin avioliitossa keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Otettiin yhteinen uusi sukunimi naimisiin mennessä. Vuosi oli 1993 ja kyllä sitä silloin päiviteltiin, kun ei kukaan silloin sellaista tehnyt. Jo pelkästään sen takia kannatti vaihtaa. Oli hauska seurata kun sukulaisilla meni aivot solmuun. Sanottiin vielä perusteluksi "muuten vaan" 😅. Oikea perustelu oli että kummallakin oli niin kaamea sukunimi, ettei haluttu enää lapsille sellaista riesaa antaa.

Tällänen 90-luvulla keksitynnyhteisen nimen ottaneet erosivat kymmenkunta vuotta sitten. Vaimo otti takaisin tyttönimensä, sen ruman, samoin mies omansa. Lapset ovat näitä "tunteenpaloja" vielä. Aikuisina tietysti voivat halutessaan nimensä muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun serkku vaihdatti lapsensa sukunimeksi hänen uuden miehensä sukunimen.

Veljeni sulunimi on lapsella jonka hänen eksänsä sai yksin eron jälkeen. Eksä piti veljeni sukunimen joten au-lapsi sai äitinsä käytössä olevan sukunimen.

Eksä kuoli kun lapsi oli alaikäinen. Joku lakimies oli soitranut veljelleni sukuselvitysten jälkeen saako lapsi pitää sukunimen. Veljeni oli sanonut ettei haittaa, olkoon.