Tabu: Kaikki eivät ole hyviä jossain

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin aikoinaan Otaniemessä Teknillisessä korkeakoulussa ja huomasin, etteivät ne 6 laudaturia painaneet mitään, mikä oli maksimisuoritus noihin aikoihin. Osa 6 laudaturin ylioppilaista joutuivat jättämään leikin kesken. Erityisesti fysiikan peruskurssit osoittautuvat liian hankalaksi monille läpipäästä. Moni ei tiedä tätä, mutta laudaturit eivät kerro mitään oleellista ihmisen tunnollisuudesta pidemmällä aikavälillä eikä tiedollisesta päättelykyvystä juurikaan mitään.

Itsekkin menin 3 vuotisen ammattikoulun jälkeen suoraan opiskelemaan DI:ksi pääsykokeiden kautta. Ja oon nyt DI. Luadaturin pojat ei.

Amiksesta voi hakea suoraan Aaltoon ja valmistua DI:ksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeahan se on hyväksyä, että hävisit palkkatasossa jollekin putkimiehelle, vaikka paljon pätevämpi oletkin. No markkinatalous hoitaa tämänkin.

Mutta oppiiko keskimääräinen amis putkiasennukset nopeammin ja paremmin kuin se monen laudaturin ylioppilas? Tässä on se kiinnostava kysymys.

Ap

Voisi käydä niin päin, että se monen laudaturin ylioppilas ei oppisi noita hommia yhtään sen nopeammin. Kyse on kuitenkin täysin tai lähes täysin käsillä tehtävistä töistä. Osaisiko ylioppilas esim. hitsaamista? Sitäkin tarvitaan ajoittain. Onnistuisko vanhojen putkien yhteenliittäminen juotostekniikalla? Olisiko halua työskennellä jollain purkutyömaalla repimässä eristeitä pois vanhoista putkista ja lopuksi leikellä putket palasiksi rälläkällä? Putkarin hommat on pölyisiä, likaisia ja välillä saat kahlata siinä itsessään, kun viemäri on päässyt vuotamaan.

Vierailija kirjoitti:

Amiksesta voi hakea suoraan Aaltoon ja valmistua DI:ksi

Monet tekee niin

Laudaturin pojat ei

Kyllä minä ainakin edelleen uskon, että jokainen on hyvä jossain asiassa. Moni ei vain ole vielä löytänyt sitä asiaa - eikä välttämättä koskaan löydä. Ylipäätään se, että on hyvä jossain asiassa pitäisi myös ymmärtää vahvuuksina. Jokaisella on vahvuuksia ja heikkouksia. Niitä pitää arvioida suhteessa resursseihin eli suoritus voi olla silti hyvä, jos otetaan huomioon mitkä kortit on jaettu. Jossain Formula 1-sarjassa on talleja, joille sijoitus kisassa 10 parhaan joukkoon on tallin vähäisillä resursseilla suurten juhlien paikka. Aina välillä se tapahtuukin. Sitten on resurssirikkaita talleja, joiden maailma romahtaa, jos ei tullut palkintopallisijoitusta. Sitäkin tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Amiksesta voi hakea suoraan Aaltoon ja valmistua DI:ksi

Ei voi hakea suoraan. Puuttuu tarvittava määrä lukion kursseja. Avoimen yliopiston kautta voi opiskella polkuopiskelijana, ja opiskelemalla riittävän määrän kursseja, siten saada opiskelupaikan ilman pääsykokeita.

Vierailija kirjoitti:

Amiksesta voi hakea suoraan Aaltoon ja valmistua DI:ksi

Tämä

Matematiikka on aina kiinnostanut ja olen siitä innostunut. Tykkään siitä. Olen vain siinä huono, mikä on eri asia. Opin hitaasti ja asiat on monimutkaisia ja vaikeita. DI-opinnoissa painotin matematiikkaa ja fysiikkaa, kun ne kiinnostaa.

Tiedän kokemuksesta, että suurin osa sähköpuolen diplomi-insinööreistä on kehitysvammmaisia.

Varmaan näinkin, mutta toisaalta olen tavannut ihmisiä joilla on todella hyviä, osittain kapea-alaisiakin taitoja. Esim. yksi vanha koulukaverini ei ollut hyvä koulussa, sai erityisopetusta yms. Mutta hänellä on ihan uskomattoman hyvä järjestelmällisyyden kyky joka näkyy esim. ruoanlaitossa tai siivouksessa. Kaikki tapahtuu jotenkin kätevästi ja oikein vaiheistettuna ja ajoitettuna. 
Ja siis muitakin tällaisia kapea-alaisesti taitavia tiedän kuin hänet. 

Sama täällä. Tykkäsin matikasta peruskoulussa ja lukiossa, mutta en pärjännyt kokeissa. Kirjoitin I:n pitkästä matikasta ja korotin sen A:han. Muissa aineissa pärjäsin hyvin (kirjoitin 3xL ja 2xM matikan I:n lisäksi, E:tä ei tuolloin ollut), mutta sydän silti sykki matikalle. Pääsin pääsykokeiden kautta eka yrittämällä silloiseen TTKK:hon. Valmistuin 4 vuodessa DI:ksi. Työssäni en ole peruslaskutoimituksia enempää matikkaa tarvinnut, toki analyyttistä ja loogista ajattelua senkin edestä. Onneksi pidin pääni ja hain opiskelupaikkaa kiinnostuksen enkä pelkän sen hetkisen osaamiseni perusteella. Tienaan hyvin (15 400 e/kk) ja olen ollut tyytyväinen työuraani ja hankkinut vahvaa osaamista omalla alallani.

DI hullu vauhdissa jälleen.

Niinpä. Turha niitten varattujen miesten on tulla huutelemaan treffisivuilla että ovat muka hyviä "kielitaidoissa", eivät ole.

Varsinkin lapset ovat täysin paskoja kaikessa. Katsokaa vaikka lasten piirroksia niin ihan paskoja ovat.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin lapset ovat täysin paskoja kaikessa. Katsokaa vaikka lasten piirroksia niin ihan paskoja ovat.

Lasten kyky oppia asioita nopeasti on ilmiömäinen, samoin heidän mielikuvituksensa, joka ei kohtaa rajoja. Moni innovaatioiden parissa työskentelevä antaisi sormen saadakseen takaisen sen mielikuvituksen, joka lapsilla usein on. 

Ei amikseen "jouduta", eikä kädetön pärjää siellä päivääkään. 

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin lapset ovat täysin paskoja kaikessa. Katsokaa vaikka lasten piirroksia niin ihan paskoja ovat.

Tämä on kyllä niin totta. Vielä lukiolaisetkin aikuisuuden kynnyksellä ovat aika paskoja kaikessa, vaikka olisi niitä laudatureita, sillä vaatimuiset on tehty kaikille ikätasoisesti. Ja se on aivan ok. Onhan siinä vielä kaikki opinnotkin edessä, elämästä puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin lapset ovat täysin paskoja kaikessa. Katsokaa vaikka lasten piirroksia niin ihan paskoja ovat.

Millainen olit lapsena, jos nyt olet tuolla tasolla?

Opettajan työtä tehneenä sanon, ettei kohdalleni ole sattunut yhtään ainoata lasta/nuorta, joka ei olisi hyvä jossakin. Tätä yritin tuoda esille myös oppilailleni. 

Vierailija kirjoitti:

"Poikkeuksia toki on, mutta epätasainen kykyprofiili on melkoisen harvinainen asia"

Ei muuten ole. On ihmisiä, jotka ovat monessa asiassa hyviä, ja sitten on niitä, jotka eivät pärjää oikein missään. Suurin osa ihmisistä asettuu kuitenkin Gaussin käyrän keskivaiheille, ja ovat pääsääntöisesti hyviä siinä, mistä ovat kiinnostuneita.

Olen tavannut myös paljon ns. akkreditoituneita ihmisiä, jotka eivät tosiasiassa tienneet omasta alastaan juuri mitään, tämä on yleistä erityisesti talous- ja markkinointityypeissä. Suuri ego, suuret puheet ja riittävät paperit. 

Yhteiskunnan ei välttämättä kannata antaa signaalia, että "olet ongelmajätettä". Se syrjäyttää ja passivoi, ja tätä ilmiötä on Suomessa jo aivan tarpeeksi. Elämän pitäisi olla merkityksellistä, ja merkityksiä on muitakin kuin lahjakkuus jossain rahallista hyötyä tuottavassa tehtävässä. Ihmiset, joiden identiteetti on pelkkä työ, ovat usein vastenmielistä seuraa, vaikka ammattiasioista on joskus mukava puhua.

Tämä on tyypillinen toivotaan, toivotaan -vastaus. Muutamalla esimerkillä yritetään kumota yleissääntö. Hivenen sekaan hyvesignalointia ja hehkutusta, miten asioiden pitäisi olla. Sen sijaan että mietittäisiin, että syötetäänkö nuorille harhaa ja onko se oikeasti hyvä asia vai paha?

 Jos nuorille lataa päin naamaa, että kaikki ei ole mahdollista, ei lähellekään, ja etta rajana ei ole taivas, vaan sun kohdallasi metrikin on liikaa, niin lannistaako se vai suututtaa, että mikä sä olet niin sanomaan?  Vai jatketaan kannustamista ja taivaanrannanmaalaamista, jonka osa nuorista tajuaa kyllä valheeksi, siksi niin moni valitsee vaikka peukuttelun tai kriminaalielämän, siinä kun on rehellinen sanoma: vain nopeat ja kovat elävät. 

Itse olen juuri sellainen, joka ei ole hyvä yhtään missään. Keskinkertaisuus on ylin taso johon jossain saatan päästä. Ihmiset eivät pidä minusta, ei lapsena, ei nuorena, ei aikuisena. Olen outo, olen oudon näköinen, eikä minusta ole hyötyä missään. Ymmärrän kyllä niitä nuoria, jotka päättävät mieluummin elämänsä kuin elävät minunkaltaisen elämän.