Lue keskustelun säännöt.
Onko kumppanin/puolison valinnassa täkeää tämän koulutus/ammatti?
10.03.2026 |
Olen itse korkeakoulututkinnon suorittanut opettaja ja puolisoni on kauppaoppilaitoksen käynyt myyjä. Muut opettajat väheksyvät perhettäni sen vuoksi.
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimin tilintarkastajana ja mun mies on levyseppähitsaaja. Eli vastaus kysymykseen, ei mitään väliä. Mulle tärkeintä on ihan muut ominaisuudet, kuten luonne, elämänkatsomus ja muutenki se miten tullaan juttuun.
Kunhan jotain tekee työkseen niin sillä pääsee pitkälle. Oon seurustellu myös työttömän miehen kanssa eikä sekään haitannu. Kun kuitenki edes yritti hakea töitä.
Mitä jos sun miehesi olisi vaikka ammattisotilas, strippari, teurastaja, huumediileri, maailmaa kiertävä DJ, ammattipokerinpelaaja, some-influensseri tai räjähteiden purkaja? Olisiko nekin ok?
Kaikki, influensseria ja huumekauppiasta lukuunottamatta, käyvät.
Outoa, että influensseri ei käy mutta strippari käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä ei ole tehdä selvistä asioista epäselviä vaan oppia vaistoamaan ihmisistä piirteitä jotka ovat tuttuja ja turvallisia. Näihin me mielellämme palaamme ja lehdistä saamme lukea kuinka riskialtis seikkailu päättyi taas kohtalon puuttuessa peliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimin tilintarkastajana ja mun mies on levyseppähitsaaja. Eli vastaus kysymykseen, ei mitään väliä. Mulle tärkeintä on ihan muut ominaisuudet, kuten luonne, elämänkatsomus ja muutenki se miten tullaan juttuun.
Kunhan jotain tekee työkseen niin sillä pääsee pitkälle. Oon seurustellu myös työttömän miehen kanssa eikä sekään haitannu. Kun kuitenki edes yritti hakea töitä.
No teillä on molemmilla on tavisduunit, joten ne varmaan sopivatkin hyvin yhteen.
Yleensä kauppatieteen maisterit tienaavat aika hyvin. Jos kauppakorkean käyneet tilintarkastajat ovat mielestäsi tavisduunareita, niin ovatko humanistisen tiedekunnan sukupuolentutkijat ja muut käsienheiluttelijat ainoita oikeita korkeakoulutettuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koulutus tai työpaikka on ihan viimeisiä juttuja joita mietin naisessa.
Kunhan elättää itsensä ja olisi kiva päästä esim kerran vuodessa ulkomaille.
M40
Mutta entäpä jos itse on tottunut sellaiseen elämään, että siellä ulkomailla käydään 6 kertaa vuodessa ja haluaa jatkaa tällaista elämäntyyliä jatkossakin. Silloin täytyykin jo olla paljon tarkempi kumppanin valinnan suhteen, koska monessa ammatissa tuollainen elämä ei ole mahdollista työaikataulujen tai palkkatason vuoksi.
Mikähän logiikka tässä on? Jos on käynyt 6 kertaa vuodessa ulkomailla, miksei sitä voisi tehdä jatkossa? Eihän siinä puolisossa tai seurustelukumppanissa olla kiinni käsiraudoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle. Työ on kuitenkin loppujen lopuksi vain työtä ja keino ansaita elanto. Oleellisempaa on se, minkälaisia asioita harrastaa vapaa-ajallaan.
Mutta joillekin ihmisille on tärkeää, että työ heijastaa heidän arvomaailmaansa, intohimojaan ja unelmiaan sekä sitä, millaista merkitystä he haluavat elämällään luoda. He eivät välttämättä koe, että kumppani, joka ajattelee työn olevan vain työtä, on samalla aaltopituudella kuin he itse.
Tuollaisia ihmisiä on hyvin harvassa. Vapaa-ajalla työ on se vihonviimeinen asia, mistä halutaan keskustella. Kaikki muut asiat ovat tärkeämpiä.
No ei ole. On ihan tavallista että puolisot juttelevat töistään.
Käyhän sekin, jos muuta juteltavaa ei ole. Itse välttelen jopa naapureiden kanssa jutellessani heidän töihinsä liittyviä keskustelunaiheita. En kerro lääkärille kipeästä selästäni, tai kysele juristilta lakiteknisiä neuvoja. En myöskään keskustele heidän kanssaan politiikasta tai uskonnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle. Työ on kuitenkin loppujen lopuksi vain työtä ja keino ansaita elanto. Oleellisempaa on se, minkälaisia asioita harrastaa vapaa-ajallaan.
Mutta joillekin ihmisille on tärkeää, että työ heijastaa heidän arvomaailmaansa, intohimojaan ja unelmiaan sekä sitä, millaista merkitystä he haluavat elämällään luoda. He eivät välttämättä koe, että kumppani, joka ajattelee työn olevan vain työtä, on samalla aaltopituudella kuin he itse.
Tuollaisia ihmisiä on hyvin harvassa. Vapaa-ajalla työ on se vihonviimeinen asia, mistä halutaan keskustella. Kaikki muut asiat ovat tärkeämpiä.
Niin, jos ei halua puhua työstä vapaa-ajalla, niin silloin se todennäköisesti ei ole sellainen työ, johon suhtautuu intohimolla. Minä tarkoitin nimenomaan niitä ihmisiä, joille työ on samalla myös kutsumus tai intohimo. Esim monille muusikoille ja muille artisteille oma työ on niin iso osa identiteettiä ja elämää, että siitä puhutaan intohimolla myös työn ulkopuolella. Harvemmin taas esim. varasto- tai tehdastyöläinen on kiinnostunut pohtimaan sen kummemmin työtään päivän päätyttyä tai keskustelemaan siitä intohimoisesti, koska työ on heille useammin vain tapa ansaita elanto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koulutus tai työpaikka on ihan viimeisiä juttuja joita mietin naisessa.
Kunhan elättää itsensä ja olisi kiva päästä esim kerran vuodessa ulkomaille.
M40
Mutta entäpä jos itse on tottunut sellaiseen elämään, että siellä ulkomailla käydään 6 kertaa vuodessa ja haluaa jatkaa tällaista elämäntyyliä jatkossakin. Silloin täytyykin jo olla paljon tarkempi kumppanin valinnan suhteen, koska monessa ammatissa tuollainen elämä ei ole mahdollista työaikataulujen tai palkkatason vuoksi.
Mikähän logiikka tässä on? Jos on käynyt 6 kertaa vuodessa ulkomailla, miksei sitä voisi tehdä jatkossa? Eihän siinä puolisossa tai seurustelukumppanissa olla kiinni käsiraudoilla.
No useimmat haluavat kumppanikseen sellaisen, jonka kanssa matkustella yhdessä eikä niin, että toinen viettää kaiken vapaa-aikansa ulkomailla. Samaten jos rahat käytetään matkoihin niin se voi olla pois jostain muusta kuten vaikka kodin rempasta tai uudesta autosta. Ei mua ainakaan matkustelevana osapuolena kiinnostaisi tippaakaan sellainen mies, joka ei olisi kiinnostunut matkailusta yhtä paljon kuin minä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimin tilintarkastajana ja mun mies on levyseppähitsaaja. Eli vastaus kysymykseen, ei mitään väliä. Mulle tärkeintä on ihan muut ominaisuudet, kuten luonne, elämänkatsomus ja muutenki se miten tullaan juttuun.
Kunhan jotain tekee työkseen niin sillä pääsee pitkälle. Oon seurustellu myös työttömän miehen kanssa eikä sekään haitannu. Kun kuitenki edes yritti hakea töitä.
Mitä jos sun miehesi olisi vaikka ammattisotilas, strippari, teurastaja, huumediileri, maailmaa kiertävä DJ, ammattipokerinpelaaja, some-influensseri tai räjähteiden purkaja? Olisiko nekin ok?
Kaikki, influensseria ja huumekauppiasta lukuunottamatta, käyvät.
Outoa, että influensseri ei käy mutta strippari käy.
Strippari saa todennäköisesti kulkea tuntemattomana kadulla, mutta menestyvä influensseri ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle. Työ on kuitenkin loppujen lopuksi vain työtä ja keino ansaita elanto. Oleellisempaa on se, minkälaisia asioita harrastaa vapaa-ajallaan.
Mutta joillekin ihmisille on tärkeää, että työ heijastaa heidän arvomaailmaansa, intohimojaan ja unelmiaan sekä sitä, millaista merkitystä he haluavat elämällään luoda. He eivät välttämättä koe, että kumppani, joka ajattelee työn olevan vain työtä, on samalla aaltopituudella kuin he itse.
Tuollaisia ihmisiä on hyvin harvassa. Vapaa-ajalla työ on se vihonviimeinen asia, mistä halutaan keskustella. Kaikki muut asiat ovat tärkeämpiä.
No ei ole. On ihan tavallista että puolisot juttelevat töistään.
Käyhän sekin, jos muuta juteltavaa ei ole. Itse välttelen jopa naapureiden kanssa jutellessani heidän töihinsä liittyviä keskustelunaiheita. En kerro lääkärille kipeästä selästäni, tai kysele juristilta lakiteknisiä neuvoja. En myöskään keskustele heidän kanssaan politiikasta tai uskonnosta.
Eihän se, että juttelee töistä tarkoita etteikö mistään muusta voisi puhuttaisi. Mutta tuo on kyllä totta, että lääkäriltä eikä juristeilta ei pidä mennä kysymään heitä tekemään työtehtäviään vapaa-ajalla, tuo on maksullinen palvelu jos tarvitset diagnoosia tai lakineuvoja, ei kukaan töitä ilmaiseen tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle. Työ on kuitenkin loppujen lopuksi vain työtä ja keino ansaita elanto. Oleellisempaa on se, minkälaisia asioita harrastaa vapaa-ajallaan.
Mutta joillekin ihmisille on tärkeää, että työ heijastaa heidän arvomaailmaansa, intohimojaan ja unelmiaan sekä sitä, millaista merkitystä he haluavat elämällään luoda. He eivät välttämättä koe, että kumppani, joka ajattelee työn olevan vain työtä, on samalla aaltopituudella kuin he itse.
Tuollaisia ihmisiä on hyvin harvassa. Vapaa-ajalla työ on se vihonviimeinen asia, mistä halutaan keskustella. Kaikki muut asiat ovat tärkeämpiä.
Niin, jos ei halua puhua työstä vapaa-ajalla, niin silloin se todennäköisesti ei ole sellainen työ, johon suhtautuu intohimolla. Minä tarkoitin nimenomaan niitä ihmisiä, joille työ on samalla myös kutsumus tai intohimo. Esim monille muusikoille ja muille artisteille oma työ on niin iso osa identiteettiä ja elämää, että siitä puhutaan intohimolla myös työn ulkopuolella. Harvemmin taas esim. varasto- tai tehdastyöläinen on kiinnostunut pohtimaan sen kummemmin työtään päivän päätyttyä tai keskustelemaan siitä intohimoisesti, koska työ on heille useammin vain tapa ansaita elanto.
Sanoisin, että sellaiset ihmiset, jotka juttelevat aina työstään, ja ovat käpertyneitä oman pienen elinpiirinsä ympärille, ovat rasittavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koulutus tai työpaikka on ihan viimeisiä juttuja joita mietin naisessa.
Kunhan elättää itsensä ja olisi kiva päästä esim kerran vuodessa ulkomaille.
M40
Mutta entäpä jos itse on tottunut sellaiseen elämään, että siellä ulkomailla käydään 6 kertaa vuodessa ja haluaa jatkaa tällaista elämäntyyliä jatkossakin. Silloin täytyykin jo olla paljon tarkempi kumppanin valinnan suhteen, koska monessa ammatissa tuollainen elämä ei ole mahdollista työaikataulujen tai palkkatason vuoksi.
Mikähän logiikka tässä on? Jos on käynyt 6 kertaa vuodessa ulkomailla, miksei sitä voisi tehdä jatkossa? Eihän siinä puolisossa tai seurustelukumppanissa olla kiinni käsiraudoilla.
No useimmat haluavat kumppanikseen sellaisen, jonka kanssa matkustella yhdessä eikä niin, että toinen viettää kaiken vapaa-aikansa ulkomailla. Samaten jos rahat käytetään matkoihin niin se voi olla pois jostain muusta kuten vaikka kodin rempasta tai uudesta autosta. Ei mua ainakaan matkustelevana osapuolena kiinnostaisi tippaakaan sellainen mies, joka ei olisi kiinnostunut matkailusta yhtä paljon kuin minä itse.
Jokaisella on makunsa. Minä en kestäisi sellaista kumppania, joka aina nyhjää hihassa kiinni. Rahankäyttökään ei ole ongelma, jos on jo seurusteluaikana varmistanut, että arvot ja rahankäyttötottumukset kohtaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimin tilintarkastajana ja mun mies on levyseppähitsaaja. Eli vastaus kysymykseen, ei mitään väliä. Mulle tärkeintä on ihan muut ominaisuudet, kuten luonne, elämänkatsomus ja muutenki se miten tullaan juttuun.
Kunhan jotain tekee työkseen niin sillä pääsee pitkälle. Oon seurustellu myös työttömän miehen kanssa eikä sekään haitannu. Kun kuitenki edes yritti hakea töitä.
No teillä on molemmilla on tavisduunit, joten ne varmaan sopivatkin hyvin yhteen.
Yleensä kauppatieteen maisterit tienaavat aika hyvin. Jos kauppakorkean käyneet tilintarkastajat ovat mielestäsi tavisduunareita, niin ovatko humanistisen tiedekunnan sukupuolentutkijat ja muut käsienheiluttelijat ainoita oikeita korkeakoulutettuja?
Tilintarkastaja ja levyseppähitsaaja ovat molemmat ihan perusduuneja siinä mielessä, että niitä tekee moni ja ne on aika suoraviivaisia, eikä niissä ole juurikaan mitään erikoista tai tavallisuudesta poikkeavaa. Eli ovat varsin normaaleja ja monen mielestä ehkä vähän tylsiäkin ammatteja. Erikoinen tai ei-tavis ammatti olisi esim. astronautti, formulakuski tai vuorikiipeilyopas Himalajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koulutus tai työpaikka on ihan viimeisiä juttuja joita mietin naisessa.
Kunhan elättää itsensä ja olisi kiva päästä esim kerran vuodessa ulkomaille.
M40
Mutta entäpä jos itse on tottunut sellaiseen elämään, että siellä ulkomailla käydään 6 kertaa vuodessa ja haluaa jatkaa tällaista elämäntyyliä jatkossakin. Silloin täytyykin jo olla paljon tarkempi kumppanin valinnan suhteen, koska monessa ammatissa tuollainen elämä ei ole mahdollista työaikataulujen tai palkkatason vuoksi.
Mikähän logiikka tässä on? Jos on käynyt 6 kertaa vuodessa ulkomailla, miksei sitä voisi tehdä jatkossa? Eihän siinä puolisossa tai seurustelukumppanissa olla kiinni käsiraudoilla.
No useimmat haluavat kumppanikseen sellaisen, jonka kanssa matkustella yhdessä eikä niin, että toinen viettää kaiken vapaa-aikansa ulkomailla. Samaten jos rahat käytetään matkoihin niin se voi olla pois jostain muusta kuten vaikka kodin rempasta tai uudesta autosta. Ei mua ainakaan matkustelevana osapuolena kiinnostaisi tippaakaan sellainen mies, joka ei olisi kiinnostunut matkailusta yhtä paljon kuin minä itse.
Jokaisella on makunsa. Minä en kestäisi sellaista kumppania, joka aina nyhjää hihassa kiinni. Rahankäyttökään ei ole ongelma, jos on jo seurusteluaikana varmistanut, että arvot ja rahankäyttötottumukset kohtaavat.
Jos on valinnut superkivan kumppanin niin tämän kanssa viettää oikein mielellään niin paljon aikaa yhdessä kuin mahdollista :) Toki omiakin harrastuksiakin on ihan hyvä olla, mutta tuommoiset isommat asiat on hauska tehdä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle. Työ on kuitenkin loppujen lopuksi vain työtä ja keino ansaita elanto. Oleellisempaa on se, minkälaisia asioita harrastaa vapaa-ajallaan.
Mutta joillekin ihmisille on tärkeää, että työ heijastaa heidän arvomaailmaansa, intohimojaan ja unelmiaan sekä sitä, millaista merkitystä he haluavat elämällään luoda. He eivät välttämättä koe, että kumppani, joka ajattelee työn olevan vain työtä, on samalla aaltopituudella kuin he itse.
Tuollaisia ihmisiä on hyvin harvassa. Vapaa-ajalla työ on se vihonviimeinen asia, mistä halutaan keskustella. Kaikki muut asiat ovat tärkeämpiä.
No ei ole. On ihan tavallista että puolisot juttelevat töistään.
Käyhän sekin, jos muuta juteltavaa ei ole. Itse välttelen jopa naapureiden kanssa jutellessani heidän töihinsä liittyviä keskustelunaiheita. En kerro lääkärille kipeästä selästäni, tai kysele juristilta lakiteknisiä neuvoja. En myöskään keskustele heidän kanssaan politiikasta tai uskonnosta.
Eihän se, että juttelee töistä tarkoita etteikö mistään muusta voisi puhuttaisi. Mutta tuo on kyllä totta, että lääkäriltä eikä juristeilta ei pidä mennä kysymään heitä tekemään työtehtäviään vapaa-ajalla, tuo on maksullinen palvelu jos tarvitset diagnoosia tai lakineuvoja, ei kukaan töitä ilmaiseen tee.
Ei se rahankäytöstä ole kiinni. Kukaan ei vaan halua olla töissä vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle. Työ on kuitenkin loppujen lopuksi vain työtä ja keino ansaita elanto. Oleellisempaa on se, minkälaisia asioita harrastaa vapaa-ajallaan.
Mutta joillekin ihmisille on tärkeää, että työ heijastaa heidän arvomaailmaansa, intohimojaan ja unelmiaan sekä sitä, millaista merkitystä he haluavat elämällään luoda. He eivät välttämättä koe, että kumppani, joka ajattelee työn olevan vain työtä, on samalla aaltopituudella kuin he itse.
Tuollaisia ihmisiä on hyvin harvassa. Vapaa-ajalla työ on se vihonviimeinen asia, mistä halutaan keskustella. Kaikki muut asiat ovat tärkeämpiä.
Niin, jos ei halua puhua työstä vapaa-ajalla, niin silloin se todennäköisesti ei ole sellainen työ, johon suhtautuu intohimolla. Minä tarkoitin nimenomaan niitä ihmisiä, joille työ on samalla myös kutsumus tai intohimo. Esim monille muusikoille ja muille artisteille oma työ on niin iso osa identiteettiä ja elämää, että siitä puhutaan intohimolla myös työn ulkopuolella. Harvemmin taas esim. varasto- tai tehdastyöläinen on kiinnostunut pohtimaan sen kummemmin työtään päivän päätyttyä tai keskustelemaan siitä intohimoisesti, koska työ on heille useammin vain tapa ansaita elanto.
Sanoisin, että sellaiset ihmiset, jotka juttelevat aina työstään, ja ovat käpertyneitä oman pienen elinpiirinsä ympärille, ovat rasittavia.
Jos työ on kiinnostava tai poikkeuksellinen, siitä on myös haluaa kuulla lisää. Kyllä mua ainakin kiinnostaisi kuunnella, jos joku kertoo työstään vaikka uhanalaisten gorillojen parissa tai myrskybongarina seuraamassa tornadoja. Silloin sulla on todennäköisesti tylsä työ jos siitä puhuminen on tylsää.
"Tuollaisia ihmisiä on hyvin harvassa. Vapaa-ajalla työ on se vihonviimeinen asia, mistä halutaan keskustella. Kaikki muut asiat ovat tärkeämpiä."
Siis jos sun kumppanisi on vaikka yrittäjä, eikö sua yhtään kiinnostaisi kuulla esimerkiksi uudesta liikeideasta, joka hänelle on tullut? Tai jos kokkikumppanisi suunnittelee keittokirjan kirjoittamista, etkö haluaisi kuulla miten projekti sujuu? Entä jos näyttelijäkumppanisi kertoo uudesta roolistaan ja siitä, kenen kanssa pääsee työskentelemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle. Työ on kuitenkin loppujen lopuksi vain työtä ja keino ansaita elanto. Oleellisempaa on se, minkälaisia asioita harrastaa vapaa-ajallaan.
Mutta joillekin ihmisille on tärkeää, että työ heijastaa heidän arvomaailmaansa, intohimojaan ja unelmiaan sekä sitä, millaista merkitystä he haluavat elämällään luoda. He eivät välttämättä koe, että kumppani, joka ajattelee työn olevan vain työtä, on samalla aaltopituudella kuin he itse.
Tuollaisia ihmisiä on hyvin harvassa. Vapaa-ajalla työ on se vihonviimeinen asia, mistä halutaan keskustella. Kaikki muut asiat ovat tärkeämpiä.
No ei ole. On ihan tavallista että puolisot juttelevat töistään.
Minustakin olisi varsin kummallista, jos puolison kanssa ei ikinä puhuttaisi töistä. Vaimoni työskentelee eläinklinikalla ja kertoo minulle esim. hassuja juttuja siitä, mitä eläimet ovat tehneet. Välillä kertoo myös uusista hoitomuodoista, joita on kehitetty, tai ihan muuten vain siitä, miten päivä on mennyt. Yhtälailla itse kerron hänelle omista työjutuistani.
Huh-huh! Ainoastaan kolmannekselle tuntuu kysely mukaan kumppanin ammatilla olevan väliä. Ettekö te oikeasti yhtään pohdi miten kumppanin työ sopii yhteen arvomaailmanne, tulevaisuuden tavoitteidenne, arvomaailmanne ja elämäntyylinne kanssa? Ihan pelkästään jo se, että toinen tekee päivätöitä ja toinen yötöitä on valtava haaste suhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimin tilintarkastajana ja mun mies on levyseppähitsaaja. Eli vastaus kysymykseen, ei mitään väliä. Mulle tärkeintä on ihan muut ominaisuudet, kuten luonne, elämänkatsomus ja muutenki se miten tullaan juttuun.
Kunhan jotain tekee työkseen niin sillä pääsee pitkälle. Oon seurustellu myös työttömän miehen kanssa eikä sekään haitannu. Kun kuitenki edes yritti hakea töitä.
Mitä jos sun miehesi olisi vaikka ammattisotilas, strippari, teurastaja, huumediileri, maailmaa kiertävä DJ, ammattipokerinpelaaja, some-influensseri tai räjähteiden purkaja? Olisiko nekin ok?
Kaikki, influensseria ja huumekauppiasta lukuunottamatta, käyvät.
Outoa, että influensseri ei käy mutta strippari käy.
Strippari saa todennäköisesti kulkea tuntemattomana kadulla, mutta menestyvä influensseri ei.
Ei tuo ole se syy. Hänelle kelpasi maailmaa kiertävä Dj ja ammattipokerinpelaajakin, ne on kuuluisia.
No ei ole. On ihan tavallista että puolisot juttelevat töistään.