Tabu: Kaikki eivät ole hyviä jossain

Vierailija kirjoitti:

"Poikkeuksia toki on, mutta epätasainen kykyprofiili on melkoisen harvinainen asia"

Ei muuten ole. On ihmisiä, jotka ovat monessa asiassa hyviä, ja sitten on niitä, jotka eivät pärjää oikein missään. Suurin osa ihmisistä asettuu kuitenkin Gaussin käyrän keskivaiheille, ja ovat pääsääntöisesti hyviä siinä, mistä ovat kiinnostuneita.

Olen tavannut myös paljon ns. akkreditoituneita ihmisiä, jotka eivät tosiasiassa tienneet omasta alastaan juuri mitään, tämä on yleistä erityisesti talous- ja markkinointityypeissä. Suuri ego, suuret puheet ja riittävät paperit. 

Yhteiskunnan ei välttämättä kannata antaa signaalia, että "olet ongelmajätettä". Se syrjäyttää ja passivoi, ja tätä ilmiötä on Suomessa jo aivan tarpeeksi. Elämän pitäisi olla merkityksellistä, ja merkityksiä on muitakin kuin lahjakkuus jossain rahallista hyötyä tuottavassa tehtävässä. Ihmiset, joiden identiteetti on pelkkä työ, ovat usein vastenmielistä seuraa, vaikka ammattiasioista on joskus mukava puhua.

""Poikkeuksia toki on, mutta epätasainen kykyprofiili on melkoisen harvinainen asia"

Ei muuten ole. On ihmisiä, jotka ovat monessa asiassa hyviä, ja sitten on niitä, jotka eivät pärjää oikein missään. Suurin osa ihmisistä asettuu kuitenkin Gaussin käyrän keskivaiheille, ja ovat pääsääntöisesti hyviä siinä, mistä ovat kiinnostuneita.

Olen tavannut myös paljon ns. akkreditoituneita ihmisiä, jotka eivät tosiasiassa tienneet omasta alastaan juuri mitään, tämä on yleistä erityisesti talous- ja markkinointityypeissä. Suuri ego, suuret puheet ja riittävät paperit. 

Yhteiskunnan ei välttämättä kannata antaa signaalia, että "olet ongelmajätettä". Se syrjäyttää ja passivoi, ja tätä ilmiötä on Suomessa jo aivan tarpeeksi. Elämän pitäisi olla merkityksellistä, ja merkityksiä on muitakin kuin lahjakkuus jossain rahallista hyötyä tuottavassa tehtävässä. Ihmiset, joiden identiteetti on pelkkä työ, ovat usein vastenmielistä seuraa, vaikka ammattiasioista on joskus mukava puhua."

Inhoan Suomessa tätä ilmiötä, että kaikessa pitää kilpailla eikä voi harrastaa vaikka huvikseen jotain jossa on täysin paska ja harrastuksensa saa ottaa ihan vain harrastuksena. Pelasin lapsena jalkapalloa ja meistä alettiin jo varhaisnuorina leipoa ammattilaisia, koulun suunnistus sai melkein itkemään kun olin huonoin aina ja mistään harrastuksesta ei tullut mitään kun ajattelin, että pitää vain olla se paras ja siinä se.

Aikuisena, vasta melkein nelikymppisenä, aloin kyseenalaistaa tätä menestyspakkomiellettä. Jos haluan tehdä jotain niin onko välttämätöntä olla parhaassa kymmenyksessä? Tarvitseeko olla edes keskinkertainen? Enkö voi tehdä jotain mielekästä ja keskittyä vain nauttimaan siitä?

Olen joissain asioissa todella lahjakas ja melkein 40 vuotta haaskannut lahjojani ajattelemalla ettei musta tule mitään kun en ole "paras". Siis eihän sillä ole mitään merkitystä yhtään minkään suhteen! Elämän olisi tarkoitus olla mielekästä, hauskaa ja nautinnollista ja ihmisen pitäisi saada tehdä asioita joista tykkää ilman jotain saamarin kilpailua. 

Harrastin esim. juoksua 20 vuotta enkä koskaan osallistunut yhteenkään puolimaratoniin. En mittaillut edes sykkeitä, en lenkkien pituuksia enkä välittänyt mistään mitään, koska keskityin ihan nauttimaan siitä juoksusta. Sittemmin mietin, että miksen suhtaudu kaikkeen samoin? 

Onneksi tietokoneet on keksitty. Muuten nörttejä pidettäisiin ihan lahjattomina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista mutta totta. Tunnen naisen joka ei ole missään hyvä.   Täys tollo. Liikunnallisesti uskomattoman lahjaton. Ukko Nooa soitto pianolle kesti oppia kuukausia.  Kielellisesti uskomattoman huono ei osaa perus englantia vaikka opiskellut.. 

Autolla ajokaan ei suju. Inssi ajokin meni 5 läpi.  

"Autolla ajokaan ei suju. Inssi ajokin meni 5 läpi."

Runoilija Arja Tiainen kävi inssin 18 ennen kuin meni läpi. 

Vahva, agressiivinen testosteronisonni on parempi kuin kilttisnörtti- soijapoika.

Mutta: koko tähänastinen ihmiskunnan menestyminen perustuu älyyn, ei voimaan, kovinkaan salimake ei pärjää villille petoeläimelle ilman kättä pitempää.

Nyt on menossa älykkyyden alasajo, kiitos naisten.

Voihan sitä olla hyvä olemaan huono, siitä ei vain varsinaisesti ole hyötyä kellekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vahva, agressiivinen testosteronisonni on parempi kuin kilttisnörtti- soijapoika.

Mutta: koko tähänastinen ihmiskunnan menestyminen perustuu älyyn, ei voimaan, kovinkaan salimake ei pärjää villille petoeläimelle ilman kättä pitempää.

Nyt on menossa älykkyyden alasajo, kiitos naisten.

"Vahva, agressiivinen testosteronisonni on parempi kuin kilttisnörtti- soijapoika.

Mutta: koko tähänastinen ihmiskunnan menestyminen perustuu älyyn, ei voimaan, kovinkaan salimake ei pärjää villille petoeläimelle ilman kättä pitempää.

Nyt on menossa älykkyyden alasajo, kiitos naisten."

Ihan höpö höpöä taas. Kaikenlaisia ihmisiä ja osaamista tarvitaan. Ihmisten vertailua ei tarvita enää yhtään. Tämä vertailu tuhoaa elämänilon. 

Ihan hyvä aihe, mistä ei paljoa puhuta.

Lahjakkuus usein keskittyy eli jossain tehtävässä, alalla tai harrastuksessa luonnostaan kyvykäs ihminen on usein sitä myös useammassa muussa asiassa. 

Samalla tavalla lahjattomuus voi keskittyä eli henkiset ja fyysiset rajoitteet aiheuttavat sen, ettei ole oikein hyvä missään. Voi olla periaatteessa terve ja normaaliälyinen, mutta silti käytännön suoriutuminen kaikessa jää heikoksi.

Vierailija kirjoitti:

Yksi suurimpia harhoja on se, että akateemisesti älykäs on huono käytännön taidoissa ja sitten nämä, jotka eivät opi ymmärtämään edes peruskoulun matikkaa, ovat muka käsistään käteviä. Todellisuudessa ne, joiden keskiarvo on kiitettävä, ovat suhteellisen hyviä aivan kaikessa ja lisäksi myös sosiaalisesti taitavia. Esimerkiksi sellaista ilmiötä ei käytännössä ole, että lahjakkaat oppilaat olisivat ryhmässä avuttomia ja yksinäisiä. Heikot oppilaat ovat kaikessa heikkoja. Heillä on huono koordinaatio, peukalo keskellä kämmentä, he ajautuvat riitoihin tai jäävät yksin muita useammin. Ruoka palaa pohjaan siinä missä yhtälökin jää ratkaisematta.

Poikkeuksia toki on, mutta epätasainen kykyprofiili on melkoisen harvinainen asia.

Se on suuri harha että akateemisesti älykäs on hyvä kaikessa. Varmasti olen parempi mua kiinnostavissa asioissa kuin valtaosa akateemisesti älykkäistä ja tiedän mua kiinnostavista asioista enemmän.

Trumppi lienee hyvä & kaunis kaikessa 💪🏻👴🏼🥇

Vaihteluväli on aika suurta. Korrelaatioita erilaisien "lahjakkuuksien" välillä voi löytää, mutta yksilötasolla kaikenlaiset profiilit ovat mahdollisia. 

Toisessa ääripäässä on sitten tuntemani ihminen, joka on väitellyt lääketieteestä, edustanut aikanaan Suomea yleisurheilussa nuoren maajoukkueessa, osaa soittaa viulua hyvin ja on myös tehnyt opiskeluaikana mallin töitä vaatefirmalle. 

Toisessa on taas ihmisen, jolle kaikki on ja on aina ollut vähän vaikeaa. Koulu oli hänelle haastavaa ja hän ei ole myöhemminkään löytänyt itsestään luonnollista "taipumusta" yhtään mihinkään. Hänellä on työ, joka ei kovin kummoista koulutusta tai osaamista vaadi, mutta hän viihtyy töissään hyvin ja harrastaa asioita omaksi ilokseen, vaikkei niissäkään kehity samaa tahtia kuin ihmiset noin keskimäärin kehittyisivät.  

Olen vanhempaa ikäluokkaa varmastikin kuin useimmat vastaajista, nuoruus oli 80- luvulla.

 Olen amiksen käynyt hyvin paperein, mutta kaikkea elämässä on varjostanut ja tuottanut suunnatonta häpeää, epätoivoa ja  masennusta se, etten ole matemaattisesti tai kielellisesti lahjakas. Kaikki matematiikkaa sivuavakin saa minut niin lukkoon, ahdistuneeksi ja toivomaan kuolemaa, ettei mitään järkeä. Pidän itseäni todella tyhmänä ihmisenä.  Aikanani peruskoulussa oli tavallista painostaa, häpäistä tai jättää kokonaan huomiotta tyypit jotka eivät pysyneet toisten tahdissa. Varmasti myös se vaikutti, etten saanut vanhemmiltani tukea opiskeluun. Luulen myös, että minulla on jotakin hahmottamiseen liittyvää ongelmaa.

 Silti olen työelämässä, tosin alisuoriutujana. En tiedä miten olen onnistunut sinnittelemään nämä vuosikymmenet työelämässä, jossa jatkuvasti vaaditaan enemmän ja enemmän. Mielenterveys ainakin ottanut osumaa ja jokainen päivä jonka selviää kunnialla läpi, on voitto. 

Olet oikeassa. Jotkut ei ole hyviä missään. Mutta se minkä unohdit on että suurin osa on keskinkertaisia. Täysin turhaa vetää muuten tähän mitään Amis- lukio verrokkia. Molemmissa on puolensa. Ja hyvin käydyn alisen jälkeen esim. Sähköasentajalla on kysyntää. Toisin kuin pelkällä lukiopohjalla

Tää on kyllä mielenkiintoista pohdintaa. Oma pohja ei kiinnostanut peruskoulu yhtään.  20 opiskelin ammatin tai no suoritin pakollisen.  Menin töihin. Innostuin alasta olen todella hyvä ammatissani.  

Olin 20v asti sairaalloisen läski. Innostuin eräästä lajista ja voitin SM tason mitaleja..

Olin kaikessa alussa ihan surkea. Mutta lopulta työmoraali vei voiton.  

Eli vaikka olen menestynyt. En pidä itseäni hyvänä..   

.töissä jouduin opiskella alaa sata x enemmän kuin fiksummat 

Treeneissä olin aina eka ja vika.

Ap on väärässä. Jokaisella on oma lahjakkuus alueensa. 

-Kimi Räikkönen ei saanut käytyä edes ammattikoulua loppuun asti, mutta oli silti kiistatta taitava formulakuski.

-Teemu Selänne jätti merkanttitutkinnon kesken, mutta oli loistava jääkiekkoilija.

-Sauli Niinistö ei pärjännyt koulussa, mutta oli silti osaava poliitikko ja presidentti.

-Heikki Silvennoinen ei pärjännyt koulussa, mutta oli loistava muusikko ja koomikko.

Tässä vain muutama esimerkki vastaavanlaisista julkkistapauksista.

Ihmiset, jotka ajattelevat, että pitäisi olla matemaattisesti tai kielellisesti lahjakas ! Nuo ovat vain yksiä yliarvostettuja lahjakkuuden alueita. On niin paljon muitakin. Olisi hyvä löytää oma alueensa mitä haluaa tehdä ja missä on hyvä. 

Itselläni on matemaattinen lahjakkuus, mutta siitä on ollut itselle enemmän haittaa kuin hyötyä ainakin toistaiseksi. 

Tänä päivänä ihmiset tarvitsevat enenevässä määrin matemaattisia ja kielellisiä kykyjä.

Peli on menetetty jos et näitä kykyjä hallitse, koska ei tämän päivän maailmassa oikein selviydy hyvään elämään ilman tarvittavaa osaamista. Esimerkiksi sosiaali ja terveyspuoli on mennyt äärimmäisyyksiin tehtaillessaan hoitajille vuosi vuodelta enemmän ja enemmän kokeita, mittareita, testejä jne. perushoidon jäädessä näiden jalkoihin pahimmassa tapauksessa.

Minä olen hyvä ajamaan autoa. Autokoulun opettajalta saatu palaute, kun aloitin 18v. autokoulun. Sitä ennen olin ajanut vain polkupyörällä maaseudulla, jossa oli tyyliin yksi liikennemerkki. Ajoin kaupungissakin ensimmäistä kertaa kuin olisin ajanut ennenkin. Minusta auto oli looginen ja helppo kapistus ihan perusvaihteillakin. 

Mitään hyötyähän tästä ei ole, kun sitä ilmeisesti haettiin, että jotenkin yhteiskunnallisesti on jossain tärkeässä, mammonaa tuottavassa asiassa hyvä.

Se, että on hyvä jossain, ei tarkoita sitä, että pitäisi olla paras tai top10:ssä. Hyviä voi olla vaikka kuinka monta.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä olla hyvä olemaan huono, siitä ei vain varsinaisesti ole hyötyä kellekään. 

Voisihan sitä olla hyvä olemaan huono, siitä ei vain varsinaisesti ole hyötyä kellekään

Juuri niin. Mikäli kritisoidaan nuoret voivat helposti muuttua kritiikin kaltaisiksi. Siksi nuoret tarvitsevat kannustamista.