Miten jaksaa lapsen uhmaa ja kiukkuisuutta?

Vierailija kirjoitti:

No kieltäkää kiukuttelemasta vähän väliä. Kyllä viisivuotiaan, ainakin normaalin, lapsen pitää jo ymmärtää, ettei koko maailma eikä edes vanhempien maailma pyöri hänen kiukuttelujensa mukaan.

Satunnainen kieltäminen on epäloogista. Loogista on kysyä AINA, mikä lapsella on, mikä harmittaa. Tämä luo yhteyden ja lapsi saa kokea, että häntä kuunnellaan (vaikkei saisikaan tahtoaan läpi).

Kiellät lasta: älä koske siihen, miksi ? Tässä on koko ongelman ydin ! Lapsi ei saa olla lapsi kotonaan. Miksi ei saa koskea, ap, oletko tosissasi ?

Luoja on luonut sinulle avokämmenen, jolla ohjata lasta turvalliseen ja nuhteettomaan elämään. Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa. Tämä pitää lastenkasvatuksessa aina muistaa.

Ihan hyviä pointteja turhista säännöistä, mutta myös sellainen huomio että voimakastahtoiselle lapselle joutuisit myös jatkuvasti perustelemaan jokaisen säännön, päivästä toiseen. Kun vertaan lapsen kavereihin (ja olen tietenkin kysellyt myös heidän vanhemmiltaan) ei muilla ole tällaista jatkuvaa kyseenalaistamista. Moni tämän ikäinen ei halua koskaan päättää mistään, ja päätökset pelottavatkin heitä.

Joku pyhimys varmasti jaksaa jatkuvasti perustella, mutta meillä ei enää useampaan kertaan samoista asioista väännetä, vaan aikuisen sanan pitää siksi riittää.

Vierailija kirjoitti:

Leikkikää hänen kanssaan, hassutelkaa. Olkaa tasavertaisia, kuunnelkaa ja ottakaa huomioon hänen mielipide. Menkää ulos metsään,leikkipuistoon, serkkujen luo. Ei varmaan kiukuttele. Vika ei olekaan lapsessa vaan teissä aikuisissa. Onko kiire pukea, pakko syödä, autoilu paikadta toiseen kiireelöä. Pysähtykää, istukaa lattialle koko perhe,tehkää maja.

Tämä on oikeasti se keino! Pitää vaan jaksaa touhuta, tukea ja kannatella. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyviä pointteja turhista säännöistä, mutta myös sellainen huomio että voimakastahtoiselle lapselle joutuisit myös jatkuvasti perustelemaan jokaisen säännön, päivästä toiseen. Kun vertaan lapsen kavereihin (ja olen tietenkin kysellyt myös heidän vanhemmiltaan) ei muilla ole tällaista jatkuvaa kyseenalaistamista. Moni tämän ikäinen ei halua koskaan päättää mistään, ja päätökset pelottavatkin heitä.

Joku pyhimys varmasti jaksaa jatkuvasti perustella, mutta meillä ei enää useampaan kertaan samoista asioista väännetä, vaan aikuisen sanan pitää siksi riittää.

Täsmennys: lapsi saa tietenkin päättää joistain asioista, kuten haluaako värittää/maalata/askarrella, mihin puistoon haluaa mennä jne, mutta emme neuvottele esimerkiksi ruutuajasta, syömisestä, mitä puetaan ulos päälle ja näin päin pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyviä pointteja turhista säännöistä, mutta myös sellainen huomio että voimakastahtoiselle lapselle joutuisit myös jatkuvasti perustelemaan jokaisen säännön, päivästä toiseen. Kun vertaan lapsen kavereihin (ja olen tietenkin kysellyt myös heidän vanhemmiltaan) ei muilla ole tällaista jatkuvaa kyseenalaistamista. Moni tämän ikäinen ei halua koskaan päättää mistään, ja päätökset pelottavatkin heitä.

Joku pyhimys varmasti jaksaa jatkuvasti perustella, mutta meillä ei enää useampaan kertaan samoista asioista väännetä, vaan aikuisen sanan pitää siksi riittää.

Täsmennys: lapsi saa tietenkin päättää joistain asioista, kuten haluaako värittää/maalata/askarrella, mihin puistoon haluaa mennä jne, mutta emme neuvottele esimerkiksi ruutuajasta, syömisestä, mitä puetaan ulos päälle ja näin päin pois. 

Jos lapsi on viiden vanha, niin yhä enemmän hänen tulee saada päättää asioista itse ja myös kokea seuraukset. Yhä enenevässä mä

Rin lapsen mielipidettä tulee kuunnella, ja asioista keskustella. Esim oma lapseni päätti tuossa iässä ryhtyä kasvissyöjäksi. Ja on sitä edelleen 30-vuotiaana. Jotkut ottavat säännöt enemmän annettuina ja alistuvat niihin, mutta ei ole huonoa, että lapsi haluaa kyseenalaistaa, tietää, haastaa. Olet ongelmissa, jos vain oyrit alistamaan hänet tahtoosi kielloilla ja rangaistuksilla.

Olisi kiva kuulla tarkemmin näistä säännöistä, joita rikkomalla lapsen lelut on takavarikoitu yms rangaistukset.

Jotenkin saa sellaisen käsityksen, että lapsi on koko ajan siinä jaloissa ja vaatii huomiota kaikin tavoin. Lasta paapotaan, kielletään ja ohjataan joka välissä. 

Lapselle voi myös suuttua jos on aihetta ja ohjata hänet omaan huoneeseensa. Ei ole tarkoitus, että vanhempi hyysää viisi vuotiasta joko ajan. Tuo ikäinen alkaa jo ulkoillakin yksin ja kavereiden kanssa. 

No meillä viisivuotias ei kyllä saa päättää milloin mennään nukkumaan tai mitä puetaan ulos päälle. Jos näin tekisimme valvoisimme yötä myöten ja pakkasilla ulos puettaisi prinsessamekko.

Sen sijaan lapsi sai päättää nukkuvansa alasti, kun sen meille perusteli. Sai päättää että pulkkailun sijaan lähdettiinkin pyöräilemään.

Leluja on lähtenyt takavarikkoon mm. lyömisestä, parkkipaikalla karkaamisesta (kyseessä autolelu), siitä ettei siivoa leluja kolmannellakaan kehotuksella.

Offtopic: mikä seuraamus teillä seuraa siitä, jos lapsi esim.

-kiukuttelee ja hidastelee pukemisen kanssa niin, että myöhästytte?

-lapsi kieltäytyy siivoamasta lelujaan? 

-lapsi alkaa huutaa kaupan kassalla, että haluaa suklaapatukan?

...eikä lopeta kiellosta huolimatta?

Vierailija kirjoitti:

Offtopic: mikä seuraamus teillä seuraa siitä, jos lapsi esim.

-kiukuttelee ja hidastelee pukemisen kanssa niin, että myöhästytte?

-lapsi kieltäytyy siivoamasta lelujaan? 

-lapsi alkaa huutaa kaupan kassalla, että haluaa suklaapatukan?

...eikä lopeta kiellosta huolimatta?

Tämä kiinnostaa minuakin.

Vierailija kirjoitti:

Offtopic: mikä seuraamus teillä seuraa siitä, jos lapsi esim.

-kiukuttelee ja hidastelee pukemisen kanssa niin, että myöhästytte?

-lapsi kieltäytyy siivoamasta lelujaan? 

-lapsi alkaa huutaa kaupan kassalla, että haluaa suklaapatukan?

...eikä lopeta kiellosta huolimatta?

Omat lapseni eivät ole olleet niin jäätäviä kiukuttelijoita esim juuri tuo kaupassa raivoaminen. 

-myöhästytään, mistä? Jos on tärkeä meno, niin puen lapsen tarvittaessa itse, tai tulee sitten missä vaatteissa haluaa. Jollei suostu laittamaan takkia, niin otan takin mukaan ja kyllä se sen laittaa, jos tulee kylmä.

-en ehkä viidenvanhalta odota, että siivoaisi aina omat lelut. Keräisin ne ehkä sillä kertaa sitten itse, ja moittisin.

-kaupankassatilanteessa sanoisin, että suklaata ei osteta ja ensi kerralla hän ei tule kauppaan.  Miksi olet edes opettanut lasta, että välillä ostetaan suklaapatukka?

-eivät lopeta kiellosta mitä? Todennäköisesti käskisin omaan huoneeseen rauhoittumaan ja keskustellaan kun on rauhoituttu.

Jos lapsellani olisi taipumusta kiukutella ja hidastella pukeutumisen kanssa, niin ennakoisin ja varaisin riittävästi aikaa, että koettelemuksista huolimatta päästäisiin ajoissa lähtemään. Puhuisin lapsen kanssa kanssa ajoissa olemisen tärkeydestä olettamatta kuitenkaan, että hän sitä vielä ymmärtää. Pikkuhiljaa ymmärrys kasvaa. Jos joskus odotettaisiin hänen kaveria vaikka puistoon ja kaveri tulisi myöhässä, niin juttelisin myöhemmin kotona lapsen kanssa, että eikö ollutkin tylsää odotella toista.

Kaupassa toinen vanhempi veisi lapsen autoon huutamaan tai yksin lapsen kanssa ollessa saisi sitten huutaa niin kauan että saan pakattua ja päästään pois. Moittisin itseäni, kun olen antanut aiemmin lapsen saada suklaapatukoita kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Onko ne teidän säännöt ja kiellot systemaattisia, ennakoitavia ja johdonmukaisia? Ja miten takavarikkoon päätyy leluja? Se on fine, jos piirtää seinään ja siten tussit menee takavarikkoon hetkeksi. Mutta jos kieltäytyy pukemasta ja uhkailette ottavanne lelun takavarikkoon, tässä ei ole mitään logiikkaa ja lapsi ei tajua syy-seuraus suhdetta. Lapsen pitää tajuta, miten omat teot aiheuttaa loogisen jatkumon. Kasvoin itse perheessä, jossa ei tällaista logiikkaa ollut ja tuntuu etten edelleenkään ihan tajua, miten maailma toimii.

Ei se ole noin yksinkertaista. 

Ensinnäkin rangaistuksen tärkein tavoite on se, että se toimii pelotteena. Jos rangaistus ei ole pelote niin se ei ohjaa lapsen käytöstä. Mikäli se johdonmukainen rangaistus (niin kuin tussit pois seinään piirtämisen johdosta) ei ole lapselle pelote niin se rangaistus on tehoton ja tulisi keksiä tilalle jotain muuta mikä tehoaa.

Toisekseen kaikkeen ei ole keksittävissä johdonmukaista rangaistusta tai jos on, niin se ei välttämättä ole toteutettavissa. Esimerkiksi johdonmukainen rangaistus rumista puheista voisi olla suukapulan laitto, mutta eihän kukaan oikeasti laita lapselleen suukapulaa.

Tästä syystä tarvitaan myös ns. yleispäteviä rangaistuksia samaan tapaan kuin miten aikuisten kohdalla vaikkapa sakot ovat yleispätevä rangaistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ne teidän säännöt ja kiellot systemaattisia, ennakoitavia ja johdonmukaisia? Ja miten takavarikkoon päätyy leluja? Se on fine, jos piirtää seinään ja siten tussit menee takavarikkoon hetkeksi. Mutta jos kieltäytyy pukemasta ja uhkailette ottavanne lelun takavarikkoon, tässä ei ole mitään logiikkaa ja lapsi ei tajua syy-seuraus suhdetta. Lapsen pitää tajuta, miten omat teot aiheuttaa loogisen jatkumon. Kasvoin itse perheessä, jossa ei tällaista logiikkaa ollut ja tuntuu etten edelleenkään ihan tajua, miten maailma toimii.

 

Ei se ole noin yksinkertaista. 

Ensinnäkin rangaistuksen tärkein tavoite on se, että se toimii pelotteena. Jos rangaistus ei ole pelote niin se ei ohjaa lapsen käytöstä. Mikäli se johdonmukainen rangaistus (niin kuin tussit pois seinään piirtämisen johdosta) ei ole lapselle pelote niin se rangaistus on tehoton ja tulisi keksiä tila

Näin siis rangaistuksilla ja pelolla kasvattamisessa toimitaan. Luulin jo menneeksi maailmaksi.

Hanki joku lastenkasvatuksen perusteos 70- luvulta. Siis ei mitään viimevuosien harhaoppista hössötystä, jos et halua lapsesi päätyvän huostaanottoon ja hullujenhuoneelle. Lapsi kaipaa selkeää auktoriteettia ja selkeitä rajoja, jossa maalitolppia ei siirrellä. Lapsi seuraa miten hänen vanhempansa käyttäytyvät ja puhuvat toisilleen ja vieraille, ja siitä muodostuu lapselle normi. Lapsi ei kyseenalaista vanhempiaan, vaan omaksuu heiltä esimerkin. Ei voi olla vaikeaa, tai ainakaan omalla kohdallani ei ollut. Eläimetkin osaa kasvattaa poikasensa, eivätkä kysy neuvoja googlesta.

"Rin lapsen mielipidettä tulee kuunnella, ja asioista keskustella. Esim oma lapseni päätti tuossa iässä ryhtyä kasvissyöjäksi. Ja on sitä edelleen 30-vuotiaana. Jotkut ottavat säännöt enemmän annettuina ja alistuvat niihin, mutta ei ole huonoa, että lapsi haluaa kyseenalaistaa, tietää, haastaa. Olet ongelmissa, jos vain oyrit alistamaan hänet tahtoosi kielloilla ja rangaistuksilla."

Intersektionaalinen näkökulma asiaan. :D Vanhemmat ovat etuoikeutettu ryhmä lapseen nähden joten on väärin jos vanhemmat pyrkivät alistamaan lapsen tahtoonsa. Lapsen tulee saada itse päättää.

Tosi tärkeää on, ettei sillä kiukkuilulla IKINÄ saa tahtoaan läpi. Johdonmukaisesti ei ikinä, ikinä, koskaan. 

Jos väsytystaistelu edes joskus palkitaan, eli esimerkiksi puolen tunnin kinuamisen ja raivoamisen jälkeen sittenkin saa vaatimansa jäätelön, kun vanhempi ei enää vaan jaksa, tämä opettaa lapsen aivoille, että kannattaa jatkaa tuollaista käytöstä.

Meillä riittää, että muistutan kiukkuaville lapsille, että kai muistat, miten tässä perheessä ei ainakaan saa sitä mitä haluaa? Yleensä vastaavat: "Ai niin joo... Kiukkuamalla" ja aika nopeasti siitä sitten rauhoittuvat.

Näin eilen kun äiti tuli kahvilaan neljän lapsensa kanssa, nuorin vielä turvaistuimessa. Kaikki sujui tosi mallikkaasti, ja ilman raivokohtauksia tai mitään hulabaloota. High five.