Miksi olet vaihtanut tai aiot vaihtaa sukunimeä naimisiin mennessä?

Otin miehen sukunimen kun se kuulostaa aateliselta de-etuliitteineen vaikkei se sitä ole. Komia nimi kuitenkin. 

Nykyään on muitia keksiä uusi yhteinen sukunimi jota ei ole kellään muulla 🤦 

Vierailija kirjoitti:

Kaikista surullisin syy on se, että saa olla mahdollisten lastensa kanssa saman niminen. Tähänkin törmää hämmentävän usein. Miksi ainut keino äidille olla samanniminen omien lastensa kanssa on luopua omasta nimestään? Nainenhan sen lapsen tekee ja yleensä myös hoitaa.

Tästä syystä nimeän lapseni omalle sukunimelleni, enkä miehen. Ja mies ymmärtää sen onneksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa perinteissä on ? Yhtä lailla lapset kuuluvat isällekin, eikös lapset ole yhdessä rakkaudella tehty. Siksi isän nimi. 

Sitä paitsi biologisesti äiti tiedetään aina, isästä ei ole varmuutta. Paitsi jos on isän sukunimi.

Jos lapset kuuluvat yhtä lailla molemmille, niin sillä logiikalla heille pitäisi antaa yhtä lailla molempien nimet. Espanjassahan näin tehdäänkin.

Pidin naimisiin mennessä oman sukunimeni, mutta muutin myöhemmin mieltäni ja vaihdoin miehen nimeen. Lapset olivat syntyneet tässä välissä ja saaneet miehen nimen, ja suhteeni omiin vanhempiini oli lähes olematon. Kai siinä tuli jokin yhteenkuuluvuuden tunne mieluummin aikuisiän ydinperheeseeni, kuin siihen, mihin olin itse syntynt. 

Vierailija kirjoitti:

Otan kaksoisnimen tyyliin Virtanen-Heiskanen

Älä ota. Hölmöistä

Hölmöin

Tykkään mieheni nimestä ja koko perheellä on sama sukunimi.

Me käytetäänkin meistä lausetta me Virtaset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa perinteissä on ? Yhtä lailla lapset kuuluvat isällekin, eikös lapset ole yhdessä rakkaudella tehty. Siksi isän nimi. 

Sitä paitsi biologisesti äiti tiedetään aina, isästä ei ole varmuutta. Paitsi jos on isän sukunimi.

Jos lapset kuuluvat yhtä lailla molemmille, niin sillä logiikalla heille pitäisi antaa yhtä lailla molempien nimet. Espanjassahan näin tehdäänkin.

Lapset eivät "kuulu" kuin emolleen, tuo että mies ottaa naisen omistukseensa ja lapset omistukseensa on ihan vaan ihmiskauppaa ja lapsenryöstöä. Ennen kaupattiin naisia miesten sukuihin ja nykyään mies varastaa naisen lapset. Mikään muu nisäkäs ei muuten toimi näin, kyseessä on ihan vaan ihmiskoirasten sekoboltseus. Tai no, apinakoiraat ovat alkaneet tekemään tätä sellaisissa heimoissa, joissa ihmiset ruokkivat naaraita (ja poikasia). Ne vievät poikasen saadakseen itse huomiota ja ruokaa. Poikasen kehitys häiriintyy, sillä ei saa lajityypillistä hoivaa ja ravintoa, mutta mitäpä ahne ja itsekäs, lyhytnäköinen koiras siitä välittäisi

Vierailija kirjoitti:

Pidin naimisiin mennessä oman sukunimeni, mutta muutin myöhemmin mieltäni ja vaihdoin miehen nimeen. Lapset olivat syntyneet tässä välissä ja saaneet miehen nimen, ja suhteeni omiin vanhempiini oli lähes olematon. Kai siinä tuli jokin yhteenkuuluvuuden tunne mieluummin aikuisiän ydinperheeseeni, kuin siihen, mihin olin itse syntynt. 

Joo mutta tämä ei selitä sitä miksi sinun pitäisi muuttua miehen egoksi ettekä esimerkiksi kehittäisi omaa sukunimeä tai mies ottaisi sinun nimeäsi. Naiset ovat uuvatteja ja inhoavat itsekin itseään selvästi

Miksi en?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan kaksoisnimen tyyliin Virtanen-Heiskanen

Älä ota. Hölmöistä

Hölmöin

Miten niin? Miehen sukunimen ottaminen jos tämä ei elätä naista on absuluuttista typeryyttä, pokkurointia vailla palkkiota. Tekevätkö naiset tätä jostain uhasta ja painostuksesta? Lapsuudennimi on siinä mielessä parempi, että se on sentään sisältänyt jotakin huolenpitoa ja välittämistä, ainakin jossain määrin. Kiinassa naiset eivät koskaan vaihda nimeään vaan pitävät aina lapsuudennimensä ja siellä mies joutuu myös maksamaan (nykypäivänäkin) bride pricen, jos haluaa itselleen vaimon. Tämä siis maksetaan naisen suvulle eli nainen on ihmiskauppatavara. Mutta nainen voi ihan hyvin vaikka itse vaatia sellaista, kun kerran itse itsensä omistaa ja elättää. Koska miksipä ei.

Vierailija kirjoitti:

Miksi en?

Koska se on naisvihamielistä ja sisältää konnotaation että olet kauppatavaraa - josta ei ole ilmeisesti edes maksettu kenellekään mitään? Halojata halloo. Arvokkaampaa olisi vaihtaa sukunimekseen vaikka orvokki tai kenguru välittömästi kun vanhempien elatus loppuu ja aloittaa itsensä elatuksen. Ihan turha nimittäin sitä isänkään nimeä on kantaa jos isä ei elätä.

Haluttiin miehen kanssa yhteisen sukunimi perheelle, joten vaihdettiin yhdessä.

Onpas täällä paljon katkeria miestenvihaajia. Mistä olette tuollaisen mieskuvan saaneet, ettei isät muka välitä lapsistaan ? Mistä rikollispäihdepiireistä olette lastenne isät hakeneet ? Ja onko omat isänne olleet huonoja vanhempia ja sitten olette toistaneet lapsuudenkodin kaavaa ja pariutuneet huonojen ihmisten kanssa ? 

Suurin osa miehistä on kilttejä ja tunnollisia isiä. Oman kokemukseni mukaan harvassa on miehet, jotka ei lapsistaan huolehdi. Olen töissä miesvaltaisella alallla eikä täällä mitään lapsensa hylkääjiä ole. 

Isäni, veljeni, mieheni, muut sukulaiset ja tuttavat, kavereiden miehet ja isät on kaikki hyviä vanhempia. Ja totta kai on lapsen  tässä ajassa ja yhteiskunnassa normaalia saada isänsä nimi. 

Eka kerralla vaimon piti ottaa miehensä nimi, tokan kerralla otin kaksois nimen, oman tyttönimen-miehen nimen.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista surullisin syy on se, että saa olla mahdollisten lastensa kanssa saman niminen. Tähänkin törmää hämmentävän usein. Miksi ainut keino äidille olla samanniminen omien lastensa kanssa on luopua omasta nimestään? Nainenhan sen lapsen tekee ja yleensä myös hoitaa.

Miksi suret toisen tekemiä päätöksiä?

Koska nämä päätökset (kun niitä tarpeeksi usea tekee) vaikuttavat pitkällä aikavälillä myös muihin. 

Ei tullut mieleenkään vaihtaa nimeä. Eikä mieskään vaihtanut.

Minulle sillä on symbolinen merkitys ja haluan saman nimen kuin lapsemme. Otan tosin kaksoisnimen jotta omani säilyy, tyyliin Tarvanen. - Huhtaja.

Vierailija kirjoitti:

Minulle sillä on symbolinen merkitys ja haluan saman nimen kuin lapsemme. Otan tosin kaksoisnimen jotta omani säilyy, tyyliin Tarvanen. - Huhtaja.

Sillä lapsellahan on automaattisesti äidin nimi, ellei sitä erikseen vaihda.

Oma nimi ruma ja aiheutti kiusaamista koulussa. Nyt on parempi nimi vaikkei mitenkään erikoinen, ruotsinkielinen -son loppuinen.