Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa lapsen uhmaa ja kiukkuisuutta?
01.03.2026 |
Lapsi juuri täyttänyt 5 v. Tuntuu, ettei uhmaikä ole koskaan mennyt ohi. Alkoi vähän ennen 2 v ikää.
Päivät vaihtelevat, mutta välillä on ihan hirveää. Sata kertaa päivän aikana saa olla kieltämässä "älä koske siihen, älä mene yksin" jne. Lapsella saattaa alkaa hirveä itku ja huuto siitä, kun ottaa lelun pois, jos lapsi ei noudata ohjeita. Leluja on jo takavarikossa järkyttävä määrä.
Olemme puolison kanssa ihan väsyneitä tähän lapsen kiukkuisuuteen ja uhmaan. Arvata saattaa, että sama kiukkuaminen jatkuu lapsella päiväkodissakin. Miten tätä tilannetta jaksaa? Rakkaus lasta kohtaan on alkanut lieventyä, kun joutuu joka päivää katselemaan hirveää kiukuttelua. Parhaamme yritetään, lapsen kanssa ulkoillaan ja vietetään aikaa yhdessä. Silti on jatkuvasti joku kiukuttelun aihe.
M37
Kommentit (31)
Kiellät lasta: älä koske siihen, miksi ? Tässä on koko ongelman ydin ! Lapsi ei saa olla lapsi kotonaan. Miksi ei saa koskea, ap, oletko tosissasi ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luoja on luonut sinulle avokämmenen, jolla ohjata lasta turvalliseen ja nuhteettomaan elämään. Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa. Tämä pitää lastenkasvatuksessa aina muistaa.
Ihan hyviä pointteja turhista säännöistä, mutta myös sellainen huomio että voimakastahtoiselle lapselle joutuisit myös jatkuvasti perustelemaan jokaisen säännön, päivästä toiseen. Kun vertaan lapsen kavereihin (ja olen tietenkin kysellyt myös heidän vanhemmiltaan) ei muilla ole tällaista jatkuvaa kyseenalaistamista. Moni tämän ikäinen ei halua koskaan päättää mistään, ja päätökset pelottavatkin heitä.
Joku pyhimys varmasti jaksaa jatkuvasti perustella, mutta meillä ei enää useampaan kertaan samoista asioista väännetä, vaan aikuisen sanan pitää siksi riittää.
Vierailija kirjoitti:
Leikkikää hänen kanssaan, hassutelkaa. Olkaa tasavertaisia, kuunnelkaa ja ottakaa huomioon hänen mielipide. Menkää ulos metsään,leikkipuistoon, serkkujen luo. Ei varmaan kiukuttele. Vika ei olekaan lapsessa vaan teissä aikuisissa. Onko kiire pukea, pakko syödä, autoilu paikadta toiseen kiireelöä. Pysähtykää, istukaa lattialle koko perhe,tehkää maja.
Tämä on oikeasti se keino! Pitää vaan jaksaa touhuta, tukea ja kannatella.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyviä pointteja turhista säännöistä, mutta myös sellainen huomio että voimakastahtoiselle lapselle joutuisit myös jatkuvasti perustelemaan jokaisen säännön, päivästä toiseen. Kun vertaan lapsen kavereihin (ja olen tietenkin kysellyt myös heidän vanhemmiltaan) ei muilla ole tällaista jatkuvaa kyseenalaistamista. Moni tämän ikäinen ei halua koskaan päättää mistään, ja päätökset pelottavatkin heitä.
Joku pyhimys varmasti jaksaa jatkuvasti perustella, mutta meillä ei enää useampaan kertaan samoista asioista väännetä, vaan aikuisen sanan pitää siksi riittää.
Täsmennys: lapsi saa tietenkin päättää joistain asioista, kuten haluaako värittää/maalata/askarrella, mihin puistoon haluaa mennä jne, mutta emme neuvottele esimerkiksi ruutuajasta, syömisestä, mitä puetaan ulos päälle ja näin päin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyviä pointteja turhista säännöistä, mutta myös sellainen huomio että voimakastahtoiselle lapselle joutuisit myös jatkuvasti perustelemaan jokaisen säännön, päivästä toiseen. Kun vertaan lapsen kavereihin (ja olen tietenkin kysellyt myös heidän vanhemmiltaan) ei muilla ole tällaista jatkuvaa kyseenalaistamista. Moni tämän ikäinen ei halua koskaan päättää mistään, ja päätökset pelottavatkin heitä.
Joku pyhimys varmasti jaksaa jatkuvasti perustella, mutta meillä ei enää useampaan kertaan samoista asioista väännetä, vaan aikuisen sanan pitää siksi riittää.
Täsmennys: lapsi saa tietenkin päättää joistain asioista, kuten haluaako värittää/maalata/askarrella, mihin puistoon haluaa mennä jne, mutta emme neuvottele esimerkiksi ruutuajasta, syömisestä, mitä puetaan ulos päälle ja näin päin pois.
Jos lapsi on viiden vanha, niin yhä enemmän hänen tulee saada päättää asioista itse ja myös kokea seuraukset. Yhä enenevässä mä
Rin lapsen mielipidettä tulee kuunnella, ja asioista keskustella. Esim oma lapseni päätti tuossa iässä ryhtyä kasvissyöjäksi. Ja on sitä edelleen 30-vuotiaana. Jotkut ottavat säännöt enemmän annettuina ja alistuvat niihin, mutta ei ole huonoa, että lapsi haluaa kyseenalaistaa, tietää, haastaa. Olet ongelmissa, jos vain oyrit alistamaan hänet tahtoosi kielloilla ja rangaistuksilla.
Olisi kiva kuulla tarkemmin näistä säännöistä, joita rikkomalla lapsen lelut on takavarikoitu yms rangaistukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin saa sellaisen käsityksen, että lapsi on koko ajan siinä jaloissa ja vaatii huomiota kaikin tavoin. Lasta paapotaan, kielletään ja ohjataan joka välissä.
Lapselle voi myös suuttua jos on aihetta ja ohjata hänet omaan huoneeseensa. Ei ole tarkoitus, että vanhempi hyysää viisi vuotiasta joko ajan. Tuo ikäinen alkaa jo ulkoillakin yksin ja kavereiden kanssa.
No meillä viisivuotias ei kyllä saa päättää milloin mennään nukkumaan tai mitä puetaan ulos päälle. Jos näin tekisimme valvoisimme yötä myöten ja pakkasilla ulos puettaisi prinsessamekko.
Sen sijaan lapsi sai päättää nukkuvansa alasti, kun sen meille perusteli. Sai päättää että pulkkailun sijaan lähdettiinkin pyöräilemään.
Leluja on lähtenyt takavarikkoon mm. lyömisestä, parkkipaikalla karkaamisesta (kyseessä autolelu), siitä ettei siivoa leluja kolmannellakaan kehotuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Offtopic: mikä seuraamus teillä seuraa siitä, jos lapsi esim.
-kiukuttelee ja hidastelee pukemisen kanssa niin, että myöhästytte?
-lapsi kieltäytyy siivoamasta lelujaan?
-lapsi alkaa huutaa kaupan kassalla, että haluaa suklaapatukan?
...eikä lopeta kiellosta huolimatta?
Satunnainen kieltäminen on epäloogista. Loogista on kysyä AINA, mikä lapsella on, mikä harmittaa. Tämä luo yhteyden ja lapsi saa kokea, että häntä kuunnellaan (vaikkei saisikaan tahtoaan läpi).