Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Sukupuolia on kaksi, mielenterveyshäiriöitä kuvitella muuta on enemmän
Kommentit (2261)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Monien mielenterveyshäiriöitten juuret ovat raskauden ja erityisesti synnytyksen aikaisissa tapahtumissa.
Ja ne puhkeavat vauvaiässä? Älä nyt viitsi, et sä itsekään enää pysty uskomaan tuohon.
1. Oletko koskaan kuullut lastenpsykiatriasta?
2. Koko tarinasi saattaa olla keksitty.
Olen kuullut lastenpsykiatriasta, niinhän sitä mun läheistäkin yritettiin "hoitaa". Lastenpsykiatria ei tunne vauva/taaperoiässä puhkeavia mielenterveyden häiriöitä, ellei kyse ole äärimmäisestä laiminlyönnistä jne.
Joo, tarinani voi toki sun näkökulmasta olla keksitty. Se ei kuitenkaan ole ainoa vastaava kokemus maailmassa, ja ne eivät kaikki voi olla keksittyjä. Varhaislapsuudesta saakka kestänyt, pysyvä kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on selkeästi tunnettu ilmiö.
Toisekseen, MINÄ tiedän, ettei tarinani ole keksitty, joten MINÄ tiedän miten päättömiä sun väitteet on. Ei sun jutuilla voi vakuuttaa ketään, jolla on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Propagandasi on suunnattu ihan muille tahoille.
Vauva/taaperoikäinen kykenee tulkitsemaan sukupuolen ainoastaan näkyvien/kehollisten ominaisuuksien perusteella. Se ei tietenkään sulje pois lapsilla yleisesti esiintyviä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, on kyseessä mielenterveyshäiriö. Ja transaktivistit ovat taitavia keksimään tarinoitakin.
Mistä tiedät? En lainkaan allekirjoita väitettäsi. Et sä pysty saamaan mua uskomaan tuohon hömppääsi. Koska mä TIEDÄN väitteesi valheellisiksi, mua kiinnostaa niissä yhäkin ainoastaan se, miksi asia on sulle niin tärkeä.
Löysin tämän hakusanalla "kuinka 2-vuotias tulkitsee sukupuolen". Tämä on suora lainaus Väestöliiton sivulta otsikosta "2-3 vuotiaan seksuaalisuus":
1. Mitä lapsessa tapahtuu? Vastaus: Opettelee käymään potalla. Huomaa, että tytöt ja pojat erilaisia.
2. Mitä lapsi voi tehdä ja kysyä? Vastaus: Sukuelimet kiinnostavat, katselee muiden pimppejä ja pippeleitä esim. saunassa. Pohtii eroja ääneen.
3. Miten aikuinen voi tukea ja ohjata lasta? Vastaus: Kerro, että tytöillä on pimppi, pojilla pippeli. Anna lapsen olla potalla omassa rauhassa. Opeta pesemään kädet WC-käynnin jälkeen.
Asia on minulle tärkeä, koska vastustan jyrkästi luonnonvastaista vallankumousta, jonka Suomen eduskunta, transjärjestöjen sekä lääketeollisuuden ja muitten taloudellista hyötyä ilmiöstä kuittaavien tahojen (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinoitten pseudotieteelliset poppatohtorit ja sukupuolenmuokkauskirurgit) toiveesta, käynnisti vuonna 2003 voimaan astuneen, alkuperäisen translain myötä.
Eli näin hienosti pystyt löytämään asiallista tietoa, että 2-3 -vuotias alkaa ymmärtää sukupuolten eron, on siitä kiinnostunut, pohtii eroja ja ymmärtää näin siis myös oman sukupuolensa.
Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset.
Niinkun, miten voi toisaalta ymmärtää asioita ja sitten heittää kaiken ymmärryksen romukoppaan, kun täytyy kehittää jotain raflaavaa propagandaa.
"Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. "
Niin miten se 2v. on havainnut olevansa eri sukupuolta kuin syntymäsukupuoli? Kysymys on silloin siitä, että lapsi ei assosioidu niihin muihin piirteisiin joita samanlaiset genitaalit omaavilla tyypillisesti on. He eivät ymmärrä että esim. ne pitkät hiukset eivät johdu pimpistä, vaan olettavat että pitkähiuksisella henkilöllä on pimppi. Siksi he voivat helposti ajatella sinne kouluikäiseksi asti, että tyttönukke muuttuu poikanukeksi kun siltä leikkaa hiukset ja vaihtaa vaatteet. Siksi pitävien päätelmien tekeminen lasten sukupuoli-identiteetistä & sen vahvistaminen on haitallista.
Eri
Sukupuoli-identiteetin kehitys on sisäsyntyistä. Siitä se lapsi havaitsee sukupuolensa, ei jostain assosiaatioista. Poikalapsi voi aivan hyvin assosioitua esimerkiksi äidin piirteisiin ja haluta pitää äidin mekkoa. Se ei tee hänestä tyttöä. Kaikilla lapsilla on sisäinen ymmärrys sukupuolestaan juurikin noista 2-3 -vuosista eteenpäin ellei sitten kehitys jostain syystä mene eritahtisesti kuin muilla. Transsukupuolisillakin ymmärrys omasta sukupuolesta nousee usein tietoisuuteen juuri tuossa ikävaiheessa.
Koska kehitystä ohjaa pitkälti biologia, ei sitä lapsen kokemusta voi millään pitkillä hiuksilla, mekoilla tai saduilla muuttaa. Näin on niin transihmisten kuin muidenkin kohdalla.
En ole vähään aikaan kuullut noin aliarvoivaa puhetta lapsen ymmärryksestä kuin sun pimppi-pitkät hiukset pohdiskelut. Luuletko sinä, ettei se tyttönukke ihan vaan esitä poikaa sen lapsen leikeissä, eikä maagisesti muutu pojaksi hiustenleikkuun myötä. Niinhän ne lapset leikkii roolileikissä äitejä ja isejäkin sikin sokin, eikä kuvittele, että oma sukupuoli leikin myötä vaihtuu.
Psykologiassa vallitsee melkoinen konsensus siitä, että pysyväluonteinen identiteetti on kehityksen lopputulos eikä mikään synnynnäinen ominaisuus. Sukupuoli-identiteetin osalta on kuitenkin yhtäkkiä alettu väittää päinvastaista, vailla minkäänlaisia todisteita. Se, että lapsella nousee alkeellinen ymmärrys sukupuolieroista on aika kaukana vielä siitä, että niitä ymmärtäisi sisäsyntyisellä tavalla - ilman puberteettia kun ei ole sellaisia sukupuolen toimintoja joilla asian voisi konkreettisesti kokea. Vain harvalla edes jokin identiteetin osa-alue pysyy muuttumattomana taaperosta aikuisuuteen, uskoohan moni pikkulapsi jumalaankin mutta vain muutamasta tulee Päivi Räsänen.
Jos identiteettikehitystä ohjaisi pelkkä biologia, mitään transsukupuolisuutta ei edes olisi. Ei aikuisissa eikä lapsissa. Jokaisessa aivosolussa on joko miehen tai naisen kromosomit, eikä ne "tiedä" mitä on olla jotain muuta.
Kyllä, 2-3-vuotias on kaikilta osin vielä hemmetin tyhmä eikä se ole aliarvio. Ja aikuisten pitää ymmärtää se jotta lapsi pysyy hengissä.
No kyllä sillä transsukupuolisuudellakin biologinen tausta on. Muuten joidenkin sisäsyntyinen kokemus sukupuolesta ei olisi eri kuin kehon sukupuoli.
Tottakai identiteettikehitys vie pitkään. Kuitenkin lainalaisuuksia on siinä, koska esim. lapsi tunnistaa oman sukupuolensa (n. 2-3 v.)
Tällaista biologista taustaa ei olla kuitenkaan toistaiseksi löydetty esim. aivotutkimusten kautta vaan pikemminkin transsukupuolisuuden etiologiassa on tunnistettu niin monia neurologisia, seksuaalisia ja psykososiaalisia tekijöitä, että yksiselitteisen biologisen syyn löytyminen on varsin epätodennäköistä.
Geneettinen alttius ollaan havaittu kaksoskokeissa. Eikä mun mielestä mitään yhtä tiettyä syytä täydy löytyä, että voidaan jonkun ymmärtää liittyvän biologiaan.
Jep. Eihän esim. autismin kirjollekaan ole vielä löydetty mitään tuollaista yhtä, mitattavissa olevaa syytä, mutta silti kellekään ei tulisi mieleenkään kiistää, että autismilla on konkreettinen, biologinen pohja
Aika monelle tulee mieleen kiistää autismin konkreettinen biologinen pohja. Autismi viittaa käsitteenä kirjoon, joka on niin epämääräinen ja moniulotteinen, että on hyvin epätodennäköistä, että sillä olisi konkreettinen biologinen yhtenäinen pohja. Esimerkiksi autisminkirojan häiriön validiteettia käsittelevässä katsauksessa ASD Validity (2016) käsitellään autisminkirjon häiriön validiteettia. Johdannossa todetaan, että yksikään DSM-manuaaliin sisältyvistä diagnooseista eivät ole biologisesti valideja:
"DSM-III:n nosologian (American Psychiatric Association 1980) tavoitteena oli luoda luotettavia ja standardoituja kategorisia psykiatrisia diagnooseja (Robins ja Guze 1970). Viimeisten 30 vuoden aikana kliiniset, geneettiset ja neurotieteelliset tutkimustulokset ovat kuitenkin osoittaneet, etteivät DSM-diagnoosit ole biologisesti valideja."
Käytyään läpi häiriöön liittyvää neurotieteellistä ja geneettistä tutkimusnäyttöä, tutkijat toteavat, ettei autisminkirjon häiriöt eivät ole tässä suhteessa poikkeus, ja koska diagnoosi ei ole sen enempää neurobiologisesti kuin konstruktiivisesti validi, tulisi ASD-diagnoosista tulisi luopua tutkimusta ohjaavana konstruktiona:
"Artikkeli päätyy siihen, että tarkasteltu näyttö ei tue ASD-diagnoosin neurobiologista eikä konstruktiivista validiteettia, ja siksi ASD-diagnoosista tulisi luopua tutkimuksessa."
Samaan johtopäätökseen päädytään artikkelissa Should We Continue to Tell Autistic People that Their Brains are Different? (2023), jossa todetaan autismin olevan paitsi sisäisesti heterogeeninen häiriö, omaavan päällekkäisyyttä lukuisten mielenterveyshäiriöiden ja neurokehityksellisten häiriöiden kanssa. Tämä heijastuu myös löydetyissä ympäristöön, genetiikkaan ja neurobiologiaan liittyvissä epäspesifissä korrelaateissa, joilla ei ole mitään kliinistä merkitystä eli niillä ei kyetä erottamaan autistisia ihmisiä ns. terveistä eikä selittämään autismin kehittymisen biologisia mekanismeja:
"Ajatus siitä, että autistiset aivot ovat erilaiset, on voimakkaan neuropsykologisen tarkastelun kohteena. Nykyinen näyttö ei kykene vakuuttavasti määrittelemään autismia eikä myöskään osoittamaan mitään kategorisia tai kausaalisia neuropsykologisia eroja autismin ja ei-autismin välillä (Happé ym., 2006; Waterhouse ym., 2016). Muutoksia autismin biolääketieteellisiin ja tieteellisiin käsitteellistyksiin tarvitaan selvästi: ehdotukset vaihtelevat siitä, että korostetaan ASD:n olevan heikosti yleistettävä kattotermi (Müller & Amaral, 2017), aina autismiluokituksista kokonaan luopumiseen tutkimuksessa ja käytännössä (Waterhouse & Gillberg, 2014)."
Transsukupuolisuuteen ja muihin hyvin epämääräisiin sukupuolen kokemuksen tiloihin liittyy vielä vähemmän näyttöä, oikeastaan näyttö on niin olematonta, että on todella noloa kuvitella sellaista edes olevan. Heikkolaatuisissa tutkimuksissa saadut tilastolliset korrelaatit ovat kaikkea muuta kuin näyttöä. Jopa kaksostutkimuksissa saadut tulokset vaihtelevat epäilyttävän rajusti nollan ja 80 % välillä, ja nekin tuottavat hyvin epäluotettavia arvioita periytyvydyestä. Kaikki ihmisen mieleeen ja psyykseeseen liittyvät piirteet omaavan biologisen ulottuvuuden, mutta se ei ei tee niitä kuvaavista konstruktioista biologisesti erottuvia tiloja.
En minä sanonut, että kaikilla autismin kirjon häiriöillä olisi sama biologinen pohja.
Esim. mun suvussa asperger on voimakkaan perinnöllistä.
Sitten taas esim. maahanmuuttajataustaisilla ihmisillä pohjoisessa syntyy enemmän syvästi autistisia lapsia, minkä arvellaan johtuvan odottavan äidin d-vitamiinin puutoksesta.
Aivan selvästi näillä kahdella asialla ei ole SAMA biologinen pohja, mutta kummallakin on kiistaton biologinen pohja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Transsukupuolisuuteen ja muihin hyvin epämääräisiin sukupuolen kokemuksen tiloihin liittyy vielä vähemmän näyttöä, oikeastaan näyttö on niin olematonta, että on todella noloa kuvitella sellaista edes olevan. Heikkolaatuisissa tutkimuksissa saadut tilastolliset korrelaatit ovat kaikkea muuta kuin näyttöä. Jopa kaksostutkimuksissa saadut tulokset vaihtelevat epäilyttävän rajusti nollan ja 80 % välillä, ja nekin tuottavat hyvin epäluotettavia arvioita periytyvydyestä. Kaikki ihmisen mieleeen ja psyykseeseen liittyvät piirteet omaavan biologisen ulottuvuuden, mutta se ei ei tee niitä kuvaavista konstruktioista biologisesti erottuvia tiloja.
Millä sä sitten selität ne (mm.aivo-) tutkimustulokset, joiden meta-analyysin perusteella tautiluokituksessa trans-diagnoosi siirrettiin pois mt-häiriöiden luokasta? Olisko niin, että sä näet vain sen mitä sä haluat nähdä? Vai onko molemmat tautiluokitukset perustavanlaatuisesti pielessä kaikkien muiden paitsi sairauksien kohdalla? Tuo sun kokemus-peräinen tila-väite kertoo vain siitä, että sä luulet kyseessä olevan vain juridisesta sukupuolesta. Se on ihan eri asia.
Kannattaa hakea pestiä tautiluokituksen romuttavasta toimielimestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Transkokemus eli kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on aina oire jostakin seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Kaikkiin edellä mainittuihin oikea hoito on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys, ei vastakkaisen sukupuolen hormonit.
Et sä ole mikään ylin auktoriteetti tässä asiassa. Väitteesi on hölynpölyä. Jos sukupuoliristiriita hoituisi psykoterapialla ja psyykenlääkityksellä, ei transsukupuolisia olisi.
Jos BIID-kehonkuvanhäiriötä ja syömishäiriöitä hoidetaan menestyksekkäästi lääkkeillä ja terapialla, niin miksei sitten kehodysmorfiaakin?
Koska sen hoitaminen niillä ei toimi. Kokeiltu on.
Laittaisitko tuoreita tieteellisesti päteviä tutkimuksia transkokemuksen hoitamisesta terapian ja lääkityksen avulla?
En laita. Sitä linjaa kokeiltiin vuosikymmeniä, kyllä se ois huomattu sinä aikana, jos se toimis.
Et laita, koska vetelet näitä hatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Monien mielenterveyshäiriöitten juuret ovat raskauden ja erityisesti synnytyksen aikaisissa tapahtumissa.
Ja ne puhkeavat vauvaiässä? Älä nyt viitsi, et sä itsekään enää pysty uskomaan tuohon.
1. Oletko koskaan kuullut lastenpsykiatriasta?
2. Koko tarinasi saattaa olla keksitty.
Olen kuullut lastenpsykiatriasta, niinhän sitä mun läheistäkin yritettiin "hoitaa". Lastenpsykiatria ei tunne vauva/taaperoiässä puhkeavia mielenterveyden häiriöitä, ellei kyse ole äärimmäisestä laiminlyönnistä jne.
Joo, tarinani voi toki sun näkökulmasta olla keksitty. Se ei kuitenkaan ole ainoa vastaava kokemus maailmassa, ja ne eivät kaikki voi olla keksittyjä. Varhaislapsuudesta saakka kestänyt, pysyvä kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on selkeästi tunnettu ilmiö.
Toisekseen, MINÄ tiedän, ettei tarinani ole keksitty, joten MINÄ tiedän miten päättömiä sun väitteet on. Ei sun jutuilla voi vakuuttaa ketään, jolla on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Propagandasi on suunnattu ihan muille tahoille.
Vauva/taaperoikäinen kykenee tulkitsemaan sukupuolen ainoastaan näkyvien/kehollisten ominaisuuksien perusteella. Se ei tietenkään sulje pois lapsilla yleisesti esiintyviä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, on kyseessä mielenterveyshäiriö. Ja transaktivistit ovat taitavia keksimään tarinoitakin.
Mistä tiedät? En lainkaan allekirjoita väitettäsi. Et sä pysty saamaan mua uskomaan tuohon hömppääsi. Koska mä TIEDÄN väitteesi valheellisiksi, mua kiinnostaa niissä yhäkin ainoastaan se, miksi asia on sulle niin tärkeä.
Löysin tämän hakusanalla "kuinka 2-vuotias tulkitsee sukupuolen". Tämä on suora lainaus Väestöliiton sivulta otsikosta "2-3 vuotiaan seksuaalisuus":
1. Mitä lapsessa tapahtuu? Vastaus: Opettelee käymään potalla. Huomaa, että tytöt ja pojat erilaisia.
2. Mitä lapsi voi tehdä ja kysyä? Vastaus: Sukuelimet kiinnostavat, katselee muiden pimppejä ja pippeleitä esim. saunassa. Pohtii eroja ääneen.
3. Miten aikuinen voi tukea ja ohjata lasta? Vastaus: Kerro, että tytöillä on pimppi, pojilla pippeli. Anna lapsen olla potalla omassa rauhassa. Opeta pesemään kädet WC-käynnin jälkeen.
Asia on minulle tärkeä, koska vastustan jyrkästi luonnonvastaista vallankumousta, jonka Suomen eduskunta, transjärjestöjen sekä lääketeollisuuden ja muitten taloudellista hyötyä ilmiöstä kuittaavien tahojen (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinoitten pseudotieteelliset poppatohtorit ja sukupuolenmuokkauskirurgit) toiveesta, käynnisti vuonna 2003 voimaan astuneen, alkuperäisen translain myötä.
Eli näin hienosti pystyt löytämään asiallista tietoa, että 2-3 -vuotias alkaa ymmärtää sukupuolten eron, on siitä kiinnostunut, pohtii eroja ja ymmärtää näin siis myös oman sukupuolensa.
Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset.
Niinkun, miten voi toisaalta ymmärtää asioita ja sitten heittää kaiken ymmärryksen romukoppaan, kun täytyy kehittää jotain raflaavaa propagandaa.
"Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. "
Niin miten se 2v. on havainnut olevansa eri sukupuolta kuin syntymäsukupuoli? Kysymys on silloin siitä, että lapsi ei assosioidu niihin muihin piirteisiin joita samanlaiset genitaalit omaavilla tyypillisesti on. He eivät ymmärrä että esim. ne pitkät hiukset eivät johdu pimpistä, vaan olettavat että pitkähiuksisella henkilöllä on pimppi. Siksi he voivat helposti ajatella sinne kouluikäiseksi asti, että tyttönukke muuttuu poikanukeksi kun siltä leikkaa hiukset ja vaihtaa vaatteet. Siksi pitävien päätelmien tekeminen lasten sukupuoli-identiteetistä & sen vahvistaminen on haitallista.
Eri
Sukupuoli-identiteetin kehitys on sisäsyntyistä. Siitä se lapsi havaitsee sukupuolensa, ei jostain assosiaatioista. Poikalapsi voi aivan hyvin assosioitua esimerkiksi äidin piirteisiin ja haluta pitää äidin mekkoa. Se ei tee hänestä tyttöä. Kaikilla lapsilla on sisäinen ymmärrys sukupuolestaan juurikin noista 2-3 -vuosista eteenpäin ellei sitten kehitys jostain syystä mene eritahtisesti kuin muilla. Transsukupuolisillakin ymmärrys omasta sukupuolesta nousee usein tietoisuuteen juuri tuossa ikävaiheessa.
Koska kehitystä ohjaa pitkälti biologia, ei sitä lapsen kokemusta voi millään pitkillä hiuksilla, mekoilla tai saduilla muuttaa. Näin on niin transihmisten kuin muidenkin kohdalla.
En ole vähään aikaan kuullut noin aliarvoivaa puhetta lapsen ymmärryksestä kuin sun pimppi-pitkät hiukset pohdiskelut. Luuletko sinä, ettei se tyttönukke ihan vaan esitä poikaa sen lapsen leikeissä, eikä maagisesti muutu pojaksi hiustenleikkuun myötä. Niinhän ne lapset leikkii roolileikissä äitejä ja isejäkin sikin sokin, eikä kuvittele, että oma sukupuoli leikin myötä vaihtuu.
Psykologiassa vallitsee melkoinen konsensus siitä, että pysyväluonteinen identiteetti on kehityksen lopputulos eikä mikään synnynnäinen ominaisuus. Sukupuoli-identiteetin osalta on kuitenkin yhtäkkiä alettu väittää päinvastaista, vailla minkäänlaisia todisteita. Se, että lapsella nousee alkeellinen ymmärrys sukupuolieroista on aika kaukana vielä siitä, että niitä ymmärtäisi sisäsyntyisellä tavalla - ilman puberteettia kun ei ole sellaisia sukupuolen toimintoja joilla asian voisi konkreettisesti kokea. Vain harvalla edes jokin identiteetin osa-alue pysyy muuttumattomana taaperosta aikuisuuteen, uskoohan moni pikkulapsi jumalaankin mutta vain muutamasta tulee Päivi Räsänen.
Jos identiteettikehitystä ohjaisi pelkkä biologia, mitään transsukupuolisuutta ei edes olisi. Ei aikuisissa eikä lapsissa. Jokaisessa aivosolussa on joko miehen tai naisen kromosomit, eikä ne "tiedä" mitä on olla jotain muuta.
Kyllä, 2-3-vuotias on kaikilta osin vielä hemmetin tyhmä eikä se ole aliarvio. Ja aikuisten pitää ymmärtää se jotta lapsi pysyy hengissä.
No kyllä sillä transsukupuolisuudellakin biologinen tausta on. Muuten joidenkin sisäsyntyinen kokemus sukupuolesta ei olisi eri kuin kehon sukupuoli.
Tottakai identiteettikehitys vie pitkään. Kuitenkin lainalaisuuksia on siinä, koska esim. lapsi tunnistaa oman sukupuolensa (n. 2-3 v.)
Tällaista biologista taustaa ei olla kuitenkaan toistaiseksi löydetty esim. aivotutkimusten kautta vaan pikemminkin transsukupuolisuuden etiologiassa on tunnistettu niin monia neurologisia, seksuaalisia ja psykososiaalisia tekijöitä, että yksiselitteisen biologisen syyn löytyminen on varsin epätodennäköistä.
Geneettinen alttius ollaan havaittu kaksoskokeissa. Eikä mun mielestä mitään yhtä tiettyä syytä täydy löytyä, että voidaan jonkun ymmärtää liittyvän biologiaan.
Jep. Eihän esim. autismin kirjollekaan ole vielä löydetty mitään tuollaista yhtä, mitattavissa olevaa syytä, mutta silti kellekään ei tulisi mieleenkään kiistää, että autismilla on konkreettinen, biologinen pohja
Aika monelle tulee mieleen kiistää autismin konkreettinen biologinen pohja. Autismi viittaa käsitteenä kirjoon, joka on niin epämääräinen ja moniulotteinen, että on hyvin epätodennäköistä, että sillä olisi konkreettinen biologinen yhtenäinen pohja. Esimerkiksi autisminkirojan häiriön validiteettia käsittelevässä katsauksessa ASD Validity (2016) käsitellään autisminkirjon häiriön validiteettia. Johdannossa todetaan, että yksikään DSM-manuaaliin sisältyvistä diagnooseista eivät ole biologisesti valideja:
"DSM-III:n nosologian (American Psychiatric Association 1980) tavoitteena oli luoda luotettavia ja standardoituja kategorisia psykiatrisia diagnooseja (Robins ja Guze 1970). Viimeisten 30 vuoden aikana kliiniset, geneettiset ja neurotieteelliset tutkimustulokset ovat kuitenkin osoittaneet, etteivät DSM-diagnoosit ole biologisesti valideja."
Käytyään läpi häiriöön liittyvää neurotieteellistä ja geneettistä tutkimusnäyttöä, tutkijat toteavat, ettei autisminkirjon häiriöt eivät ole tässä suhteessa poikkeus, ja koska diagnoosi ei ole sen enempää neurobiologisesti kuin konstruktiivisesti validi, tulisi ASD-diagnoosista tulisi luopua tutkimusta ohjaavana konstruktiona:
"Artikkeli päätyy siihen, että tarkasteltu näyttö ei tue ASD-diagnoosin neurobiologista eikä konstruktiivista validiteettia, ja siksi ASD-diagnoosista tulisi luopua tutkimuksessa."
Samaan johtopäätökseen päädytään artikkelissa Should We Continue to Tell Autistic People that Their Brains are Different? (2023), jossa todetaan autismin olevan paitsi sisäisesti heterogeeninen häiriö, omaavan päällekkäisyyttä lukuisten mielenterveyshäiriöiden ja neurokehityksellisten häiriöiden kanssa. Tämä heijastuu myös löydetyissä ympäristöön, genetiikkaan ja neurobiologiaan liittyvissä epäspesifissä korrelaateissa, joilla ei ole mitään kliinistä merkitystä eli niillä ei kyetä erottamaan autistisia ihmisiä ns. terveistä eikä selittämään autismin kehittymisen biologisia mekanismeja:
"Ajatus siitä, että autistiset aivot ovat erilaiset, on voimakkaan neuropsykologisen tarkastelun kohteena. Nykyinen näyttö ei kykene vakuuttavasti määrittelemään autismia eikä myöskään osoittamaan mitään kategorisia tai kausaalisia neuropsykologisia eroja autismin ja ei-autismin välillä (Happé ym., 2006; Waterhouse ym., 2016). Muutoksia autismin biolääketieteellisiin ja tieteellisiin käsitteellistyksiin tarvitaan selvästi: ehdotukset vaihtelevat siitä, että korostetaan ASD:n olevan heikosti yleistettävä kattotermi (Müller & Amaral, 2017), aina autismiluokituksista kokonaan luopumiseen tutkimuksessa ja käytännössä (Waterhouse & Gillberg, 2014)."
Transsukupuolisuuteen ja muihin hyvin epämääräisiin sukupuolen kokemuksen tiloihin liittyy vielä vähemmän näyttöä, oikeastaan näyttö on niin olematonta, että on todella noloa kuvitella sellaista edes olevan. Heikkolaatuisissa tutkimuksissa saadut tilastolliset korrelaatit ovat kaikkea muuta kuin näyttöä. Jopa kaksostutkimuksissa saadut tulokset vaihtelevat epäilyttävän rajusti nollan ja 80 % välillä, ja nekin tuottavat hyvin epäluotettavia arvioita periytyvydyestä. Kaikki ihmisen mieleeen ja psyykseeseen liittyvät piirteet omaavan biologisen ulottuvuuden, mutta se ei ei tee niitä kuvaavista konstruktioista biologisesti erottuvia tiloja.
En minä sanonut, että kaikilla autismin kirjon häiriöillä olisi sama biologinen pohja.
Esim. mun suvussa asperger on voimakkaan perinnöllistä.
Sitten taas esim. maahanmuuttajataustaisilla ihmisillä pohjoisessa syntyy enemmän syvästi autistisia lapsia, minkä arvellaan johtuvan odottavan äidin d-vitamiinin puutoksesta.
Aivan selvästi näillä kahdella asialla ei ole SAMA biologinen pohja, mutta kummallakin on kiistaton biologinen pohja.
Ei ole olemassa myöskään mitään autisminkirjon alaryhmää, jolla olisi kiistattomasti todettu olevan yhtenäinen biologinen pohja. Jos olisi, se olisi varmasti tuotu esille siteeraamassani kattavassa review-artikkelissa. Se että jonkun arvellaan olevan biologinen tai geneettinen, ei ole vielä empiirinen näyttö sen puolesta. ASD:hen liittyy loputtomasti erilaisia hypoteeseja ja malleja, joilla yritetään selittää oireita, mutta niille ei ole löytynyt minkäänlaista pitävää pohjaa. Ja sitä paitsi on hölmöä olettaa, että jollakin piirteellä olisi automaattisesti suurempi biologinen pohja kuin jollakin toisella, koska kaikki psyyken ilmiöt ovat myös biologisia, myös puhtaasti opitut. Se että opit ajamaan lapsena pyörällä etkä pysty pois oppimaan tästä patologisesta tilastasi ilman vakavaa aivovauriota, omaa myös biologisen pohjan. Myös oppiminen ja lukuisat ympäristötekijät muovaavat paitsi aivojen rakennetta ja toimintaa, myös geenien säätelyä ja aktiivisuutta. Pelkästään se miten ajattelet ja tunnet, voi aktivoida ja inaktivoida erilaisia geenejä.
Pitäisikin ensin selittää, että mitä tarkoitetaan käsitteellä "biologinen" ja "ei-biologinen", koska eronteko on hyvin vaikeaa, jos käsitteitä ei määritellä. Onko biologinen siis jotain, mikä on geneettistä? Koska harva ilmiö on puhtaasti geneettinen, edes suurin osa biologisesti määritellyistä elimellisistä häiriötiloista ei omaa vahvaa geneettistä taustaa. Ja aivot ovat äärimmäisen kompleksinen elin, etkä voi esim. pelkästään ryhmätason keskimääräisistä eroista päätellä mitään häiriön syntymekanismeista tai ylipäätään kausaalisuhteista. Lisäksi niiden tutkimiseen liittyy valtavasti metodologisia haasteita. Esimerkiksi neurotieteen professori Daniel Weineberger kirjoitti The American Journal of Psychiatry -lehdessä julkaistussa artikkelissa Finding the Elusive Psychiatric "Lesion" With 21st-Century Neuroanatomy: A Note of Caution, että nykyiset MRI-kuvantamiseen liittyvät aivokuvantamistutkimukset ovat erittäin epäluotettavia:
"Magneettikuvauksen laaja käyttö on tuottanut runsaasti rakenteellisia ja toiminnallisia anatomisia löydöksiä potilailla, joilla on erilaisia psykiatrisia häiriöitä, ja näiden on ajateltu tarjoavan näkemyksiä patobiologiaan. Viimeaikaiset tekniset raportit kuitenkin osoittavat, että suosituista MRI-tutkimusmenetelmistä saadut aineistot erityisesti rakenteellinen magneettikuvaus, lepotilan toiminnallinen magneettikuvaus ja diffuusiotensorikuvaus ovat hyvin herkkiä tavallisille artefakteille (esim. pään liikkeet ja hengityksen vaikutukset), jotka voivat hallita tuloksia. Koska nämä ja muut tärkeät MRI-aineiston sekoittavat tekijät (esim. tupakointi, paino, metaboliset vaihtelut, somaattiset liitännäissairaudet, psykoaktiiviset lääkkeet, alkoholin käyttö ja mielentila) vaihtelevat usein systemaattisesti potilas- ja kontrolliryhmien välillä, näyttö siitä, että löydökset olisivat neurobiologisesti merkityksellisiä, jää epävarmaksi ja saattaa kuvastaa artefakteja tai epifenomeeneja, joiden arvo on epäselvä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Sukupuoliristiriitaa voi esiintyä todella monesta eri syystä, eikä ole luotettavaa keinoa erottaa, että mikä on pysyvää transiutta ja mikä ohimenevää. Lisäksi tiedetään, että kokemusta voidaan lietsoa sosiaalisella ja kehollisella transitiolla, vaikkei lapsi olisikaan trans. Siksi pitäisi olla äärimmäisen pidättyväinen sukupuoliristiriidan vahvistamisen kanssa. Antakaa poikien leikkiä nukeilla ja tyttöjen olla raisuja ilman translapseksi leimaamista. Lapsilla on kaikenlaisia vaiheita ja kokeiluja. Tilastollisesti todennäköisempää on, että feminiinisestä pojasta tulee aikuisena homomies kuin transnainen.
Tää sun viesti on todella huvittava siinä kontekstissa, kun puhutaan pysyvää sukupuoliristiriitaa ilmentäneestä lapsesta, jolla tuo ristiriita siis oli pysyvä, eikä kadonnut aikuistuessa mihinkään - ja jota ei lietsottu eikä vahvistettu mitenkään, missä nimenomaan mentiin pieleen ja aiheutettiin vakavia ongelmia.
Kyse ei ole vähäisimmälläkään tavalla siitä, että poika leikkii nukeilla tai tyttö raisuja poikien leikkejä. Kyse on siitä, että lapsi itse kertoo johdonmukaisesti kokevansa olevansa toista sukupuolta kun mihin on syntynyt. Kyse ei ole feminiinisistä pojista, vaan pojista, jotka kertovat kokevansa olevansa tyttöjä - minkään tutkimuksen mukaan tällaisista pojista ei tule todennäköisemmin homoseksuaaleja kuin transsukupuolisia.
Sitä pysyvyyttä ei kuitenkaan tiedetä ennen kuin vasta aikuisena ja silti meillä on tahoja, joiden mielestä sukupuoliristiriitaa pitää lietsoa ja tehdä lapselle peruuttamattomia toimenpiteitä sen varjolla. Jopa 90 prosentilla sukupuoliristiriita häviää murrosiän loppuun mennessä ja valtaosalla se ennakoi aikuisuuden homoseksuaalisuutta. Eli pidetäänpä näpit irti lasten terveistä kehoista!
Nuo väitteet tuosta 90 % ja siitä, että sukupuoliristiriita ennakoisi homoseksuaalisuutta, ei pidä paikkaansa.
Haitat siitä, että lapsen kokemusta ei kiistetä, vaan suhtaudutaan hyväksyvästi, on ihan olemattomat verrattuna sen haittoihin, että kiistetään lapsen kokemus eikä suhtauduta hyväksyvästi.
Ihan kuule Hollannin transiutusmallin kehittäjä on sitä mieltä, että lapsen sosiaalinen transiutus ei ole hyvä juttu. Lapsi uskoo olevansa dinosaurus, jos aikuiset alkavat syöttää sitä puppua hänelle.
Ei pidä paikkaansa. Ei minun sisarukseni alkanut uskoa olevansa syntymäsukupuoltaan, vaikka aikuiset kuinka syöttivät sitä puppua hänelle.
Tietenkään aikuisten ei pidä syöttää lapselle mitään ajatuksia hänen sukupuoli-identiteetistään, vaan kunnioittaa sitä lapsen omaa kokemusta.
Puppua, että henkilö on oikeaa sukupuoltaan? Okei. Vaikka henkilö olisi aidosti transidentifioituva jo lapsena, niin silti hänen pitää tiedostaa, että hän ei ole syntynyt väärään kehoon ja eikä sukupuoli voi muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Transkokemus eli kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on aina oire jostakin seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Kaikkiin edellä mainittuihin oikea hoito on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys, ei vastakkaisen sukupuolen hormonit.
Et sä ole mikään ylin auktoriteetti tässä asiassa. Väitteesi on hölynpölyä. Jos sukupuoliristiriita hoituisi psykoterapialla ja psyykenlääkityksellä, ei transsukupuolisia olisi.
Jos BIID-kehonkuvanhäiriötä ja syömishäiriöitä hoidetaan menestyksekkäästi lääkkeillä ja terapialla, niin miksei sitten kehodysmorfiaakin?
Koska sen hoitaminen niillä ei toimi. Kokeiltu on.
Laittaisitko tuoreita tieteellisesti päteviä tutkimuksia transkokemuksen hoitamisesta terapian ja lääkityksen avulla?
En laita. Sitä linjaa kokeiltiin vuosikymmeniä, kyllä se ois huomattu sinä aikana, jos se toimis.
Et laita, koska vetelet näitä hatusta.
Ai vetelen hatusta sen, että transsukupuolisuutta yritettiin ennen parantaa mielenterveyden ongelmana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Sukupuoliristiriitaa voi esiintyä todella monesta eri syystä, eikä ole luotettavaa keinoa erottaa, että mikä on pysyvää transiutta ja mikä ohimenevää. Lisäksi tiedetään, että kokemusta voidaan lietsoa sosiaalisella ja kehollisella transitiolla, vaikkei lapsi olisikaan trans. Siksi pitäisi olla äärimmäisen pidättyväinen sukupuoliristiriidan vahvistamisen kanssa. Antakaa poikien leikkiä nukeilla ja tyttöjen olla raisuja ilman translapseksi leimaamista. Lapsilla on kaikenlaisia vaiheita ja kokeiluja. Tilastollisesti todennäköisempää on, että feminiinisestä pojasta tulee aikuisena homomies kuin transnainen.
Tää sun viesti on todella huvittava siinä kontekstissa, kun puhutaan pysyvää sukupuoliristiriitaa ilmentäneestä lapsesta, jolla tuo ristiriita siis oli pysyvä, eikä kadonnut aikuistuessa mihinkään - ja jota ei lietsottu eikä vahvistettu mitenkään, missä nimenomaan mentiin pieleen ja aiheutettiin vakavia ongelmia.
Kyse ei ole vähäisimmälläkään tavalla siitä, että poika leikkii nukeilla tai tyttö raisuja poikien leikkejä. Kyse on siitä, että lapsi itse kertoo johdonmukaisesti kokevansa olevansa toista sukupuolta kun mihin on syntynyt. Kyse ei ole feminiinisistä pojista, vaan pojista, jotka kertovat kokevansa olevansa tyttöjä - minkään tutkimuksen mukaan tällaisista pojista ei tule todennäköisemmin homoseksuaaleja kuin transsukupuolisia.
No mutta eikö tuossakin voi opettaa lapselle että on ihan ok että tuntuu tuolta, mutta että olet silti ehjä ja hyvä juuri noin. Että on ihmisiä joista tuntuu tältä ja näyttää tältä ja sen kuuluu joskus mennä näin.
Ei niin että ensimmäisenä ollaan työntämässä hormoneja nassuun ja silpomassa alapäätä.
Noinhan sitä kuuluisi toimia ja toimitaankin. Toki minun läheiseni lapsuudessa ei vielä toimittu, vaan silloin yritettiin vahvistaa sitä syntymäsukupuolen identiteettiä, eikä ymmärretty tämän olevan vahingollista.
Kukaan ei ole työntämässä lapselle hormoneja nassuun ja silpomassa alapäätä.
Onko sulla kultakalan muisti vai valehteletko pokkana? Lasten transiuttamisen edistämiselle on Transhausen-perheiden yhdistyksiä, jotka lobbaavat punavihreitä puolueita ja punavihreät puolueet ovat asettaneet lasten transiuttamisen edistämisen poliittisiin tavoitteisiinsa.
Yritäpäs opetella asiallista kommunikaatiota ja kielenkäyttöä.
Kukaan ei aja genitaalikirurgiaa alaikäisille. Jotkut tahot haluais mahdollisuuden lääkäreille määrätä blokkereita. Tämä ei tietenkään tarkoita niiden "työntämistä" lapsille.
Translasten vanhemmille varmaan on yhdistyksiä joo.
Tutkimusten mukaan sosiaalinen transitio lukitsee lapsen ajattelun transidentiteettiin ja blokkerit johtavat 98 prosenttisesti muuntohormoneille, eli steriliteettiin, terveysongelmiin ja transleikkauksiin.
Lapselle ei myöskään voi asettaa transdiagnoosia. Suurin osa sukupuoliristiriitaa ilmentävistä lapsista ei ole transsuja aikuisena. Transdiagnoosin voi asettaa vasta aikuiselle, jonka identiteetti on vakaa ja mielenterveys kunnossa.
Etkö huomaa itse loogista ristiriitaa jutuissasi? Entä jos ne sosiaalisesti transitioitivat "lukkiutuvat transidentiteettiin" siksi, että ovat transsukupuolisia? Blokkereiden käyttö nyt on niin harvinaista, ja sitä on tehty lähinnä äärimmäisimmissä tapauksissa, että ei ole mikään ihme jos niiden käyttäjät tosiaan on transsukupuolisia.
Ei pidä paikkaansa, etteikö pysyvää, johdonmukaista sukupuoliristiriitaa ilmentävät lapset olisi yleensä aikuisina transsukupuolisia.
Kun sen pysyvyyden ja johdonmukaisuuden voi todeta vasta aikuisena, että voidaan olla mahdollisimman varmoja, ettei se sukupuoliristiriita ole ohimenevää laatua. Kun lapsi ohjataan transjunaan, niin sen päätepysäkki on Kastraatiokylä ja vain aniharva pääsee kyydistä pois, vaikkei olisikaan trans.
Ei ole mitään translapsidiagnoosia, vaan transdiagnoosin voi asettaa vain täysi-ikäiselle henkilölle, jonka identiteetti on vakaa ja mielenterveys kunnossa. Blokkereista ei ole uskottavaa tutkimusnäyttöä, eikä niiden ole todettu kohentavan sukupuoliristiriidasta kärsivien mielenterveyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Sukupuoliristiriitaa voi esiintyä todella monesta eri syystä, eikä ole luotettavaa keinoa erottaa, että mikä on pysyvää transiutta ja mikä ohimenevää. Lisäksi tiedetään, että kokemusta voidaan lietsoa sosiaalisella ja kehollisella transitiolla, vaikkei lapsi olisikaan trans. Siksi pitäisi olla äärimmäisen pidättyväinen sukupuoliristiriidan vahvistamisen kanssa. Antakaa poikien leikkiä nukeilla ja tyttöjen olla raisuja ilman translapseksi leimaamista. Lapsilla on kaikenlaisia vaiheita ja kokeiluja. Tilastollisesti todennäköisempää on, että feminiinisestä pojasta tulee aikuisena homomies kuin transnainen.
Tää sun viesti on todella huvittava siinä kontekstissa, kun puhutaan pysyvää sukupuoliristiriitaa ilmentäneestä lapsesta, jolla tuo ristiriita siis oli pysyvä, eikä kadonnut aikuistuessa mihinkään - ja jota ei lietsottu eikä vahvistettu mitenkään, missä nimenomaan mentiin pieleen ja aiheutettiin vakavia ongelmia.
Kyse ei ole vähäisimmälläkään tavalla siitä, että poika leikkii nukeilla tai tyttö raisuja poikien leikkejä. Kyse on siitä, että lapsi itse kertoo johdonmukaisesti kokevansa olevansa toista sukupuolta kun mihin on syntynyt. Kyse ei ole feminiinisistä pojista, vaan pojista, jotka kertovat kokevansa olevansa tyttöjä - minkään tutkimuksen mukaan tällaisista pojista ei tule todennäköisemmin homoseksuaaleja kuin transsukupuolisia.
Sitä pysyvyyttä ei kuitenkaan tiedetä ennen kuin vasta aikuisena ja silti meillä on tahoja, joiden mielestä sukupuoliristiriitaa pitää lietsoa ja tehdä lapselle peruuttamattomia toimenpiteitä sen varjolla. Jopa 90 prosentilla sukupuoliristiriita häviää murrosiän loppuun mennessä ja valtaosalla se ennakoi aikuisuuden homoseksuaalisuutta. Eli pidetäänpä näpit irti lasten terveistä kehoista!
Nuo väitteet tuosta 90 % ja siitä, että sukupuoliristiriita ennakoisi homoseksuaalisuutta, ei pidä paikkaansa.
Haitat siitä, että lapsen kokemusta ei kiistetä, vaan suhtaudutaan hyväksyvästi, on ihan olemattomat verrattuna sen haittoihin, että kiistetään lapsen kokemus eikä suhtauduta hyväksyvästi.
Ihan kuule Hollannin transiutusmallin kehittäjä on sitä mieltä, että lapsen sosiaalinen transiutus ei ole hyvä juttu. Lapsi uskoo olevansa dinosaurus, jos aikuiset alkavat syöttää sitä puppua hänelle.
Ei pidä paikkaansa. Ei minun sisarukseni alkanut uskoa olevansa syntymäsukupuoltaan, vaikka aikuiset kuinka syöttivät sitä puppua hänelle.
Tietenkään aikuisten ei pidä syöttää lapselle mitään ajatuksia hänen sukupuoli-identiteetistään, vaan kunnioittaa sitä lapsen omaa kokemusta.
Puppua, että henkilö on oikeaa sukupuoltaan? Okei. Vaikka henkilö olisi aidosti transidentifioituva jo lapsena, niin silti hänen pitää tiedostaa, että hän ei ole syntynyt väärään kehoon ja eikä sukupuoli voi muuttua.
Pointtina oli se, ettei aikuiset millään "syöttämisellä" pysty muuttamaan lapsen sukupuoli-identiteettiä.
Jos kokemus on, että on sikäli syntynyt väärään kehoon, että sisäinen kokemus ei vastaa ulkoisia piirteitä, niin miksi ihmeessä sen lapsen pitäisi tiedostaa, ettei kokemuksensa muka pitäisi paikkaansa? Sellaisen väittäminen olisi kaasuvalotusta.
Jokainen tietää, ettei biologista sukupuolta voi muuttaa. Sen sijaan kehoa voidaan muokata vastaamaan enemmän sitä sisäistä kokemusta, ja tämä tieto taas on sen lapsen hyvinvoinnin kannalta tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Sukupuoliristiriitaa voi esiintyä todella monesta eri syystä, eikä ole luotettavaa keinoa erottaa, että mikä on pysyvää transiutta ja mikä ohimenevää. Lisäksi tiedetään, että kokemusta voidaan lietsoa sosiaalisella ja kehollisella transitiolla, vaikkei lapsi olisikaan trans. Siksi pitäisi olla äärimmäisen pidättyväinen sukupuoliristiriidan vahvistamisen kanssa. Antakaa poikien leikkiä nukeilla ja tyttöjen olla raisuja ilman translapseksi leimaamista. Lapsilla on kaikenlaisia vaiheita ja kokeiluja. Tilastollisesti todennäköisempää on, että feminiinisestä pojasta tulee aikuisena homomies kuin transnainen.
Tää sun viesti on todella huvittava siinä kontekstissa, kun puhutaan pysyvää sukupuoliristiriitaa ilmentäneestä lapsesta, jolla tuo ristiriita siis oli pysyvä, eikä kadonnut aikuistuessa mihinkään - ja jota ei lietsottu eikä vahvistettu mitenkään, missä nimenomaan mentiin pieleen ja aiheutettiin vakavia ongelmia.
Kyse ei ole vähäisimmälläkään tavalla siitä, että poika leikkii nukeilla tai tyttö raisuja poikien leikkejä. Kyse on siitä, että lapsi itse kertoo johdonmukaisesti kokevansa olevansa toista sukupuolta kun mihin on syntynyt. Kyse ei ole feminiinisistä pojista, vaan pojista, jotka kertovat kokevansa olevansa tyttöjä - minkään tutkimuksen mukaan tällaisista pojista ei tule todennäköisemmin homoseksuaaleja kuin transsukupuolisia.
Sitä pysyvyyttä ei kuitenkaan tiedetä ennen kuin vasta aikuisena ja silti meillä on tahoja, joiden mielestä sukupuoliristiriitaa pitää lietsoa ja tehdä lapselle peruuttamattomia toimenpiteitä sen varjolla. Jopa 90 prosentilla sukupuoliristiriita häviää murrosiän loppuun mennessä ja valtaosalla se ennakoi aikuisuuden homoseksuaalisuutta. Eli pidetäänpä näpit irti lasten terveistä kehoista!
Toki se on lähtökohtana. Mutta, jäljelle jää se ryhmä, jolla kyse on sun mielestä oikeasta transsukupuolisesta. Heidän kohdallaan niillä, joille tämä tuottaa suurta tuskaa, masennusta, kiusaamista jne., on silkkaa kidutuksen hyväksymistä sanoa, että odota nyt vaan aikuiseksi asti. Eikö? Vähemmästäkin 15-16-vuotiaana ihmiset on jo ihan loppu ja tekevät ratkaisujaan itse kun muut eivät auta.
Minun mielestäni kyse on siis siitä, että pyritään yksilöllisesti tunnistamaan mistä on kyse kuten muidenkin sairauksien, oirekuvien ja kehityksellisten diagnoosien kohdalla ja ajoittaa hoito oikein.
Se että kun hoitoja ns. markkinoidaan, se yleistetään muka tarkoittamaan kaikkien vähääkään siihen suuntaan ajattelevien tai kokevien hoidon masinoinniksi, on sun ylireagointia ja ylitulkintaa, ei totuus. Meillä on todella toimiva terveydenhuolto identiteetti- ja trans-asioissa, se nojaa tieteelliseen tutkimukseen, ei huutelijoihin. Miten olisi, jospa luottaisit sinäkin siihen etkä puuttuisi? Jos nyt sitten todetaan jossain vaiheessa, että jatkuvasti mennään metsään, palataan asiaan.
Tämä propaganda ja transvastaisuus johtaa ihan vain siihen, että etujärjestöjen pitää pitää kovempaa ääntä ja sitähän sä et halua selvästikään.
Kyllä ne ovat ihan siellä teidän päädyssä, jotka puuttuvat ja painostavat transpoleja ja hoitosuositukset valmistelevaa Palkoa. On Transhausen-perheitä, vihervassuja ja transsuaktivisteja. Punavihreät puolueet ovat asettaneet lasten transiuttamisen edistämisen poliittisiin tavoitteisiinsa: blokkereiden vapauttaminen, itsemäärittelyn laajentaminen alaikäisille ja ainakin kolmas juridinen sukupuoli. Edellisen hallituksen opetusministeri ja sisäministeri ottivat kantaa transhoitosuosituksiin ilman lääketieteellistä pätevyyttä.
Minkään muun sairauden kohdalla etujärjestöt eivät määrittele hoitokäytäntöjä ja diagnostiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Transkokemus eli kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on aina oire jostakin seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Kaikkiin edellä mainittuihin oikea hoito on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys, ei vastakkaisen sukupuolen hormonit.
Et sä ole mikään ylin auktoriteetti tässä asiassa. Väitteesi on hölynpölyä. Jos sukupuoliristiriita hoituisi psykoterapialla ja psyykenlääkityksellä, ei transsukupuolisia olisi.
Jos BIID-kehonkuvanhäiriötä ja syömishäiriöitä hoidetaan menestyksekkäästi lääkkeillä ja terapialla, niin miksei sitten kehodysmorfiaakin?
Koska sen hoitaminen niillä ei toimi. Kokeiltu on.
Laittaisitko tuoreita tieteellisesti päteviä tutkimuksia transkokemuksen hoitamisesta terapian ja lääkityksen avulla?
En laita. Sitä linjaa kokeiltiin vuosikymmeniä, kyllä se ois huomattu sinä aikana, jos se toimis.
Et laita, koska vetelet näitä hatusta.
Aloitapas itse. Laita tuoreita tutkimuksia, joissa todetaan, että sukupuolidysforian hoitona psykoterapia toimii ja yksin riittää. Anna mennä kun olet kaikkia asiantuntijoita, lääkäreitä ja päättäjiä fiksumpi ja tietoisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Sukupuoliristiriitaa voi esiintyä todella monesta eri syystä, eikä ole luotettavaa keinoa erottaa, että mikä on pysyvää transiutta ja mikä ohimenevää. Lisäksi tiedetään, että kokemusta voidaan lietsoa sosiaalisella ja kehollisella transitiolla, vaikkei lapsi olisikaan trans. Siksi pitäisi olla äärimmäisen pidättyväinen sukupuoliristiriidan vahvistamisen kanssa. Antakaa poikien leikkiä nukeilla ja tyttöjen olla raisuja ilman translapseksi leimaamista. Lapsilla on kaikenlaisia vaiheita ja kokeiluja. Tilastollisesti todennäköisempää on, että feminiinisestä pojasta tulee aikuisena homomies kuin transnainen.
Tää sun viesti on todella huvittava siinä kontekstissa, kun puhutaan pysyvää sukupuoliristiriitaa ilmentäneestä lapsesta, jolla tuo ristiriita siis oli pysyvä, eikä kadonnut aikuistuessa mihinkään - ja jota ei lietsottu eikä vahvistettu mitenkään, missä nimenomaan mentiin pieleen ja aiheutettiin vakavia ongelmia.
Kyse ei ole vähäisimmälläkään tavalla siitä, että poika leikkii nukeilla tai tyttö raisuja poikien leikkejä. Kyse on siitä, että lapsi itse kertoo johdonmukaisesti kokevansa olevansa toista sukupuolta kun mihin on syntynyt. Kyse ei ole feminiinisistä pojista, vaan pojista, jotka kertovat kokevansa olevansa tyttöjä - minkään tutkimuksen mukaan tällaisista pojista ei tule todennäköisemmin homoseksuaaleja kuin transsukupuolisia.
Sitä pysyvyyttä ei kuitenkaan tiedetä ennen kuin vasta aikuisena ja silti meillä on tahoja, joiden mielestä sukupuoliristiriitaa pitää lietsoa ja tehdä lapselle peruuttamattomia toimenpiteitä sen varjolla. Jopa 90 prosentilla sukupuoliristiriita häviää murrosiän loppuun mennessä ja valtaosalla se ennakoi aikuisuuden homoseksuaalisuutta. Eli pidetäänpä näpit irti lasten terveistä kehoista!
Toki se on lähtökohtana. Mutta, jäljelle jää se ryhmä, jolla kyse on sun mielestä oikeasta transsukupuolisesta. Heidän kohdallaan niillä, joille tämä tuottaa suurta tuskaa, masennusta, kiusaamista jne., on silkkaa kidutuksen hyväksymistä sanoa, että odota nyt vaan aikuiseksi asti. Eikö? Vähemmästäkin 15-16-vuotiaana ihmiset on jo ihan loppu ja tekevät ratkaisujaan itse kun muut eivät auta.
Minun mielestäni kyse on siis siitä, että pyritään yksilöllisesti tunnistamaan mistä on kyse kuten muidenkin sairauksien, oirekuvien ja kehityksellisten diagnoosien kohdalla ja ajoittaa hoito oikein.
Se että kun hoitoja ns. markkinoidaan, se yleistetään muka tarkoittamaan kaikkien vähääkään siihen suuntaan ajattelevien tai kokevien hoidon masinoinniksi, on sun ylireagointia ja ylitulkintaa, ei totuus. Meillä on todella toimiva terveydenhuolto identiteetti- ja trans-asioissa, se nojaa tieteelliseen tutkimukseen, ei huutelijoihin. Miten olisi, jospa luottaisit sinäkin siihen etkä puuttuisi? Jos nyt sitten todetaan jossain vaiheessa, että jatkuvasti mennään metsään, palataan asiaan.
Tämä propaganda ja transvastaisuus johtaa ihan vain siihen, että etujärjestöjen pitää pitää kovempaa ääntä ja sitähän sä et halua selvästikään.Juuri näin. On naurettavaa sanoa että muut eivät saa ajaa asiaansa ja pitää halutessaan ääntä itsestään kun itse ajaa omaa agendaansa päivästä toiseen ja jopa urheilutapahtumissa ja muiden tapahtumien yhteydessä vieläpä perustuen ihan vaan omaan (ja sielunveljiensä) ajatukseen ja stereotypiaan. Kauhea haloo asiasta, joka ei kuulu sulle lainkaan.
nämä tyypit voisi ihan rohkeasti perustaa antitrans-ja sukupuolivähemmistös alas-ryhmän, niin olisivat edes samalla viivalla sitten asettumassa arvostelulle. Mutta ei tietenkään, kun ei he ole vastaan vaan ihan vaan muuten vaan huutelevat.
Näähän voisi laajentaa osaamisensa myös muihin oirekuviin, helpoin olisi aloittaa neuropsykiatrisista ja heidän hoitopoluistaan. Ei ADHD-lääkkeitä lapsille!-slogan turuille ja toreille. Saa käyttää.
Minkään muunkaan sairauden kohdalla potilasjärjestöt eivät määrää diagnostiikasta ja hoitokäytännöistä. Transiutkset ovat pääosin kokeellisia eivätkä pohjaudu vankkaan tieteelliseen näyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Sukupuoliristiriitaa voi esiintyä todella monesta eri syystä, eikä ole luotettavaa keinoa erottaa, että mikä on pysyvää transiutta ja mikä ohimenevää. Lisäksi tiedetään, että kokemusta voidaan lietsoa sosiaalisella ja kehollisella transitiolla, vaikkei lapsi olisikaan trans. Siksi pitäisi olla äärimmäisen pidättyväinen sukupuoliristiriidan vahvistamisen kanssa. Antakaa poikien leikkiä nukeilla ja tyttöjen olla raisuja ilman translapseksi leimaamista. Lapsilla on kaikenlaisia vaiheita ja kokeiluja. Tilastollisesti todennäköisempää on, että feminiinisestä pojasta tulee aikuisena homomies kuin transnainen.
Tää sun viesti on todella huvittava siinä kontekstissa, kun puhutaan pysyvää sukupuoliristiriitaa ilmentäneestä lapsesta, jolla tuo ristiriita siis oli pysyvä, eikä kadonnut aikuistuessa mihinkään - ja jota ei lietsottu eikä vahvistettu mitenkään, missä nimenomaan mentiin pieleen ja aiheutettiin vakavia ongelmia.
Kyse ei ole vähäisimmälläkään tavalla siitä, että poika leikkii nukeilla tai tyttö raisuja poikien leikkejä. Kyse on siitä, että lapsi itse kertoo johdonmukaisesti kokevansa olevansa toista sukupuolta kun mihin on syntynyt. Kyse ei ole feminiinisistä pojista, vaan pojista, jotka kertovat kokevansa olevansa tyttöjä - minkään tutkimuksen mukaan tällaisista pojista ei tule todennäköisemmin homoseksuaaleja kuin transsukupuolisia.
No mutta eikö tuossakin voi opettaa lapselle että on ihan ok että tuntuu tuolta, mutta että olet silti ehjä ja hyvä juuri noin. Että on ihmisiä joista tuntuu tältä ja näyttää tältä ja sen kuuluu joskus mennä näin.
Ei niin että ensimmäisenä ollaan työntämässä hormoneja nassuun ja silpomassa alapäätä.
Noinhan sitä kuuluisi toimia ja toimitaankin. Toki minun läheiseni lapsuudessa ei vielä toimittu, vaan silloin yritettiin vahvistaa sitä syntymäsukupuolen identiteettiä, eikä ymmärretty tämän olevan vahingollista.
Kukaan ei ole työntämässä lapselle hormoneja nassuun ja silpomassa alapäätä.
Onko sulla kultakalan muisti vai valehteletko pokkana? Lasten transiuttamisen edistämiselle on Transhausen-perheiden yhdistyksiä, jotka lobbaavat punavihreitä puolueita ja punavihreät puolueet ovat asettaneet lasten transiuttamisen edistämisen poliittisiin tavoitteisiinsa.
Yritäpäs opetella asiallista kommunikaatiota ja kielenkäyttöä.
Kukaan ei aja genitaalikirurgiaa alaikäisille. Jotkut tahot haluais mahdollisuuden lääkäreille määrätä blokkereita. Tämä ei tietenkään tarkoita niiden "työntämistä" lapsille.
Translasten vanhemmille varmaan on yhdistyksiä joo.
Tutkimusten mukaan sosiaalinen transitio lukitsee lapsen ajattelun transidentiteettiin ja blokkerit johtavat 98 prosenttisesti muuntohormoneille, eli steriliteettiin, terveysongelmiin ja transleikkauksiin.
Lapselle ei myöskään voi asettaa transdiagnoosia. Suurin osa sukupuoliristiriitaa ilmentävistä lapsista ei ole transsuja aikuisena. Transdiagnoosin voi asettaa vasta aikuiselle, jonka identiteetti on vakaa ja mielenterveys kunnossa.
Etkö huomaa itse loogista ristiriitaa jutuissasi? Entä jos ne sosiaalisesti transitioitivat "lukkiutuvat transidentiteettiin" siksi, että ovat transsukupuolisia? Blokkereiden käyttö nyt on niin harvinaista, ja sitä on tehty lähinnä äärimmäisimmissä tapauksissa, että ei ole mikään ihme jos niiden käyttäjät tosiaan on transsukupuolisia.
Ei pidä paikkaansa, etteikö pysyvää, johdonmukaista sukupuoliristiriitaa ilmentävät lapset olisi yleensä aikuisina transsukupuolisia.
Kun sen pysyvyyden ja johdonmukaisuuden voi todeta vasta aikuisena, että voidaan olla mahdollisimman varmoja, ettei se sukupuoliristiriita ole ohimenevää laatua. Kun lapsi ohjataan transjunaan, niin sen päätepysäkki on Kastraatiokylä ja vain aniharva pääsee kyydistä pois, vaikkei olisikaan trans.
Ei ole mitään translapsidiagnoosia, vaan transdiagnoosin voi asettaa vain täysi-ikäiselle henkilölle, jonka identiteetti on vakaa ja mielenterveys kunnossa. Blokkereista ei ole uskottavaa tutkimusnäyttöä, eikä niiden ole todettu kohentavan sukupuoliristiriidasta kärsivien mielenterveyttä.
Ei ole mitään transjunaa. Lapsen kokemuksen kunnioittaminen ja hyväksyminen ei ole haitallista. Sitten jos lapsen kokemus muuttuu, niin sitten hyväksytään ja tuetaan sitä.
Jos sitä lapsen kokemusta ei hyväksytä, niin se lapsi on jo ehtinyt sairastua mieleltään siinä vaiheessa kun on tarpeeksi aikuinen sille, että olisit valmis hyväksymään, että se sukupuolikokemus on pysyvä.
Ei tässä olla mitään transdiagnoosia pyytämässä lapsille, vaan ymmärrystä ja hyväksyntää lapsen omalle sukupuolikokemukselle.
Blokkerit ei yhäkään ole Suomessa käytössä, joten eivät ole mitenkään relevantteja tämän keskustelun kannalta nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Sukupuoliristiriitaa voi esiintyä todella monesta eri syystä, eikä ole luotettavaa keinoa erottaa, että mikä on pysyvää transiutta ja mikä ohimenevää. Lisäksi tiedetään, että kokemusta voidaan lietsoa sosiaalisella ja kehollisella transitiolla, vaikkei lapsi olisikaan trans. Siksi pitäisi olla äärimmäisen pidättyväinen sukupuoliristiriidan vahvistamisen kanssa. Antakaa poikien leikkiä nukeilla ja tyttöjen olla raisuja ilman translapseksi leimaamista. Lapsilla on kaikenlaisia vaiheita ja kokeiluja. Tilastollisesti todennäköisempää on, että feminiinisestä pojasta tulee aikuisena homomies kuin transnainen.
Tää sun viesti on todella huvittava siinä kontekstissa, kun puhutaan pysyvää sukupuoliristiriitaa ilmentäneestä lapsesta, jolla tuo ristiriita siis oli pysyvä, eikä kadonnut aikuistuessa mihinkään - ja jota ei lietsottu eikä vahvistettu mitenkään, missä nimenomaan mentiin pieleen ja aiheutettiin vakavia ongelmia.
Kyse ei ole vähäisimmälläkään tavalla siitä, että poika leikkii nukeilla tai tyttö raisuja poikien leikkejä. Kyse on siitä, että lapsi itse kertoo johdonmukaisesti kokevansa olevansa toista sukupuolta kun mihin on syntynyt. Kyse ei ole feminiinisistä pojista, vaan pojista, jotka kertovat kokevansa olevansa tyttöjä - minkään tutkimuksen mukaan tällaisista pojista ei tule todennäköisemmin homoseksuaaleja kuin transsukupuolisia.
Sitä pysyvyyttä ei kuitenkaan tiedetä ennen kuin vasta aikuisena ja silti meillä on tahoja, joiden mielestä sukupuoliristiriitaa pitää lietsoa ja tehdä lapselle peruuttamattomia toimenpiteitä sen varjolla. Jopa 90 prosentilla sukupuoliristiriita häviää murrosiän loppuun mennessä ja valtaosalla se ennakoi aikuisuuden homoseksuaalisuutta. Eli pidetäänpä näpit irti lasten terveistä kehoista!
Toki se on lähtökohtana. Mutta, jäljelle jää se ryhmä, jolla kyse on sun mielestä oikeasta transsukupuolisesta. Heidän kohdallaan niillä, joille tämä tuottaa suurta tuskaa, masennusta, kiusaamista jne., on silkkaa kidutuksen hyväksymistä sanoa, että odota nyt vaan aikuiseksi asti. Eikö? Vähemmästäkin 15-16-vuotiaana ihmiset on jo ihan loppu ja tekevät ratkaisujaan itse kun muut eivät auta.
Minun mielestäni kyse on siis siitä, että pyritään yksilöllisesti tunnistamaan mistä on kyse kuten muidenkin sairauksien, oirekuvien ja kehityksellisten diagnoosien kohdalla ja ajoittaa hoito oikein.
Se että kun hoitoja ns. markkinoidaan, se yleistetään muka tarkoittamaan kaikkien vähääkään siihen suuntaan ajattelevien tai kokevien hoidon masinoinniksi, on sun ylireagointia ja ylitulkintaa, ei totuus. Meillä on todella toimiva terveydenhuolto identiteetti- ja trans-asioissa, se nojaa tieteelliseen tutkimukseen, ei huutelijoihin. Miten olisi, jospa luottaisit sinäkin siihen etkä puuttuisi? Jos nyt sitten todetaan jossain vaiheessa, että jatkuvasti mennään metsään, palataan asiaan.
Tämä propaganda ja transvastaisuus johtaa ihan vain siihen, että etujärjestöjen pitää pitää kovempaa ääntä ja sitähän sä et halua selvästikään.Juuri näin. On naurettavaa sanoa että muut eivät saa ajaa asiaansa ja pitää halutessaan ääntä itsestään kun itse ajaa omaa agendaansa päivästä toiseen ja jopa urheilutapahtumissa ja muiden tapahtumien yhteydessä vieläpä perustuen ihan vaan omaan (ja sielunveljiensä) ajatukseen ja stereotypiaan. Kauhea haloo asiasta, joka ei kuulu sulle lainkaan.
nämä tyypit voisi ihan rohkeasti perustaa antitrans-ja sukupuolivähemmistös alas-ryhmän, niin olisivat edes samalla viivalla sitten asettumassa arvostelulle. Mutta ei tietenkään, kun ei he ole vastaan vaan ihan vaan muuten vaan huutelevat.
Näähän voisi laajentaa osaamisensa myös muihin oirekuviin, helpoin olisi aloittaa neuropsykiatrisista ja heidän hoitopoluistaan. Ei ADHD-lääkkeitä lapsille!-slogan turuille ja toreille. Saa käyttää.Minkään muunkaan sairauden kohdalla potilasjärjestöt eivät määrää diagnostiikasta ja hoitokäytännöistä. Transiutkset ovat pääosin kokeellisia eivätkä pohjaudu vankkaan tieteelliseen näyttöön.
Ja niin ei tämänkään kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Monien mielenterveyshäiriöitten juuret ovat raskauden ja erityisesti synnytyksen aikaisissa tapahtumissa.
Ja ne puhkeavat vauvaiässä? Älä nyt viitsi, et sä itsekään enää pysty uskomaan tuohon.
1. Oletko koskaan kuullut lastenpsykiatriasta?
2. Koko tarinasi saattaa olla keksitty.
Olen kuullut lastenpsykiatriasta, niinhän sitä mun läheistäkin yritettiin "hoitaa". Lastenpsykiatria ei tunne vauva/taaperoiässä puhkeavia mielenterveyden häiriöitä, ellei kyse ole äärimmäisestä laiminlyönnistä jne.
Joo, tarinani voi toki sun näkökulmasta olla keksitty. Se ei kuitenkaan ole ainoa vastaava kokemus maailmassa, ja ne eivät kaikki voi olla keksittyjä. Varhaislapsuudesta saakka kestänyt, pysyvä kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on selkeästi tunnettu ilmiö.
Toisekseen, MINÄ tiedän, ettei tarinani ole keksitty, joten MINÄ tiedän miten päättömiä sun väitteet on. Ei sun jutuilla voi vakuuttaa ketään, jolla on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Propagandasi on suunnattu ihan muille tahoille.
Vauva/taaperoikäinen kykenee tulkitsemaan sukupuolen ainoastaan näkyvien/kehollisten ominaisuuksien perusteella. Se ei tietenkään sulje pois lapsilla yleisesti esiintyviä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, on kyseessä mielenterveyshäiriö. Ja transaktivistit ovat taitavia keksimään tarinoitakin.
Mistä tiedät? En lainkaan allekirjoita väitettäsi. Et sä pysty saamaan mua uskomaan tuohon hömppääsi. Koska mä TIEDÄN väitteesi valheellisiksi, mua kiinnostaa niissä yhäkin ainoastaan se, miksi asia on sulle niin tärkeä.
Löysin tämän hakusanalla "kuinka 2-vuotias tulkitsee sukupuolen". Tämä on suora lainaus Väestöliiton sivulta otsikosta "2-3 vuotiaan seksuaalisuus":
1. Mitä lapsessa tapahtuu? Vastaus: Opettelee käymään potalla. Huomaa, että tytöt ja pojat erilaisia.
2. Mitä lapsi voi tehdä ja kysyä? Vastaus: Sukuelimet kiinnostavat, katselee muiden pimppejä ja pippeleitä esim. saunassa. Pohtii eroja ääneen.
3. Miten aikuinen voi tukea ja ohjata lasta? Vastaus: Kerro, että tytöillä on pimppi, pojilla pippeli. Anna lapsen olla potalla omassa rauhassa. Opeta pesemään kädet WC-käynnin jälkeen.
Asia on minulle tärkeä, koska vastustan jyrkästi luonnonvastaista vallankumousta, jonka Suomen eduskunta, transjärjestöjen sekä lääketeollisuuden ja muitten taloudellista hyötyä ilmiöstä kuittaavien tahojen (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinoitten pseudotieteelliset poppatohtorit ja sukupuolenmuokkauskirurgit) toiveesta, käynnisti vuonna 2003 voimaan astuneen, alkuperäisen translain myötä.
Eli näin hienosti pystyt löytämään asiallista tietoa, että 2-3 -vuotias alkaa ymmärtää sukupuolten eron, on siitä kiinnostunut, pohtii eroja ja ymmärtää näin siis myös oman sukupuolensa.
Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset.
Niinkun, miten voi toisaalta ymmärtää asioita ja sitten heittää kaiken ymmärryksen romukoppaan, kun täytyy kehittää jotain raflaavaa propagandaa.
"Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. "
Niin miten se 2v. on havainnut olevansa eri sukupuolta kuin syntymäsukupuoli? Kysymys on silloin siitä, että lapsi ei assosioidu niihin muihin piirteisiin joita samanlaiset genitaalit omaavilla tyypillisesti on. He eivät ymmärrä että esim. ne pitkät hiukset eivät johdu pimpistä, vaan olettavat että pitkähiuksisella henkilöllä on pimppi. Siksi he voivat helposti ajatella sinne kouluikäiseksi asti, että tyttönukke muuttuu poikanukeksi kun siltä leikkaa hiukset ja vaihtaa vaatteet. Siksi pitävien päätelmien tekeminen lasten sukupuoli-identiteetistä & sen vahvistaminen on haitallista.
Eri
Sukupuoli-identiteetin kehitys on sisäsyntyistä. Siitä se lapsi havaitsee sukupuolensa, ei jostain assosiaatioista. Poikalapsi voi aivan hyvin assosioitua esimerkiksi äidin piirteisiin ja haluta pitää äidin mekkoa. Se ei tee hänestä tyttöä. Kaikilla lapsilla on sisäinen ymmärrys sukupuolestaan juurikin noista 2-3 -vuosista eteenpäin ellei sitten kehitys jostain syystä mene eritahtisesti kuin muilla. Transsukupuolisillakin ymmärrys omasta sukupuolesta nousee usein tietoisuuteen juuri tuossa ikävaiheessa.
Koska kehitystä ohjaa pitkälti biologia, ei sitä lapsen kokemusta voi millään pitkillä hiuksilla, mekoilla tai saduilla muuttaa. Näin on niin transihmisten kuin muidenkin kohdalla.
En ole vähään aikaan kuullut noin aliarvoivaa puhetta lapsen ymmärryksestä kuin sun pimppi-pitkät hiukset pohdiskelut. Luuletko sinä, ettei se tyttönukke ihan vaan esitä poikaa sen lapsen leikeissä, eikä maagisesti muutu pojaksi hiustenleikkuun myötä. Niinhän ne lapset leikkii roolileikissä äitejä ja isejäkin sikin sokin, eikä kuvittele, että oma sukupuoli leikin myötä vaihtuu.
Psykologiassa vallitsee melkoinen konsensus siitä, että pysyväluonteinen identiteetti on kehityksen lopputulos eikä mikään synnynnäinen ominaisuus. Sukupuoli-identiteetin osalta on kuitenkin yhtäkkiä alettu väittää päinvastaista, vailla minkäänlaisia todisteita. Se, että lapsella nousee alkeellinen ymmärrys sukupuolieroista on aika kaukana vielä siitä, että niitä ymmärtäisi sisäsyntyisellä tavalla - ilman puberteettia kun ei ole sellaisia sukupuolen toimintoja joilla asian voisi konkreettisesti kokea. Vain harvalla edes jokin identiteetin osa-alue pysyy muuttumattomana taaperosta aikuisuuteen, uskoohan moni pikkulapsi jumalaankin mutta vain muutamasta tulee Päivi Räsänen.
Jos identiteettikehitystä ohjaisi pelkkä biologia, mitään transsukupuolisuutta ei edes olisi. Ei aikuisissa eikä lapsissa. Jokaisessa aivosolussa on joko miehen tai naisen kromosomit, eikä ne "tiedä" mitä on olla jotain muuta.
Kyllä, 2-3-vuotias on kaikilta osin vielä hemmetin tyhmä eikä se ole aliarvio. Ja aikuisten pitää ymmärtää se jotta lapsi pysyy hengissä.
No kyllä sillä transsukupuolisuudellakin biologinen tausta on. Muuten joidenkin sisäsyntyinen kokemus sukupuolesta ei olisi eri kuin kehon sukupuoli.
Tottakai identiteettikehitys vie pitkään. Kuitenkin lainalaisuuksia on siinä, koska esim. lapsi tunnistaa oman sukupuolensa (n. 2-3 v.)
Tällaista biologista taustaa ei olla kuitenkaan toistaiseksi löydetty esim. aivotutkimusten kautta vaan pikemminkin transsukupuolisuuden etiologiassa on tunnistettu niin monia neurologisia, seksuaalisia ja psykososiaalisia tekijöitä, että yksiselitteisen biologisen syyn löytyminen on varsin epätodennäköistä.
Geneettinen alttius ollaan havaittu kaksoskokeissa. Eikä mun mielestä mitään yhtä tiettyä syytä täydy löytyä, että voidaan jonkun ymmärtää liittyvän biologiaan.
Jep. Eihän esim. autismin kirjollekaan ole vielä löydetty mitään tuollaista yhtä, mitattavissa olevaa syytä, mutta silti kellekään ei tulisi mieleenkään kiistää, että autismilla on konkreettinen, biologinen pohja
Aika monelle tulee mieleen kiistää autismin konkreettinen biologinen pohja. Autismi viittaa käsitteenä kirjoon, joka on niin epämääräinen ja moniulotteinen, että on hyvin epätodennäköistä, että sillä olisi konkreettinen biologinen yhtenäinen pohja. Esimerkiksi autisminkirojan häiriön validiteettia käsittelevässä katsauksessa ASD Validity (2016) käsitellään autisminkirjon häiriön validiteettia. Johdannossa todetaan, että yksikään DSM-manuaaliin sisältyvistä diagnooseista eivät ole biologisesti valideja:
"DSM-III:n nosologian (American Psychiatric Association 1980) tavoitteena oli luoda luotettavia ja standardoituja kategorisia psykiatrisia diagnooseja (Robins ja Guze 1970). Viimeisten 30 vuoden aikana kliiniset, geneettiset ja neurotieteelliset tutkimustulokset ovat kuitenkin osoittaneet, etteivät DSM-diagnoosit ole biologisesti valideja."
Käytyään läpi häiriöön liittyvää neurotieteellistä ja geneettistä tutkimusnäyttöä, tutkijat toteavat, ettei autisminkirjon häiriöt eivät ole tässä suhteessa poikkeus, ja koska diagnoosi ei ole sen enempää neurobiologisesti kuin konstruktiivisesti validi, tulisi ASD-diagnoosista tulisi luopua tutkimusta ohjaavana konstruktiona:
"Artikkeli päätyy siihen, että tarkasteltu näyttö ei tue ASD-diagnoosin neurobiologista eikä konstruktiivista validiteettia, ja siksi ASD-diagnoosista tulisi luopua tutkimuksessa."
Samaan johtopäätökseen päädytään artikkelissa Should We Continue to Tell Autistic People that Their Brains are Different? (2023), jossa todetaan autismin olevan paitsi sisäisesti heterogeeninen häiriö, omaavan päällekkäisyyttä lukuisten mielenterveyshäiriöiden ja neurokehityksellisten häiriöiden kanssa. Tämä heijastuu myös löydetyissä ympäristöön, genetiikkaan ja neurobiologiaan liittyvissä epäspesifissä korrelaateissa, joilla ei ole mitään kliinistä merkitystä eli niillä ei kyetä erottamaan autistisia ihmisiä ns. terveistä eikä selittämään autismin kehittymisen biologisia mekanismeja:
"Ajatus siitä, että autistiset aivot ovat erilaiset, on voimakkaan neuropsykologisen tarkastelun kohteena. Nykyinen näyttö ei kykene vakuuttavasti määrittelemään autismia eikä myöskään osoittamaan mitään kategorisia tai kausaalisia neuropsykologisia eroja autismin ja ei-autismin välillä (Happé ym., 2006; Waterhouse ym., 2016). Muutoksia autismin biolääketieteellisiin ja tieteellisiin käsitteellistyksiin tarvitaan selvästi: ehdotukset vaihtelevat siitä, että korostetaan ASD:n olevan heikosti yleistettävä kattotermi (Müller & Amaral, 2017), aina autismiluokituksista kokonaan luopumiseen tutkimuksessa ja käytännössä (Waterhouse & Gillberg, 2014)."
Transsukupuolisuuteen ja muihin hyvin epämääräisiin sukupuolen kokemuksen tiloihin liittyy vielä vähemmän näyttöä, oikeastaan näyttö on niin olematonta, että on todella noloa kuvitella sellaista edes olevan. Heikkolaatuisissa tutkimuksissa saadut tilastolliset korrelaatit ovat kaikkea muuta kuin näyttöä. Jopa kaksostutkimuksissa saadut tulokset vaihtelevat epäilyttävän rajusti nollan ja 80 % välillä, ja nekin tuottavat hyvin epäluotettavia arvioita periytyvydyestä. Kaikki ihmisen mieleeen ja psyykseeseen liittyvät piirteet omaavan biologisen ulottuvuuden, mutta se ei ei tee niitä kuvaavista konstruktioista biologisesti erottuvia tiloja.
En minä sanonut, että kaikilla autismin kirjon häiriöillä olisi sama biologinen pohja.
Esim. mun suvussa asperger on voimakkaan perinnöllistä.
Sitten taas esim. maahanmuuttajataustaisilla ihmisillä pohjoisessa syntyy enemmän syvästi autistisia lapsia, minkä arvellaan johtuvan odottavan äidin d-vitamiinin puutoksesta.
Aivan selvästi näillä kahdella asialla ei ole SAMA biologinen pohja, mutta kummallakin on kiistaton biologinen pohja.
Mikä on siis transsuilun biologinen pohja? Palataanko taas Kellokosken prinsessan kuninkaalliskokemuksen biologiseen pohjaan? Teidän mukaannehan kaikella aivojen tuottamalla on biologinen pohja. "Ajattelen olevani nainen, joten olen biologisesti nainen!!!"
"Minkään muun sairauden kohdalla etujärjestöt eivät määrittele hoitokäytäntöjä ja diagnostiikkaa."
Ihan off-topiccina, että suurimman osan sairauksista kohdalla tekis kyllä varmaan aika hyvää kuunnella ihan potilaita itseäänkin, mitä hoitokäytäntöihin tulee.
Vierailija kirjoitti:
Transsukupuolisuuteen ja muihin hyvin epämääräisiin sukupuolen kokemuksen tiloihin liittyy vielä vähemmän näyttöä, oikeastaan näyttö on niin olematonta, että on todella noloa kuvitella sellaista edes olevan. Heikkolaatuisissa tutkimuksissa saadut tilastolliset korrelaatit ovat kaikkea muuta kuin näyttöä. Jopa kaksostutkimuksissa saadut tulokset vaihtelevat epäilyttävän rajusti nollan ja 80 % välillä, ja nekin tuottavat hyvin epäluotettavia arvioita periytyvydyestä. Kaikki ihmisen mieleeen ja psyykseeseen liittyvät piirteet omaavan biologisen ulottuvuuden, mutta se ei ei tee niitä kuvaavista konstruktioista biologisesti erottuvia tiloja.
Millä sä sitten selität ne (mm.aivo-) tutkimustulokset, joiden meta-analyysin perusteella tautiluokituksessa trans-diagnoosi siirrettiin pois mt-häiriöiden luokasta? Olisko niin, että sä näet vain sen mitä sä haluat nähdä? Vai onko molemmat tautiluokitukset perustavanlaatuisesti pielessä kaikkien muiden paitsi sairauksien kohdalla? Tuo sun kokemus-peräinen tila-väite kertoo vain siitä, että sä luulet kyseessä olevan vain juridisesta sukupuolesta. Se on ihan eri asia.
Kannattaa hakea pestiä tautiluokituksen romuttavasta toimielimestä.
Linkkaisitko meille ne tutkimukset? Yleinen käsityshän on, ettei ihmisen sukupuoli näy aivoista. Muutenhan transsuus olisi helppo todentaa skannaamalla aivot. Vai viittaatko siihen kuuluisaan tutkimukseen, jossa tutkittiin kahdeksan kuolleen transleidin aivot?
Vierailija kirjoitti:
Transsukupuolisuuteen ja muihin hyvin epämääräisiin sukupuolen kokemuksen tiloihin liittyy vielä vähemmän näyttöä, oikeastaan näyttö on niin olematonta, että on todella noloa kuvitella sellaista edes olevan. Heikkolaatuisissa tutkimuksissa saadut tilastolliset korrelaatit ovat kaikkea muuta kuin näyttöä. Jopa kaksostutkimuksissa saadut tulokset vaihtelevat epäilyttävän rajusti nollan ja 80 % välillä, ja nekin tuottavat hyvin epäluotettavia arvioita periytyvydyestä. Kaikki ihmisen mieleeen ja psyykseeseen liittyvät piirteet omaavan biologisen ulottuvuuden, mutta se ei ei tee niitä kuvaavista konstruktioista biologisesti erottuvia tiloja.
Millä sä sitten selität ne (mm.aivo-) tutkimustulokset, joiden meta-analyysin perusteella tautiluokituksessa trans-diagnoosi siirrettiin pois mt-häiriöiden luokasta? Olisko niin, että sä näet vain sen mitä sä haluat nähdä? Vai onko molemmat tautiluokitukset perustavanlaatuisesti pielessä kaikkien muiden paitsi sairauksien kohdalla? Tuo sun kokemus-peräinen tila-väite kertoo vain siitä, että sä luulet kyseessä olevan vain juridisesta sukupuolesta. Se on ihan eri asia.
Kannattaa hakea pestiä tautiluokituksen romuttavasta toimielimestä.
Kyllä sinä tiedät, että tautiluokitus muutettiin poliittisesta painostuksesta ja ideologisista syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Monien mielenterveyshäiriöitten juuret ovat raskauden ja erityisesti synnytyksen aikaisissa tapahtumissa.
Ja ne puhkeavat vauvaiässä? Älä nyt viitsi, et sä itsekään enää pysty uskomaan tuohon.
1. Oletko koskaan kuullut lastenpsykiatriasta?
2. Koko tarinasi saattaa olla keksitty.
Olen kuullut lastenpsykiatriasta, niinhän sitä mun läheistäkin yritettiin "hoitaa". Lastenpsykiatria ei tunne vauva/taaperoiässä puhkeavia mielenterveyden häiriöitä, ellei kyse ole äärimmäisestä laiminlyönnistä jne.
Joo, tarinani voi toki sun näkökulmasta olla keksitty. Se ei kuitenkaan ole ainoa vastaava kokemus maailmassa, ja ne eivät kaikki voi olla keksittyjä. Varhaislapsuudesta saakka kestänyt, pysyvä kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on selkeästi tunnettu ilmiö.
Toisekseen, MINÄ tiedän, ettei tarinani ole keksitty, joten MINÄ tiedän miten päättömiä sun väitteet on. Ei sun jutuilla voi vakuuttaa ketään, jolla on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Propagandasi on suunnattu ihan muille tahoille.
Vauva/taaperoikäinen kykenee tulkitsemaan sukupuolen ainoastaan näkyvien/kehollisten ominaisuuksien perusteella. Se ei tietenkään sulje pois lapsilla yleisesti esiintyviä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, on kyseessä mielenterveyshäiriö. Ja transaktivistit ovat taitavia keksimään tarinoitakin.
Mistä tiedät? En lainkaan allekirjoita väitettäsi. Et sä pysty saamaan mua uskomaan tuohon hömppääsi. Koska mä TIEDÄN väitteesi valheellisiksi, mua kiinnostaa niissä yhäkin ainoastaan se, miksi asia on sulle niin tärkeä.
Löysin tämän hakusanalla "kuinka 2-vuotias tulkitsee sukupuolen". Tämä on suora lainaus Väestöliiton sivulta otsikosta "2-3 vuotiaan seksuaalisuus":
1. Mitä lapsessa tapahtuu? Vastaus: Opettelee käymään potalla. Huomaa, että tytöt ja pojat erilaisia.
2. Mitä lapsi voi tehdä ja kysyä? Vastaus: Sukuelimet kiinnostavat, katselee muiden pimppejä ja pippeleitä esim. saunassa. Pohtii eroja ääneen.
3. Miten aikuinen voi tukea ja ohjata lasta? Vastaus: Kerro, että tytöillä on pimppi, pojilla pippeli. Anna lapsen olla potalla omassa rauhassa. Opeta pesemään kädet WC-käynnin jälkeen.
Asia on minulle tärkeä, koska vastustan jyrkästi luonnonvastaista vallankumousta, jonka Suomen eduskunta, transjärjestöjen sekä lääketeollisuuden ja muitten taloudellista hyötyä ilmiöstä kuittaavien tahojen (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinoitten pseudotieteelliset poppatohtorit ja sukupuolenmuokkauskirurgit) toiveesta, käynnisti vuonna 2003 voimaan astuneen, alkuperäisen translain myötä.
Eli näin hienosti pystyt löytämään asiallista tietoa, että 2-3 -vuotias alkaa ymmärtää sukupuolten eron, on siitä kiinnostunut, pohtii eroja ja ymmärtää näin siis myös oman sukupuolensa.
Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset.
Niinkun, miten voi toisaalta ymmärtää asioita ja sitten heittää kaiken ymmärryksen romukoppaan, kun täytyy kehittää jotain raflaavaa propagandaa.
"Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. "
Niin miten se 2v. on havainnut olevansa eri sukupuolta kuin syntymäsukupuoli? Kysymys on silloin siitä, että lapsi ei assosioidu niihin muihin piirteisiin joita samanlaiset genitaalit omaavilla tyypillisesti on. He eivät ymmärrä että esim. ne pitkät hiukset eivät johdu pimpistä, vaan olettavat että pitkähiuksisella henkilöllä on pimppi. Siksi he voivat helposti ajatella sinne kouluikäiseksi asti, että tyttönukke muuttuu poikanukeksi kun siltä leikkaa hiukset ja vaihtaa vaatteet. Siksi pitävien päätelmien tekeminen lasten sukupuoli-identiteetistä & sen vahvistaminen on haitallista.
Eri
Sukupuoli-identiteetin kehitys on sisäsyntyistä. Siitä se lapsi havaitsee sukupuolensa, ei jostain assosiaatioista. Poikalapsi voi aivan hyvin assosioitua esimerkiksi äidin piirteisiin ja haluta pitää äidin mekkoa. Se ei tee hänestä tyttöä. Kaikilla lapsilla on sisäinen ymmärrys sukupuolestaan juurikin noista 2-3 -vuosista eteenpäin ellei sitten kehitys jostain syystä mene eritahtisesti kuin muilla. Transsukupuolisillakin ymmärrys omasta sukupuolesta nousee usein tietoisuuteen juuri tuossa ikävaiheessa.
Koska kehitystä ohjaa pitkälti biologia, ei sitä lapsen kokemusta voi millään pitkillä hiuksilla, mekoilla tai saduilla muuttaa. Näin on niin transihmisten kuin muidenkin kohdalla.
En ole vähään aikaan kuullut noin aliarvoivaa puhetta lapsen ymmärryksestä kuin sun pimppi-pitkät hiukset pohdiskelut. Luuletko sinä, ettei se tyttönukke ihan vaan esitä poikaa sen lapsen leikeissä, eikä maagisesti muutu pojaksi hiustenleikkuun myötä. Niinhän ne lapset leikkii roolileikissä äitejä ja isejäkin sikin sokin, eikä kuvittele, että oma sukupuoli leikin myötä vaihtuu.
Psykologiassa vallitsee melkoinen konsensus siitä, että pysyväluonteinen identiteetti on kehityksen lopputulos eikä mikään synnynnäinen ominaisuus. Sukupuoli-identiteetin osalta on kuitenkin yhtäkkiä alettu väittää päinvastaista, vailla minkäänlaisia todisteita. Se, että lapsella nousee alkeellinen ymmärrys sukupuolieroista on aika kaukana vielä siitä, että niitä ymmärtäisi sisäsyntyisellä tavalla - ilman puberteettia kun ei ole sellaisia sukupuolen toimintoja joilla asian voisi konkreettisesti kokea. Vain harvalla edes jokin identiteetin osa-alue pysyy muuttumattomana taaperosta aikuisuuteen, uskoohan moni pikkulapsi jumalaankin mutta vain muutamasta tulee Päivi Räsänen.
Jos identiteettikehitystä ohjaisi pelkkä biologia, mitään transsukupuolisuutta ei edes olisi. Ei aikuisissa eikä lapsissa. Jokaisessa aivosolussa on joko miehen tai naisen kromosomit, eikä ne "tiedä" mitä on olla jotain muuta.
Kyllä, 2-3-vuotias on kaikilta osin vielä hemmetin tyhmä eikä se ole aliarvio. Ja aikuisten pitää ymmärtää se jotta lapsi pysyy hengissä.
No kyllä sillä transsukupuolisuudellakin biologinen tausta on. Muuten joidenkin sisäsyntyinen kokemus sukupuolesta ei olisi eri kuin kehon sukupuoli.
Tottakai identiteettikehitys vie pitkään. Kuitenkin lainalaisuuksia on siinä, koska esim. lapsi tunnistaa oman sukupuolensa (n. 2-3 v.)
Tällaista biologista taustaa ei olla kuitenkaan toistaiseksi löydetty esim. aivotutkimusten kautta vaan pikemminkin transsukupuolisuuden etiologiassa on tunnistettu niin monia neurologisia, seksuaalisia ja psykososiaalisia tekijöitä, että yksiselitteisen biologisen syyn löytyminen on varsin epätodennäköistä.
Geneettinen alttius ollaan havaittu kaksoskokeissa. Eikä mun mielestä mitään yhtä tiettyä syytä täydy löytyä, että voidaan jonkun ymmärtää liittyvän biologiaan.
Jep. Eihän esim. autismin kirjollekaan ole vielä löydetty mitään tuollaista yhtä, mitattavissa olevaa syytä, mutta silti kellekään ei tulisi mieleenkään kiistää, että autismilla on konkreettinen, biologinen pohja
Aika monelle tulee mieleen kiistää autismin konkreettinen biologinen pohja. Autismi viittaa käsitteenä kirjoon, joka on niin epämääräinen ja moniulotteinen, että on hyvin epätodennäköistä, että sillä olisi konkreettinen biologinen yhtenäinen pohja. Esimerkiksi autisminkirojan häiriön validiteettia käsittelevässä katsauksessa ASD Validity (2016) käsitellään autisminkirjon häiriön validiteettia. Johdannossa todetaan, että yksikään DSM-manuaaliin sisältyvistä diagnooseista eivät ole biologisesti valideja:
"DSM-III:n nosologian (American Psychiatric Association 1980) tavoitteena oli luoda luotettavia ja standardoituja kategorisia psykiatrisia diagnooseja (Robins ja Guze 1970). Viimeisten 30 vuoden aikana kliiniset, geneettiset ja neurotieteelliset tutkimustulokset ovat kuitenkin osoittaneet, etteivät DSM-diagnoosit ole biologisesti valideja."
Käytyään läpi häiriöön liittyvää neurotieteellistä ja geneettistä tutkimusnäyttöä, tutkijat toteavat, ettei autisminkirjon häiriöt eivät ole tässä suhteessa poikkeus, ja koska diagnoosi ei ole sen enempää neurobiologisesti kuin konstruktiivisesti validi, tulisi ASD-diagnoosista tulisi luopua tutkimusta ohjaavana konstruktiona:
"Artikkeli päätyy siihen, että tarkasteltu näyttö ei tue ASD-diagnoosin neurobiologista eikä konstruktiivista validiteettia, ja siksi ASD-diagnoosista tulisi luopua tutkimuksessa."
Samaan johtopäätökseen päädytään artikkelissa Should We Continue to Tell Autistic People that Their Brains are Different? (2023), jossa todetaan autismin olevan paitsi sisäisesti heterogeeninen häiriö, omaavan päällekkäisyyttä lukuisten mielenterveyshäiriöiden ja neurokehityksellisten häiriöiden kanssa. Tämä heijastuu myös löydetyissä ympäristöön, genetiikkaan ja neurobiologiaan liittyvissä epäspesifissä korrelaateissa, joilla ei ole mitään kliinistä merkitystä eli niillä ei kyetä erottamaan autistisia ihmisiä ns. terveistä eikä selittämään autismin kehittymisen biologisia mekanismeja:
"Ajatus siitä, että autistiset aivot ovat erilaiset, on voimakkaan neuropsykologisen tarkastelun kohteena. Nykyinen näyttö ei kykene vakuuttavasti määrittelemään autismia eikä myöskään osoittamaan mitään kategorisia tai kausaalisia neuropsykologisia eroja autismin ja ei-autismin välillä (Happé ym., 2006; Waterhouse ym., 2016). Muutoksia autismin biolääketieteellisiin ja tieteellisiin käsitteellistyksiin tarvitaan selvästi: ehdotukset vaihtelevat siitä, että korostetaan ASD:n olevan heikosti yleistettävä kattotermi (Müller & Amaral, 2017), aina autismiluokituksista kokonaan luopumiseen tutkimuksessa ja käytännössä (Waterhouse & Gillberg, 2014)."
Transsukupuolisuuteen ja muihin hyvin epämääräisiin sukupuolen kokemuksen tiloihin liittyy vielä vähemmän näyttöä, oikeastaan näyttö on niin olematonta, että on todella noloa kuvitella sellaista edes olevan. Heikkolaatuisissa tutkimuksissa saadut tilastolliset korrelaatit ovat kaikkea muuta kuin näyttöä. Jopa kaksostutkimuksissa saadut tulokset vaihtelevat epäilyttävän rajusti nollan ja 80 % välillä, ja nekin tuottavat hyvin epäluotettavia arvioita periytyvydyestä. Kaikki ihmisen mieleeen ja psyykseeseen liittyvät piirteet omaavan biologisen ulottuvuuden, mutta se ei ei tee niitä kuvaavista konstruktioista biologisesti erottuvia tiloja.
En minä sanonut, että kaikilla autismin kirjon häiriöillä olisi sama biologinen pohja.
Esim. mun suvussa asperger on voimakkaan perinnöllistä.
Sitten taas esim. maahanmuuttajataustaisilla ihmisillä pohjoisessa syntyy enemmän syvästi autistisia lapsia, minkä arvellaan johtuvan odottavan äidin d-vitamiinin puutoksesta.
Aivan selvästi näillä kahdella asialla ei ole SAMA biologinen pohja, mutta kummallakin on kiistaton biologinen pohja.
Mikä on siis transsuilun biologinen pohja? Palataanko taas Kellokosken prinsessan kuninkaalliskokemuksen biologiseen pohjaan? Teidän mukaannehan kaikella aivojen tuottamalla on biologinen pohja. "Ajattelen olevani nainen, joten olen biologisesti nainen!!!"
Ei me tiedetä, mikä se pohja on. Todennäköisesti jotain sikiönkehityksen aikana tapahtuvaa. Voi olla lisäksi jotain geneettistä alttiutta (en tiedä, viittaako tutkimukset tähän, kunhan olen itse miettinyt, kun omassa suvussa ollut kaksi transsukupuolista).
En ymmärrä, mitä se ketään liikuttaa, miten jotkut ajattelevat sukupuolien määrästä. Jos olet itse yhtä mieltä, niin ok, sun ei tarvitse pyrkiä mihinkään sukupuoleen liittyviin suhteisiin niitten kanssa jotka ovat eri mieltä sun kanssa. Anna niitten pitää mielipiteensä...
Voithan sä tykätä niinkin että autoista jotkut merkit ovat pskaa, mut sun ei tartte niitä itelles hankkia... mut siltikin ne autot ovat joidenkin mielestä ok ja kaikki autot mahtuvat teille liikkumaan....
Niih!
Alue: Seksi
Aika monelle tulee mieleen kiistää autismin konkreettinen biologinen pohja. Autismi viittaa käsitteenä kirjoon, joka on niin epämääräinen ja moniulotteinen, että on hyvin epätodennäköistä, että sillä olisi konkreettinen biologinen yhtenäinen pohja. Esimerkiksi autisminkirojan häiriön validiteettia käsittelevässä katsauksessa ASD Validity (2016) käsitellään autisminkirjon häiriön validiteettia. Johdannossa todetaan, että yksikään DSM-manuaaliin sisältyvistä diagnooseista eivät ole biologisesti valideja:
"DSM-III:n nosologian (American Psychiatric Association 1980) tavoitteena oli luoda luotettavia ja standardoituja kategorisia psykiatrisia diagnooseja (Robins ja Guze 1970). Viimeisten 30 vuoden aikana kliiniset, geneettiset ja neurotieteelliset tutkimustulokset ovat kuitenkin osoittaneet, etteivät DSM-diagnoosit ole biologisesti valideja."
Käytyään läpi häiriöön liittyvää neurotieteellistä ja geneettistä tutkimusnäyttöä, tutkijat toteavat, ettei autisminkirjon häiriöt eivät ole tässä suhteessa poikkeus, ja koska diagnoosi ei ole sen enempää neurobiologisesti kuin konstruktiivisesti validi, tulisi ASD-diagnoosista tulisi luopua tutkimusta ohjaavana konstruktiona:
"Artikkeli päätyy siihen, että tarkasteltu näyttö ei tue ASD-diagnoosin neurobiologista eikä konstruktiivista validiteettia, ja siksi ASD-diagnoosista tulisi luopua tutkimuksessa."
Samaan johtopäätökseen päädytään artikkelissa Should We Continue to Tell Autistic People that Their Brains are Different? (2023), jossa todetaan autismin olevan paitsi sisäisesti heterogeeninen häiriö, omaavan päällekkäisyyttä lukuisten mielenterveyshäiriöiden ja neurokehityksellisten häiriöiden kanssa. Tämä heijastuu myös löydetyissä ympäristöön, genetiikkaan ja neurobiologiaan liittyvissä epäspesifissä korrelaateissa, joilla ei ole mitään kliinistä merkitystä eli niillä ei kyetä erottamaan autistisia ihmisiä ns. terveistä eikä selittämään autismin kehittymisen biologisia mekanismeja:
"Ajatus siitä, että autistiset aivot ovat erilaiset, on voimakkaan neuropsykologisen tarkastelun kohteena. Nykyinen näyttö ei kykene vakuuttavasti määrittelemään autismia eikä myöskään osoittamaan mitään kategorisia tai kausaalisia neuropsykologisia eroja autismin ja ei-autismin välillä (Happé ym., 2006; Waterhouse ym., 2016). Muutoksia autismin biolääketieteellisiin ja tieteellisiin käsitteellistyksiin tarvitaan selvästi: ehdotukset vaihtelevat siitä, että korostetaan ASD:n olevan heikosti yleistettävä kattotermi (Müller & Amaral, 2017), aina autismiluokituksista kokonaan luopumiseen tutkimuksessa ja käytännössä (Waterhouse & Gillberg, 2014)."
Transsukupuolisuuteen ja muihin hyvin epämääräisiin sukupuolen kokemuksen tiloihin liittyy vielä vähemmän näyttöä, oikeastaan näyttö on niin olematonta, että on todella noloa kuvitella sellaista edes olevan. Heikkolaatuisissa tutkimuksissa saadut tilastolliset korrelaatit ovat kaikkea muuta kuin näyttöä. Jopa kaksostutkimuksissa saadut tulokset vaihtelevat epäilyttävän rajusti nollan ja 80 % välillä, ja nekin tuottavat hyvin epäluotettavia arvioita periytyvydyestä. Kaikki ihmisen mieleeen ja psyykseeseen liittyvät piirteet omaavan biologisen ulottuvuuden, mutta se ei ei tee niitä kuvaavista konstruktioista biologisesti erottuvia tiloja.