Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen ihan puhki levottoman 5 v lapsen käytökseen - miten tätä jaksaa?
08.03.2026 |
Taustatietoa: meillä on ehjä ydinperhe, molemmat vanhemmat käydään 100 % töissä. Ei ole vaihtoehtona jäädä pois töistä, osa-aikatyö ei onnistu meidän alalla. Meillä on 5-vuotias lapsi. Enempää lapsia ei ole, emmekä jaksaisikaan. Lapsi on alusta asti ollut työläs. Vauvavuosi ja pikkulapsiaika meni allergioiden yms parissa. Hoidimme lasta kotona 2,5 v ikään asti, sen jälkeen lapsi meni päiväkotiin. Tästä valitettiin sekä päiväkodissa että neuvolassa, kun olisi kuulemma pitänyt laittaa 1 v iässä päiväkotiin oppimaan tavoille. Päiväkodissa on yhä hankalaa, lapsella on levottomuutensa vuoksi tukipäätös ja aikuisilta tulee toistuvasti negatiivista palautetta lapsesta hakutilanteissa.
Alan nyt olla aivan puhki lapsen käytökseen. Lapsi on hyvinä hetkinä hurmaava: hän on sosiaalinen, verbaalisesti taitava, empaattinen, liikunnallinen ja puuhakas. Lapsi oppi 4 v iässä pyöräilemään ja luistelemaan, uimaan oppiminen on jo lähellä. Lapsi osaa luetella numeroita yli kolmeenkymmeneen asti ja sanavarasto on hyvin laaja. Lapsi osaa pelata melko hyvin ikätasoa vaativampia lautapelejä. Näistä asioista on vaikea kokea iloa, kun lapsi on jatkuvasti levoton. Lapsi puhuu usein kovaan ääneen (korvat tsekattu monesti, ei tulehdusta ja kuulo normaali) sekä hyräilee/laulaa/puhuu ison osan päivästä. Olen väsynyt jatkuvaan hölinään. Kun lasta kieltää, hän hiljenee hetkeksi ja sitten hölinä jatkuu taas. Tähän päälle vielä fyysinen levottomuus. Lapsemme kaipaa paljon liikuntaa ja purammekin energiaa päivittäin ulkona: leikkipuistoissa, pyöräilemällä, luistelemalla tai hallissa uimista opettelemalla. Tähän päälle päiväkodin ulkoilut. Arjessa on rutiinit ja vietämme yhteistä aikaa . Lapsi rauhoittuu lukemalla kirjoja, mutta koko päivääkään ei voi olla lukemassa.
Lapsi on usein levoton, tulistuu nykyisin herkästi ja on pahantuulinen useimpina päivinä. Kaiholla muistelen aikaa ennen uhmaikää (alkoi alle 2 v iässä), kun lapsi oli taaperona hyväntuulinen, puuhakas ja liikunnallinen, mutta ilman tätä kiukkua, tulistumista ja jatkuvaa levottomuutta. Olen ihan puhki jatkuvasta hälinästä ja kiukusta. Itkettää, kun en jaksa. Puoliso on aivan yhtä väsynyt ja isovanhemmatkin ovat puhki, jos ovat viettäneet päivän lapsemme kanssa.
Miten tällaisen lapsen kanssa jaksaa? Kun yritän puhua väsymyksestäni muille äideille, niin reaktio on "odotapa vaan, kun lapsesi on teini, sitten on paaalllljon isommat murheet" tai "kyllä sitä yhden lapsen kanssa pärjää, meillä on eri tavalla rankkaa kahden lapsen kanssa."
Kommentit (407)
Vierailija kirjoitti:
Yliväsymyksen (tarkemmin: sympaattisen hermoston ylikierrosten) oireita ovat kuitenkin ärtyisyys ja lyhyt pinna, juuri se miten aloittaja kuvaa lapsensa muuttuneen päiväkoti-ikäisenä. Hankala tietysti aloittajan lapsesta sanoa, mutta ainakin kuvauksen perusteella tutkisin rauhoittumisen vaikutusta.
Sinänsä liikkumista ei tietenkään tarvitse pelätä, mutta kyllä se hermostoon aina vaikuttaa.
Hyvin erikoinen ajatus, että normaali päiväkotiliikunta ja satunnainen pyöräily tai puistoilu ulkona iltaisin tekisi lapsesta fyysisesti yliväsyneen. Kyllä päiväkodin väsyttävyys on lähinnä henkistä laatua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahah, puistoiluko liian raskasta lapselle.. joopajoo. En jaksa väitellä itsestäänselvyyksistä. Ei siellä puistossa tarvii -20 asteessa 5 tuntia olla 5 x viikossa vaan maalaisjärkeä käyttäen!
Puistoilleet ne on jo siellä hoidossa aivan tarpeeksi. Kiva aktiviteetti piristää, myös puistoilu.
Jos tuon luokittelet rauhalliseksi tekemiseksi niin et taida ymmärtää ollenkaan mikä aivoja virittää ja mikä taas ei.
Kun omat lapseni olivat päiväkodissa, sieltä tuli hyvin selkeä yhteisviesti kaikille vanhemmille, että he eivät pysty täyttämään 5-6-vuotiaiden päivittäistä liikunnantarvetta, ja siksi heidän lämmin suosituksensa on, että kaikkien lasten kanssa ulkoiltaisiin vielä illalla.
Istuttiinko siellä teidän päiväkodissa sitten paljon? Meidän karvan vajaa 5v istuu päiväkodissa arviolta tunnin tai kaksi, lähinnä ruokailuissa ja ohjatuissa askarteluissa. Etenkin jumppasalipäivien jälkeen on aina ihan naatti, kun riekkuvat siellä toista tuntia.
Eskarissa tilanne toki muuttuu vähän, mutta pelkkä ulkoilu ei tarkoita sitä aikaa jonka lapsi liikkuu. Etenkin vilkas lapsi liikkuu koko ajan, usein täysillä. Ongelma onkin usein yliväsymys, kun hermosto ei pysty enää rauhoittumaan. Se on etenkin vilkkaille lapsille supertärkeää.
Ei siellä mitenkään paljon istuttu, mutta 5-6-vuotiaan liikunnan tarve on aivan jäätävä. Menkääpä joskus tuon ikäisten lasten kanssa vaikka vaellukselle. He ovat aivan naatteja kävelyn päätteeksi, mutta viimeistään kun teltta on pystytetty, he juoksevat ympäri sitä kuin viimeistä päivää. Eikä se ole yliväsymystä. He yksinkertaisesti eivät tarvitse palautumista samalla tavalla kuin aikuiset.
Kyllä aikuinenkin virkistyy, kun pitää tauon. Nyt ei kuitenkaan puhuta ihan samasta asiasta, vaan vilkkaan lapsen hermostosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliväsymyksen (tarkemmin: sympaattisen hermoston ylikierrosten) oireita ovat kuitenkin ärtyisyys ja lyhyt pinna, juuri se miten aloittaja kuvaa lapsensa muuttuneen päiväkoti-ikäisenä. Hankala tietysti aloittajan lapsesta sanoa, mutta ainakin kuvauksen perusteella tutkisin rauhoittumisen vaikutusta.
Sinänsä liikkumista ei tietenkään tarvitse pelätä, mutta kyllä se hermostoon aina vaikuttaa.
Hyvin erikoinen ajatus, että normaali päiväkotiliikunta ja satunnainen pyöräily tai puistoilu ulkona iltaisin tekisi lapsesta fyysisesti yliväsyneen. Kyllä päiväkodin väsyttävyys on lähinnä henkistä laatua.
Mutta kun se hermostollinen ylikuormitus (joka aiheutuu melusta, yliaktiivisuudesta, ihan sama mistä) PAHENEE sillä että lasta rasitetaan vielä lisää. Hermostolle ei ole mitään merkitystä sillä, mistä se ylikuormittuu. Ihan sama asia kuin aikuisten stressissä. Kovan henkisen kuorman alla ei voi treenata fyysisesti samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahah, puistoiluko liian raskasta lapselle.. joopajoo. En jaksa väitellä itsestäänselvyyksistä. Ei siellä puistossa tarvii -20 asteessa 5 tuntia olla 5 x viikossa vaan maalaisjärkeä käyttäen!
Puistoilleet ne on jo siellä hoidossa aivan tarpeeksi. Kiva aktiviteetti piristää, myös puistoilu.
Jos tuon luokittelet rauhalliseksi tekemiseksi niin et taida ymmärtää ollenkaan mikä aivoja virittää ja mikä taas ei.
Kun omat lapseni olivat päiväkodissa, sieltä tuli hyvin selkeä yhteisviesti kaikille vanhemmille, että he eivät pysty täyttämään 5-6-vuotiaiden päivittäistä liikunnantarvetta, ja siksi heidän lämmin suosituksensa on, että kaikkien lasten kanssa ulkoiltaisiin vielä illalla.
Istuttiinko siellä teidän päiväkodissa sitten paljon? Meidän karvan vajaa 5v istuu päiväkodissa arviolta tunnin tai kaksi, lähinnä ruokailuissa ja ohjatuissa askarteluissa. Etenkin jumppasalipäivien jälkeen on aina ihan naatti, kun riekkuvat siellä toista tuntia.
Eskarissa tilanne toki muuttuu vähän, mutta pelkkä ulkoilu ei tarkoita sitä aikaa jonka lapsi liikkuu. Etenkin vilkas lapsi liikkuu koko ajan, usein täysillä. Ongelma onkin usein yliväsymys, kun hermosto ei pysty enää rauhoittumaan. Se on etenkin vilkkaille lapsille supertärkeää.
Ei siellä mitenkään paljon istuttu, mutta 5-6-vuotiaan liikunnan tarve on aivan jäätävä. Menkääpä joskus tuon ikäisten lasten kanssa vaikka vaellukselle. He ovat aivan naatteja kävelyn päätteeksi, mutta viimeistään kun teltta on pystytetty, he juoksevat ympäri sitä kuin viimeistä päivää. Eikä se ole yliväsymystä. He yksinkertaisesti eivät tarvitse palautumista samalla tavalla kuin aikuiset.
Kyllä aikuinenkin virkistyy, kun pitää tauon. Nyt ei kuitenkaan puhuta ihan samasta asiasta, vaan vilkkaan lapsen hermostosta.
Vilkas lapsi on vilkas. Hänelle liikkuminen ja tekeminen on luonnollinen olotila, yhtä normaalia kuin hengittäminen. Nämä puheet lapsen rauhoittamisesta tulevat usein sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole oikeasti vilkasta lasta nähneetkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliväsymyksen (tarkemmin: sympaattisen hermoston ylikierrosten) oireita ovat kuitenkin ärtyisyys ja lyhyt pinna, juuri se miten aloittaja kuvaa lapsensa muuttuneen päiväkoti-ikäisenä. Hankala tietysti aloittajan lapsesta sanoa, mutta ainakin kuvauksen perusteella tutkisin rauhoittumisen vaikutusta.
Sinänsä liikkumista ei tietenkään tarvitse pelätä, mutta kyllä se hermostoon aina vaikuttaa.
Hyvin erikoinen ajatus, että normaali päiväkotiliikunta ja satunnainen pyöräily tai puistoilu ulkona iltaisin tekisi lapsesta fyysisesti yliväsyneen. Kyllä päiväkodin väsyttävyys on lähinnä henkistä laatua.
Mutta kun se hermostollinen ylikuormitus (joka aiheutuu melusta, yliaktiivisuudesta, ihan sama mistä) PAHENEE sillä että lasta rasitetaan vielä lisää. Hermostolle ei ole mitään merkitystä sillä, mistä se ylikuormittuu. Ihan sama asia kuin aikuisten stressissä. Kovan henkisen kuorman alla ei voi treenata fyysisesti samalla tavalla.
Et voi verrata lapsen leikkimistä aikuisen treenaamiseen, haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahah, puistoiluko liian raskasta lapselle.. joopajoo. En jaksa väitellä itsestäänselvyyksistä. Ei siellä puistossa tarvii -20 asteessa 5 tuntia olla 5 x viikossa vaan maalaisjärkeä käyttäen!
Puistoilleet ne on jo siellä hoidossa aivan tarpeeksi. Kiva aktiviteetti piristää, myös puistoilu.
Jos tuon luokittelet rauhalliseksi tekemiseksi niin et taida ymmärtää ollenkaan mikä aivoja virittää ja mikä taas ei.
Kun omat lapseni olivat päiväkodissa, sieltä tuli hyvin selkeä yhteisviesti kaikille vanhemmille, että he eivät pysty täyttämään 5-6-vuotiaiden päivittäistä liikunnantarvetta, ja siksi heidän lämmin suosituksensa on, että kaikkien lasten kanssa ulkoiltaisiin vielä illalla.
Istuttiinko siellä teidän päiväkodissa sitten paljon? Meidän karvan vajaa 5v istuu päiväkodissa arviolta tunnin tai kaksi, lähinnä ruokailuissa ja ohjatuissa askarteluissa. Etenkin jumppasalipäivien jälkeen on aina ihan naatti, kun riekkuvat siellä toista tuntia.
Eskarissa tilanne toki muuttuu vähän, mutta pelkkä ulkoilu ei tarkoita sitä aikaa jonka lapsi liikkuu. Etenkin vilkas lapsi liikkuu koko ajan, usein täysillä. Ongelma onkin usein yliväsymys, kun hermosto ei pysty enää rauhoittumaan. Se on etenkin vilkkaille lapsille supertärkeää.
Ei siellä mitenkään paljon istuttu, mutta 5-6-vuotiaan liikunnan tarve on aivan jäätävä. Menkääpä joskus tuon ikäisten lasten kanssa vaikka vaellukselle. He ovat aivan naatteja kävelyn päätteeksi, mutta viimeistään kun teltta on pystytetty, he juoksevat ympäri sitä kuin viimeistä päivää. Eikä se ole yliväsymystä. He yksinkertaisesti eivät tarvitse palautumista samalla tavalla kuin aikuiset.
Kyllä aikuinenkin virkistyy, kun pitää tauon. Nyt ei kuitenkaan puhuta ihan samasta asiasta, vaan vilkkaan lapsen hermostosta.
Vilkas lapsi on vilkas. Hänelle liikkuminen ja tekeminen on luonnollinen olotila, yhtä normaalia kuin hengittäminen. Nämä puheet lapsen rauhoittamisesta tulevat usein sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole oikeasti vilkasta lasta nähneetkään.
Defenssi taisi pamahtaa päälle, mutta suosittelen kyllä perehtymään yliväsymyksen/stressin oireisiin lapsilla. Enhän minä tiedä onko siitä juuri tässä kyse, mutta usein lapsen jatkuvaan ärtymykseen löytyy kyllä syy. Hermosto on kuitenkin ihan konkreettinen, fyysinen elin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahah, puistoiluko liian raskasta lapselle.. joopajoo. En jaksa väitellä itsestäänselvyyksistä. Ei siellä puistossa tarvii -20 asteessa 5 tuntia olla 5 x viikossa vaan maalaisjärkeä käyttäen!
Puistoilleet ne on jo siellä hoidossa aivan tarpeeksi. Kiva aktiviteetti piristää, myös puistoilu.
Jos tuon luokittelet rauhalliseksi tekemiseksi niin et taida ymmärtää ollenkaan mikä aivoja virittää ja mikä taas ei.
Kun omat lapseni olivat päiväkodissa, sieltä tuli hyvin selkeä yhteisviesti kaikille vanhemmille, että he eivät pysty täyttämään 5-6-vuotiaiden päivittäistä liikunnantarvetta, ja siksi heidän lämmin suosituksensa on, että kaikkien lasten kanssa ulkoiltaisiin vielä illalla.
Istuttiinko siellä teidän päiväkodissa sitten paljon? Meidän karvan vajaa 5v istuu päiväkodissa arviolta tunnin tai kaksi, lähinnä ruokailuissa ja ohjatuissa askarteluissa. Etenkin jumppasalipäivien jälkeen on aina ihan naatti, kun riekkuvat siellä toista tuntia.
Eskarissa tilanne toki muuttuu vähän, mutta pelkkä ulkoilu ei tarkoita sitä aikaa jonka lapsi liikkuu. Etenkin vilkas lapsi liikkuu koko ajan, usein täysillä. Ongelma onkin usein yliväsymys, kun hermosto ei pysty enää rauhoittumaan. Se on etenkin vilkkaille lapsille supertärkeää.
Ei siellä mitenkään paljon istuttu, mutta 5-6-vuotiaan liikunnan tarve on aivan jäätävä. Menkääpä joskus tuon ikäisten lasten kanssa vaikka vaellukselle. He ovat aivan naatteja kävelyn päätteeksi, mutta viimeistään kun teltta on pystytetty, he juoksevat ympäri sitä kuin viimeistä päivää. Eikä se ole yliväsymystä. He yksinkertaisesti eivät tarvitse palautumista samalla tavalla kuin aikuiset.
Kyllä aikuinenkin virkistyy, kun pitää tauon. Nyt ei kuitenkaan puhuta ihan samasta asiasta, vaan vilkkaan lapsen hermostosta.
Vilkas lapsi on vilkas. Hänelle liikkuminen ja tekeminen on luonnollinen olotila, yhtä normaalia kuin hengittäminen. Nämä puheet lapsen rauhoittamisesta tulevat usein sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole oikeasti vilkasta lasta nähneetkään.
Defenssi taisi pamahtaa päälle, mutta suosittelen kyllä perehtymään yliväsymyksen/stressin oireisiin lapsilla. Enhän minä tiedä onko siitä juuri tässä kyse, mutta usein lapsen jatkuvaan ärtymykseen löytyy kyllä syy. Hermosto on kuitenkin ihan konkreettinen, fyysinen elin.
Oletko koskaan kuullut stressaantuneista aikuisista, jotka menevät metsään maadoittumaan? Sinun logiikallasi he tulevat sieltä pois entistä pahemmilla ylikierroksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliväsymyksen (tarkemmin: sympaattisen hermoston ylikierrosten) oireita ovat kuitenkin ärtyisyys ja lyhyt pinna, juuri se miten aloittaja kuvaa lapsensa muuttuneen päiväkoti-ikäisenä. Hankala tietysti aloittajan lapsesta sanoa, mutta ainakin kuvauksen perusteella tutkisin rauhoittumisen vaikutusta.
Sinänsä liikkumista ei tietenkään tarvitse pelätä, mutta kyllä se hermostoon aina vaikuttaa.
Hyvin erikoinen ajatus, että normaali päiväkotiliikunta ja satunnainen pyöräily tai puistoilu ulkona iltaisin tekisi lapsesta fyysisesti yliväsyneen. Kyllä päiväkodin väsyttävyys on lähinnä henkistä laatua.
Mutta kun se hermostollinen ylikuormitus (joka aiheutuu melusta, yliaktiivisuudesta, ihan sama mistä) PAHENEE sillä että lasta rasitetaan vielä lisää. Hermostolle ei ole mitään merkitystä sillä, mistä se ylikuormittuu. Ihan sama asia kuin aikuisten stressissä. Kovan henkisen kuorman alla ei voi treenata fyysisesti samalla tavalla.
Et voi verrata lapsen leikkimistä aikuisen treenaamiseen, haloo.
En vertaakaan, vaan yritän vääntää rautalangasta miten hermosto toimii, ihan kaikilla ihmisillä. Jos se on ylivireä melusta, se on sitten ylivireä eikä kropan väsyttäminen ole oikea ratkaisu. Tässähän en kuitenkaan tiedä, onko aloittajan lapsi ylivireä. Oireet kuitenkin viittaavat siihen, koska lapsen käytös on muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliväsymyksen (tarkemmin: sympaattisen hermoston ylikierrosten) oireita ovat kuitenkin ärtyisyys ja lyhyt pinna, juuri se miten aloittaja kuvaa lapsensa muuttuneen päiväkoti-ikäisenä. Hankala tietysti aloittajan lapsesta sanoa, mutta ainakin kuvauksen perusteella tutkisin rauhoittumisen vaikutusta.
Sinänsä liikkumista ei tietenkään tarvitse pelätä, mutta kyllä se hermostoon aina vaikuttaa.
Hyvin erikoinen ajatus, että normaali päiväkotiliikunta ja satunnainen pyöräily tai puistoilu ulkona iltaisin tekisi lapsesta fyysisesti yliväsyneen. Kyllä päiväkodin väsyttävyys on lähinnä henkistä laatua.
Mutta kun se hermostollinen ylikuormitus (joka aiheutuu melusta, yliaktiivisuudesta, ihan sama mistä) PAHENEE sillä että lasta rasitetaan vielä lisää. Hermostolle ei ole mitään merkitystä sillä, mistä se ylikuormittuu. Ihan sama asia kuin aikuisten stressissä. Kovan henkisen kuorman alla ei voi treenata fyysisesti samalla tavalla.
Et voi verrata lapsen leikkimistä aikuisen treenaamiseen, haloo.
En vertaakaan, vaan yritän vääntää rautalangasta miten hermosto toimii, ihan kaikilla ihmisillä. Jos se on ylivireä melusta, se on sitten ylivireä eikä kropan väsyttäminen ole oikea ratkaisu. Tässähän en kuitenkaan tiedä, onko aloittajan lapsi ylivireä. Oireet kuitenkin viittaavat siihen, koska lapsen käytös on muuttunut.
Kuinka lapsen käytös on nyt muuttunut?
Ap kertoo selkeästi, että hänellä on erityisen tuen päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle voi välillä sanoa, että nyt keksit itse tekemistä ja nyt olet hiljaa. Ei se mikään keisari ole, että muiden pitää hyppiä hänen ympärillään viihdytysjoukoissa. Lapselle voi ja pitää sanoa EI, silloin kun tilanne vaatii. 5v ymmärtää jo, jos sille kertoo, että äiti on nyt väsynyt ja nyt loppuu kaikenlainen riekkuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahah, puistoiluko liian raskasta lapselle.. joopajoo. En jaksa väitellä itsestäänselvyyksistä. Ei siellä puistossa tarvii -20 asteessa 5 tuntia olla 5 x viikossa vaan maalaisjärkeä käyttäen!
Puistoilleet ne on jo siellä hoidossa aivan tarpeeksi. Kiva aktiviteetti piristää, myös puistoilu.
Jos tuon luokittelet rauhalliseksi tekemiseksi niin et taida ymmärtää ollenkaan mikä aivoja virittää ja mikä taas ei.
Kun omat lapseni olivat päiväkodissa, sieltä tuli hyvin selkeä yhteisviesti kaikille vanhemmille, että he eivät pysty täyttämään 5-6-vuotiaiden päivittäistä liikunnantarvetta, ja siksi heidän lämmin suosituksensa on, että kaikkien lasten kanssa ulkoiltaisiin vielä illalla.
Istuttiinko siellä teidän päiväkodissa sitten paljon? Meidän karvan vajaa 5v istuu päiväkodissa arviolta tunnin tai kaksi, lähinnä ruokailuissa ja ohjatuissa askarteluissa. Etenkin jumppasalipäivien jälkeen on aina ihan naatti, kun riekkuvat siellä toista tuntia.
Eskarissa tilanne toki muuttuu vähän, mutta pelkkä ulkoilu ei tarkoita sitä aikaa jonka lapsi liikkuu. Etenkin vilkas lapsi liikkuu koko ajan, usein täysillä. Ongelma onkin usein yliväsymys, kun hermosto ei pysty enää rauhoittumaan. Se on etenkin vilkkaille lapsille supertärkeää.
Ei siellä mitenkään paljon istuttu, mutta 5-6-vuotiaan liikunnan tarve on aivan jäätävä. Menkääpä joskus tuon ikäisten lasten kanssa vaikka vaellukselle. He ovat aivan naatteja kävelyn päätteeksi, mutta viimeistään kun teltta on pystytetty, he juoksevat ympäri sitä kuin viimeistä päivää. Eikä se ole yliväsymystä. He yksinkertaisesti eivät tarvitse palautumista samalla tavalla kuin aikuiset.
Kyllä aikuinenkin virkistyy, kun pitää tauon. Nyt ei kuitenkaan puhuta ihan samasta asiasta, vaan vilkkaan lapsen hermostosta.
Vilkas lapsi on vilkas. Hänelle liikkuminen ja tekeminen on luonnollinen olotila, yhtä normaalia kuin hengittäminen. Nämä puheet lapsen rauhoittamisesta tulevat usein sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole oikeasti vilkasta lasta nähneetkään.
Defenssi taisi pamahtaa päälle, mutta suosittelen kyllä perehtymään yliväsymyksen/stressin oireisiin lapsilla. Enhän minä tiedä onko siitä juuri tässä kyse, mutta usein lapsen jatkuvaan ärtymykseen löytyy kyllä syy. Hermosto on kuitenkin ihan konkreettinen, fyysinen elin.
Oletko koskaan kuullut stressaantuneista aikuisista, jotka menevät metsään maadoittumaan? Sinun logiikallasi he tulevat sieltä pois entistä pahemmilla ylikierroksilla.
Ei, näin en sanonut. Jos sen sijaan stressaantunut ihminen menee kuntosalille tekemään raskaan treenin, voi olla että hermosto sanoo sopimuksen irti ja henkilö kannetaan sieltä paareilla.
Vilkkaan lapsen leikki on aika harvoin kevyttä tallustelua, vaan äärirajoilla menoa. Toki vain aloittaja tietää, pystyykö lapsi rauhoittumaan vaikka siellä metsässä. Jos voi, se on tietysti ok. Jos joka paikassa mennään sata lasissa, se ei varmaankaan ole ok 8h päiväkotipäivän jälkeen.
Lasten osalta ei oikein voi antaa mitään universaaleja totuuksia, koska lapset ovat niin erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliväsymyksen (tarkemmin: sympaattisen hermoston ylikierrosten) oireita ovat kuitenkin ärtyisyys ja lyhyt pinna, juuri se miten aloittaja kuvaa lapsensa muuttuneen päiväkoti-ikäisenä. Hankala tietysti aloittajan lapsesta sanoa, mutta ainakin kuvauksen perusteella tutkisin rauhoittumisen vaikutusta.
Sinänsä liikkumista ei tietenkään tarvitse pelätä, mutta kyllä se hermostoon aina vaikuttaa.
Hyvin erikoinen ajatus, että normaali päiväkotiliikunta ja satunnainen pyöräily tai puistoilu ulkona iltaisin tekisi lapsesta fyysisesti yliväsyneen. Kyllä päiväkodin väsyttävyys on lähinnä henkistä laatua.
Mutta kun se hermostollinen ylikuormitus (joka aiheutuu melusta, yliaktiivisuudesta, ihan sama mistä) PAHENEE sillä että lasta rasitetaan vielä lisää. Hermostolle ei ole mitään merkitystä sillä, mistä se ylikuormittuu. Ihan sama asia kuin aikuisten stressissä. Kovan henkisen kuorman alla ei voi treenata fyysisesti samalla tavalla.
Et voi verrata lapsen leikkimistä aikuisen treenaamiseen, haloo.
En vertaakaan, vaan yritän vääntää rautalangasta miten hermosto toimii, ihan kaikilla ihmisillä. Jos se on ylivireä melusta, se on sitten ylivireä eikä kropan väsyttäminen ole oikea ratkaisu. Tässähän en kuitenkaan tiedä, onko aloittajan lapsi ylivireä. Oireet kuitenkin viittaavat siihen, koska lapsen käytös on muuttunut.
Kuinka lapsen käytös on nyt muuttunut?
Ap kertoo selkeästi, että hänellä on erityisen tuen päätös.
"Lapsi on usein levoton, tulistuu nykyisin herkästi ja on pahantuulinen useimpina päivinä. Kaiholla muistelen aikaa ennen uhmaikää (alkoi alle 2 v iässä), kun lapsi oli taaperona hyväntuulinen, puuhakas ja liikunnallinen, mutta ilman tätä kiukkua, tulistumista ja jatkuvaa levottomuutta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliväsymyksen (tarkemmin: sympaattisen hermoston ylikierrosten) oireita ovat kuitenkin ärtyisyys ja lyhyt pinna, juuri se miten aloittaja kuvaa lapsensa muuttuneen päiväkoti-ikäisenä. Hankala tietysti aloittajan lapsesta sanoa, mutta ainakin kuvauksen perusteella tutkisin rauhoittumisen vaikutusta.
Sinänsä liikkumista ei tietenkään tarvitse pelätä, mutta kyllä se hermostoon aina vaikuttaa.
Hyvin erikoinen ajatus, että normaali päiväkotiliikunta ja satunnainen pyöräily tai puistoilu ulkona iltaisin tekisi lapsesta fyysisesti yliväsyneen. Kyllä päiväkodin väsyttävyys on lähinnä henkistä laatua.
Mutta kun se hermostollinen ylikuormitus (joka aiheutuu melusta, yliaktiivisuudesta, ihan sama mistä) PAHENEE sillä että lasta rasitetaan vielä lisää. Hermostolle ei ole mitään merkitystä sillä, mistä se ylikuormittuu. Ihan sama asia kuin aikuisten stressissä. Kovan henkisen kuorman alla ei voi treenata fyysisesti samalla tavalla.
Et voi verrata lapsen leikkimistä aikuisen treenaamiseen, haloo.
En vertaakaan, vaan yritän vääntää rautalangasta miten hermosto toimii, ihan kaikilla ihmisillä. Jos se on ylivireä melusta, se on sitten ylivireä eikä kropan väsyttäminen ole oikea ratkaisu. Tässähän en kuitenkaan tiedä, onko aloittajan lapsi ylivireä. Oireet kuitenkin viittaavat siihen, koska lapsen käytös on muuttunut.
Kuinka lapsen käytös on nyt muuttunut?
Ap kertoo selkeästi, että hänellä on erityisen tuen päätös.
"Lapsi on usein levoton, tulistuu nykyisin herkästi ja on pahantuulinen useimpina päivinä. Kaiholla muistelen aikaa ennen uhmaikää (alkoi alle 2 v iässä), kun lapsi oli taaperona hyväntuulinen, puuhakas ja liikunnallinen, mutta ilman tätä kiukkua, tulistumista ja jatkuvaa levottomuutta."
No niin, lapsi oli liikunnallinen muttei pahantuulinen ennen päiväkodin alkua. Hmm, mikähän on muuttunut? Minun neuvoni ap:lle on, että molemmat vanhemmat lyhentävät työaikaansa. Pitää olla erittäin painavat syyt työnantajan puolelta, ettei se onnistuisi.
Ap. Oletko saanut tarpeeksi omia ja toisten vastauksia yli ja alikerroksista? Terveen ja ja sairaan kierroksista. Vilkkaan ja ei vilkkaan kierroksista. Kasvatuksesta johtuvia yli ja ali kierroksista. Tämä on alue johon sivullisen on onvaikea sanoa ohjetta kun itesekkään ei tiedä. Tätä yhtä tyhjän kanssa on ees taas jauhaa sataa sivua. Vai mitä.
En ole kaikkea lukenut, mutta nukkuuko lapsi hyvin? Nukahtaa noin 15 minuutissa, nukkuu ikätasoisen 10-12h yössä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliväsymyksen (tarkemmin: sympaattisen hermoston ylikierrosten) oireita ovat kuitenkin ärtyisyys ja lyhyt pinna, juuri se miten aloittaja kuvaa lapsensa muuttuneen päiväkoti-ikäisenä. Hankala tietysti aloittajan lapsesta sanoa, mutta ainakin kuvauksen perusteella tutkisin rauhoittumisen vaikutusta.
Sinänsä liikkumista ei tietenkään tarvitse pelätä, mutta kyllä se hermostoon aina vaikuttaa.
Hyvin erikoinen ajatus, että normaali päiväkotiliikunta ja satunnainen pyöräily tai puistoilu ulkona iltaisin tekisi lapsesta fyysisesti yliväsyneen. Kyllä päiväkodin väsyttävyys on lähinnä henkistä laatua.
Mutta kun se hermostollinen ylikuormitus (joka aiheutuu melusta, yliaktiivisuudesta, ihan sama mistä) PAHENEE sillä että lasta rasitetaan vielä lisää. Hermostolle ei ole mitään merkitystä sillä, mistä se ylikuormittuu. Ihan sama asia kuin aikuisten stressissä. Kovan henkisen kuorman alla ei voi treenata fyysisesti samalla tavalla.
Et voi verrata lapsen leikkimistä aikuisen treenaamiseen, haloo.
En vertaakaan, vaan yritän vääntää rautalangasta miten hermosto toimii, ihan kaikilla ihmisillä. Jos se on ylivireä melusta, se on sitten ylivireä eikä kropan väsyttäminen ole oikea ratkaisu. Tässähän en kuitenkaan tiedä, onko aloittajan lapsi ylivireä. Oireet kuitenkin viittaavat siihen, koska lapsen käytös on muuttunut.
Kuinka lapsen käytös on nyt muuttunut?
Ap kertoo selkeästi, että hänellä on erityisen tuen päätös.
"Lapsi on usein levoton, tulistuu nykyisin herkästi ja on pahantuulinen useimpina päivinä. Kaiholla muistelen aikaa ennen uhmaikää (alkoi alle 2 v iässä), kun lapsi oli taaperona hyväntuulinen, puuhakas ja liikunnallinen, mutta ilman tätä kiukkua, tulistumista ja jatkuvaa levottomuutta."
No niin, lapsi oli liikunnallinen muttei pahantuulinen ennen päiväkodin alkua. Hmm, mikähän on muuttunut? Minun neuvoni ap:lle on, että molemmat vanhemmat lyhentävät työaikaansa. Pitää olla erittäin painavat syyt työnantajan puolelta, ettei se onnistuisi.
Ap:n lapsi on siinä mielessä ikävässä välivaiheessa iän puolesta, että lyhennetty työaika ei ole mikään ilmoitusasia. Alle 3-vuotiaan ja 1.-2.-luokkalaisen kohdalla se on sitä mutta osittainen tai joustava hoitovapaa ei koske 5-vuotiaan vanhempia. Toki sellainen tulisi järjestää, kun tässä varmaan sosiaaliset syyt täyttyisivät.
Kuulostaa suht tavalliselle 5-vuotiaalle. Meillä on 4-vuotias joka harvemmin on hiljaa, koska pitää laulaa, lallatella ja mitä milloinkin. Hän onkin todella taitava käyttämään kieltä vaikka äänentaso voisikin olla usein hiljaisempi.
Meillä tuli syksyllä päiväkodista palautetta tuosta levottomuudesta mutta onneksi heillä oli antaa myös vinkkejä siihen. Ehkä tärkein huomio, minkä he olivat tehneet oli se, että meidän lapsi on ikäistään kehittyneempi joissakin asioissa ja turhautui siksi vaikkapa pelien yhteydessä ja alkoi härväämään. Saatiin sitten vinkiksi opettaa lapselle shakkia ja vaikeampia lautapelejä, missä pitää ajatella jo enemmän kuin sitä sen hetkistä tilannetta. Se rauhoittikin lasta, kun hän sai välillä käyttää aivojaan, eikä vain odotella, että muut hokasaavat heittää noppaa ja liikkua kaksi askelta eteenpäin. Päiväkodin aikuiset sitten pelasivat näitä pelejä lapseni kanssa ja yhdessä opettivat muillekin lapsille vaikkapa muuttuvaa labyrinttiä. Tuollaisia älypelejä ja ongelmanratkaisujuttuja on yksinpeleinäkin, mitä voisi kokeilla.
Myös pikkulegoilla rakentelu on ollut oman lapsen mieleen, kun niissä voi keskittyä siihen puuhaan. Aluksi seurasi tarkkaan ohjeita mutta palikoiden tultua tutuiksi alkoi rakentamaan omasta päästä. Meille tulee myös Aku Ankka Juniori ja sitä lapsi lukee itsenäisesti tai katselee kuvia. Aluksi harjoiteltiin yhdessä kertomaan tarina pelkkien kuvien perusteella, jolloin lapsi pääsi yli siitä, että ei vielä osaa lukea sanoja vaikka kirjaimet ovatkin tuttuja. Tykkää myös tehdä siinä olevia tehtäviä. Ollaan myös harjoiteltu yhdessä rauhoittumista ja lapsi kuuntelee mieluusti äänikirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahah, puistoiluko liian raskasta lapselle.. joopajoo. En jaksa väitellä itsestäänselvyyksistä. Ei siellä puistossa tarvii -20 asteessa 5 tuntia olla 5 x viikossa vaan maalaisjärkeä käyttäen!
Puistoilleet ne on jo siellä hoidossa aivan tarpeeksi. Kiva aktiviteetti piristää, myös puistoilu.
Jos tuon luokittelet rauhalliseksi tekemiseksi niin et taida ymmärtää ollenkaan mikä aivoja virittää ja mikä taas ei.
Kun omat lapseni olivat päiväkodissa, sieltä tuli hyvin selkeä yhteisviesti kaikille vanhemmille, että he eivät pysty täyttämään 5-6-vuotiaiden päivittäistä liikunnantarvetta, ja siksi heidän lämmin suosituksensa on, että kaikkien lasten kanssa ulkoiltaisiin vielä illalla.
Istuttiinko siellä teidän päiväkodissa sitten paljon? Meidän karvan vajaa 5v istuu päiväkodissa arviolta tunnin tai kaksi, lähinnä ruokailuissa ja ohjatuissa askarteluissa. Etenkin jumppasalipäivien jälkeen on aina ihan naatti, kun riekkuvat siellä toista tuntia.
Eskarissa tilanne toki muuttuu vähän, mutta pelkkä ulkoilu ei tarkoita sitä aikaa jonka lapsi liikkuu. Etenkin vilkas lapsi liikkuu koko ajan, usein täysillä. Ongelma onkin usein yliväsymys, kun hermosto ei pysty enää rauhoittumaan. Se on etenkin vilkkaille lapsille supertärkeää.
Ei siellä mitenkään paljon istuttu, mutta 5-6-vuotiaan liikunnan tarve on aivan jäätävä. Menkääpä joskus tuon ikäisten lasten kanssa vaikka vaellukselle. He ovat aivan naatteja kävelyn päätteeksi, mutta viimeistään kun teltta on pystytetty, he juoksevat ympäri sitä kuin viimeistä päivää. Eikä se ole yliväsymystä. He yksinkertaisesti eivät tarvitse palautumista samalla tavalla kuin aikuiset.
Kyllä aikuinenkin virkistyy, kun pitää tauon. Nyt ei kuitenkaan puhuta ihan samasta asiasta, vaan vilkkaan lapsen hermostosta.
"Lapset yksinkertaisesti eivät tarvitse palautumista samalla tavalla kuin aikuiset."
Mitä ihmettä keksit aivan omiasi.
Lasten pitää palautua myös ihan samalla lailla kun aikuistenkin.
Sekä henkisesti että fyysisesti. Se on kokonaisuus.
Alue: Aihe vapaa
Näin.
Kyllä lapsikin osaa istahtaa jos ihan fyysisesti väsyttää, mutta päiväkodissa lapset eivät väsy fyysisesti vaan nimenomaan henkisesti. Ei lapsi ole päiväkotipäivän jälkeen väsynyt siksi ettei päiväkodissa "istuskella" vaan siksi että on kuormittunut jatkuvasta melusta ja isossa ryhmässä toimimisesta.