Lue keskustelun säännöt.
Onko/olisiko sinulle merkittävästi pienempituloisena ok elää parisuhteessa sinun tulotasosi mukaista elämää?
12.03.2026 |
Eli asuisitte tasan sen hintaisessa asunnossa, kuin mistä sinulla on varaa maksaa puolet. Matkustella jne tasan niin paljon tai vähän kuin mihin sinulla on varaa. Lapsilla vain ne harrastukset, joihin pystyt puoliksi osallistumaan.
Kumppani sitten säästää ja sijoittaa oman ylimenevän rahan. Ja avioehto tietysti.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Se maksaa suuremman osuuden tai kaiken jolla on enemmän tai huomattavasti enemmän varallisuutta. Muu ei enää ole parisuhde vaan jonkinlainen orjasopimus. Jos tulotaso ja varallisuus on sama sitten laitetaan 50/50 kulut.
Toisaalta, jos se toisen varallisuus on kertynyt säästäväisyydellä ja vaikka sijoittamisella, ei ole kovin reilua joutua antamaan pankkikorttia tuhlailevalle puolisolle. Tilanne, jossa toinen elää vaatimattomasti ja toinen shoppailee turhuuksia, ei ole kestävä. Onkin usein myös yhteisistä arvoista kiinni, mikä on välttämätön hankinta ja mikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon liian pienituloinen parisuhteeseen.
Ensinnäkin parisuhteessa on laitonta elää kahta elintasoa, puolisohan voisi tuossa tilanteessa haastaa oikeuteen. Lain edessä perhe on yksikkö, johon kumpikin osallistuu kykyjensä mukaisesti, joten nämä tulojensa mukaisesti kulut jakavat ovat myös periaatteessa laittomassa tilanteessa, vaikka tästä ei varmaan ole oikeutta koskaan käytykään.
Todella törkeää vaatia tuollaista myös lasten kannalta. En olisi ikinä tuollaisen miehen kanssa kyllä yhdessä ollutkaan saati tehnyt lapsia. Sitä paitsi olin alkujaan varakkaampi kuin mieheni. Asuimme mm. minun asunnossani eikä mies maksanut siitä killinkiäkään. Sittemmin tilanne on kääntynyt toisin päin.
En suosittele yhdellekään naiselle tuollaisen miehen kanssa pariutumista. Tunnen yhden vastaavan eli hyvin pihin miehen vaimon eikä kyllä käy kateeksi. Mutta sairaushan pihiyskin on, niitä rahoja kun ei hautaan mukaansa saa. Minä minä -ihmiset ovat aina todella ongelmallisia varsinkin läheisemmässä suhteessa. He ovat pihejä kaikessa muussakin.
Jyrkkä ja ehdoton mielipiteeni on tämä, vaikka muuten olenkin aika valmis katselemaan erilaisia ihmisiä. Ei piheys ja ahneus ihmistä läpeensä pahaksi tee, mutta he eivät mielestäni ole parisuhdekelpoisia. Mutta standardejahan on monia. Ehkäpä kaksi pihiä löytää nautintoa kulujaan tasatessa ja ynnäillessä.
"Ensinnäkin parisuhteessa on laitonta elää kahta elintasoa, puolisohan voisi tuossa tilanteessa haastaa oikeuteen."
Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa kuten hyvin tiedät. Laki ei pakota ostamaan puolisolle autoa vaikka itsellä olisi. Tämä liittyy vain ja ainoastaan riittävän elintason turvaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu tilanteesta. Meillä on kaksi lasta niin me olemme maksamme yhteisiä kuluja tulojen suhteessa. Mies vähän enemmän kuin minä. Nyt kun toinenkin lapsi on pian muuttamassa pois kotoa niin olen ehdottanut että sitten kun olemme kahdestaan niin laittaisimme kulut puoliksi.
Minä rakastan omaa puolisoani ja hänen tytärtään. Seurusteltiin toistemme kanssa reilut viisi vuotta ennen kuin muutettiin yhteen. Hänellä on ollut aika haastava elämä takanaan ja ollut taloudellisesti aina enemmän tai vähemmän heikoilla. Mutta hän on viisain ja sydämellisin ihminen ketä olen koskaan tavannut. Häneen läsnäolonsa on tehnyt minustakin paremman ihmisen. En tiennyt, että toista voi näin rakastaa kuin miten me rakastamme toisiamme.
Tyttärensä on kuin tytär minulle, aivan mahtava lapsi (äitinsä asuu toisessa maassa, ja vaikka heillä on ihan ok välit, näkevät he vain muutamia kertoja vuodessa).
Koska olen aina ollut hyvä tekemään rahaa, enkä näe sitä minkäänlaisena uhrauksena jakaa tätä maallista hyvää muillekin, oli itsestään selvää alusta asti, että minä rahoitan meidän elämämme. Puolisoni olisi voinut lopettaa työnteon, mutta halusi opiskella itselleen uuden ammatin ja ilomielin tuin tätä.
Ymmärrän, että taloudelliset asiat voivat jäytää välejä varsinkin jos sitä taloudellista liikkumatilaa on vähän. Minulla on siinä suhteessa hyvin ja tulen onnelliseksi kun näen kumppanini (ja lapsensa) onnellisena. Viime vuonna menimme ensimmäistä kertaa ei-Eurooppaan lomalle ja vitsi kun oli kivaa jakaa sitä kokemusta heidän kanssaan kun olivat aivan innoissaan.
N56
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla tulot yli 2 kertaa suuremmat kuin puolisolla. Kyllä meidän pitää elää samaa elintasoa, mutta hän ei myöskään saa mitään rajatonta käyttöoikeutta tililleni. Maksamme 40% tuloistamme yhteiselle tilille, josta maksetaan yhteiset menot. Minun osuuteni on siis kaksinkertainen. Toisaalta minulle jää silti enemmän säästöön kuin hänellä. En sponsoroi hänen hankintojaan mutta maksan kaikki lapsen kulut. Emme omista asuntoamme aivan puoliksi, osittain siksi kun maksan sitä niin paljon enemmän.
En lainkaan ymmärrä mitä nämä rajattomat käyttöoikeudet toisen tilille oikein ovat. Oletteko menneet naimisiin ihmisen kanssa, johon ette lainkaan luota niin että hän voi vaikka tyhjentää tilinne ostelemalla kalliita käsilaukkuja vai mistä oikein on kyse?
Oma lähtökohtani parivalinnassa oli puoliso, jolla on samat arvot ja tavoitteet kuin itselläni. En olisi ikinä nainut miestä, joka esim. harrastaa jotain mitä pidän turhana ja tylsänä niin että rahojen kuluttaminen sellaiseen olisi kirpaissut yhteisiltä tileiltämme.
En vain ymmärrä tällaista ajattelua alkuunkaan. En olisi naimisissa päivääkään miehen kanssa, joka ei voisi ottaa tililtäni rahaa tarpeellisiin menoihin. Eikä ole koskaan tarvinnut myöskään epäillä muissakaan asioissa menevätkö ne oikein ilman erityistä valvontaa. Jos tuollaista miestä ei olisi ollut, en olisi koskaan parisuhteeseen mennytkään. Rahankäyttötavat ovat kuitenkin aika olennaisia yhdessäelämisessä.
Me asutaan yksiössä, vuokra 440 euroa kk. Miehen kanssa maksetaan puoliksi vuokra. Sähkön hinta noussut 25 eurosta 36 euroon kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastan omaa puolisoani ja hänen tytärtään. Seurusteltiin toistemme kanssa reilut viisi vuotta ennen kuin muutettiin yhteen. Hänellä on ollut aika haastava elämä takanaan ja ollut taloudellisesti aina enemmän tai vähemmän heikoilla. Mutta hän on viisain ja sydämellisin ihminen ketä olen koskaan tavannut. Häneen läsnäolonsa on tehnyt minustakin paremman ihmisen. En tiennyt, että toista voi näin rakastaa kuin miten me rakastamme toisiamme.
Tyttärensä on kuin tytär minulle, aivan mahtava lapsi (äitinsä asuu toisessa maassa, ja vaikka heillä on ihan ok välit, näkevät he vain muutamia kertoja vuodessa).
Koska olen aina ollut hyvä tekemään rahaa, enkä näe sitä minkäänlaisena uhrauksena jakaa tätä maallista hyvää muillekin, oli itsestään selvää alusta asti, että minä rahoitan meidän elämämme. Puolisoni olisi voinut lopettaa työnteon, mutta halusi opiskella itselleen uuden ammatin ja ilomielin tuin tätä.
Ymmärrän, että taloudelliset asiat voivat jäytää välejä varsinkin jos sitä taloudellista liikkumatilaa on vähän. Minulla on siinä suhteessa hyvin ja tulen onnelliseksi kun näen kumppanini (ja lapsensa) onnellisena. Viime vuonna menimme ensimmäistä kertaa ei-Eurooppaan lomalle ja vitsi kun oli kivaa jakaa sitä kokemusta heidän kanssaan kun olivat aivan innoissaan.
N56
Ajattelen samoin kuin sinä. Rahan merkitys on siinä tuottaako se hyviä asioita rakastamilleen ihmisille. Pidän suoraan sanottuna sairaana sitä, jos suostuu elämään parisuhteessa saidan ihmisen kanssa. Ja vielä altistaa lapsensakin moiselle elämäntavalle ja esimerkille.
Se jolla on rahaa käyttää sitä yhteiseksi hyväksi, jos rakastaa. Jos näin ei tapahdu, ei kyseessä ole edes rakkaus. Näin itse ajattelen eikä ole tähän mennessä ollut syytä muuttaa tätä käsitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tulot yli 2 kertaa suuremmat kuin puolisolla. Kyllä meidän pitää elää samaa elintasoa, mutta hän ei myöskään saa mitään rajatonta käyttöoikeutta tililleni. Maksamme 40% tuloistamme yhteiselle tilille, josta maksetaan yhteiset menot. Minun osuuteni on siis kaksinkertainen. Toisaalta minulle jää silti enemmän säästöön kuin hänellä. En sponsoroi hänen hankintojaan mutta maksan kaikki lapsen kulut. Emme omista asuntoamme aivan puoliksi, osittain siksi kun maksan sitä niin paljon enemmän.
En lainkaan ymmärrä mitä nämä rajattomat käyttöoikeudet toisen tilille oikein ovat. Oletteko menneet naimisiin ihmisen kanssa, johon ette lainkaan luota niin että hän voi vaikka tyhjentää tilinne ostelemalla kalliita käsilaukkuja vai mistä oikein on kyse?
Oma lähtökohtani parivalinnassa oli puoliso, jolla on samat arvot ja tavoitteet kuin itselläni. En olisi ikinä nainut miestä, joka esim. harrastaa jotain mitä pidän turhana ja tylsänä niin että rahojen kuluttaminen sellaiseen olisi kirpaissut yhteisiltä tileiltämme.
En vain ymmärrä tällaista ajattelua alkuunkaan. En olisi naimisissa päivääkään miehen kanssa, joka ei voisi ottaa tililtäni rahaa tarpeellisiin menoihin. Eikä ole koskaan tarvinnut myöskään epäillä muissakaan asioissa menevätkö ne oikein ilman erityistä valvontaa. Jos tuollaista miestä ei olisi ollut, en olisi koskaan parisuhteeseen mennytkään. Rahankäyttötavat ovat kuitenkin aika olennaisia yhdessäelämisessä.
Eihän se ole edes teknisesti mahdollista että toisella olisi tilinkäyttöoikeus ellei sitä ole nimenomaisesti perustettu yhteistiliksi. Sinulla taitaa enemmän olla luottamuspula. Minulla on esimerkiksi meidän perheen kaikki sijoitukset omissa nimissäni eikä mieheni edes näe niitä, koska sellainen ei ole mahdollista teknisesti. Eikä ole ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten joo, mutta en edes tekisi lapsia tän kumppanin kanssa. Köyhyydessä joutuisivat parat elämään. Ei lapsia kannata tehdä, jollei ole valmis heihin panostamaan, myös taloudellisesti.
Aloituksen kumppani kuulostaa vähän eriskummalliselta. Haluaa syödä ja samalla säästää omat siivunsa perheen kakusta.
Kyllä, ja näin toimimmekin. Minä tienaan bruttona 2200 e/kk, mies 4600. Kaikki puoliksi, mies sijoittaa loput rahoistaan. Tänään kävi pankissa neuvottelemassa lainasta sijoitusasuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ensinnäkin parisuhteessa on laitonta elää kahta elintasoa, puolisohan voisi tuossa tilanteessa haastaa oikeuteen."
Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa kuten hyvin tiedät. Laki ei pakota ostamaan puolisolle autoa vaikka itsellä olisi. Tämä liittyy vain ja ainoastaan riittävän elintason turvaamiseen.
Sönkö sönkön. En jaksa enää linkata tänne asiaan liittyviä faktoja. Puolisolla pitää olla sama elintaso lain mukaan, kaksi tai useampi elintaso avioliitossa on laitonta. Jos ei huvita noudattaa lakia, voi pysytella avoliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ensinnäkin parisuhteessa on laitonta elää kahta elintasoa, puolisohan voisi tuossa tilanteessa haastaa oikeuteen."
Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa kuten hyvin tiedät. Laki ei pakota ostamaan puolisolle autoa vaikka itsellä olisi. Tämä liittyy vain ja ainoastaan riittävän elintason turvaamiseen.
Sönkö sönkön. En jaksa enää linkata tänne asiaan liittyviä faktoja. Puolisolla pitää olla sama elintaso lain mukaan, kaksi tai useampi elintaso avioliitossa on laitonta. Jos ei huvita noudattaa lakia, voi pysytella avoliitossa.
Höpö höpö.
Elatusvelvollisuus tarkoittaa sitä, ettei toinen saa toimeentulotukea ja asumistukea jos avio-(tai avo-)puoliso tienaa tarpeeksi. Vaimo tai aviomies on siis syötettävä, muuten elintaso saa todellakin olla eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tulot yli 2 kertaa suuremmat kuin puolisolla. Kyllä meidän pitää elää samaa elintasoa, mutta hän ei myöskään saa mitään rajatonta käyttöoikeutta tililleni. Maksamme 40% tuloistamme yhteiselle tilille, josta maksetaan yhteiset menot. Minun osuuteni on siis kaksinkertainen. Toisaalta minulle jää silti enemmän säästöön kuin hänellä. En sponsoroi hänen hankintojaan mutta maksan kaikki lapsen kulut. Emme omista asuntoamme aivan puoliksi, osittain siksi kun maksan sitä niin paljon enemmän.
En lainkaan ymmärrä mitä nämä rajattomat käyttöoikeudet toisen tilille oikein ovat. Oletteko menneet naimisiin ihmisen kanssa, johon ette lainkaan luota niin että hän voi vaikka tyhjentää tilinne ostelemalla kalliita käsilaukkuja vai mistä oikein on kyse?
Oma lähtökohtani parivalinnassa oli puoliso, jolla on samat arvot ja tavoitteet kuin itselläni. En olisi ikinä nainut miestä, joka esim. harrastaa jotain mitä pidän turhana ja tylsänä niin että rahojen kuluttaminen sellaiseen olisi kirpaissut yhteisiltä tileiltämme.
En vain ymmärrä tällaista ajattelua alkuunkaan. En olisi naimisissa päivääkään miehen kanssa, joka ei voisi ottaa tililtäni rahaa tarpeellisiin menoihin. Eikä ole koskaan tarvinnut myöskään epäillä muissakaan asioissa menevätkö ne oikein ilman erityistä valvontaa. Jos tuollaista miestä ei olisi ollut, en olisi koskaan parisuhteeseen mennytkään. Rahankäyttötavat ovat kuitenkin aika olennaisia yhdessäelämisessä.
Eihän se ole edes teknisesti mahdollista että toisella olisi tilinkäyttöoikeus ellei sitä ole nimenomaisesti perustettu yhteistiliksi. Sinulla taitaa enemmän olla luottamuspula. Minulla on esimerkiksi meidän perheen kaikki sijoitukset omissa nimissäni eikä mieheni edes näe niitä, koska sellainen ei ole mahdollista teknisesti. Eikä ole ongelmia.
Toki se on mahdollista, meillä ovat kaikki tilit yhteisiä ja yhteisessä käytössä. Toiselle vain lisätään tilinkäyttöoikeudet. Sijoituksista tässä ei ollut puhettakaan.
Minulle olisi, mutta tilanne muuttuu, kun ne lapset tulee kuvioihin. Kuka isä/äiti edes haluaa säästää itselleen rahaa samalla kun lapselle ei riitä vaikka suksiin/muuhun harrastuksiin rahaa? Veikkaan, että aika harva.
Minä olen meillä se parempituloinen, enkä kyllä jaksaisi elää puolison budjetilla kun pakko ei ole. Mieluummin maksan lomat, menot ja asumisen kuin köyhäilisin.
Taitaa olla viisainta lopettaa tämän aiheen käsittely, kun alkaa liikaa taas ärsyttää tämän palstan ensyklopedinen tietämättömyys ja ennen kaikkea väittäminen päivänselvästä asiasta, jonka selvittäminen olisi hyvin helppoa. Mutta ei. Ei ole kiinnostusta tietää, on vain väittämisen halu.
Minulla tulot yli 2 kertaa suuremmat kuin puolisolla. Kyllä meidän pitää elää samaa elintasoa, mutta hän ei myöskään saa mitään rajatonta käyttöoikeutta tililleni. Maksamme 40% tuloistamme yhteiselle tilille, josta maksetaan yhteiset menot. Minun osuuteni on siis kaksinkertainen. Toisaalta minulle jää silti enemmän säästöön kuin hänellä. En sponsoroi hänen hankintojaan mutta maksan kaikki lapsen kulut. Emme omista asuntoamme aivan puoliksi, osittain siksi kun maksan sitä niin paljon enemmän.