Lue keskustelun säännöt.
Tabu: Kaikki eivät ole hyviä jossain
05.03.2026 |
Tiedättekö kun sanotaan, että kaikki ovat hyviä jossain ja jokaiselle löytyy oma juttu. Asia ei ole näin. Oikeasti se on niin, että jotkut ovat hyviä monissa asioissa ja osa ei missään. Kun lukion priimus laudaturin papereilla miettii, että menisikö lääkikseen, oikikseen, teknilliseen vai kauppikseen, niin kylmä tosiasia on, että hän pärjäisi erinomaisesti näissä kaikissa. Vastaavasti amikseen joutuneille ei ole mitään maagisia kädentaitoja sen enempää kuin muillakaan. Todennäköisesti he ovat näissäkin asioissa keskitasoa huonompia. Karua sanoa näin, mutta viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen.
Kommentit (73)
Eiks epätasainen kykyprofiili ole juurikin adhd/add -ihmisille tyypillistä? Töissä ovat kykeneviä ja lahjakkaita mutta arkielämä sakkaa ja koti kaaos ja tarvitsisivat "tukiopetusta" perusasioiden hoitamiseen ja suunnitteluun, sillä ne asiat ei tule yhtä luonnostaan kuin muille mutta tukiopetuksella heistäkin saataisiin pärjääviä perusasioissakin. Varsinkin kumppanina adhd/add ihmiset ovat raskaita jos yhdessä asutaan kun nentti joutuu tekeen liikaa kun nepsy ei vaan yrityksistä huolimatta opi hoitaan kotia ja muodostaan rutiineja ja toisen sotkujen siivoaminen pahimmassa tapauksessa johtaa eroon kun nentti ei ymmärrettävästi enää jaksa nepsyn nepsyilyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista mutta totta. Tunnen naisen joka ei ole missään hyvä. Täys tollo. Liikunnallisesti uskomattoman lahjaton. Ukko Nooa soitto pianolle kesti oppia kuukausia. Kielellisesti uskomattoman huono ei osaa perus englantia vaikka opiskellut..
Vierailija kirjoitti:
Surullista mutta totta. Tunnen naisen joka ei ole missään hyvä. Täys tollo. Liikunnallisesti uskomattoman lahjaton. Ukko Nooa soitto pianolle kesti oppia kuukausia. Kielellisesti uskomattoman huono ei osaa perus englantia vaikka opiskellut..
Autolla ajokaan ei suju. Inssi ajokin meni 5 läpi.
Myös autismin kirjoon kuuluu epätasainen kykyprofiili.
Noin yleensä ei ihmisten kognitiivisissa kyvyissä ole mitään vikaa. Aika varhain tulee kuitenkin asenneongelma opiskelua kohtaan. Rohkaisu ja tuki voisivat auttaa, samoin esikuvat ja asioiden merkityksen ymmärtäminen. Esim. hitaan lukijan pitää saada lisäharjoitusta, koska hänen lahjakkuutensa ei ehkä ole kielellistä. Kyllä kaikki oppivat työtä tekemällä, vaikka jollekin homma on helpompaa kuin toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elittilukion käyneenä tunnen paljon priimuksia ja valtaosa heistä on tehnyt älyttömästi hommia niiden numeroiden eteen. Eivät siis ole mitään luontaisia lahjakkuuksia tai neroja joka asiassa, vaan todella ahkeria ja tunnollisia, sisäisestä ja/tai ulkoisesta paineesta johtuen.
Minä voisin olla hyvä.
Olen aika hyvä kielissä.
Mutta minulta puuttuu intohimo, motivaatio. Usein mieli ei ole sellaisessa jamassa, että voisin opiskella sujuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on meitä estyneitä persoonia, ketkä vaativat vakuutteluja omista kyvyistään, kun emme usko itse niihin.
Kumpi sitten on muna ja kumpi kana? Ovatko esim. menestyneet urheilijat, näyttelijät, muusikot ym. kyseisissä asioissa luonnostaan lahjakkaita vai ovatko he vain olleet niistä niin intohimoisen kiinnostuneita, että ovat kehittyneet huipputaitaviksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli siis tässä keskustelussa "hyvä jossain" tarkoittaa koulumenestystä ja ammatillista menestystä?
Minusta koulumenestys on turhan mustavalkoinen mittari. Itsekin olen vain amis, ja senkin suoritin aika välttävin arvosanoin, mutta olen kyllä silti ammatissani pirun kova tekijä ja olen käynyt eri koulutuksia alani sisällä. Tiedän myös todella paljon hitsareita, joiden ammattitaito on alalla ihan maailmanlaajuisesti kuuluisia ja jotka ovat usein fysiikassa ja matematiikassa sekä erityisesti kemiassa jopa ihan tohtoritasoa. Monella myös muuten on päätä ihan laajasti kaikkeen siihen mitä kuvataan koulumenestykseksi, mutta he ovat kouluttautuneet vain omalla alalla huipuksi. Ja silti heitäkin pidetään vain amiksina.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin aikoinaan Otaniemessä Teknillisessä korkeakoulussa ja huomasin, etteivät ne 6 laudaturia painaneet mitään, mikä oli maksimisuoritus noihin aikoihin. Osa 6 laudaturin ylioppilaista joutuivat jättämään leikin kesken. Erityisesti fysiikan peruskurssit osoittautuvat liian hankalaksi monille läpipäästä. Moni ei tiedä tätä, mutta laudaturit eivät kerro mitään oleellista ihmisen tunnollisuudesta pidemmällä aikavälillä eikä tiedollisesta päättelykyvystä juurikaan mitään.
Silti sata kuuden laudaturin opiskelijaa varmasti pärjää keskimäärin paremmin korkeakouluopinnoissa kuin sata kuuden approbaturin opiskelijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoittaa hyvä? Jos kaikessa umpisurkea tollo oppii tekemään nakkikeiton, niin hänen kohdalla hehkutetaan miten taitava hän on tekemään ruokaa. Tietysti se silloin on hänen vahvuutensa, kun ei muutakaan osaa, mutta lähes tulkoon jokainen tekee asian paremmin edes ajattelematta.
Yksi suurimpia harhoja on se, että akateemisesti älykäs on huono käytännön taidoissa ja sitten nämä, jotka eivät opi ymmärtämään edes peruskoulun matikkaa, ovat muka käsistään käteviä.
Suurin osa on ihan keskivertoja. Siksi kannattaa mennä opiskelemaan sitä, mistä on kiinnostunut, on se sitten akateemista tai duunarihommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oiskohan Aatun valioyksilöistä koostama yhteiskunta täynnä suuria empaatteja? 👴🏼👍🏼
Tottahan se on mutta taidot oppii tekemällä. Jos ei tee mitään niin sitten ei varmasti opikaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Noin yleensä ei ihmisten kognitiivisissa kyvyissä ole mitään vikaa. Aika varhain tulee kuitenkin asenneongelma opiskelua kohtaan. Rohkaisu ja tuki voisivat auttaa, samoin esikuvat ja asioiden merkityksen ymmärtäminen. Esim. hitaan lukijan pitää saada lisäharjoitusta, koska hänen lahjakkuutensa ei ehkä ole kielellistä. Kyllä kaikki oppivat työtä tekemällä, vaikka jollekin homma on helpompaa kuin toisille.
Mutta jos henkilöllä menee 500 tuntia sellaisen asian oppimiseen, mihin keskiverto-oppijalla menee 10 tuntia, niin fakta nyt vaan on, että aika loppuu kesken tuolta ensimmäiseltä. Kouluissa pitää opiskella muitakin aineita, pitää nukkua ja harrastaa. Ei voi kuukausikaupalla tankata yhtä asiaa eikä kouluissa välttämättä saa uusia yhtä kurssia 20 kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Se on myös syyllistävä tapa ajatella että jokaisen pitäisi olla hyvä jossain.
Me kaikessa keskinkertaiset, mitä me sitten ollaan?
En ole kuullut tuota perustelua ennen, mutta komppaan. Etenkin huonoitsetuntoinen, joka ei ole koskaan tuntenut olleensa hyvä missään, varmasti kokee syyllistävänä kuulla, että hänen pitäisi olla hyvä jossain, koska se nyt vaan kuuluu ihmisyyteen (mukamas).
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Tykkäsin matikasta peruskoulussa ja lukiossa, mutta en pärjännyt kokeissa. Kirjoitin I:n pitkästä matikasta ja korotin sen A:han. Muissa aineissa pärjäsin hyvin (kirjoitin 3xL ja 2xM matikan I:n lisäksi, E:tä ei tuolloin ollut), mutta sydän silti sykki matikalle. Pääsin pääsykokeiden kautta eka yrittämällä silloiseen TTKK:hon. Valmistuin 4 vuodessa DI:ksi. Työssäni en ole peruslaskutoimituksia enempää matikkaa tarvinnut, toki analyyttistä ja loogista ajattelua senkin edestä. Onneksi pidin pääni ja hain opiskelupaikkaa kiinnostuksen enkä pelkän sen hetkisen osaamiseni perusteella. Tienaan hyvin (15 400 e/kk) ja olen ollut tyytyväinen työuraani ja hankkinut vahvaa osaamista omalla alallani.
Eikö koulumatikassa tarvittu loogista ajattelua, vai miksi et siellä pärjännyt samalla tavalla kuin myöhemmin opinnoissa?
Niin nyt pitäs määrittää mikä on hyvä?
Olenko mä hyvä urheilussa kun vedän 200kg maasta. Se on jotain mihin vaan 5% miehistä pystyy. Toisaalta taas se on todella keskiverto tulos.
Olenko mä hyvä kielissä kun puhun espanjaa, Italiaa, ranskaa ja englantia? En hyvin mutta kykenen asioimaan. Kirjoituksessa ja kieliopissa ihan paska, myös Suomen..
Jos näitä ei lasketa hyväksi. En ole hyvä missään.
Se on myös syyllistävä tapa ajatella että jokaisen pitäisi olla hyvä jossain.
Me kaikessa keskinkertaiset, mitä me sitten ollaan?