Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan puhki levottoman 5 v lapsen käytökseen - miten tätä jaksaa?
08.03.2026 |
Taustatietoa: meillä on ehjä ydinperhe, molemmat vanhemmat käydään 100 % töissä. Ei ole vaihtoehtona jäädä pois töistä, osa-aikatyö ei onnistu meidän alalla. Meillä on 5-vuotias lapsi. Enempää lapsia ei ole, emmekä jaksaisikaan. Lapsi on alusta asti ollut työläs. Vauvavuosi ja pikkulapsiaika meni allergioiden yms parissa. Hoidimme lasta kotona 2,5 v ikään asti, sen jälkeen lapsi meni päiväkotiin. Tästä valitettiin sekä päiväkodissa että neuvolassa, kun olisi kuulemma pitänyt laittaa 1 v iässä päiväkotiin oppimaan tavoille. Päiväkodissa on yhä hankalaa, lapsella on levottomuutensa vuoksi tukipäätös ja aikuisilta tulee toistuvasti negatiivista palautetta lapsesta hakutilanteissa.
Alan nyt olla aivan puhki lapsen käytökseen. Lapsi on hyvinä hetkinä hurmaava: hän on sosiaalinen, verbaalisesti taitava, empaattinen, liikunnallinen ja puuhakas. Lapsi oppi 4 v iässä pyöräilemään ja luistelemaan, uimaan oppiminen on jo lähellä. Lapsi osaa luetella numeroita yli kolmeenkymmeneen asti ja sanavarasto on hyvin laaja. Lapsi osaa pelata melko hyvin ikätasoa vaativampia lautapelejä. Näistä asioista on vaikea kokea iloa, kun lapsi on jatkuvasti levoton. Lapsi puhuu usein kovaan ääneen (korvat tsekattu monesti, ei tulehdusta ja kuulo normaali) sekä hyräilee/laulaa/puhuu ison osan päivästä. Olen väsynyt jatkuvaan hölinään. Kun lasta kieltää, hän hiljenee hetkeksi ja sitten hölinä jatkuu taas. Tähän päälle vielä fyysinen levottomuus. Lapsemme kaipaa paljon liikuntaa ja purammekin energiaa päivittäin ulkona: leikkipuistoissa, pyöräilemällä, luistelemalla tai hallissa uimista opettelemalla. Tähän päälle päiväkodin ulkoilut. Arjessa on rutiinit ja vietämme yhteistä aikaa . Lapsi rauhoittuu lukemalla kirjoja, mutta koko päivääkään ei voi olla lukemassa.
Lapsi on usein levoton, tulistuu nykyisin herkästi ja on pahantuulinen useimpina päivinä. Kaiholla muistelen aikaa ennen uhmaikää (alkoi alle 2 v iässä), kun lapsi oli taaperona hyväntuulinen, puuhakas ja liikunnallinen, mutta ilman tätä kiukkua, tulistumista ja jatkuvaa levottomuutta. Olen ihan puhki jatkuvasta hälinästä ja kiukusta. Itkettää, kun en jaksa. Puoliso on aivan yhtä väsynyt ja isovanhemmatkin ovat puhki, jos ovat viettäneet päivän lapsemme kanssa.
Miten tällaisen lapsen kanssa jaksaa? Kun yritän puhua väsymyksestäni muille äideille, niin reaktio on "odotapa vaan, kun lapsesi on teini, sitten on paaalllljon isommat murheet" tai "kyllä sitä yhden lapsen kanssa pärjää, meillä on eri tavalla rankkaa kahden lapsen kanssa."
Kommentit (407)
Kädentöitä, kädentöitä - muovailuvahaa, suolataikinaa ja ihan oikeaa pullataikinaa - vielä lisää jauhoja niin ei taikina tartu käteen, Mummon kanssakin voi leipoa pullaa - ei Marttojen tyylillä, vaan lapsen tyylillä. Siitäpä alkaa uusi ja merkityksellinen elämä tälle elämänjanoiselle lapselle. Viel Glueck.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorin lapseni sai päiväkodista aika huonoa palautetta. Silloin lapsille tehtiin laaja 4-vuotiastarkastus, johon päiväkoti osallistui lähettämällä lomakkeen.
Hävetti suorastaan mennä sen paperin kanssa neuvolaan. Terveydenhoitaja luki paperin ja meni jotenkin jännän näköiseksi. Hän kysyi, saako lapselle tehdä ylimääräisiä testejä. Annoin siihen luvan ja menin itse odottelemaan käytävään.
Tulokset olivatkin aika yllättävät. Lastenlääkärin mukaan lapsi oli poikkeuksellisen älykäs ikäisekseen. Hänelle suositeltiin koulun aloittamista aikaisemmin. Päiväkodin huono käytös tulkittiin turhautumiseksi. Ehdotettiin siirtämistä vuotta vanhempien ryhmään.
Päiväkoti toteutti nämä ehdotukset, ja tilanne parani heti. Ehkä tuo ap:n 5-vuotiaskin kaipaisi haasteita, esim. vähän vaikeampia legoja, hänelle voisi kotona opettaa kirjaimia ja lukemaan, hänelle voisi ostaa matikan kirjan ym. Ja toisaalta noin "vanha" lapsi osaa jo itsekin säädellä käyttäytymistään. Hyvästä käytöksestä voisi palkita, huonosta rangaista. Palkinto voisi olla vaikka uimahallireissu ja pullat kahviossa, rangaistus jonkun lapselle mieleisen asian kieltäminen.
Kaikkien av-mammojen lapset ovat poikkeuksellisen älykkäitä ikäisekseen.
Mun mielestä tarvitsisi kavereita joiden kanssa leikkiä ja hengailla ja jutella. Eikö naapurissa, jossain lähistöllä ole samanikäisiä joiden kanssa voisi olla ulkona leikkimässä?
Meidän 5-vuotias vilperi tahtoo kuulemma mennä nyt höyhensaareen. Kahdeksan aikaan söi iltapalan, sit pesulle ja vartin iltasadun mies luki hänelle. Pikkuisen jutellaan ja aa.
Aamulla herää virkeänä seitsemän maissa. Ja eiku päiväkotiin .
Olet oman osuutesi tehnyt. Yhteiskunta tarvitsee lisää lapsia. Miehet käyvät armeijan, naisten velvollisuus on lasten kasvatus sekä synnyttäminen.
Toisinsanoen huominen on parempi päivä kuin tänään. Pian huomaat että lapsesi on yhteiskunnan tukipilari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan vika kuitenkin ympäristössä eikä lapsessa? Jos koko päivän saa kuulla pelkkiä kieltoja niin ei se mikään ihme ole jos kotona sitten on kiukkuinen.
Meillä nuorin on vastaava höpöttäjä. Puhuu kovaan ääneen, laulaa tai mölisee koko ajan. Hänelle sanotaan kymmeniä kertoja päivässä että olisi hiljaa mutta muistaa asian ehkä minuutin. On levoton mutta kun asia on mielenkiintoinen, jaksaa kyllä istua paikoillaan ja kuunnella hiljaa. En ole ajatellut että tuo olisi jotenkin epänormaalia alle kouluikäiseltä. Toki sitä kaipaisi rauhaa ja hiljaisuutta mutta voihan sitä vaikka laittaa peltorit päähän. Tai eikö kahden vanhemman perheessä voisi vuorotellen iltaisin ottaa omaa aikaa?
Lapsi pelkää olla kotona. ei ole turvallisuuden tunnetta. .
Selvä tapaushan tuo on.
Vanhemmat huutaa ja tappelee illat aina.