Onko kumppanin/puolison valinnassa täkeää tämän koulutus/ammatti?
Olen itse korkeakoulututkinnon suorittanut opettaja ja puolisoni on kauppaoppilaitoksen käynyt myyjä. Muut opettajat väheksyvät perhettäni sen vuoksi.
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimin tilintarkastajana ja mun mies on levyseppähitsaaja. Eli vastaus kysymykseen, ei mitään väliä. Mulle tärkeintä on ihan muut ominaisuudet, kuten luonne, elämänkatsomus ja muutenki se miten tullaan juttuun.
Kunhan jotain tekee työkseen niin sillä pääsee pitkälle. Oon seurustellu myös työttömän miehen kanssa eikä sekään haitannu. Kun kuitenki edes yritti hakea töitä.
Mitä jos sun miehesi olisi vaikka ammattisotilas, strippari, teurastaja, huumediileri, maailmaa kiertävä DJ, ammattipokerinpelaaja, some-influensseri tai räjähteiden purkaja? Olisiko nekin ok?
Sotilas, teurastaja, räjähteiden purkaja ovat kunniallisia ammatteja, miksipä ei myös Dj
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle. Työ on kuitenkin loppujen lopuksi vain työtä ja keino ansaita elanto. Oleellisempaa on se, minkälaisia asioita harrastaa vapaa-ajallaan.
Miksi se olisi oleellisempaa? Työhön menee yleensä paljon enemmän aikaa kuin on mahdollisuutta käyttää vapaa-aikaan, joten se mitä ihminen on valinnut tehdä suurimmalla osasta ajastaan kertoo siitä ihmisestä aika paljon.
"Miksi se olisi oleellisempaa? Työhön menee yleensä paljon enemmän aikaa kuin on mahdollisuutta käyttää vapaa-aikaan, joten se mitä ihminen on valinnut tehdä suurimmalla osasta ajastaan kertoo siitä ihmisestä aika paljon."
Aina ei ole kyse valinnasta. Eri aloille on erilaisia pääsyvaatimuksia. Joskus on pakko mennä sinne, minne pääsee.
Ja joskus on mentävä sinne, minne suku tai muu ympäristö haluaa henkilön menevän. Silloin muiden valinta ei kerro ihmisestä yhtään mitään.
Yksin vieraan ihmistyypin keskellä, joista ei edes halua tuntea juuri ketään.
No älä hyvä ihminen anna suvun tai ympäristön päättää sun omasta elämästäsi. Sinähän aikuisena ihmisenä nuo päätökset teet, eikä sun äiti, iskä tai Liisa-täti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen väitellyt tohtori ja sen mukaisessa työssä. Vaimo on käynyt lukion. Ei kiinnosta mitä muut ajattelevat, ollaan oltu naimissa jo yli 25 vuotta.
Mutta entä jos vaimo olisikin ollut amispohjalla? Vai olisiko vaimo silloin ollenkaan?
Olen amispohjalta varakkaaksi yrittäjäksi edennyt
Minä olen maisteri ja mieheni laborantti. Kyllä minua ainakin hävettää, kun mies on minua koulutuksen puolesta alempana. Onneksi lapset ovat korkeakoulusta valmistuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia, kiinnostaa vain miehen komeus, pituus, vatsalihakset, titteli ja lompakon paksuus.
Täytä sitten lompakkosi vaikka heinillä. Ongelmasi on ratkaistu.
En halua vetää puoleeni hevosia.
Lopettakaa jo se p.askanpuhuminen, että korkeakoulutetut lukevat enemmän. Meillä töissä melkein kaikki akateemisia, paitsi minä. Eräskin ihailemanne korkeakoulutettu lukee vain sarjakuvia, huumori on Kummeli tasoa sekä inhoaa kaikkea sivistystä ja kulttuuria, käyttäytyy kuin juntti. Itse katson yleTeemalta dokumentteja, luen klassikoita, käyn teatterissa. Kerran eräs tohtori kävi luonani ja ihmetteli miten minulla on iso kirjahylly täynnä monia kirjoja. Hän itse oli lukenut vain omaa kapeaa aihetta käsiteltävää kirjallisuutta. Joten lopettakaa.
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa jo se p.askanpuhuminen, että korkeakoulutetut lukevat enemmän. Meillä töissä melkein kaikki akateemisia, paitsi minä. Eräskin ihailemanne korkeakoulutettu lukee vain sarjakuvia, huumori on Kummeli tasoa sekä inhoaa kaikkea sivistystä ja kulttuuria, käyttäytyy kuin juntti. Itse katson yleTeemalta dokumentteja, luen klassikoita, käyn teatterissa. Kerran eräs tohtori kävi luonani ja ihmetteli miten minulla on iso kirjahylly täynnä monia kirjoja. Hän itse oli lukenut vain omaa kapeaa aihetta käsiteltävää kirjallisuutta. Joten lopettakaa.
Koska tuo pitää yleisesti paikkaansa ihan tutkimustenkin mukaan, että koulutetut lukee enemmän. Toki löytyy poikkeuksia puoleen ja toiseen.
Huh, nyt olen ihan iloinen että olen kokonaan jättäytynyt pois deittailusta ja kaikenlaisesta sähläämisestä, kun näitä kommentteja lukee. En katsoisi sekuntiakaan jotain miestä joka halveksii minua ja ammattiani. Olen kuitenkin tällä kaikkien halveksumalla ammatillani saanut ostettua kivan omistusasunnokolmion, auton, pystyn matkustelemaan ja jää vähän säästöönkin rahaa. Pitäkää tunkkinne.
Vierailija kirjoitti:
Huh, nyt olen ihan iloinen että olen kokonaan jättäytynyt pois deittailusta ja kaikenlaisesta sähläämisestä, kun näitä kommentteja lukee. En katsoisi sekuntiakaan jotain miestä joka halveksii minua ja ammattiani. Olen kuitenkin tällä kaikkien halveksumalla ammatillani saanut ostettua kivan omistusasunnokolmion, auton, pystyn matkustelemaan ja jää vähän säästöönkin rahaa. Pitäkää tunkkinne.
Mutta eihän se välttämättä ole halveksuntaa, jos ei koe jotain ammattia yhteensopivaksi oman elämäntyylinsä tai arvomaailmansa kanssa. Ei sekään, että haluan kissan, tarkoita että halveksin koiria. En vain itse halua sellaista, koska kissa on helppohoitoisempi. Ihan yhtä lailla, jos minä vaikka kuuntelen jazz-musiikkia, niin ei se tarkoita, että minä halveksin rock-musiikkia, vaikken sitä itse juuri kuuntelisikaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Huh, nyt olen ihan iloinen että olen kokonaan jättäytynyt pois deittailusta ja kaikenlaisesta sähläämisestä, kun näitä kommentteja lukee. En katsoisi sekuntiakaan jotain miestä joka halveksii minua ja ammattiani. Olen kuitenkin tällä kaikkien halveksumalla ammatillani saanut ostettua kivan omistusasunnokolmion, auton, pystyn matkustelemaan ja jää vähän säästöönkin rahaa. Pitäkää tunkkinne.
Mutta mitä jos toinen haluaakin kaupunkikolmion sijaan asua erämökissä ilman sähköä ja muita mukavuuksia? Kelpaisiko sinulle tällainen mies? Entä jos hän viettäisi 80 % ajastaan ulkomailla työtehtävissä? Miksi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena se, että kaikki ihmiset eivät vain sovi kaikille? Se kertoo pikemminkin huonosta itsetunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä sillä ny o väliä? Ei mitään...
Seurustelen parhaillaan työttömän miehen kanssa, joka kävi peruskoulun jälkeen 1,5 vuotta lukiota. Hän on lukenut valtavasti eikä vielä ole tullut vastaan aihetta, josta hän ei osaisi jutskata. Itselläni kaksi tutkintoa ja äo 154. Veikkaan ettei hän jää paljoa jälkeen.
Sivistys ei aina käy käsikkäin koulutuksen kanssa. Tunnen esim muutaman tohtorin jotka on umpitolloja, sivistymättömiä persuja.
Vierailija kirjoitti:
Minä mieluiten seurustelen oman tasoisten naisten kanssa. Ja päädyn tällaisten kanssa avioliittoon.
No monesko avioliitto on meneillään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä sillä ny o väliä? Ei mitään...
Seurustelen parhaillaan työttömän miehen kanssa, joka kävi peruskoulun jälkeen 1,5 vuotta lukiota. Hän on lukenut valtavasti eikä vielä ole tullut vastaan aihetta, josta hän ei osaisi jutskata. Itselläni kaksi tutkintoa ja äo 154. Veikkaan ettei hän jää paljoa jälkeen.
Sivistys ei aina käy käsikkäin koulutuksen kanssa. Tunnen esim muutaman tohtorin jotka on umpitolloja, sivistymättömiä persuja.
Kävit Mensassa mittaamassa ÄÖ:si?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen maisteri ja mieheni laborantti. Kyllä minua ainakin hävettää, kun mies on minua koulutuksen puolesta alempana. Onneksi lapset ovat korkeakoulusta valmistuneita.
Ihmiset häpeävät sellaista mitä ei tarvitsisi hävetä, mutta eivät häpeä kun olisi aidosti aihetta.
En alkaisi tapailla siivoojaa, myyjää, koulunkäynninohjaajaa tai muuta sen tasoisen koulutuksen omaavaa. Itse pankissa sijoitusneuvojana.
M 38v
Mun mielestä koulutus tai työpaikka on ihan viimeisiä juttuja joita mietin naisessa.
Kunhan elättää itsensä ja olisi kiva päästä esim kerran vuodessa ulkomaille.
M40
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koulutus tai työpaikka on ihan viimeisiä juttuja joita mietin naisessa.
Kunhan elättää itsensä ja olisi kiva päästä esim kerran vuodessa ulkomaille.
M40
Mutta entäpä jos itse on tottunut sellaiseen elämään, että siellä ulkomailla käydään 6 kertaa vuodessa ja haluaa jatkaa tällaista elämäntyyliä jatkossakin. Silloin täytyykin jo olla paljon tarkempi kumppanin valinnan suhteen, koska monessa ammatissa tuollainen elämä ei ole mahdollista työaikataulujen tai palkkatason vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koulutus tai työpaikka on ihan viimeisiä juttuja joita mietin naisessa.
Kunhan elättää itsensä ja olisi kiva päästä esim kerran vuodessa ulkomaille.
M40
Mutta entäpä jos itse on tottunut sellaiseen elämään, että siellä ulkomailla käydään 6 kertaa vuodessa ja haluaa jatkaa tällaista elämäntyyliä jatkossakin. Silloin täytyykin jo olla paljon tarkempi kumppanin valinnan suhteen, koska monessa ammatissa tuollainen elämä ei ole mahdollista työaikataulujen tai palkkatason vuoksi.
Tuommoinen matkustelu on typerää.
Mutta entä jos vaimo olisikin ollut amispohjalla? Vai olisiko vaimo silloin ollenkaan?