Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa toisen lapsen, syyttää minun rikkoneen sopimuksen
05.03.2026 |
Haluaisin kuulla näkökulmia tähän aiheeseen, jos joku on vaikka ollut vastaavassa tilanteessa.
Olen 39 v., mieheni 37. Meillä on 2 v. lapsi.
Mielestäni elämämme on onnellista ja hyvää.
Mies on alkanut kuitenkin puhua jatkuvasti toisesta lapsesta.
Ensimmäisen lapsen hankkiminen ei ollut mikään helppo juttu. Raskausaika ja synnytys olivat minulle vaikeita. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ja jouduin käymään käsittelemässä synnytykseen liittyviä tunteita terapiassa.
Vasta nyt, lapsen ollessa 2 v, alkaa tuntua siltä, että elämä alkaa olla tasapainossa. Lapsi on minulle erittäin rakas, ja koen, että elämä yhden lapsen kanssa olisi palkitsevaa ja hyvää. En haluaisi alkaa koko rääkkiä uudelleen ja riskeerata kaikkea sitä, mitä olemme kahden vuoden aikana rakentaneet. Koen, että haluan olla mahdollisimman hyvä äiti tälle yhdelle lapselle.
Mies on kuitenkin alkanut puhua asiasta siten kuin olisin pettänyt jonkin yhteisen sopimuksen, jos toista lasta ei tule. Hän sanoo minun olevan itsekäs, ja että jos olisin oikeasti lapsirakas, en edes miettisi asiaa.
Mietin, että jos mies nyt lähtee siksi, että en lähde hommaan toista kertaa.
Miltä mahtaisi lapsestamme tuntua, jos hän vanhempana kysyy miksi isänsä jätti meidät, ja joudun vastaamaan, että hän lähti hankkimaan lisää lapsia.
Kommentit (49)
Ei hitto. Sopimus lasten lukumäärästä? Anna sen talipään mennä. Ei ole pakko synnyttää enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sano että hankkii sijaissynnyttäjän
Toinen synnytys sujuu helpommin kuin ensimmäinen. Lapselle olisi hyvä saada sisarus, ns pitkässä juoksussa siitä on suurta iloa. Mieti molemmat vaihtoehdot, kummassakin on puolensa.
Vierailija kirjoitti:
sano että hankkii sijaissynnyttäjän
Anna hänen valita sijaissynnyttäjä, joku nuori nätti - voi tulla teidän sänkyyn harjoittelee.
Painostaminen on ehdottomasti väärin, mutta kannattaisiko sinun hieman miettiä mistä oma ehdoton vastarinta pohjimmiltaan johtuu? Pelosta, tms.?
Itse miettisin omia ehdottomia tunteitani asian suhteen, sillä yleensä elämässä katuu niitä asioita jotka jättää tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt asiaa myös siltä kannalta, että entä jos en tulisikaan raskaaksi?
Tai jos minulle tulisikin joku sairaus, jonka vuoksi en voisi saada lisää lapsia. Olisinko silloinkin rikkonut sopimuksen, kun kehoni ei ole toiminut?
Olen yrittänyt selittää miehelle, että kyseessä on melkoinen koetus naisen keholle ja mielelle. Ja ettei varmaan kukaan voi ennen ensimmäistä lastaan aivan 100% varmuudella tietää, millaista homma on, ja montako lasta tulee saamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehillä ei ole mitään käsitystä siitä millainen rasite raskaus on naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottahan nyt pitää olla vähintään yksi tyttö ja poika. Ja jos sattuu niin, että tulee vaan samanmerkkisiä niin yritetään niin kauan, että on molempia. Joskus se vaati useamman lapsen, esimerkiksi yksi tuttuni sai ensin neljä poikaa ja sitten vasta tytön.
Ei voi edes tietää tuleeko toista lasta. Lisäksi kukaan ei voi tietää ennen lapsen saamista, millaista se on. Minusta on täysin ok muuttaa mieltään ekan lapsen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen synnytys sujuu helpommin kuin ensimmäinen. Lapselle olisi hyvä saada sisarus, ns pitkässä juoksussa siitä on suurta iloa. Mieti molemmat vaihtoehdot, kummassakin on puolensa.
Ei sitä voi mitenkään tietää. Etenkin synnytyksenjälkeinen masennus toistuu usein. Ja ap:n ikäkin on jo riski.
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ei ole mitään käsitystä siitä millainen rasite raskaus on naiselle.
Naisilla ei ole mitään käsitystä siitä millainen rasite nainen on raskaudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko eka tyttö ja mies haluaa pojan koska muuten ei saa kaveriporukassa sulkaa hattuun?
Mietin, että jos mies nyt lähtee siksi, että en lähde hommaan toista kertaa.
Miltä mahtaisi lapsestamme tuntua, jos hän vanhempana kysyy miksi isänsä jätti meidät, ja joudun vastaamaan, että hän lähti hankkimaan lisää lapsia.
Sitten se mies lähtee. Ja kyllä varmasti tuntuisi kurjalta lapsesta kuulla miksi isä hylkäsi. Se olisi kuitenkin totuus, etkä voi lastasi totuudelta suojata. Isä on mikä on.
Täytyy kyllä olla melkoinen tollo, jos tuon vuoksi lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ei ole mitään käsitystä siitä millainen rasite raskaus on naiselle.
Naisilla ei ole mitään käsitystä siitä millainen rasite nainen on raskaudelle.
Aika moni mies voisi olla peräsuoliraskauden tuotos.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiluku-jankkaajan versio 45.2
Tämä on edelleen VAUVApalsta.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt asiaa myös siltä kannalta, että entä jos en tulisikaan raskaaksi?
Tai jos minulle tulisikin joku sairaus, jonka vuoksi en voisi saada lisää lapsia. Olisinko silloinkin rikkonut sopimuksen, kun kehoni ei ole toiminut?
Olen yrittänyt selittää miehelle, että kyseessä on melkoinen koetus naisen keholle ja mielelle. Ja ettei varmaan kukaan voi ennen ensimmäistä lastaan aivan 100% varmuudella tietää, millaista homma on, ja montako lasta tulee saamaan.
Mies ei koskaan voi ymmärtää mitä raskaus naisen keholle ja mielelle tekee, joten turha sinun on häneltä sitä asiaa odottaa. Tosin raskaus ja sen tuoma hormonimyrsky on jokaiselle naiselle erilainen, ettei edes naiset voi aina ymmärtää toisen naisen kokemaa.
Ymmärrän kuitenkin myös miestäsi. Hän saattaa kokea asian sopimusrikkomuksena, koska olet vain "päättänyt" asian. Tahaton lapsettomuus tai sairaus, jonka mies voisi ymmärtää olisi todennäköisesti hänelle aivan eri asia. Nyt hän kokee sinun pelkästään sanelevan asian. Kuten sinä tosiasiassa teetkin, sillä eihän miehellä ole mitään sanavaltaa sinun kehoosi.
Tällaisen vanhemman naisen roolissa antaisin sinulle kuitenkin sellaisen neuvon, että katso asiaa hieman laajemmalti. Olet nyt jo 39 vuotias. Raskautuminen on jo nyt melkoista onnen kauppaa. Lapselle sisarus on lähestulkoon aina positiivinen asia. Eteenkin kun omat vanhemmat ovat jo valmiiksi iäkkäämmästä päästä.
Vierailija kirjoitti:
Toinen synnytys sujuu helpommin kuin ensimmäinen. Lapselle olisi hyvä saada sisarus, ns pitkässä juoksussa siitä on suurta iloa. Mieti molemmat vaihtoehdot, kummassakin on puolensa.
Tiedostan toki, että sisarus saattaisi olla lapselle hyvä asia. Mutta samalla kuitenkin mietin, että entä jos se saisi minut sairastumaan, tai vaikuttaisi pitkäaikaisesti tai jopa pysyvästi hyvinvointiini ja kykyyni olla hyvä äiti. Kumpi olisi lapselle parempi?
Moni on sanonut, että kaksi lasta ei todellakaan ole sama asia kuin vain yksi. Eikä sisaruksista automaattisesti tule toisilleen läheisiä, omassa lähisuvussanikin on tästä useita esimerkkejä.
Tunnen suurta pelkoa, sillä olen kokenut juuri päässeeni tilaan, jossa elämä tuntuu mukavalta, arki sujuvalta, ja kroppa omalta. Ja sitten pitäisi pistää kaikki mullin mallin. En yksinkertaisesti haluaisi enää kokea sektiota ja niitä kuukausia, kun mieleni oli musta.
Ap
Noh, jos te alunperin olette sopineet kahdesta lapsesta, niin kyllähän sinä tietyllä tavalla sopimuksen rikot.
Toisaalta, aika hemmetin typerää mieheltäsi on vedota tuon tyyppiseen asiaan ottaen huomioon, että lasten "teossa" sinä olet se, jonka keho ja mieli hormonimyrskyineen on vajaa kaksi vuotta aivan sekaisin.
Toisaalta voin kokemuksesta sanoa, että meille tuli kolmas lapsi vain ja ainoastaan miehen toiveesta. Rankkaa oli, mutta en voisi elämääni kuvitella ilman kaikkia kolmea lastani, jotka nyt tosin ovat jo kohta aikuisia kaikki.