Olen ihan puhki levottoman 5 v lapsen käytökseen - miten tätä jaksaa?
Taustatietoa: meillä on ehjä ydinperhe, molemmat vanhemmat käydään 100 % töissä. Ei ole vaihtoehtona jäädä pois töistä, osa-aikatyö ei onnistu meidän alalla. Meillä on 5-vuotias lapsi. Enempää lapsia ei ole, emmekä jaksaisikaan. Lapsi on alusta asti ollut työläs. Vauvavuosi ja pikkulapsiaika meni allergioiden yms parissa. Hoidimme lasta kotona 2,5 v ikään asti, sen jälkeen lapsi meni päiväkotiin. Tästä valitettiin sekä päiväkodissa että neuvolassa, kun olisi kuulemma pitänyt laittaa 1 v iässä päiväkotiin oppimaan tavoille. Päiväkodissa on yhä hankalaa, lapsella on levottomuutensa vuoksi tukipäätös ja aikuisilta tulee toistuvasti negatiivista palautetta lapsesta hakutilanteissa.
Alan nyt olla aivan puhki lapsen käytökseen. Lapsi on hyvinä hetkinä hurmaava: hän on sosiaalinen, verbaalisesti taitava, empaattinen, liikunnallinen ja puuhakas. Lapsi oppi 4 v iässä pyöräilemään ja luistelemaan, uimaan oppiminen on jo lähellä. Lapsi osaa luetella numeroita yli kolmeenkymmeneen asti ja sanavarasto on hyvin laaja. Lapsi osaa pelata melko hyvin ikätasoa vaativampia lautapelejä. Näistä asioista on vaikea kokea iloa, kun lapsi on jatkuvasti levoton. Lapsi puhuu usein kovaan ääneen (korvat tsekattu monesti, ei tulehdusta ja kuulo normaali) sekä hyräilee/laulaa/puhuu ison osan päivästä. Olen väsynyt jatkuvaan hölinään. Kun lasta kieltää, hän hiljenee hetkeksi ja sitten hölinä jatkuu taas. Tähän päälle vielä fyysinen levottomuus. Lapsemme kaipaa paljon liikuntaa ja purammekin energiaa päivittäin ulkona: leikkipuistoissa, pyöräilemällä, luistelemalla tai hallissa uimista opettelemalla. Tähän päälle päiväkodin ulkoilut. Arjessa on rutiinit ja vietämme yhteistä aikaa . Lapsi rauhoittuu lukemalla kirjoja, mutta koko päivääkään ei voi olla lukemassa.
Lapsi on usein levoton, tulistuu nykyisin herkästi ja on pahantuulinen useimpina päivinä. Kaiholla muistelen aikaa ennen uhmaikää (alkoi alle 2 v iässä), kun lapsi oli taaperona hyväntuulinen, puuhakas ja liikunnallinen, mutta ilman tätä kiukkua, tulistumista ja jatkuvaa levottomuutta. Olen ihan puhki jatkuvasta hälinästä ja kiukusta. Itkettää, kun en jaksa. Puoliso on aivan yhtä väsynyt ja isovanhemmatkin ovat puhki, jos ovat viettäneet päivän lapsemme kanssa.
Miten tällaisen lapsen kanssa jaksaa? Kun yritän puhua väsymyksestäni muille äideille, niin reaktio on "odotapa vaan, kun lapsesi on teini, sitten on paaalllljon isommat murheet" tai "kyllä sitä yhden lapsen kanssa pärjää, meillä on eri tavalla rankkaa kahden lapsen kanssa."
Kommentit (407)
En ole kyllä kuullut päiväkodista jossa lapset istuu 8 tuntia paikallaan. Varmaan sidottuina koske ei lapset muuten siihen kykenisi.
Ap, et ole yksin! Meillä on hyvin saman kuuloinen esikoinen. Hän on ihana, älykäs, energinen, empaattinen, mutta meillä on siis myös aivan tauoton meno, meteli, vauhti, ihan koko ajan tapahtuu jotain. Se ON uuvuttavaa, vaikka kuinka lastaan rakastaisi. Sitä on ilmeisesti erittäin vaikeaa ymmärtää, ellei oma lapsi ole sellainen. Kyllä, kaikki lapset ovat jossain määrin eloisia ja vauhdikkaita ja puheliaita, mutta ainakin tämä meidän tapaus on 10x kaikkea tätä. On kuin hänellä aika kuluisi eri ulottuvuudessa, kaikki tapahtuu käsittämätöntä tahtia.
Mikä meitä on auttanut jaksamaan: lapselle liikuntaharrastus ja siis todella paljon liikuntaa ja ulkoilua aivan jokaiseen päivään. Säällä kuin säällä vapaapäivisin heti aamupäivällä ulos touhuamaan. Uiminen myös hyvä tekeminen, rauhoittaa kivasti :D Matkat kuljetaan mahdollisimman paljon jalan & pyörällä. Vanhempien kesken selkeä työnjako tai paremminkin vapaan jako: tarvitsette kumpikin päivään omia lataushetkiä. Jakakaa nämä keskenänne selkeästi. Meillä meni pitkään niin, että kun arki oli raskasta, oltiin jotenkin molemmat vastuussa. Ja molemmat uuvuttiin. Mutta ryhdyttiin yksinkertaisesti jakamaan aamut ja illat ja vapaapäivien osalta päivätkin, ja heti helpotti.
Ja siis lukemaan oppiminen auttoi: se on tekemistä, josta ei lähde ääntä. Ihan itsestään hän ei todellakaan lukijaksi ryhtynyt, mutta ollaan panostettu tähän ihan tosissaan. Ensin luettiin todella paljon yhdessä, ja siitä sitten pikkuhiljaa omiin kirjoihin. Alkuun lupasin lukea itse jokaisen kirjan, jonka hän luki ja se innosti jostain syystä kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa suht tavalliselle 5-vuotiaalle. Meillä on 4-vuotias joka harvemmin on hiljaa, koska pitää laulaa, lallatella ja mitä milloinkin. Hän onkin todella taitava käyttämään kieltä vaikka äänentaso voisikin olla usein hiljaisempi.
Meillä tuli syksyllä päiväkodista palautetta tuosta levottomuudesta mutta onneksi heillä oli antaa myös vinkkejä siihen. Ehkä tärkein huomio, minkä he olivat tehneet oli se, että meidän lapsi on ikäistään kehittyneempi joissakin asioissa ja turhautui siksi vaikkapa pelien yhteydessä ja alkoi härväämään. Saatiin sitten vinkiksi opettaa lapselle shakkia ja vaikeampia lautapelejä, missä pitää ajatella jo enemmän kuin sitä sen hetkistä tilannetta. Se rauhoittikin lasta, kun hän sai välillä käyttää aivojaan, eikä vain odotella, että muut hokasaavat heittää noppaa ja liikkua kaksi askelta eteenpäin. Päiväkodin aikuiset sitten pelasivat näitä pelejä lapseni kanssa ja yhdessä opettivat muillekin lapsille vaikkapa muuttuvaa labyrinttiä. Tuollaisia älypelejä ja ongelmanratkaisujuttuja on yksinpeleinäkin, mitä voisi kokeilla.
Myös pikkulegoilla rakentelu on ollut oman lapsen mieleen, kun niissä voi keskittyä siihen puuhaan. Aluksi seurasi tarkkaan ohjeita mutta palikoiden tultua tutuiksi alkoi rakentamaan omasta päästä. Meille tulee myös Aku Ankka Juniori ja sitä lapsi lukee itsenäisesti tai katselee kuvia. Aluksi harjoiteltiin yhdessä kertomaan tarina pelkkien kuvien perusteella, jolloin lapsi pääsi yli siitä, että ei vielä osaa lukea sanoja vaikka kirjaimet ovatkin tuttuja. Tykkää myös tehdä siinä olevia tehtäviä. Ollaan myös harjoiteltu yhdessä rauhoittumista ja lapsi kuuntelee mieluusti äänikirjoja.
En ole ap, mutta pakko kommentoida, että ihania vinkkejä! Kunpa muistaisin nämä vinkit, kun oma lapsi on vähän isompi.
Ap:lle vinkiksi, että pelkän palautteen sijaan päiväkodilta voisi vaatia myös vinkkejä, miten ratkaista tilanne. Ei se auta, että he päivästä toiseen kertovat, että lapsi käy kierroksilla.
Vierailija kirjoitti:
En ole kyllä kuullut päiväkodista jossa lapset istuu 8 tuntia paikallaan. Varmaan sidottuina koske ei lapset muuten siihen kykenisi.
Monissa maissa koulu aloitetaan jo 5-vuotiaana ja siellä todellakin istutaan luokassa aina tunti putkeen.
Ap. Onko kivaa vastailla itsellesi piirteillä viesteillä??? Ja kiitellä itseään muka hyvistä vinkeivinkeistä 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🐖🐖🐖🐖🐖🐖🐖🐖🐖
Vierailija kirjoitti:
Yliväsymyksen (tarkemmin: sympaattisen hermoston ylikierrosten) oireita ovat kuitenkin ärtyisyys ja lyhyt pinna, juuri se miten aloittaja kuvaa lapsensa muuttuneen päiväkoti-ikäisenä. Hankala tietysti aloittajan lapsesta sanoa, mutta ainakin kuvauksen perusteella tutkisin rauhoittumisen vaikutusta.
Sinänsä liikkumista ei tietenkään tarvitse pelätä, mutta kyllä se hermostoon aina vaikuttaa.
Ärtyneisyys ja lyhyt pinna voivat olla oiretta monesta: yliväsymyksestä kyllä, mutta myös vaikka nälästä, liiasta ruutuajasta, turhautuneisuudesta, kun on liikaa energiaa, jota ei ole saanut purettua, huonoista yöunista (joihin voi vaikuttaa toisaalta yliväsymys, toisaalta sekin, että on liikkunut omaan energiatasoonsa nähden liian vähän). Ulkoilu ja leikkiminen erityisesti luonnossa paremminkin lataa ihmistä, harvemmin johtaa yliväsymykseen.
Mulla on siis supervilkas lapsi (tuossa yllä kommentoin omaa kokemusta). Hänellä on tätä ärtyneisyyttä, jos ei liiku ja ulkoile tarpeeksi ja se hänen tarpeeksi on todella paljon. Hän on ollut aina huono nukkuja ja liikunta & ulkoilu auttavat häntä väsymään tarpeeksi, että nukkuu paremmin. Hänelle ei todellakaan ole pienenäkään riittänyt päiväkotimatkat kävellen & päiväkodin ulkoilut. Ne päiväkodin ulkoilut toteutetaan kuitenkin niiden rauhallisimpien ja vähiten liikkuvien lasten tahtiin, ei tällaiset energiapakkaukset siinä saa riittävästi fyysisesti purettua.
Ja ap! Meillä muuten myös lapsi pelaa shakkia ja lautapelejä. On hankittu kuutioita. Ja tuossa 4v iässä teki reippaasti vanhempien lasten palapelejä. Samoin pikkulegot on hänellä toimineet mahtavana rauhoittajana, tosin siinäkin pitää olla riittävän vaikea paketti :D
Vierailija kirjoitti:
Anna muksu adoptioon, jos et jaksa
Tämä! Ja muista että sitte päättyy lapsilisätulotkin.
Täällä on ihan järkyttävän ilkeitä vastauksia. Toivottavasti osaat ap ohittaa asiattomat ja saat jotain iloa näistä tosissaan vastanneista. Toivotan sulle paljon jaksamista! Vilkkaan lapsen kanssa ihmisten reaktiot on usein juuri tätä. Omani kanssa epäilin pitkään omaa vanhemmuuttani. Kunnes sain lisää lapsia ja huomasin, miten todella erilaista "normaalin" lapsen kanssa on. Kyllä, samoja elementtejä, mutta niin paljon vähemmän ja helpommin. Itseäni on suuresti lohduttaneet myös ne useamman lapsen äidin, jotka ovat saaneet tällaisen villikon kuopukseksi. Hehee, ovat ihan suoraan myöntäneet, että nolottaa ne ennen tätä kokemusta antamansa neuvot :D
Sinussa ei ole vikaa. Eikä lapsessasi. Mutta teidän täytyy nyt löytää lisää keinoja siihen, että kaikki jaksatte!
Hei Ap! Ensin myötätuntoa sinulle. Itsellä taapero, jonka tunteet ovat haastaneet aika lailla. Minua on auttanut: neuvolan kautta saatiin hoitoapua. Sen lisäksi olen rohkeammin pyytänyt hoitoapua sukulaisilta. Omat lepotauot auttavat jaksamaan. Tara Langen Äitipeli-kirja auttoi minua näkemään lapseni ja omaa tilannetta paremmasta perspektiivistä. Siitä iso suositus.
Lisäksi jo aiemmin ehdotettu toive päiväkotiin jotenkin rajata negatiiivisen palautteen määrää, on hyvä idea. Myös ulkoilun lisäämisestä suositus, jos mahdollista mennä päiväkotiin pyörällä/kävellen ja paluumatkalla vaikka seikkailla lähiluonnossa tai puistossa. Omat lapset tarvitsevat tosi paljon ulkoilua, mutta ulkoilun jälkeen ovat aina tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisesti lapsellasi sitten isompana todetaan adhd, ainakin nyt käytös vaikuttaa siltä.
Aika auttaa jonkin verran. Lapsi ei todennäköisesti edes itse huomaa olevansa kokoajan äänessä.
Häntä myös varmasti turhauttaa odottaa hitaampia ja vähemmän osaavia.
Vähän nyt turhalta valitukselta vaikuttaa päiväkodin valituskin. He ovat ammattilaisia ja he voisivat miettiä lapsen tuen tarvetta, ja sitä, miten häntä voisi ohjata rauhalliseen, hiljaiseen tekemiseen. Esim. Kuulosuojaimet voisivat auttaa, kun lapsi ei kuule muiden hälyä, olisiko itse rauhallisempi?
Minulla on 4 jo aikuista lasta, ja olen itse ADHD, myös 2 lapsistani on. Minusta lapsesi kuulostaa aivan tavalliselta lapsilta, enkä nyt oikein saanut kiinni, mikä sen väsymyksen teille aiheuttaa?
ADHD-diagnooseja on aiemmin tehty liian kevyin perustein. Samoin annettu lääkityksiä.
Kannattaa miettiä, miten voisi muuttaa arkea. Päiväkodit ei ole kovin ihanteellisia paikkoja. Sekä työntekijät että lapset uupuu niissä. Ehkä lisää levottomuutta. Sen vastapainoksi tosiaan liikuntaa ja jotain rauhallista yhteistä tekemistä. Ihan arkiaskareita ja juttelua lapsen kanssa. Lapsi vaistoaa herkästi myös kodin ilmapiirin. Moni on työpäivän jälkeen väsynyt. Voisiko kotihommia jakaa niin, että jompikumpi aina tekisi lapsen kanssa jotain ja toinen saisi levätä.
Kuulostele myös omaa jaksamista ja miten sitä voisi lisätä. Vanhempien ja päiväkodin aikuisten hyvinvointi heijastuu lapsen käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa suht tavalliselle 5-vuotiaalle. Meillä on 4-vuotias joka harvemmin on hiljaa, koska pitää laulaa, lallatella ja mitä milloinkin. Hän onkin todella taitava käyttämään kieltä vaikka äänentaso voisikin olla usein hiljaisempi.
Meillä tuli syksyllä päiväkodista palautetta tuosta levottomuudesta mutta onneksi heillä oli antaa myös vinkkejä siihen. Ehkä tärkein huomio, minkä he olivat tehneet oli se, että meidän lapsi on ikäistään kehittyneempi joissakin asioissa ja turhautui siksi vaikkapa pelien yhteydessä ja alkoi härväämään. Saatiin sitten vinkiksi opettaa lapselle shakkia ja vaikeampia lautapelejä, missä pitää ajatella jo enemmän kuin sitä sen hetkistä tilannetta. Se rauhoittikin lasta, kun hän sai välillä käyttää aivojaan, eikä vain odotella, että muut hokasaavat heittää noppaa ja liikkua kaksi askelta eteenpäin. Päiväkodin aikuiset sitten pelasivat näitä pelejä lapseni kanssa ja yhdessä opettivat muillekin lapsille vaikkapa muuttuvaa labyrinttiä. Tuollaisia älypelejä ja ongelmanratkaisujuttuja on yksinpeleinäkin, mitä voisi kokeilla.
Myös pikkulegoilla rakentelu on ollut oman lapsen mieleen, kun niissä voi keskittyä siihen puuhaan. Aluksi seurasi tarkkaan ohjeita mutta palikoiden tultua tutuiksi alkoi rakentamaan omasta päästä. Meille tulee myös Aku Ankka Juniori ja sitä lapsi lukee itsenäisesti tai katselee kuvia. Aluksi harjoiteltiin yhdessä kertomaan tarina pelkkien kuvien perusteella, jolloin lapsi pääsi yli siitä, että ei vielä osaa lukea sanoja vaikka kirjaimet ovatkin tuttuja. Tykkää myös tehdä siinä olevia tehtäviä. Ollaan myös harjoiteltu yhdessä rauhoittumista ja lapsi kuuntelee mieluusti äänikirjoja.
En ole ap, mutta pakko kommentoida, että ihania vinkkejä! Kunpa muistaisin nämä vinkit, kun oma lapsi on vähän isompi.
Ap:lle vinkiksi, että pelkän palautteen sijaan päiväkodilta voisi vaatia myös vinkkejä, miten ratkaista tilanne. Ei se auta, että he päivästä toiseen kertovat, että lapsi käy kierroksilla.
Olen kyllä kiitollinen siitä, että saatiin nuo vinkit päiväkodista. Etenkin kun kyseessä on ensimmäinen oma lapsi, niin sitä ei osaa ollenkaan verrata lapsen kehitystasoa muihin. Eikä olisi käynyt mielessä pelata 4-vuotiaan kanssa jotain Carcassonnea, jonka suositusikä on jotain 8-vuotiaasta ylöspäin ellei sitä olisi meille erikseen suositeltu. Mutta niin vain se on yhdessä (aikuisten) muuttuvan labyrintin kanssa yksi lapsen suosikkipeleistä.
Tarjotaan lapselle nyt joka päivä jotain älyllistä haastetta ja liikuntaa, niin lapsi on rauhoittunut valtavasti. Aiemmin mikään määrä liikuntaa ei olisi riittänyt siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kyllä kuullut päiväkodista jossa lapset istuu 8 tuntia paikallaan. Varmaan sidottuina koske ei lapset muuten siihen kykenisi.
Monissa maissa koulu aloitetaan jo 5-vuotiaana ja siellä todellakin istutaan luokassa aina tunti putkeen.
Toinen puhui 8sta, sä tunnista, joo ihan sama asia onkin.
Ei ole päivähoidon paikka kritisoida sitä koska kenenkin tulisi hoitonsa aloittaa.
Ala-arvoista niiltä hoitajilta tommonen on.
Vaatikaa niiltä ohjeita. Te maksatte niiden palkan, älkää jääkö aloitettaviksi. Yhteys paikan johtajaan.
Millaista palautetta ja tukea sieltä päiväkodista tulee? Eihän he voi vaan kaataa paskaa niskaan. He ovat kuitenkin kasvatuksen ammattilaisia sinä "ainoastaan" vanhempi, jolla ei ole mitään tutkittua tietoa tai välttämättä edes kokemusta muista lapsista. Jokainen vanhempi toki tuntee oman lapsensa parhaiten mutta kyllä niitä työkaluja ja neuvoja tulisi saada ammattilaisilta eikä toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole päivähoidon paikka kritisoida sitä koska kenenkin tulisi hoitonsa aloittaa.
Ala-arvoista niiltä hoitajilta tommonen on.
Vaatikaa niiltä ohjeita. Te maksatte niiden palkan, älkää jääkö aloitettaviksi. Yhteys paikan johtajaan.
Suomessa ei ole mitään päivähoitoa vaan varhaiskasvatus. Varhaiskasvatuksen tarkoituksena on huolehtia, että lapsi saa parhaan mahdollisen kasvatuksen. Toiminnan lähtökohta on aina lapsen edussa eikä vanhempien mukavuudessa. Jokaisella lapsella on oikeus saada varhaiskasvatus.
Nuorin lapseni sai päiväkodista aika huonoa palautetta. Silloin lapsille tehtiin laaja 4-vuotiastarkastus, johon päiväkoti osallistui lähettämällä lomakkeen.
Hävetti suorastaan mennä sen paperin kanssa neuvolaan. Terveydenhoitaja luki paperin ja meni jotenkin jännän näköiseksi. Hän kysyi, saako lapselle tehdä ylimääräisiä testejä. Annoin siihen luvan ja menin itse odottelemaan käytävään.
Tulokset olivatkin aika yllättävät. Lastenlääkärin mukaan lapsi oli poikkeuksellisen älykäs ikäisekseen. Hänelle suositeltiin koulun aloittamista aikaisemmin. Päiväkodin huono käytös tulkittiin turhautumiseksi. Ehdotettiin siirtämistä vuotta vanhempien ryhmään.
Päiväkoti toteutti nämä ehdotukset, ja tilanne parani heti. Ehkä tuo ap:n 5-vuotiaskin kaipaisi haasteita, esim. vähän vaikeampia legoja, hänelle voisi kotona opettaa kirjaimia ja lukemaan, hänelle voisi ostaa matikan kirjan ym. Ja toisaalta noin "vanha" lapsi osaa jo itsekin säädellä käyttäytymistään. Hyvästä käytöksestä voisi palkita, huonosta rangaista. Palkinto voisi olla vaikka uimahallireissu ja pullat kahviossa, rangaistus jonkun lapselle mieleisen asian kieltäminen.
Vierailija kirjoitti:
Nuorin lapseni sai päiväkodista aika huonoa palautetta. Silloin lapsille tehtiin laaja 4-vuotiastarkastus, johon päiväkoti osallistui lähettämällä lomakkeen.
Hävetti suorastaan mennä sen paperin kanssa neuvolaan. Terveydenhoitaja luki paperin ja meni jotenkin jännän näköiseksi. Hän kysyi, saako lapselle tehdä ylimääräisiä testejä. Annoin siihen luvan ja menin itse odottelemaan käytävään.
Tulokset olivatkin aika yllättävät. Lastenlääkärin mukaan lapsi oli poikkeuksellisen älykäs ikäisekseen. Hänelle suositeltiin koulun aloittamista aikaisemmin. Päiväkodin huono käytös tulkittiin turhautumiseksi. Ehdotettiin siirtämistä vuotta vanhempien ryhmään.
Päiväkoti toteutti nämä ehdotukset, ja tilanne parani heti. Ehkä tuo ap:n 5-vuotiaskin kaipaisi haasteita, esim. vähän vaikeampia legoja, hänelle voisi kotona opettaa kirjaimia ja lukemaan, hänelle voisi ostaa matikan kirjan ym. Ja toisaalta noin "vanha" lapsi osaa jo itsekin säädellä käyttäytymistään. Hyvästä käytöksestä voisi palkita, huonosta rangaista. Palkinto voisi olla vaikka uimahallireissu ja pullat kahviossa, rangaistus jonkun lapselle mieleisen asian kieltäminen.
Edelleenkin tehdään tuollainen 4-vuotistarkastus, johon päiväkotikin osallistuu.
Tuossa iässä osaamisessa ja taidoissa voi olla valtavasti eroja. Oma lapsi on päiväkotiryhmänsä nuorin mutta joissakin asioissa jo pari vuotta toisia edellä. Se voi aiheuttaa turhautumista ja kränää kaverisuhteissa, jos ne omat kaverit eivät ole leikillisesti samalla tasolla. Ja se, että lapselle on vaikkapa numerot todella helppoja ei tarkoita sitä, että hän olisi kaikissa asioissa todella fiksu. Joissakin toisissa asioissa hän taas saattaa tarvita enemmän tukea. Nykyään ei taideta enää suositella koulun aloittamista etukäteen, koska siitä voi jossakin asioissa olla jopa haittaa. Onneksi nykyään pystytään antamaan paremmin eri tasoisia tehtäviä ja haastaa lasta sillä tavalla.
Ei lapsi tahallaan uhmaa käskyjä, jos unohtaa että piti olla hiljaa. Jos ymmärtää käskyn, niin voi olla adhd. Miltä sinusta tuntuisi selittää jotain itsellesi tärkeää asiaa johon vastauksena saisit käskyn pitää turpas kiinni? Selvästi käy kierroksilla vilkkaan päivän jälkeen ja koska on LAPSI, ei osaa vielä rauhoittaa itseään.
Olette väärässä, ketkä ajattelette noin.
Päiväkoti-ikäinen lapsi ei tarvitse päiväkotipäivän jälkeen fyysisesti mitään normaali liikkumista kummempaa, ohjatusta liikuntaharrastuksesta puhumattakaan.
Meihin suomalaisiin on iskostunut joku vinksahtanut ajatusmalli, että lapsen pitäisi harrastaa aktiiviliikuntaa jo 2 vuotiaasta lähtien tai muuten hänestä tulee ylipainoinen tai toisen luokan kansalainen.
Ei näin kuuluisi olla, todella monet huippu-urheilijat ovat aloittaneet verrattain myöhään lajinsa harrastamisen.
Esimerkkinä annan ääripään, taitoluistelija Ilia Malinin, hänen vanhempansa päästivät pojan ekaa kertaa luistimille vasta 6-vuotiaana. Sitä ennen liikunta oli leikkiä ja normaaleja aktiviteetteja, kaikki liikunta oli leikkimielistä ja kevyttä.
Suomalaiset lapset tänä päivänä eivät enää leiki ja liiku ulkona, näkeehän sen puistoissa ja hiljaisilla pihakaduilla.
Asumme uudella asuinalueella, jossa asuu lähes pelkästään lapsiperheitä. Meidän talolta näkyy kymmeniä taloja eri suuntiin, ja yhdessäkään eivät lapset leiki pihalla naapuruston lasten kanssa.
Lapset kyllä roudataan jonnekin lätkään tai lasketteluun (paremmissa piireissä) taaperoiästä lähtien, mutta normaalia pihaleikkiä ei enää ole olemassakaan. Ja kotona ei tehdä muuta kuin tuijotetaan ruutua, no tottakai se lapsi sitten tarvitsee viedä johonkin liikkumaan, kun arjessa ei aktivoidu muuten.
Ja nyt puhutaan siis alle 5 vuotiaista, kouluikäisen liikunta voi hyvinkin olla jo suorittavampaa.