Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen ihan puhki levottoman 5 v lapsen käytökseen - miten tätä jaksaa?
08.03.2026 |
Taustatietoa: meillä on ehjä ydinperhe, molemmat vanhemmat käydään 100 % töissä. Ei ole vaihtoehtona jäädä pois töistä, osa-aikatyö ei onnistu meidän alalla. Meillä on 5-vuotias lapsi. Enempää lapsia ei ole, emmekä jaksaisikaan. Lapsi on alusta asti ollut työläs. Vauvavuosi ja pikkulapsiaika meni allergioiden yms parissa. Hoidimme lasta kotona 2,5 v ikään asti, sen jälkeen lapsi meni päiväkotiin. Tästä valitettiin sekä päiväkodissa että neuvolassa, kun olisi kuulemma pitänyt laittaa 1 v iässä päiväkotiin oppimaan tavoille. Päiväkodissa on yhä hankalaa, lapsella on levottomuutensa vuoksi tukipäätös ja aikuisilta tulee toistuvasti negatiivista palautetta lapsesta hakutilanteissa.
Alan nyt olla aivan puhki lapsen käytökseen. Lapsi on hyvinä hetkinä hurmaava: hän on sosiaalinen, verbaalisesti taitava, empaattinen, liikunnallinen ja puuhakas. Lapsi oppi 4 v iässä pyöräilemään ja luistelemaan, uimaan oppiminen on jo lähellä. Lapsi osaa luetella numeroita yli kolmeenkymmeneen asti ja sanavarasto on hyvin laaja. Lapsi osaa pelata melko hyvin ikätasoa vaativampia lautapelejä. Näistä asioista on vaikea kokea iloa, kun lapsi on jatkuvasti levoton. Lapsi puhuu usein kovaan ääneen (korvat tsekattu monesti, ei tulehdusta ja kuulo normaali) sekä hyräilee/laulaa/puhuu ison osan päivästä. Olen väsynyt jatkuvaan hölinään. Kun lasta kieltää, hän hiljenee hetkeksi ja sitten hölinä jatkuu taas. Tähän päälle vielä fyysinen levottomuus. Lapsemme kaipaa paljon liikuntaa ja purammekin energiaa päivittäin ulkona: leikkipuistoissa, pyöräilemällä, luistelemalla tai hallissa uimista opettelemalla. Tähän päälle päiväkodin ulkoilut. Arjessa on rutiinit ja vietämme yhteistä aikaa . Lapsi rauhoittuu lukemalla kirjoja, mutta koko päivääkään ei voi olla lukemassa.
Lapsi on usein levoton, tulistuu nykyisin herkästi ja on pahantuulinen useimpina päivinä. Kaiholla muistelen aikaa ennen uhmaikää (alkoi alle 2 v iässä), kun lapsi oli taaperona hyväntuulinen, puuhakas ja liikunnallinen, mutta ilman tätä kiukkua, tulistumista ja jatkuvaa levottomuutta. Olen ihan puhki jatkuvasta hälinästä ja kiukusta. Itkettää, kun en jaksa. Puoliso on aivan yhtä väsynyt ja isovanhemmatkin ovat puhki, jos ovat viettäneet päivän lapsemme kanssa.
Miten tällaisen lapsen kanssa jaksaa? Kun yritän puhua väsymyksestäni muille äideille, niin reaktio on "odotapa vaan, kun lapsesi on teini, sitten on paaalllljon isommat murheet" tai "kyllä sitä yhden lapsen kanssa pärjää, meillä on eri tavalla rankkaa kahden lapsen kanssa."
Kommentit (452)
Kädentöitä, kädentöitä - muovailuvahaa, suolataikinaa ja ihan oikeaa pullataikinaa - vielä lisää jauhoja niin ei taikina tartu käteen, Mummon kanssakin voi leipoa pullaa - ei Marttojen tyylillä, vaan lapsen tyylillä. Siitäpä alkaa uusi ja merkityksellinen elämä tälle elämänjanoiselle lapselle. Viel Glueck.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorin lapseni sai päiväkodista aika huonoa palautetta. Silloin lapsille tehtiin laaja 4-vuotiastarkastus, johon päiväkoti osallistui lähettämällä lomakkeen.
Hävetti suorastaan mennä sen paperin kanssa neuvolaan. Terveydenhoitaja luki paperin ja meni jotenkin jännän näköiseksi. Hän kysyi, saako lapselle tehdä ylimääräisiä testejä. Annoin siihen luvan ja menin itse odottelemaan käytävään.
Tulokset olivatkin aika yllättävät. Lastenlääkärin mukaan lapsi oli poikkeuksellisen älykäs ikäisekseen. Hänelle suositeltiin koulun aloittamista aikaisemmin. Päiväkodin huono käytös tulkittiin turhautumiseksi. Ehdotettiin siirtämistä vuotta vanhempien ryhmään.
Päiväkoti toteutti nämä ehdotukset, ja tilanne parani heti. Ehkä tuo ap:n 5-vuotiaskin kaipaisi haasteita, esim. vähän vaikeampia legoja, hänelle voisi kotona opettaa kirjaimia ja lukemaan, hänelle voisi ostaa matikan kirjan ym. Ja toisaalta noin "vanha" lapsi osaa jo itsekin säädellä käyttäytymistään. Hyvästä käytöksestä voisi palkita, huonosta rangaista. Palkinto voisi olla vaikka uimahallireissu ja pullat kahviossa, rangaistus jonkun lapselle mieleisen asian kieltäminen.
Kaikkien av-mammojen lapset ovat poikkeuksellisen älykkäitä ikäisekseen.
Mun mielestä tarvitsisi kavereita joiden kanssa leikkiä ja hengailla ja jutella. Eikö naapurissa, jossain lähistöllä ole samanikäisiä joiden kanssa voisi olla ulkona leikkimässä?
Meidän 5-vuotias vilperi tahtoo kuulemma mennä nyt höyhensaareen. Kahdeksan aikaan söi iltapalan, sit pesulle ja vartin iltasadun mies luki hänelle. Pikkuisen jutellaan ja aa.
Aamulla herää virkeänä seitsemän maissa. Ja eiku päiväkotiin .
Olet oman osuutesi tehnyt. Yhteiskunta tarvitsee lisää lapsia. Miehet käyvät armeijan, naisten velvollisuus on lasten kasvatus sekä synnyttäminen.
Toisinsanoen huominen on parempi päivä kuin tänään. Pian huomaat että lapsesi on yhteiskunnan tukipilari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan vika kuitenkin ympäristössä eikä lapsessa? Jos koko päivän saa kuulla pelkkiä kieltoja niin ei se mikään ihme ole jos kotona sitten on kiukkuinen.
Meillä nuorin on vastaava höpöttäjä. Puhuu kovaan ääneen, laulaa tai mölisee koko ajan. Hänelle sanotaan kymmeniä kertoja päivässä että olisi hiljaa mutta muistaa asian ehkä minuutin. On levoton mutta kun asia on mielenkiintoinen, jaksaa kyllä istua paikoillaan ja kuunnella hiljaa. En ole ajatellut että tuo olisi jotenkin epänormaalia alle kouluikäiseltä. Toki sitä kaipaisi rauhaa ja hiljaisuutta mutta voihan sitä vaikka laittaa peltorit päähän. Tai eikö kahden vanhemman perheessä voisi vuorotellen iltaisin ottaa omaa aikaa?
Näin käy kun keski-ikäiset tekee lapsia. Ei jaksa enää lapsiarkea siinä iässä jossa ennen odotettiin lapsenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin käy kun keski-ikäiset tekee lapsia. Ei jaksa enää lapsiarkea siinä iässä jossa ennen odotettiin lapsenlapsia.
Mitä ihmettä? Kyllä ne nuoretkin vanhemmat ovat yhtälailla helisemässä lasten oikkujen kanssa - jopa pahemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin käy kun keski-ikäiset tekee lapsia. Ei jaksa enää lapsiarkea siinä iässä jossa ennen odotettiin lapsenlapsia.
Mitä ihmettä? Kyllä ne nuoretkin vanhemmat ovat yhtälailla helisemässä lasten oikkujen kanssa - jopa pahemmin.
Kyl, mutta parikymppisenä jaksaa paljon paremmin kuin lähempänä viittäkymppiä. Halusit tai et, mutta sellainen on elämä. Ei kymmenien tuhansien vuosien kehitys muutu alle sadassa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin käy kun keski-ikäiset tekee lapsia. Ei jaksa enää lapsiarkea siinä iässä jossa ennen odotettiin lapsenlapsia.
Mitä ihmettä? Kyllä ne nuoretkin vanhemmat ovat yhtälailla helisemässä lasten oikkujen kanssa - jopa pahemmin.
Kyl, mutta parikymppisenä jaksaa paljon paremmin kuin lähempänä viittäkymppiä. Halusit tai et, mutta sellainen on elämä. Ei kymmenien tuhansien vuosien kehitys muutu alle sadassa vuodessa.
Missä luki, että ap olisi lähellä viittäkymppiä? Ja täytynee sanoa, että niillä parikymppisillä jaksaminen painottuu pääasiassa kavereiden kanssa viilettämiseen ja lapset hoitaa mummo. Poikkeuksia toki on kaikissa ikäluokissa.
Aloittajan lapsesta tulee todennäköisesti myyntijohtaja tai joku muu esimiesasemassa oleva joka tulee pilaamaan lukemattomien ihmisten elämät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin käy kun keski-ikäiset tekee lapsia. Ei jaksa enää lapsiarkea siinä iässä jossa ennen odotettiin lapsenlapsia.
Itsellä vähän toisenlaista kokemusta.
Lapsella on joku nepsy. Hän kaipaa tukea, ei negatiivista palautetta. Sisarus olisi auttanut, tai sitten ei, ja pahimmassa tapauksessa teillä olisi kaksi adhd-tyyppiä.
Itselläni 3 lasta, joista kahdella diagnoosi. Pyydä apua neuvolasta, lähete tutkimuksiin ja sitä kautta saatte ehkä tukihenkilön, kuntoutusta tms. Ihan varmasti väsyttää, ja se johtuu lapsen nepsystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa lapsista on tuollaisia. Me ollaan sisällä eikä tuöpäivän jälkeen jakseta mitään pitäisi olla sitä omaa rauhaa niin paljon. Lapsesi pitäisi saada juoksennella pihalla muiden lasten kanssa. Lapsi on yksinäinen, hän tarvitsee kavereita. Ei voi olla, että päivät on ensin säilytyksessä hoidossa siellä hälinässä ja sitten kotona pitäa olla hiljaa ja kiltisti koska vanhemmat ei jaksa? Miksi hän ei saa olla oma itsensä kotonaan? Kielletään koko ajan? Niinku mistä? Siitä että ole hiljaa? Ole paikallasi? Mieti, mistä kiellät ja komennat? Eri asia jos hän on ilkeä tai tekee pahojaan, mutta jos hän ei käyttäyfy haluamallasi tavalla, se on sitten jo eri juttu ja eri keskustelu. Sääliksi käy lasta, kun heti energinen elämäntahtoinen diagnosoidaan adhd ja vaikka miksi. Mutta näin sitä huomaamattya sammutetaan ne lapset, pikkuhiljaa ja sitten ihmetellään kun oltiin niin hyviä vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin käy kun keski-ikäiset tekee lapsia. Ei jaksa enää lapsiarkea siinä iässä jossa ennen odotettiin lapsenlapsia.
Mitä ihmettä? Kyllä ne nuoretkin vanhemmat ovat yhtälailla helisemässä lasten oikkujen kanssa - jopa pahemmin.
Kyl, mutta parikymppisenä jaksaa paljon paremmin kuin lähempänä viittäkymppiä. Halusit tai et, mutta sellainen on elämä. Ei kymmenien tuhansien vuosien kehitys muutu alle sadassa vuodessa.
Missä luki, että ap olisi lähellä viittäkymppiä? Ja täytynee sanoa, että niillä parikymppisillä jaksaminen painottuu pääasiassa kavereiden kanssa viilettämiseen ja lapset hoitaa mummo. Poikkeuksia toki on kaikissa ikäluokissa.
Alle kolmekymppiset ovat käytännössä teinejä vielä. Sen ikäinen on liian nuori vakiintumaan ja hankkimaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsista on tuollaisia. Me ollaan sisällä eikä tuöpäivän jälkeen jakseta mitään pitäisi olla sitä omaa rauhaa niin paljon. Lapsesi pitäisi saada juoksennella pihalla muiden lasten kanssa. Lapsi on yksinäinen, hän tarvitsee kavereita. Ei voi olla, että päivät on ensin säilytyksessä hoidossa siellä hälinässä ja sitten kotona pitäa olla hiljaa ja kiltisti koska vanhemmat ei jaksa? Miksi hän ei saa olla oma itsensä kotonaan? Kielletään koko ajan? Niinku mistä? Siitä että ole hiljaa? Ole paikallasi? Mieti, mistä kiellät ja komennat? Eri asia jos hän on ilkeä tai tekee pahojaan, mutta jos hän ei käyttäyfy haluamallasi tavalla, se on sitten jo eri juttu ja eri keskustelu. Sääliksi käy lasta, kun heti energinen elämäntahtoinen diagnosoidaan adhd ja vaikka miksi. Mutta näin sitä huomaamattya sammutetaan ne lapset, pikkuhiljaa ja sitten ihmetellään kun oltiin niin hyviä vanhempia.
"Osa lapsista on tuollaisia" ei tarkoita sitä, että käytös olisi ns. normaalia tai hyväksyttävää. Nykyään päiväkoti-ikäiset lapset ei juuri juoksentele ulkona muiden lasten kanssa, paitsi päiväkodissa. Eri juttu sitten kouluiässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin käy kun keski-ikäiset tekee lapsia. Ei jaksa enää lapsiarkea siinä iässä jossa ennen odotettiin lapsenlapsia.
Mitä ihmettä? Kyllä ne nuoretkin vanhemmat ovat yhtälailla helisemässä lasten oikkujen kanssa - jopa pahemmin.
Kyl, mutta parikymppisenä jaksaa paljon paremmin kuin lähempänä viittäkymppiä. Halusit tai et, mutta sellainen on elämä. Ei kymmenien tuhansien vuosien kehitys muutu alle sadassa vuodessa.
Aikamoinen yleistys.
T. Parikymppisenä ja lähes viisikymppisenä opiskellut, joka jaksoi paremmin jälkimmäisellä kerralla. (Mutta ehkä vanhemmuus on sitten ihan eri juttu)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin käy kun keski-ikäiset tekee lapsia. Ei jaksa enää lapsiarkea siinä iässä jossa ennen odotettiin lapsenlapsia.
Mitä ihmettä? Kyllä ne nuoretkin vanhemmat ovat yhtälailla helisemässä lasten oikkujen kanssa - jopa pahemmin.
Kyl, mutta parikymppisenä jaksaa paljon paremmin kuin lähempänä viittäkymppiä. Halusit tai et, mutta sellainen on elämä. Ei kymmenien tuhansien vuosien kehitys muutu alle sadassa vuodessa.
Missä luki, että ap olisi lähellä viittäkymppiä? Ja täytynee sanoa, että niillä parikymppisillä jaksaminen painottuu pääasiassa kavereiden kanssa viilettämiseen ja lapset hoitaa mummo. Poikkeuksia toki on kaikissa ikäluokissa.
Alle kolmekymppiset ovat käytännössä teinejä vielä. Sen ikäinen on liian nuori vakiintumaan ja hankkimaan lapsia.
Höpön löpön. Aikuisia ovat, toisin kuin ilmeisesti sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin käy kun keski-ikäiset tekee lapsia. Ei jaksa enää lapsiarkea siinä iässä jossa ennen odotettiin lapsenlapsia.
Mitä ihmettä? Kyllä ne nuoretkin vanhemmat ovat yhtälailla helisemässä lasten oikkujen kanssa - jopa pahemmin.
Kyl, mutta parikymppisenä jaksaa paljon paremmin kuin lähempänä viittäkymppiä. Halusit tai et, mutta sellainen on elämä. Ei kymmenien tuhansien vuosien kehitys muutu alle sadassa vuodessa.
Sinä olet niitä, joiden mielestä viisikymppinen on kypsä hautaan, koska näin oli kymmeniä tuhansia vuosia sitten.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi pelkää olla kotona. ei ole turvallisuuden tunnetta. .
Selvä tapaushan tuo on.
Vanhemmat huutaa ja tappelee illat aina.