Miksi olet vaihtanut tai aiot vaihtaa sukunimeä naimisiin mennessä?

Vierailija kirjoitti:

No jos nainen tekee lapsia itselleen omaan sukuun ei kannata vaihtaa nimeä . Miehen nimiin jos teet ne on sen suvun . 

Kyllä ainakin omani ovat molempien sukua.

Halusin, että koko perheellä on sama nimi. Vanhemmilla ja lapsilla. Olen muutenkin perinteitä arvostava.  Tuo oli helppo ja selvä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista surullisin syy on se, että saa olla mahdollisten lastensa kanssa saman niminen. Tähänkin törmää hämmentävän usein. Miksi ainut keino äidille olla samanniminen omien lastensa kanssa on luopua omasta nimestään? Nainenhan sen lapsen tekee ja yleensä myös hoitaa.

Lapset saa automaattisesti äidin sukunimen. Miksi oma nimi pitäisi vaihtaa, jotta lapset saisi saman nimen?

Naisten on hyvä pitää oma nimi erotessa helppoa ja lapsille antaa naisen suvun nimi .  Jos mies ei välitä lapsista eikä maksa elatusmaksuja miksi niillä olisi miehen suvun nimi ? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista surullisin syy on se, että saa olla mahdollisten lastensa kanssa saman niminen. Tähänkin törmää hämmentävän usein. Miksi ainut keino äidille olla samanniminen omien lastensa kanssa on luopua omasta nimestään? Nainenhan sen lapsen tekee ja yleensä myös hoitaa.

Miksi suret toisen tekemiä päätöksiä?

Kyllähän se on surullista, että ajatus miehen oikeudesta saada säilyttää oma nimensä ja antaa sen lapselleen on niin tiukassa, että äideille ei jää muuta keinoa kuin luopua omasta nimestään saadakseen olla saman niminen lapsensa kanssa. Monesti näistä ei edes keskustella, vaan status quo on se, että isän nimi mahdollisille lapsille ja äiti ehkä maksimissaan saa valita vaihtaako nimensä vai onko eri niminen lastensa kanssa. Mikä tässä ei ole mielestäsi surullista?

Noin 100%:ssa avioliittoja mies kirjoittaa nimensä muijaan kuten muuhunkin omaisuuteensa.

Olin niin vanhanaikainen, etten nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa. Miehen nimi "kuului" ottaa.

Myöhemmin olen katunut, koska oma nimeni on niin kaunis ja harvinainen. Ei sitä nuorena tajunnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista surullisin syy on se, että saa olla mahdollisten lastensa kanssa saman niminen. Tähänkin törmää hämmentävän usein. Miksi ainut keino äidille olla samanniminen omien lastensa kanssa on luopua omasta nimestään? Nainenhan sen lapsen tekee ja yleensä myös hoitaa.

Miksi suret toisen tekemiä päätöksiä?

Kyllähän se on surullista, että ajatus miehen oikeudesta saada säilyttää oma nimensä ja antaa sen lapselleen on niin tiukassa, että äideille ei jää muuta keinoa kuin luopua omasta nimestään saadakseen olla saman niminen lapsensa kanssa. Monesti näistä ei edes keskustella, vaan status quo on se, että isän nimi mahdollisille lapsille ja äiti ehkä maksimissaan saa valita vaihtaako nimensä vai onko eri niminen lastensa kanssa. Mikä tässä ei ole mielestäsi surullista?

Yhtä laillahan se oikeus on naisella. Mutta ole toki surullinen muiden puolesta. Ihan oms häpeäsi.

Itselläni oli kyllä kaunis ja harvinainen suomenkielinen sukunimi. Puolisolla melko tylsä ruotsinkielinen. Puolison nimi otettiin, koska yhtä köyttä alettiin vetämään ja samaa joukkuetta ollaan.

Otin kyllä tyttönimellä varasähköpostin joka on muutamaan paikkaan käytössäkin. Onhan muillakin taiteilijanimiä tai kirjailijanimiä. Voin vallan hyvin esiintyä tietyissä tilanteissa vanhalla nimellä. Se on mielestäni edelleen nimeni, jonka voin ottaa takaisinkin. 

Vaihto 1 päästäkseni eroon tyttönimestäni, vaihto 2 helpompaan.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinenkin sukunimeni on miehen, isäni. Minulla ei ole läheistä suhdetta häneen eikä hänen sukunimeensä. On aika samantekevää, mikä sukunimeni on. 

Miksi miehille nämä ei ole koskaan yhdentekeviä? Ihan sama millainen Lörslärä miehellä on sukunimenä ja naisella nimi ritarihuoneelta, Lörslärien suvun kunnia rikkoutuu mikäli lapsestakin ei tule Lörslärää. Vain naisille on onnistuttu myymään ajatus siitä, että oma identiteetti (missä nimi on merkittävä muuttuja) olisi tosiasiassa mitättömyys minkä eteen ei kannata taistella ja mitä on noloa puolustaa. 

No jos nainen on itse nimeltään Helena Pölöpallonen, ja ottaa ekan miehen nimen AF Curxcerstaan, tottahan toki pitää nimestä kiinni vaikka ois jo viides mies kierroksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista surullisin syy on se, että saa olla mahdollisten lastensa kanssa saman niminen. Tähänkin törmää hämmentävän usein. Miksi ainut keino äidille olla samanniminen omien lastensa kanssa on luopua omasta nimestään? Nainenhan sen lapsen tekee ja yleensä myös hoitaa.

Miksi suret toisen tekemiä päätöksiä?

Kyllähän se on surullista, että ajatus miehen oikeudesta saada säilyttää oma nimensä ja antaa sen lapselleen on niin tiukassa, että äideille ei jää muuta keinoa kuin luopua omasta nimestään saadakseen olla saman niminen lapsensa kanssa. Monesti näistä ei edes keskustella, vaan status quo on se, että isän nimi mahdollisille lapsille ja äiti ehkä maksimissaan saa valita vaihtaako nimensä vai onko eri niminen lastensa kanssa. Mikä tässä ei ole mielestäsi surullista?

Sun selitykset on lähinnä hauskoja en tule niistä surulliseksi.

En oikein tykännyt tyttönimestäni ja halusin yhteisen sukunimen koko perheelle. Miehellä oli kiva norjalainen sukunimi ja hän asuu takiani Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli kyllä kaunis ja harvinainen suomenkielinen sukunimi. Puolisolla melko tylsä ruotsinkielinen. Puolison nimi otettiin, koska yhtä köyttä alettiin vetämään ja samaa joukkuetta ollaan.

Otin kyllä tyttönimellä varasähköpostin joka on muutamaan paikkaan käytössäkin. Onhan muillakin taiteilijanimiä tai kirjailijanimiä. Voin vallan hyvin esiintyä tietyissä tilanteissa vanhalla nimellä. Se on mielestäni edelleen nimeni, jonka voin ottaa takaisinkin. 

"Puolison nimi otettiin, koska yhtä köyttä alettiin vetämään ja samaa joukkuetta ollaan."

Ai kumpikin otti?

Vierailija kirjoitti:

Naisten on hyvä pitää oma nimi erotessa helppoa ja lapsille antaa naisen suvun nimi .  Jos mies ei välitä lapsista eikä maksa elatusmaksuja miksi niillä olisi miehen suvun nimi ? 

Miksi tehdä lapsia miehelle joka ei välitä lapsista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista surullisin syy on se, että saa olla mahdollisten lastensa kanssa saman niminen. Tähänkin törmää hämmentävän usein. Miksi ainut keino äidille olla samanniminen omien lastensa kanssa on luopua omasta nimestään? Nainenhan sen lapsen tekee ja yleensä myös hoitaa.

Miksi suret toisen tekemiä päätöksiä?

Kyllähän se on surullista, että ajatus miehen oikeudesta saada säilyttää oma nimensä ja antaa sen lapselleen on niin tiukassa, että äideille ei jää muuta keinoa kuin luopua omasta nimestään saadakseen olla saman niminen lapsensa kanssa. Monesti näistä ei edes keskustella, vaan status quo on se, että isän nimi mahdollisille lapsille ja äiti ehkä maksimissaan saa valita vaihtaako nimensä vai onko eri niminen lastensa kanssa. Mikä tässä ei ole mielestäsi surullista?

Yhtä laillahan se oikeus on naisella. Mutta ole toki surullinen muiden puolesta. Ihan oms häpeäsi.

Kuinka moni mies istuu alas keskustellakseen neutraalisti siitä kumman nimi otetaan avioituessa tai lapsia hankkiessa? Kuinka moni sukulainen automaattisesti pitää miestä "hankalana" tai "epäkunnioittavana" mikäli hän ilmaisee haluttomuutensa vaihtaa sukunimeään tai pahimmillaan, antaa nimensä omalle lapselleen? Naisille tämä on arkipäivää. Ei todellakaan ole neutraali asetelma. 

Se oli miehelle tärkeää ja mies sitoutui minuun muutenkin ja on tehnyt paljon valintoja jotka on minulle tärkeitä.

Meillä ei esimerkiksi ole avioeroa - en koskaan olisi ottanut miehen nimeä jos olisi pitänyt ottaa myös avioehtosopimus.

Vierailija kirjoitti:

No jos nainen tekee lapsia itselleen omaan sukuun ei kannata vaihtaa nimeä . Miehen nimiin jos teet ne on sen suvun . 

Suomessa lapset ovat ihan 18v täytettyään omia itsenäisiä ja täysivaltaisia ihmisiä. Voivat myös vaihtaa sukunimeään jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Se oli miehelle tärkeää ja mies sitoutui minuun muutenkin ja on tehnyt paljon valintoja jotka on minulle tärkeitä.

 

Meillä ei esimerkiksi ole avioeroa - en koskaan olisi ottanut miehen nimeä jos olisi pitänyt ottaa myös avioehtosopimus.

Älä nyt vielä varmaksi sano ettei teillä ole.