Miksi olet vaihtanut tai aiot vaihtaa sukunimeä naimisiin mennessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten on hyvä pitää oma nimi erotessa helppoa ja lapsille antaa naisen suvun nimi .  Jos mies ei välitä lapsista eikä maksa elatusmaksuja miksi niillä olisi miehen suvun nimi ? 

Miksi tehdä lapsia miehelle joka ei välitä lapsista?

Oli kova vauvakuume. Omaa etuani ajattelin.

Vierailija kirjoitti:

Noin 100%:ssa avioliittoja mies kirjoittaa nimensä muijaan kuten muuhunkin omaisuuteensa.

Niin mutta ei sen tarvitsisi olla niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista surullisin syy on se, että saa olla mahdollisten lastensa kanssa saman niminen. Tähänkin törmää hämmentävän usein. Miksi ainut keino äidille olla samanniminen omien lastensa kanssa on luopua omasta nimestään? Nainenhan sen lapsen tekee ja yleensä myös hoitaa.

Miksi suret toisen tekemiä päätöksiä?

Kyllähän se on surullista, että ajatus miehen oikeudesta saada säilyttää oma nimensä ja antaa sen lapselleen on niin tiukassa, että äideille ei jää muuta keinoa kuin luopua omasta nimestään saadakseen olla saman niminen lapsensa kanssa. Monesti näistä ei edes keskustella, vaan status quo on se, että isän nimi mahdollisille lapsille ja äiti ehkä maksimissaan saa valita vaihtaako nimensä vai onko eri niminen lastensa kanssa. Mikä tässä ei ole mielestäsi surullista?

Yhtä laillahan se oikeus on naisella. Mutta ole toki surullinen muiden puolesta. Ihan oms häpeäsi.

Kuinka moni mies istuu alas keskustellakseen neutraalisti siitä kumman nimi otetaan avioituessa tai lapsia hankkiessa? Kuinka moni sukulainen automaattisesti pitää miestä "hankalana" tai "epäkunnioittavana" mikäli hän ilmaisee haluttomuutensa vaihtaa sukunimeään tai pahimmillaan, antaa nimensä omalle lapselleen? Naisille tämä on arkipäivää. Ei todellakaan ole neutraali asetelma. 

Kyllä meillä ainakin se keskustelu käytiin hyvinkin neutraalisti, mutta todennäköisesti en olisi hänen ksnssaan edes harkinnut jos niin ei olisi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli miehelle tärkeää ja mies sitoutui minuun muutenkin ja on tehnyt paljon valintoja jotka on minulle tärkeitä.

 

Meillä ei esimerkiksi ole avioeroa - en koskaan olisi ottanut miehen nimeä jos olisi pitänyt ottaa myös avioehtosopimus.

Älä nyt vielä varmaksi sano ettei teillä ole.

Piti kirjoittaa avioehtoa, näköjään puhelin korjasi tekstin. Toki varmasti olisit voinut päätellä sen kontekstista. 

Niin, ei siitä avioerosta koskaan tiedä, mutta kun mies uskaltaa sitoutua minuun niin ettei tarvita avioehtoa, niin kai minä voin ottaa hänen sukunimen.

Monelle tämä voi olla täällä radikaali ajatus, mutta itse en ole mieheni vastustaja ja otan ihan mielelläni hänen sukunimen.

Pidin oman nimeni.

Olisi suotavaa että nainen ottaa miehen sukunimen naimisiin mennessä, osoittaa sitoutumista.

Vierailija kirjoitti:

Olisi suotavaa että nainen ottaa miehen sukunimen naimisiin mennessä, osoittaa sitoutumista.

Kenelle se sitoutumunen pitää osoittaa jos puolisolle on ihan samantekevää otatko hänen sukunimensä vai et?

Alle 50% ottaa miehen sukunimen.

Mä pidin oman nimeni ja en ole katunut, päinvastoin. Lapsilla on miehen sukunimi, koska miehelle oli tärkeää, että lapsille tulee hänen sukunimi. Mieheni sukunimi ei olisi jatkunut heidän suvussa, jos lapsille ei olisi tullut miehen nimeä. Mulle taas ei ollut tärkeää se, että lapsilla olisi mun nimi, vaikka oma sukunimeni onkin kauniimpi.

Otin miehen nimen, mutta nyt kadun sitä. Uusi sukunimi ei ole ikinä tuntunut omalta ja edelleen  joskus vahingossa esittelen itseni tyttönimellä. 

Vierailija kirjoitti:

No jos nainen tekee lapsia itselleen omaan sukuun ei kannata vaihtaa nimeä . Miehen nimiin jos teet ne on sen suvun . 

Kyllä meillä ollaan osa myös äidin sukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista surullisin syy on se, että saa olla mahdollisten lastensa kanssa saman niminen. Tähänkin törmää hämmentävän usein. Miksi ainut keino äidille olla samanniminen omien lastensa kanssa on luopua omasta nimestään? Nainenhan sen lapsen tekee ja yleensä myös hoitaa.

Miksi suret toisen tekemiä päätöksiä?

Kyllähän se on surullista, että ajatus miehen oikeudesta saada säilyttää oma nimensä ja antaa sen lapselleen on niin tiukassa, että äideille ei jää muuta keinoa kuin luopua omasta nimestään saadakseen olla saman niminen lapsensa kanssa. Monesti näistä ei edes keskustella, vaan status quo on se, että isän nimi mahdollisille lapsille ja äiti ehkä maksimissaan saa valita vaihtaako nimensä vai onko eri niminen lastensa kanssa. Mikä tässä ei ole mielestäsi surullista?

Yhtä laillahan se oikeus on naisella. Mutta ole toki surullinen muiden puolesta. Ihan oms häpeäsi.

Kuinka moni mies istuu alas keskustellakseen neutraalisti siitä kumman nimi otetaan avioituessa tai lapsia hankkiessa? Kuinka moni sukulainen automaattisesti pitää miestä "hankalana" tai "epäkunnioittavana" mikäli hän ilmaisee haluttomuutensa vaihtaa sukunimeään tai pahimmillaan, antaa nimensä omalle lapselleen? Naisille tämä on arkipäivää. Ei todellakaan ole neutraali asetelma. 

Minun puolisollani oli tieteellisiä julkaisuja, kun menimme naimisiin, joten oli käytännöllisempää, että hän pitää oman nimensä.

Koska ihan itse halusin, ilman kenenkään painostusta. 

oma nimi oli pitkä kaksiosainen tyhmä, joten olin iloinen kun sain puolison sukunimen. Omaani jouduin aina oikomaan, kun jonnekin kaupaan vaikka varatessa jotain tavaraa piti nimi antaa, harvoin sen kukaan oikein ekakerralla sai vaikka ei mikään vierasperäinen ollutkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi suotavaa että nainen ottaa miehen sukunimen naimisiin mennessä, osoittaa sitoutumista.

Kenelle se sitoutumunen pitää osoittaa jos puolisolle on ihan samantekevää otatko hänen sukunimensä vai et?

Miksei sitten vaihdeta päittään, pitäähän miehenkin sitoutua?

Pidin oman nimeni. Nimi on mielestäni niin iso osa identiteettiä, että en voisi kuvitella vaihtavani. Ajattelen, että olemme miehen kanssa tasaveroisia kumppaneita omilla nimillämme. En siirry miehen sukuun eikä hän minun. Kummankin sukuun kuulumme siihen sukuun kuuluvan kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Otan kaksoisnimen tyyliin Virtanen-Heiskanen

Olisi tylsää 2 nen päätteistä nimeä liittää yhteen

Meillä oli helvetillinen riita sukunimestä. Suostuin pitkin hampain yhdistelmäsukunimeen ja vaan siksi että se oli ihan järkevä yhdistelmä. Mies ei uskaltanut ehdottaa tuon jälkeen avioehtoa, joten sitä ei sitten ole. Kalliiksi tulee tuo sukunimivaatimus jos joskus erotaan. En olisi kyllä mennyt naimisiin jos tuohon päälle olisi tullut avioehto.

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei jatka isänsä nimeä. Nainen ottaa aviomihensä nimen merkiksi siirtymisestä miehensä holhoukseen ja omistukseen. Olisi myös hassua jos avioparin postilastikossa lukee appiukon nimi. Tulee mieleen asuuko appiukko samassa taloudessa.

Typerä 😡 Mies ei omista vaimoaan 

Mä en ollut sukua mun sukunimelle. Olin saanut kasvatti-isäni nimen 7-vuotiaana.

Halusimme koko perheelle yhteisen nimen ja mietimme kolmea vaihtoehtoa: mun äidin tyttönimeä (eli mun ekaa sukunimeä), miehen äidin tyttönimeä ja miehen sukunimeä. Päädyimme viimeiseen. Miehen äidin nimi olisi ollut harvinainen, kaksi muuta tosi yleisiä. Ajateltiin, että tuo valitsemamme sopii meidän perheelle parhaiten.