Olen ihan puhki levottoman 5 v lapsen käytökseen - miten tätä jaksaa?
Taustatietoa: meillä on ehjä ydinperhe, molemmat vanhemmat käydään 100 % töissä. Ei ole vaihtoehtona jäädä pois töistä, osa-aikatyö ei onnistu meidän alalla. Meillä on 5-vuotias lapsi. Enempää lapsia ei ole, emmekä jaksaisikaan. Lapsi on alusta asti ollut työläs. Vauvavuosi ja pikkulapsiaika meni allergioiden yms parissa. Hoidimme lasta kotona 2,5 v ikään asti, sen jälkeen lapsi meni päiväkotiin. Tästä valitettiin sekä päiväkodissa että neuvolassa, kun olisi kuulemma pitänyt laittaa 1 v iässä päiväkotiin oppimaan tavoille. Päiväkodissa on yhä hankalaa, lapsella on levottomuutensa vuoksi tukipäätös ja aikuisilta tulee toistuvasti negatiivista palautetta lapsesta hakutilanteissa.
Alan nyt olla aivan puhki lapsen käytökseen. Lapsi on hyvinä hetkinä hurmaava: hän on sosiaalinen, verbaalisesti taitava, empaattinen, liikunnallinen ja puuhakas. Lapsi oppi 4 v iässä pyöräilemään ja luistelemaan, uimaan oppiminen on jo lähellä. Lapsi osaa luetella numeroita yli kolmeenkymmeneen asti ja sanavarasto on hyvin laaja. Lapsi osaa pelata melko hyvin ikätasoa vaativampia lautapelejä. Näistä asioista on vaikea kokea iloa, kun lapsi on jatkuvasti levoton. Lapsi puhuu usein kovaan ääneen (korvat tsekattu monesti, ei tulehdusta ja kuulo normaali) sekä hyräilee/laulaa/puhuu ison osan päivästä. Olen väsynyt jatkuvaan hölinään. Kun lasta kieltää, hän hiljenee hetkeksi ja sitten hölinä jatkuu taas. Tähän päälle vielä fyysinen levottomuus. Lapsemme kaipaa paljon liikuntaa ja purammekin energiaa päivittäin ulkona: leikkipuistoissa, pyöräilemällä, luistelemalla tai hallissa uimista opettelemalla. Tähän päälle päiväkodin ulkoilut. Arjessa on rutiinit ja vietämme yhteistä aikaa . Lapsi rauhoittuu lukemalla kirjoja, mutta koko päivääkään ei voi olla lukemassa.
Lapsi on usein levoton, tulistuu nykyisin herkästi ja on pahantuulinen useimpina päivinä. Kaiholla muistelen aikaa ennen uhmaikää (alkoi alle 2 v iässä), kun lapsi oli taaperona hyväntuulinen, puuhakas ja liikunnallinen, mutta ilman tätä kiukkua, tulistumista ja jatkuvaa levottomuutta. Olen ihan puhki jatkuvasta hälinästä ja kiukusta. Itkettää, kun en jaksa. Puoliso on aivan yhtä väsynyt ja isovanhemmatkin ovat puhki, jos ovat viettäneet päivän lapsemme kanssa.
Miten tällaisen lapsen kanssa jaksaa? Kun yritän puhua väsymyksestäni muille äideille, niin reaktio on "odotapa vaan, kun lapsesi on teini, sitten on paaalllljon isommat murheet" tai "kyllä sitä yhden lapsen kanssa pärjää, meillä on eri tavalla rankkaa kahden lapsen kanssa."
Kommentit (450)
Oman kokemuksen mukaan perheissä jossa on vain yksi tai kaksi lasta suurilla ikäeroilla on tämän tyyppisiä lapsia. Huomiota ja leikki seuraa haetaan vanhemmista, jos ei ole kavereita joiden kanssa touhuta. Meillä on useampi lapsi 2-3v ikäeroilla ja leikki ät paljon yhdessä. Tietysti tulee kyselyikää ja kaikenlaista vaihetta, mutta ne kuuluu asiaan. En tarkoita että meillä vaan lapset leikkii keskenään ja aikuiset tekee omia juttuja, vaan että pystyn keskittymään ruoanlaittoon tai vaikka päivä kahviin ihan rauhassa jos vaikka 3v ja 5v leikkii kahdestaan autoilla tai legoilla. Seuraan vaan sivusta että homma toimii ja setvin mahdolliset riidat. Jotenkin vaikuttaa siltä että teidän lapsi kaipaa seuraa, ja nimenomaan leikkiseuraa.
Luovuta jo oman terveytesi tähden ja anna kakara adoptoitavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan vika kuitenkin ympäristössä eikä lapsessa? Jos koko päivän saa kuulla pelkkiä kieltoja niin ei se mikään ihme ole jos kotona sitten on kiukkuinen.
Meillä nuorin on vastaava höpöttäjä. Puhuu kovaan ääneen, laulaa tai mölisee koko ajan. Hänelle sanotaan kymmeniä kertoja päivässä että olisi hiljaa mutta muistaa asian ehkä minuutin. On levoton mutta kun asia on mielenkiintoinen, jaksaa kyllä istua paikoillaan ja kuunnella hiljaa. En ole ajatellut että tuo olisi jotenkin epänormaalia alle kouluikäiseltä. Toki sitä kaipaisi rauhaa ja hiljaisuutta mutta voihan sitä vaikka laittaa peltorit päähän. Tai eikö kahden vanhemman perheessä voisi vuorotellen iltaisin ottaa omaa aikaa?
Tuollaiset ovat todella rasittavia harrastusryhmissä.
Muutkaan lapset ei jaksa jos toinen haluaa jatkuvasti olla "valokeilassa" omilla ähellyksillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorin lapseni sai päiväkodista aika huonoa palautetta. Silloin lapsille tehtiin laaja 4-vuotiastarkastus, johon päiväkoti osallistui lähettämällä lomakkeen.
Hävetti suorastaan mennä sen paperin kanssa neuvolaan. Terveydenhoitaja luki paperin ja meni jotenkin jännän näköiseksi. Hän kysyi, saako lapselle tehdä ylimääräisiä testejä. Annoin siihen luvan ja menin itse odottelemaan käytävään.
Tulokset olivatkin aika yllättävät. Lastenlääkärin mukaan lapsi oli poikkeuksellisen älykäs ikäisekseen. Hänelle suositeltiin koulun aloittamista aikaisemmin. Päiväkodin huono käytös tulkittiin turhautumiseksi. Ehdotettiin siirtämistä vuotta vanhempien ryhmään.
Päiväkoti toteutti nämä ehdotukset, ja tilanne parani heti. Ehkä tuo ap:n 5-vuotiaskin kaipaisi haasteita, esim. vähän vaikeampia legoja, hänelle voisi kotona opettaa kirjaimia ja lukemaan, hänelle voisi ostaa matikan kirjan ym. Ja toisaalta noin "vanha" lapsi osaa jo itsekin säädellä käyttäytymistään. Hyvästä käytöksestä voisi palkita, huonosta rangaista. Palkinto voisi olla vaikka uimahallireissu ja pullat kahviossa, rangaistus jonkun lapselle mieleisen asian kieltäminen.
Kaikkien av-mammojen lapset ovat poikkeuksellisen älykkäitä ikäisekseen.
Saman huomannut, kummasti se ei kuitenkaan tosielämässä nämä "ikäisekseen älykkäät" lapset näy:D
Vierailija kirjoitti:
Onkohan vika kuitenkin ympäristössä eikä lapsessa? Jos koko päivän saa kuulla pelkkiä kieltoja niin ei se mikään ihme ole jos kotona sitten on kiukkuinen.
Meillä nuorin on vastaava höpöttäjä. Puhuu kovaan ääneen, laulaa tai mölisee koko ajan. Hänelle sanotaan kymmeniä kertoja päivässä että olisi hiljaa mutta muistaa asian ehkä minuutin. On levoton mutta kun asia on mielenkiintoinen, jaksaa kyllä istua paikoillaan ja kuunnella hiljaa. En ole ajatellut että tuo olisi jotenkin epänormaalia alle kouluikäiseltä. Toki sitä kaipaisi rauhaa ja hiljaisuutta mutta voihan sitä vaikka laittaa peltorit päähän. Tai eikö kahden vanhemman perheessä voisi vuorotellen iltaisin ottaa omaa aikaa?
Tyypillistä nykyvanhemmuutta. Vika on aina ympäristössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin käy kun keski-ikäiset tekee lapsia. Ei jaksa enää lapsiarkea siinä iässä jossa ennen odotettiin lapsenlapsia.
Mitä ihmettä? Kyllä ne nuoretkin vanhemmat ovat yhtälailla helisemässä lasten oikkujen kanssa - jopa pahemmin.
Kyl, mutta parikymppisenä jaksaa paljon paremmin kuin lähempänä viittäkymppiä. Halusit tai et, mutta sellainen on elämä. Ei kymmenien tuhansien vuosien kehitys muutu alle sadassa vuodessa.
Sinä olet niitä, joiden mielestä viisikymppinen on kypsä hautaan, koska näin oli kymmeniä tuhansia vuosia sitten.
Aina saa hämmästellä sitä miten nuoret jatkuvasti kerskumassa omaa ikäpolveaan ja väheksymässä vanhempien ihmisten neuvoja. Tälläinen 20 vuotias pimu meidän työyhteisössä alkoi komentelemaan ja kommentoimaan jokaista mun asiaa ja työntekoa, sanoin sille jossain vaiheessa että olen tehnyt näitä hommia sun ikäisestä asti silloin kun sä opettelit vielä lukemaan että pidäpäs tyttö suus kiinni, sen jälkeen "loukkaantui" Niin pahasti että ei suostunut juuri ollenkaan juttelemaan mulle.
Itse en väheksy nuoria tai vanhoja ihmisiä mutta laitan kyllä iästä riippumatta ruotuun jos joku ajattelee että tuota voi määräillä koska on kiltti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorin lapseni sai päiväkodista aika huonoa palautetta. Silloin lapsille tehtiin laaja 4-vuotiastarkastus, johon päiväkoti osallistui lähettämällä lomakkeen.
Hävetti suorastaan mennä sen paperin kanssa neuvolaan. Terveydenhoitaja luki paperin ja meni jotenkin jännän näköiseksi. Hän kysyi, saako lapselle tehdä ylimääräisiä testejä. Annoin siihen luvan ja menin itse odottelemaan käytävään.
Tulokset olivatkin aika yllättävät. Lastenlääkärin mukaan lapsi oli poikkeuksellisen älykäs ikäisekseen. Hänelle suositeltiin koulun aloittamista aikaisemmin. Päiväkodin huono käytös tulkittiin turhautumiseksi. Ehdotettiin siirtämistä vuotta vanhempien ryhmään.
Päiväkoti toteutti nämä ehdotukset, ja tilanne parani heti. Ehkä tuo ap:n 5-vuotiaskin kaipaisi haasteita, esim. vähän vaikeampia legoja, hänelle voisi kotona opettaa kirjaimia ja lukemaan, hänelle voisi ostaa matikan kirjan ym. Ja toisaalta noin "vanha" lapsi osaa jo itsekin säädellä käyttäytymistään. Hyvästä käytöksestä voisi palkita, huonosta rangaista. Palkinto voisi olla vaikka uimahallireissu ja pullat kahviossa, rangaistus jonkun lapselle mieleisen asian kieltäminen.
Kaikkien av-mammojen lapset ovat poikkeuksellisen älykkäitä ikäisekseen.
Saman huomannut, kummasti se ei kuitenkaan tosielämässä nämä "ikäisekseen älykkäät" lapset näy:D
Siis "poikkeuksellisen älykkäät" tarkoitin:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisesti lapsellasi sitten isompana todetaan adhd, ainakin nyt käytös vaikuttaa siltä.
Aika auttaa jonkin verran. Lapsi ei todennäköisesti edes itse huomaa olevansa kokoajan äänessä.
Häntä myös varmasti turhauttaa odottaa hitaampia ja vähemmän osaavia.
Vähän nyt turhalta valitukselta vaikuttaa päiväkodin valituskin. He ovat ammattilaisia ja he voisivat miettiä lapsen tuen tarvetta, ja sitä, miten häntä voisi ohjata rauhalliseen, hiljaiseen tekemiseen. Esim. Kuulosuojaimet voisivat auttaa, kun lapsi ei kuule muiden hälyä, olisiko itse rauhallisempi?
Minulla on 4 jo aikuista lasta, ja olen itse ADHD, myös 2 lapsistani on. Minusta lapsesi kuulostaa aivan tavalliselta lapsilta, enkä nyt oikein saanut kiinni, mikä sen väsymyksen teille aiheuttaa?
Meitä väsyttää mm.
-Jatkuva hölinä. On omalle hermostolle rankkaa, kun kotona on harvoin hiljaista. Lapsi on kuitenkin hereillä n. 13 tuntia vuorokaudessa ja lähes koko tuon ajan hölisee.
-Päiväkodin negatiivinen palaute, kun tämä pitää jaksaa kuunnella vielä töiden jälkeen.
-Lapsi on hyvin intensiivinen ja tarvitseva. Toki leikkii välillä itsekseen, mutta on kuitenkin ison osan ajasta tyytymätön, kiukkuinen ja vaativa. Kyllähän tuollaisen aikuisenkin seura väsyttäisi.
Ap
Pershedelmä on ekstrovertti ja se lisäksi pienestä pitäen tottunut olemaan huomion keskipisteenä 24/7.
Tuon ikäisellä olisi jo hyvä olla joku kaveri, viekää se penska johonkin harrastustoimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorin lapseni sai päiväkodista aika huonoa palautetta. Silloin lapsille tehtiin laaja 4-vuotiastarkastus, johon päiväkoti osallistui lähettämällä lomakkeen.
Hävetti suorastaan mennä sen paperin kanssa neuvolaan. Terveydenhoitaja luki paperin ja meni jotenkin jännän näköiseksi. Hän kysyi, saako lapselle tehdä ylimääräisiä testejä. Annoin siihen luvan ja menin itse odottelemaan käytävään.
Tulokset olivatkin aika yllättävät. Lastenlääkärin mukaan lapsi oli poikkeuksellisen älykäs ikäisekseen. Hänelle suositeltiin koulun aloittamista aikaisemmin. Päiväkodin huono käytös tulkittiin turhautumiseksi. Ehdotettiin siirtämistä vuotta vanhempien ryhmään.
Päiväkoti toteutti nämä ehdotukset, ja tilanne parani heti. Ehkä tuo ap:n 5-vuotiaskin kaipaisi haasteita, esim. vähän vaikeampia legoja, hänelle voisi kotona opettaa kirjaimia ja lukemaan, hänelle voisi ostaa matikan kirjan ym. Ja toisaalta noin "vanha" lapsi osaa jo itsekin säädellä käyttäytymistään. Hyvästä käytöksestä voisi palkita, huonosta rangaista. Palkinto voisi olla vaikka uimahallireissu ja pullat kahviossa, rangaistus jonkun lapselle mieleisen asian kieltäminen.
Kaikkien av-mammojen lapset ovat poikkeuksellisen älykkäitä ikäisekseen.
Saman huomannut, kummasti se ei kuitenkaan tosielämässä nämä "ikäisekseen älykkäät" lapset näy:D
Se, että lapsi on vaikka 5-vuotiaana matemaattisissa taidoissa edellä ikätovereitaan ei tarkoita, että lapsi olisi muuten älykäs. Jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa ja pikkuhiljaa erot tasoittuvat. Ja se nopeasti oppinut voi jäädä jälkeen myöhemmin.
Sama kuin osa ylpeilee sillä, että oma lapsi oppi kävelemään aikaisin. Ihan yhtä hyvin se muutamaa kuukautta myöhemmin kävelemään oppinut kävelee 5-vuotiaana.
Alkaa olla kaveripiirissä on niin paljon lapsia että on voinut muodostaa kuvan tyypillisistä seikoista. Jotkut lukevat paljon ja harjoittelevat kirjaimia: lapset puhuvat paljon ikätasoa paremmin ja oppivat aikaisin lukemaan, mutta saattavat olla motorisesti kömpelöitä. Jotkut liikkuvat paljon ja ulkoilevat kaiken aikaa, lapset ovat motorisesti lahjakkaita mutta sanavarasto on suppea ja puhe takkuilee. Jotkut askartelevat paljon ja lapsen hienomotoriikka on jo pienenä koululaisen tasolla, mutta ei osaa leikkiä itsenäisesti tai muiden kanssa. Siis nämä tietysti vain esimerkkejä, mutta yleensä lapsilla on vahvuudet ja heikkoudet, riippuen siitä mihin ympäristössä on eniten panostettu.
Ap kirjoitti: Meitä väsyttää mm.
-Jatkuva hölinä. On omalle hermostolle rankkaa, kun kotona on harvoin hiljaista. Lapsi on kuitenkin hereillä n. 13 tuntia vuorokaudessa ja lähes koko tuon ajan hölisee.
-Päiväkodin negatiivinen palaute, kun tämä pitää jaksaa kuunnella vielä töiden jälkeen.
-Lapsi on hyvin intensiivinen ja tarvitseva. Toki leikkii välillä itsekseen, mutta on kuitenkin ison osan ajasta tyytymätön, kiukkuinen ja vaativa. Kyllähän tuollaisen aikuisenkin seura väsyttäisi.
Ap
-
Siis, kun olette 100%työelämässä molemmat vanhemmat, niin tuon 13 h JOUDUTTE SIETÄMÄÄN LASTANNE kahtena päivänä viikossa. Hän on muut päivät päiväkodissa ja illalla jonkun tunnin hereillä teidän riesana,
KATSOPPA PEILIIN AP!
Joku perheen yhteinen ja lapsen oma harrastus arkeen tekisi hyvää teille kaikille. Esimerkiksi uinti maanantaina ja jalkapallo torstaina. 5-vuotias voi jo hyvin harrastaa joukkuelajeja. Meillä harrastaa 3-vuotias ja ihan juuri siitä syystä, että menee muuten pitkin seiniä kotona, ellei saa kunnolla purkaa energiaa (1-vuotias pikkusisarus ei oikein toimi vielä seurana).
Vierailija kirjoitti:
Joku perheen yhteinen ja lapsen oma harrastus arkeen tekisi hyvää teille kaikille. Esimerkiksi uinti maanantaina ja jalkapallo torstaina. 5-vuotias voi jo hyvin harrastaa joukkuelajeja. Meillä harrastaa 3-vuotias ja ihan juuri siitä syystä, että menee muuten pitkin seiniä kotona, ellei saa kunnolla purkaa energiaa (1-vuotias pikkusisarus ei oikein toimi vielä seurana).
Luinkin, että harrastatte yhdessä, mutta myös niitä lasten joukkuelajeja!
Ihan kuulostaa tavalliselta touhukkaalta leikki-ikäiseltä. Ei lapset ole mitään miniaikuisia. Lakatkaa diagnosoimasta joka luonteenpiirrettä. Ei touhukkuus, kiukuttelu ja puheliaisuus ole mitään erityispiirteitä. On ihan vain luonteenpiirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Joku perheen yhteinen ja lapsen oma harrastus arkeen tekisi hyvää teille kaikille. Esimerkiksi uinti maanantaina ja jalkapallo torstaina. 5-vuotias voi jo hyvin harrastaa joukkuelajeja. Meillä harrastaa 3-vuotias ja ihan juuri siitä syystä, että menee muuten pitkin seiniä kotona, ellei saa kunnolla purkaa energiaa (1-vuotias pikkusisarus ei oikein toimi vielä seurana).
Mitä siihen tarvitaan että 5-vuotias voi harrastaa uintia? Onko noin pienille edes valmentajia ja kisoja?
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti: Meitä väsyttää mm.
-Jatkuva hölinä. On omalle hermostolle rankkaa, kun kotona on harvoin hiljaista. Lapsi on kuitenkin hereillä n. 13 tuntia vuorokaudessa ja lähes koko tuon ajan hölisee.
-Päiväkodin negatiivinen palaute, kun tämä pitää jaksaa kuunnella vielä töiden jälkeen.
-Lapsi on hyvin intensiivinen ja tarvitseva. Toki leikkii välillä itsekseen, mutta on kuitenkin ison osan ajasta tyytymätön, kiukkuinen ja vaativa. Kyllähän tuollaisen aikuisenkin seura väsyttäisi.
Ap
-
Siis, kun olette 100%työelämässä molemmat vanhemmat, niin tuon 13 h JOUDUTTE SIETÄMÄÄN LASTANNE kahtena päivänä viikossa. Hän on muut päivät päiväkodissa ja illalla jonkun tunnin hereillä teidän riesana,
KATSOPPA PEILIIN AP!
Ihmettelen miksi ap on edes hommannut lapsen? Ihanko tosissaan ap kuvittelee, että lapsi on hiljainen ja näkymätön ja että työpäivän jälkeen voi vaan rauhassa lepäillä hiljaisessa kodissa?
Tuon ikäinen lapsi kaipaisi varmasti jo kavereita kun ei ole sisaruksiakaan. Ja tottakai lapsi vaistoaa jos hän on vanhemmilleen vaan rasite, ja voihan se olla että päiväkotiongelmatkin johtuu siitä, että lapsi purkaa sielläkin pahaa oloaan?
Kyllä minusta tuntuu, että ongelma on vanhemmat. Eivät jaksa lasta vaikka hän on päivät pitkät hoidossa, asutaan paikassa jossa lapsella ei ole kavereita, ei ole sisaruksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku perheen yhteinen ja lapsen oma harrastus arkeen tekisi hyvää teille kaikille. Esimerkiksi uinti maanantaina ja jalkapallo torstaina. 5-vuotias voi jo hyvin harrastaa joukkuelajeja. Meillä harrastaa 3-vuotias ja ihan juuri siitä syystä, että menee muuten pitkin seiniä kotona, ellei saa kunnolla purkaa energiaa (1-vuotias pikkusisarus ei oikein toimi vielä seurana).
Mitä siihen tarvitaan että 5-vuotias voi harrastaa uintia? Onko noin pienille edes valmentajia ja kisoja?
En tiedä onko tuon ikäisille kisoja, mutta onhan uimahalleissa kaikenlaisia ryhmiä ja uimakouluja.
Vierailija kirjoitti:
Sanonpahan vaan, että kilttien ja helppojen lasten vanhemmat aina syyllistävät, ettei toisilla ole tarpeeksi rajoja ja ei vaan osata kasvattaa. Eivät ymmärrä, että kovapäisiin tai erityisiin lapsiin ei yksinkertaisesti pure samat kikat kuin helppojen lasten kanssa. Lapsi ei yksinkertaisesti usko, vaikka kuinka jostakin sanoo.
Mutta mikä tässä on oikeasti ongelma? Tekeekö lapsi jotain kiellettyä ja vaarallista? Vai haluaisiko vaan jutella, lauleskella ja tehdä asioita. Aloituksesta sai sen käsityksen, että vanhemmat on väsyneitä siihen, että lapsi on koko ajan äänessä ja nimenomaan se häiritsee. Asia ratkeaa sillä, että antaa lapsen lauleskella ja laittaa itse kuulosuojaimet päähän.
Myös ravintoon kannattaa kiinnittää huomiota. ADHD -tapaisia oireita voi helpottaa, jos pitää huolen B-vitamiinin, Raudan ja C-vitamiinin riittävyydestä. Voi antaa myös lapsille tarkoitettuina pillereinä.
Tuollaiset ovat todella rasittavia harrastusryhmissä.