Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen ihan puhki levottoman 5 v lapsen käytökseen - miten tätä jaksaa?
08.03.2026 |
Taustatietoa: meillä on ehjä ydinperhe, molemmat vanhemmat käydään 100 % töissä. Ei ole vaihtoehtona jäädä pois töistä, osa-aikatyö ei onnistu meidän alalla. Meillä on 5-vuotias lapsi. Enempää lapsia ei ole, emmekä jaksaisikaan. Lapsi on alusta asti ollut työläs. Vauvavuosi ja pikkulapsiaika meni allergioiden yms parissa. Hoidimme lasta kotona 2,5 v ikään asti, sen jälkeen lapsi meni päiväkotiin. Tästä valitettiin sekä päiväkodissa että neuvolassa, kun olisi kuulemma pitänyt laittaa 1 v iässä päiväkotiin oppimaan tavoille. Päiväkodissa on yhä hankalaa, lapsella on levottomuutensa vuoksi tukipäätös ja aikuisilta tulee toistuvasti negatiivista palautetta lapsesta hakutilanteissa.
Alan nyt olla aivan puhki lapsen käytökseen. Lapsi on hyvinä hetkinä hurmaava: hän on sosiaalinen, verbaalisesti taitava, empaattinen, liikunnallinen ja puuhakas. Lapsi oppi 4 v iässä pyöräilemään ja luistelemaan, uimaan oppiminen on jo lähellä. Lapsi osaa luetella numeroita yli kolmeenkymmeneen asti ja sanavarasto on hyvin laaja. Lapsi osaa pelata melko hyvin ikätasoa vaativampia lautapelejä. Näistä asioista on vaikea kokea iloa, kun lapsi on jatkuvasti levoton. Lapsi puhuu usein kovaan ääneen (korvat tsekattu monesti, ei tulehdusta ja kuulo normaali) sekä hyräilee/laulaa/puhuu ison osan päivästä. Olen väsynyt jatkuvaan hölinään. Kun lasta kieltää, hän hiljenee hetkeksi ja sitten hölinä jatkuu taas. Tähän päälle vielä fyysinen levottomuus. Lapsemme kaipaa paljon liikuntaa ja purammekin energiaa päivittäin ulkona: leikkipuistoissa, pyöräilemällä, luistelemalla tai hallissa uimista opettelemalla. Tähän päälle päiväkodin ulkoilut. Arjessa on rutiinit ja vietämme yhteistä aikaa . Lapsi rauhoittuu lukemalla kirjoja, mutta koko päivääkään ei voi olla lukemassa.
Lapsi on usein levoton, tulistuu nykyisin herkästi ja on pahantuulinen useimpina päivinä. Kaiholla muistelen aikaa ennen uhmaikää (alkoi alle 2 v iässä), kun lapsi oli taaperona hyväntuulinen, puuhakas ja liikunnallinen, mutta ilman tätä kiukkua, tulistumista ja jatkuvaa levottomuutta. Olen ihan puhki jatkuvasta hälinästä ja kiukusta. Itkettää, kun en jaksa. Puoliso on aivan yhtä väsynyt ja isovanhemmatkin ovat puhki, jos ovat viettäneet päivän lapsemme kanssa.
Miten tällaisen lapsen kanssa jaksaa? Kun yritän puhua väsymyksestäni muille äideille, niin reaktio on "odotapa vaan, kun lapsesi on teini, sitten on paaalllljon isommat murheet" tai "kyllä sitä yhden lapsen kanssa pärjää, meillä on eri tavalla rankkaa kahden lapsen kanssa."
Kommentit (407)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tutun lapsi oli just tuollainen.Veivät sitten pojan muksujudoon jossa lajinmukaisesti opetetaan myös itsehillintää, toisen kunnioittamista ja hiljaa olemista.Auttoi, on nykyjään itse judon aktiivitreenaaja ja ohjaaja.
Nämä tarinat, joissa levoton ja kärttyisä lapsi viedään judoon tai taitoluisteluun tai pianotunneille, missä hän puhkeaa kukoistukseen, ovat kovin houkuttelevia nykypäivänä, kun lasten harrastukset ovat mitä suurimmassa määrin vanhempien statusjuttu. Ja totta kai välillä käykin niin, että harrastus vie lasta parempaan suuntaan.
Tosiasiassa kuitenkin 5-vuotias, joka on ollut vanhempien täyden työpäivän ajan hoidossa kaipaa kaikkea muuta kuin uutta lapsiryhmää. Suurin osa sen ikäisistä vasta harjoittelee ryhmässä toimimista. Äkäinen lapsi voi myös olla stressaantunut pitkistä päiväkotipäivistä.
Ei tietenkään päivähoidossa oleva lapsi _kaipaa_ uutta lapsiryhmää. Mutta sen muksujudon idea tässä ei ole uusi lapsiryhmä, vaan uusia taitoja ja haastetta. Tietenkään pienet lapset eivät tarvitse harrastusta. Mutta ei niistä harrastuksista kannata mitään mörköä tehdä. Harrastus ei myöskään tarkoita, etteikö lapsi voisi olla vanhempansa kanssa. Me esimerkiksi aloitettiin vilkkaan lapsen kanssa sirkusharrastus - yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että vaikka ap aloituksessa pyysikin neuvoja, on kuitenkin olevinaan niin fiksu,ettei mitenkään suostu ottamaan vastaa ohjeita, missä nöyrästi pyytäisi apua päiväkodista kokeneilta opettajilta tai täältä ottaisi vastaa neuvoja ,missä pitäisi PALJONKI muuttaa hänen ja toisen vanhemman käytöstä ja totuttuja tapoja.
Taitaa olla tyyppi kyllä minä tiedän /osaan,, siis änkyrä.
Yhteenkään ohjeeseen/vinkkiin hän ei ole vastannut tuota emme ole kokeilleetkaan tai tuo on varmaan hyvä
Ehkä hän on päivisin töissä ja viettää iltaisin aikaa lapsensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tutun lapsi oli just tuollainen.Veivät sitten pojan muksujudoon jossa lajinmukaisesti opetetaan myös itsehillintää, toisen kunnioittamista ja hiljaa olemista.Auttoi, on nykyjään itse judon aktiivitreenaaja ja ohjaaja.
Nämä tarinat, joissa levoton ja kärttyisä lapsi viedään judoon tai taitoluisteluun tai pianotunneille, missä hän puhkeaa kukoistukseen, ovat kovin houkuttelevia nykypäivänä, kun lasten harrastukset ovat mitä suurimmassa määrin vanhempien statusjuttu. Ja totta kai välillä käykin niin, että harrastus vie lasta parempaan suuntaan.
Tosiasiassa kuitenkin 5-vuotias, joka on ollut vanhempien täyden työpäivän ajan hoidossa kaipaa kaikkea muuta kuin uutta lapsiryhmää. Suurin osa sen ikäisistä vasta harjoittelee ryhmässä toimimista. Äkäinen lapsi voi myös olla stressaantunut pitkistä päiväkotipäivistä.
Ei tietenkään päivähoidossa oleva lapsi _kaipaa_ uutta lapsiryhmää. Mutta sen muksujudon idea tässä ei ole uusi lapsiryhmä, vaan uusia taitoja ja haastetta. Tietenkään pienet lapset eivät tarvitse harrastusta. Mutta ei niistä harrastuksista kannata mitään mörköä tehdä. Harrastus ei myöskään tarkoita, etteikö lapsi voisi olla vanhempansa kanssa. Me esimerkiksi aloitettiin vilkkaan lapsen kanssa sirkusharrastus - yhdessä.
Jos luet ap:n aloituksen läpi, niin ihanko oikeasti suosittelet hänelle ohjattuja harrastuksia lapsen kanssa, kun häntä itkettää jo päiväkodinkin negatiivinen palaute?
Varmaan viisainta olisi että keskittyisit lapseen etkä surffaisi keskustelupalstalla
Mulla oli samanlainen joka vei hapen ympäristöstään. Loppui vasta sitten kun muutti pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan viisainta olisi että keskittyisit lapseen etkä surffaisi keskustelupalstalla
Tiedäpä tuotakaan. Osa porukasta haukkuu ap:tä siitä ettei hän ole täällä kiittelemässä saamistaan neuvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tutun lapsi oli just tuollainen.Veivät sitten pojan muksujudoon jossa lajinmukaisesti opetetaan myös itsehillintää, toisen kunnioittamista ja hiljaa olemista.Auttoi, on nykyjään itse judon aktiivitreenaaja ja ohjaaja.
Nämä tarinat, joissa levoton ja kärttyisä lapsi viedään judoon tai taitoluisteluun tai pianotunneille, missä hän puhkeaa kukoistukseen, ovat kovin houkuttelevia nykypäivänä, kun lasten harrastukset ovat mitä suurimmassa määrin vanhempien statusjuttu. Ja totta kai välillä käykin niin, että harrastus vie lasta parempaan suuntaan.
Tosiasiassa kuitenkin 5-vuotias, joka on ollut vanhempien täyden työpäivän ajan hoidossa kaipaa kaikkea muuta kuin uutta lapsiryhmää. Suurin osa sen ikäisistä vasta harjoittelee ryhmässä toimimista. Äkäinen lapsi voi myös olla stressaantunut pitkistä päiväkotipäivistä.
Ei tietenkään päivähoidossa oleva lapsi _kaipaa_ uutta lapsiryhmää. Mutta sen muksujudon idea tässä ei ole uusi lapsiryhmä, vaan uusia taitoja ja haastetta. Tietenkään pienet lapset eivät tarvitse harrastusta. Mutta ei niistä harrastuksista kannata mitään mörköä tehdä. Harrastus ei myöskään tarkoita, etteikö lapsi voisi olla vanhempansa kanssa. Me esimerkiksi aloitettiin vilkkaan lapsen kanssa sirkusharrastus - yhdessä.
Jos luet ap:n aloituksen läpi, niin ihanko oikeasti suosittelet hänelle ohjattuja harrastuksia lapsen kanssa, kun häntä itkettää jo päiväkodinkin negatiivinen palaute?
Voihan olla, että sieltä harrastusryhmässä tulisikin positiivista palautetta. Se voisi tehdä myös lapselle hyvää kuulla olevansa taitava ja osaava jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tutun lapsi oli just tuollainen.Veivät sitten pojan muksujudoon jossa lajinmukaisesti opetetaan myös itsehillintää, toisen kunnioittamista ja hiljaa olemista.Auttoi, on nykyjään itse judon aktiivitreenaaja ja ohjaaja.
Nämä tarinat, joissa levoton ja kärttyisä lapsi viedään judoon tai taitoluisteluun tai pianotunneille, missä hän puhkeaa kukoistukseen, ovat kovin houkuttelevia nykypäivänä, kun lasten harrastukset ovat mitä suurimmassa määrin vanhempien statusjuttu. Ja totta kai välillä käykin niin, että harrastus vie lasta parempaan suuntaan.
Tosiasiassa kuitenkin 5-vuotias, joka on ollut vanhempien täyden työpäivän ajan hoidossa kaipaa kaikkea muuta kuin uutta lapsiryhmää. Suurin osa sen ikäisistä vasta harjoittelee ryhmässä toimimista. Äkäinen lapsi voi myös olla stressaantunut pitkistä päiväkotipäivistä.
Ei tietenkään päivähoidossa oleva lapsi _kaipaa_ uutta lapsiryhmää. Mutta sen muksujudon idea tässä ei ole uusi lapsiryhmä, vaan uusia taitoja ja haastetta. Tietenkään pienet lapset eivät tarvitse harrastusta. Mutta ei niistä harrastuksista kannata mitään mörköä tehdä. Harrastus ei myöskään tarkoita, etteikö lapsi voisi olla vanhempansa kanssa. Me esimerkiksi aloitettiin vilkkaan lapsen kanssa sirkusharrastus - yhdessä.
Jos luet ap:n aloituksen läpi, niin ihanko oikeasti suosittelet hänelle ohjattuja harrastuksia lapsen kanssa, kun häntä itkettää jo päiväkodinkin negatiivinen palaute?
Suosittelinko mielestäsi tuossa tekstissä ap:lle tätä?
Vastasin tässä aiempaan kommenttiin, jossa lähdettiin oikomaan mutkia suoraksi. Harrastuksista on turha lähteä rakentamaan mitään mörköä. Jos lapsi tarvitsee lisää liikuntaa arkeen ja sitä on vaikeuksia itse tarjota, niin harrastus on myös mahdollisuus. Ja harrastaa voi tosiaan myös yhdessä.
Muissa aiemmissa viesteissäni suosittelen ap:lle: riittävästi ulkoilua, luonnossa liikkumista ja liikuntaa arkeen, vastuunjakoa puolison kanssa niin että kumpikin vanhempi saa myös lepohetken. Lukemaan kannustamista (tässä kohtaa se tarkoittaa lapselle lukemista). Komppasin myös noita viestejä, joissa kannustettiin haastamaan lasta shakilla, lautapeleillä, legoilla yms. Ja kyllä, on kokemusta erittäin energisestä ja ylivilkkaasta lapsesta. Ja kyllä, on kokemusta myös ihan "tavallisesta" lapsesta. Arvaa, kumman kanssa alotettiin (yhteinen) harrastus 4-vuotiaana ja kumman kanssa 7-vuotiaana. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tutun lapsi oli just tuollainen.Veivät sitten pojan muksujudoon jossa lajinmukaisesti opetetaan myös itsehillintää, toisen kunnioittamista ja hiljaa olemista.Auttoi, on nykyjään itse judon aktiivitreenaaja ja ohjaaja.
Nämä tarinat, joissa levoton ja kärttyisä lapsi viedään judoon tai taitoluisteluun tai pianotunneille, missä hän puhkeaa kukoistukseen, ovat kovin houkuttelevia nykypäivänä, kun lasten harrastukset ovat mitä suurimmassa määrin vanhempien statusjuttu. Ja totta kai välillä käykin niin, että harrastus vie lasta parempaan suuntaan.
Tosiasiassa kuitenkin 5-vuotias, joka on ollut vanhempien täyden työpäivän ajan hoidossa kaipaa kaikkea muuta kuin uutta lapsiryhmää. Suurin osa sen ikäisistä vasta harjoittelee ryhmässä toimimista. Äkäinen lapsi voi myös olla stressaantunut pitkistä päiväkotipäivistä.
Ei tietenkään päivähoidossa oleva lapsi _kaipaa_ uutta lapsiryhmää. Mutta sen muksujudon idea tässä ei ole uusi lapsiryhmä, vaan uusia taitoja ja haastetta. Tietenkään pienet lapset eivät tarvitse harrastusta. Mutta ei niistä harrastuksista kannata mitään mörköä tehdä. Harrastus ei myöskään tarkoita, etteikö lapsi voisi olla vanhempansa kanssa. Me esimerkiksi aloitettiin vilkkaan lapsen kanssa sirkusharrastus - yhdessä.
Jos luet ap:n aloituksen läpi, niin ihanko oikeasti suosittelet hänelle ohjattuja harrastuksia lapsen kanssa, kun häntä itkettää jo päiväkodinkin negatiivinen palaute?
Voihan olla, että sieltä harrastusryhmässä tulisikin positiivista palautetta. Se voisi tehdä myös lapselle hyvää kuulla olevansa taitava ja osaava jossain.
Itseasiassa tekisi varmasti hyvää myös lapsen vanhemmille kuulla positiivista palautetta lapsesta, jos kerran päiväkoti keskittyy siihen negatiiviseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestäisin leikkitreffejä lapselle. Tuon ikäisten kanssa on jo kiva, ettei tarvitse itse seurustella niiden vanhempien kanssa, vaan lapset voivat leikkiä keskenään. Nykyään tulee paljon useammin pyydettyä lapsen kavereita kylään, kun vanhemmat lähtevät tuomisen jälkeen asioille ja hakevat lapsen parin tunnin päästä. Samalla saa omaa aikaa, kun lapset leikkivät keskenään.
Jos on normaali, muiden ihmisten palaute alkaa jossain vaiheessa mennä perille. Osalla erityisistäkin alkaa mennä perille, mutta ei kaikilla. Omalta kouluajaltani muistan yhden päivän, kun koko muulla ryhmällä paloi hermo erääseen härvääjään ja tuli kuin yhdestä suusta kehotus olla hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järjestäisin leikkitreffejä lapselle. Tuon ikäisten kanssa on jo kiva, ettei tarvitse itse seurustella niiden vanhempien kanssa, vaan lapset voivat leikkiä keskenään. Nykyään tulee paljon useammin pyydettyä lapsen kavereita kylään, kun vanhemmat lähtevät tuomisen jälkeen asioille ja hakevat lapsen parin tunnin päästä. Samalla saa omaa aikaa, kun lapset leikkivät keskenään.
Vilkkaiden lasten kanssa harvemmin vielä 5-vuotiaana saadaan omaa aikaa, kun lapset leikkii keskenään :D Mutta muuten kyllä kannatettava vinkki!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestäisin leikkitreffejä lapselle. Tuon ikäisten kanssa on jo kiva, ettei tarvitse itse seurustella niiden vanhempien kanssa, vaan lapset voivat leikkiä keskenään. Nykyään tulee paljon useammin pyydettyä lapsen kavereita kylään, kun vanhemmat lähtevät tuomisen jälkeen asioille ja hakevat lapsen parin tunnin päästä. Samalla saa omaa aikaa, kun lapset leikkivät keskenään.
Vilkkaiden lasten kanssa harvemmin vielä 5-vuotiaana saadaan omaa aikaa, kun lapset leikkii keskenään :D Mutta muuten kyllä kannatettava vinkki!
Kyllä niiltä saa omaa aikaa sen verran, että ei itse tarvitse keksiä sitä ohjelmaa. Riittää, että katsoo vierestä, ettei ketään satu. Rauhallista ei ole mutta ei tarvitsekaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestäisin leikkitreffejä lapselle. Tuon ikäisten kanssa on jo kiva, ettei tarvitse itse seurustella niiden vanhempien kanssa, vaan lapset voivat leikkiä keskenään. Nykyään tulee paljon useammin pyydettyä lapsen kavereita kylään, kun vanhemmat lähtevät tuomisen jälkeen asioille ja hakevat lapsen parin tunnin päästä. Samalla saa omaa aikaa, kun lapset leikkivät keskenään.
Vilkkaiden lasten kanssa harvemmin vielä 5-vuotiaana saadaan omaa aikaa, kun lapset leikkii keskenään :D Mutta muuten kyllä kannatettava vinkki!
Kyllä niiltä saa omaa aikaa sen verran, että ei itse tarvitse keksiä sitä ohjelmaa. Riittää, että katsoo vierestä, ettei ketään satu. Rauhallista ei ole mutta ei tarvitsekaan olla.
Ei se ole mitään omaa aikaa... ja ainakin meillä vielä viisivuotiaana suunnattiin kyllä äkkiä ulos, koska ainakaan kerrostaloasunnossa ei voi mekastaa ihan miten sattuu. Toki jos on iso omakotitalo, niin varmasti eri asia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tutun lapsi oli just tuollainen.Veivät sitten pojan muksujudoon jossa lajinmukaisesti opetetaan myös itsehillintää, toisen kunnioittamista ja hiljaa olemista.Auttoi, on nykyjään itse judon aktiivitreenaaja ja ohjaaja.
Nämä tarinat, joissa levoton ja kärttyisä lapsi viedään judoon tai taitoluisteluun tai pianotunneille, missä hän puhkeaa kukoistukseen, ovat kovin houkuttelevia nykypäivänä, kun lasten harrastukset ovat mitä suurimmassa määrin vanhempien statusjuttu. Ja totta kai välillä käykin niin, että harrastus vie lasta parempaan suuntaan.
Tosiasiassa kuitenkin 5-vuotias, joka on ollut vanhempien täyden työpäivän ajan hoidossa kaipaa kaikkea muuta kuin uutta lapsiryhmää. Suurin osa sen ikäisistä vasta harjoittelee ryhmässä toimimista. Äkäinen lapsi voi myös olla stressaantunut pitkistä päiväkotipäivistä.
Ei tietenkään päivähoidossa oleva lapsi _kaipaa_ uutta lapsiryhmää. Mutta sen muksujudon idea tässä ei ole uusi lapsiryhmä, vaan uusia taitoja ja haastetta. Tietenkään pienet lapset eivät tarvitse harrastusta. Mutta ei niistä harrastuksista kannata mitään mörköä tehdä. Harrastus ei myöskään tarkoita, etteikö lapsi voisi olla vanhempansa kanssa. Me esimerkiksi aloitettiin vilkkaan lapsen kanssa sirkusharrastus - yhdessä.
Jos luet ap:n aloituksen läpi, niin ihanko oikeasti suosittelet hänelle ohjattuja harrastuksia lapsen kanssa, kun häntä itkettää jo päiväkodinkin negatiivinen palaute?
Ja jos luet sen aloituksen, niin kylla tuossa perheessa on ilmiselvasti harrastettu joko ohjatusti tai ihan omatoimisesti paljonkin lapsen kanssa. Lapsella tuntuu olevan hyvat taidot ikaisekseen, suorastaan kadehdittavat taidot.
Jos perheella on suinkin varaa, suosittelisin keskustelua ammattilaisen kanssa, joka tunnistaa seka lapsen etta aikuisen tarpeet, ja toivottavasti pystyy tekemaan ehdotuksia tavoista joista koko perhe hyotyy. - Jos paivakoti ei ole tahan mennessa pystynyt tarjoamaan mitaan rakentavaa pautetta pelkan negatiivisen sijaan, niin neuvola on luonteva ja maksuton paikka keskustella asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan viisainta olisi että keskittyisit lapseen etkä surffaisi keskustelupalstalla
Ei todellakaan! Keskustelu ei ole sama kuin surfaillu. Ja jos osaisit lukea, niin ymmartaisit, etta tuossa perheessa on todella vietetty aikaa lapsen kanssa.
Lopeta ihan itse surfaillut ja opettele lukemaan, siis todella lukemaan niin etta ymmarrat.
Vierailija kirjoitti:
Jos on normaali, muiden ihmisten palaute alkaa jossain vaiheessa mennä perille. Osalla erityisistäkin alkaa mennä perille, mutta ei kaikilla. Omalta kouluajaltani muistan yhden päivän, kun koko muulla ryhmällä paloi hermo erääseen härvääjään ja tuli kuin yhdestä suusta kehotus olla hiljaa.
Nyt vaan ei ole kyse tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tutun lapsi oli just tuollainen.Veivät sitten pojan muksujudoon jossa lajinmukaisesti opetetaan myös itsehillintää, toisen kunnioittamista ja hiljaa olemista.Auttoi, on nykyjään itse judon aktiivitreenaaja ja ohjaaja.
Nämä tarinat, joissa levoton ja kärttyisä lapsi viedään judoon tai taitoluisteluun tai pianotunneille, missä hän puhkeaa kukoistukseen, ovat kovin houkuttelevia nykypäivänä, kun lasten harrastukset ovat mitä suurimmassa määrin vanhempien statusjuttu. Ja totta kai välillä käykin niin, että harrastus vie lasta parempaan suuntaan.
Tosiasiassa kuitenkin 5-vuotias, joka on ollut vanhempien täyden työpäivän ajan hoidossa kaipaa kaikkea muuta kuin uutta lapsiryhmää. Suurin osa sen ikäisistä vasta harjoittelee ryhmässä toimimista. Äkäinen lapsi voi myös olla stressaantunut pitkistä päiväkotipäivistä.
Ei tietenkään päivähoidossa oleva lapsi _kaipaa_ uutta lapsiryhmää. Mutta sen muksujudon idea tässä ei ole uusi lapsiryhmä, vaan uusia taitoja ja haastetta. Tietenkään pienet lapset eivät tarvitse harrastusta. Mutta ei niistä harrastuksista kannata mitään mörköä tehdä. Harrastus ei myöskään tarkoita, etteikö lapsi voisi olla vanhempansa kanssa. Me esimerkiksi aloitettiin vilkkaan lapsen kanssa sirkusharrastus - yhdessä.
Jos luet ap:n aloituksen läpi, niin ihanko oikeasti suosittelet hänelle ohjattuja harrastuksia lapsen kanssa, kun häntä itkettää jo päiväkodinkin negatiivinen palaute?
Ja jos luet sen aloituksen, niin kylla tuossa perheessa on ilmiselvasti harrastettu joko ohjatusti tai ihan omatoimisesti paljonkin lapsen kanssa. Lapsella tuntuu olevan hyvat taidot ikaisekseen, suorastaan kadehdittavat taidot.
Jos perheella on suinkin varaa, suosittelisin keskustelua ammattilaisen kanssa, joka tunnistaa seka lapsen etta aikuisen tarpeet, ja toivottavasti pystyy tekemaan ehdotuksia tavoista joista koko perhe hyotyy. - Jos paivakoti ei ole tahan mennessa pystynyt tarjoamaan mitaan rakentavaa pautetta pelkan negatiivisen sijaan, niin neuvola on luonteva ja maksuton paikka keskustella asiasta.
Eivät nuo taidot ole kadehdittavia. Lapsi yksinkertaisesti on kotihoidettu kolmivuotiaaksi, se näkyy vielä viisivuotiaanakin erilaisissa tiedoissa ja taidoissa. Päiväkodin näkökulmasta lapsi on tietenkin ollut liian kauan kotona eikä ole samalla tavalla sosiaalistettu kuin yksivuotiaana hoitoon menneet.
Oma esikoiseni oli kotona peräti 4,5-vuotiaaksi, toki kerhoissa ja muskarissa käyden, ja päiväkodin palaute ryhmään sopimattomuudesta oli selkeä. Hän ei kyllä ollut kovinkaan vilkas, pikemminkin juro ja pakeni jonnekin lukemaan kun olisi pitänyt leikkiä ja laulaa piirissä. Mutta vääränlainen kumminkin, vaikka shakit ja väriopit olivat hallussa.
Liikunnallisesti lahjakas, sosiaalinen, fiksu, empaattinen (ei siis ilmeisesti riko tavaroita tai satuta muita), hyvin uusia taitoja oppiva lapsi. Rauhoittuu lukiessa ja ainakin aluksi tottelee kieltoa.
Onko ongelmana nyt lapsi vai kuitenkin ympäristö ja vanhempien tai päiväkodin hlökunnan alentunut jaksaminen/vähäiset resurssit?
Höpöttely nyt varmaan ikään kuuluvaa kun kielelliset taidot kehittyy. Pitkän päiväkotipäivien lisäksi turha hirveästi ohjattua ohjelmaa kannattaa lisätä, vaan esim pihalle/lähiympäristöön juoksentelemaan.
Meillä huonotuulisuus/raivopuuskat saatiin loppumaan kun päiväkodissa kiinnitettiin huomiota riittävän ravitsevaan välipalaan ja muutenkin ruokailuihin. Hyvä selvittää tarkoin onko perusasiat siellä kunnossa. Ja saako lapsi kannustavaa palautetta vai vaan moittimista. Hyvinvoivana ei itse koe lapsen käytöstä niin ärsyttäväksi ja jatkuva höpöttely ja laulu jopa suloista (ainakin oman lapsen kohdall). Kun uupunut niin sitten jokainen raivopuuskaa tuntuu maailmanlopulta ja kaipaa omaa tilaa lapsen seuran sijaan. Käykää nyt ihmeessä perheneuvolassa ja esim omasta uupumuksesta esim työterveyspsykologilla tai muulla ammattihenkilöllä
Alue: Aihe vapaa
Vaikuttaa siltä, että vaikka ap aloituksessa pyysikin neuvoja, on kuitenkin olevinaan niin fiksu,ettei mitenkään suostu ottamaan vastaa ohjeita, missä nöyrästi pyytäisi apua päiväkodista kokeneilta opettajilta tai täältä ottaisi vastaa neuvoja ,missä pitäisi PALJONKI muuttaa hänen ja toisen vanhemman käytöstä ja totuttuja tapoja.
Taitaa olla tyyppi kyllä minä tiedän /osaan,, siis änkyrä.
Yhteenkään ohjeeseen/vinkkiin hän ei ole vastannut tuota emme ole kokeilleetkaan tai tuo on varmaan hyvä