Ihmiset jotka ei hanki lapsia, mitä he tekevät elämällään?

Vierailija kirjoitti:

Aika köyhää ja ankeaa jos elämässä ei ole mitään muuta kuin lapset.

joo ja jos ainoa vaihtoehto niille on pelkkä työnteko ja enempi rahaa. ihan kuin maailma ei olisi täynnä mahdollisuuksia vaikka mihin intresseihin, ilmaisiin ja kalliisiin ja kaikkeen siltä väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Tunteeko kukaan itseään henkisesti yksinäisemmäksi, kuin vaihdevuosi-ikäinen lapseton nainen? 

Ei varmastikaan. Ja juuri siksi tästä ryhmästä löytyy pahimmat työpaikkakiusaajat mitä on vastaan tullut. Ja arvatenkin ovat ikävimpiä juuri niille perhellisille.

Mitä teen elämälläni?

Ancora imparo

-Monomaaninen polymaatikko

Vierailija kirjoitti:

Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja lyhyesti sanottuna nautimme elämästä. Matkustelemme paljon, harrastamme korkeakulttuuria sekä tennistä ja kesäisin golfia. Vietämme aikaa akateemisten ystäviemme kanssa. Lapsiin ei mene rahaa, joten voimme hyödyntää siivouspalveluita sekä woltata ruokaa. Voimme keskittyä elämän kivoihin puoliin.

Ah, kuulostaa mukavalta. Itse opiskelin uuden maisterintutkinnon ja pääsin myös hyväpalkkaiseen asiantuntijatyöhön. Just mietin, että voisi ottaa viikkosiivouksen. Ei kiinnosta käyttää omaa aikaa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ostanut Pirkka tuotteita.  Mulla on kestokassi. 🌺

Minun pitäisi ommella uusi kassi kun toinen hihna meni poikki .

Jonkun lapsia on vankilat täynnä. 

Vierailija kirjoitti:

Aika köyhää ja ankeaa jos elämässä ei ole mitään muuta kuin lapset.

Elämässä on paljon muutakn kuin lapset, mutta ilman lapsia kaikki muu tuntuisi vaan ajan tappamiselta kuolemaa odotellessa. Mulle lapset oli luonnollinen jatkumo aikuistumiselle ja vakaalle parisuhteelle. 
Nuoruus oli ihanaa aikaa. Huoletonta ja vapaata. Silti, se kuului nimenomaan siihen ikävaiheeseen. Kaveripiiri oli laaja, ja aina oli menoa ja toimintaa. Aikansa kutakin! Kun porukka alkoi olla noin parikymppisiä, oli moni jo vakiintunut ja erkaantunut jengistä. Kaikki se bilettäminen mikä silloin joskus oli ollut hauskaa, alkoi kyllästyttää yhä enemmän. Muutaman vuoden kuluessa sinkkuja oli enää muutama jäljellä. Minäkin tapasin niihin aikoihin nykyisen mieheni. Olihan meillä ihanaa ihan kahdestaankin, mutta joidenkin vuosien kuluttua sekin alkoi tuntua riittämättömältä. 
Sain ensimmäisen lapseni 29-vuotiaana. Siihen mennessä olin ihan riittämiin elänyt nuoruutta ja nauttinut vapaudesta. Vauvakuume oli voimakasta sekä minulla että miehelläni, ja kun ensimmäinen lapsemme syntyi, se oli meille unelmien täyttymys. Tuntui siltä, että koko siihen astinen elämä oli lopultakin ollut valmistautumista siihen hetkeen. Kaikki muuttui, mutta ihanalla tavalla. Kaikki muuttui merkityksellisemmäksi ja vastuu lapsesta hitsasi meidät entistäkin tiiviimmin yhteen. Nautimme vauva-arjesta ja olimme täysin lumoutuneita ihanasta tyttärestämme. Välillä oli raskasta tietenkin myös. Olimme myös köyhiä, kun minä olin vauvan kanssa kotona, ja vain mies kävi töissä. Missään vaiheessa en kuitenkaan ajatellut, että olisin valinnut toisin, jos olisin tiennyt. Saimme vielä kaksi lasta muutaman vuoden välein. Taloudellinen tilanne helpotti, kun mieheni sai töissä ylennyksen, ja sen myötä reilun palkankorotuksen. Itsekin tein välillä keikkatöitä lasten välillä, kun sattui olemaan sopiva hetki. 
Nyt lapset ovat jo aikuisia ja omillaan. Me voimme miehen kanssa vapaasti tehdä mitä haluamme, mutta edelleen vietämme mielellämme aikaa lastemme kanssa. Meillä on omat harrastuksemme, ja olemme matkustelleet ja remontoineet taloa. Näin oli kyllä jo lasten vielä asuessa kotona. Matkat olivat tietysti erilaisia kun lapset olivat mukana, mutta ihania silti. 
Jos nyt ajattelen, että emme olisi koskaan lapsia saaneet, luulen että jossain vaiheessa todellakin olisi kaikki alkanut tuntua merkityksettömältä. Kaikki mitä olisimme tehneet olisi ollut vain itseämme varten, ja alkanut varmasti kyllästyttää. Kivatkin asiat olisivat laimentuneet. Vähän sama, kuin se että jos mies ja lapset eivät olleet kotona, en jaksanut laittaa ruokaa vain itselleni, vaan ostin jotain valmista. Olisihan hyvä ruoka silti ollut hyvää, mutta se ei tuntunut riittävän tärkeältä, jotta olisin viitsinyt vaivautua. Ihanuus kaikessa, sekä arjessa että juhlassa, korostuu kun sen voi jakaa perheen kanssa. Kyllä perhe on ehdottomasti aina ollut elämäni ykkösasia, mistä en luopuisi mihinkään hintaan. 
Ymmärrän kyllä, että ihmiset on erilaisia, ja jos joku aidosti haluaa elää koko elämänsä lapsettomana, niin eihän se minulta ole pois. Varmuudella tiedän, että itselleni nimenomaan perhe on se asia joka toi, ja tuo edelleen pääasiallisen merkityksen elämälle. Muu on sitten niitä kirsikoita kakussa, mutta perhe on kaiken runko, ja ilman sitä en olisi ollut onnellinen.

Niin kauan kun lapsettomuus on oma valinta, se on ihan ok tietenkin, mutta on surullista tietää, että on paljon ihmisiä jotka eivät saa lapsia vaikka haluaisivat. 

Eikös niitä lapsia saada ennemmin kuin hankitaan? Kiitos kysymystä, täällä sitä elellään samaan tapaan kuin muutkin. Istuskelen omistusasunnossani kahvikupposen äärellä ja katselen vauvapalstaa, kuten sinäkin näemmä. Mieteskelen, joskos lähtis ulos happihyppelylle, liukasta kyllä on ja loskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini synnytti minut ja veljeni ja imetyksen jälkeen meidät lykättiin vuosiksi mummolaan kunnes koulua alkoi. Vanhemmat viettivät pariskunnan elämää ilman lapsia. Kouluun kun meni joutui ikäänkuin vieraiden ihmisten luo asumaan. Suhdetta vanhempiin ei voinut enää korjata, mummu ja pappa sensijaan olivat elämänsä loppuun asti meille lapsille hyvin tärkeitä ihmisiä ja heitä kaipaan edelleen. 

Miksi tämä vaikuttaa sinun lasten hankkimiseen?

Siten että täältä lopetti lähikauppa  ja naapurilla on kaksi kuusta pihassa.

Nauttivat elämästään. Kokemuksesta voin kertoa että lapset pilaavat elämän. 

Vierailija kirjoitti:

Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja lyhyesti sanottuna nautimme elämästä. Matkustelemme paljon, harrastamme korkeakulttuuria sekä tennistä ja kesäisin golfia. Vietämme aikaa akateemisten ystäviemme kanssa. Lapsiin ei mene rahaa, joten voimme hyödyntää siivouspalveluita sekä woltata ruokaa. Voimme keskittyä elämän kivoihin puoliin.

Toivottavasti myös elämän ehtoopuolella se akateemisuus tuo riittävästi susältöä elämään. No sulla on ainakin varaa woltata myös vanhainkodissa. 😅

Vierailija kirjoitti:

Nukkuvat yönsä hyvin.

Aamen. Kärsin aikoinaan vaikeasta unettomuudesta ja meni elämä sen takia pilalle vuosikausiksi. Mietin jo, että jos mun elämä on tämmöistä, niin en tiedä haluanko olla rlossa. En saanut terveydenhuollosta apua, vaikka ravasin siellä vuosia ja lopulta taustalla oli yksinkertainen syy, joka oli myös fyysisesti näkyvillä. Vidun amatöörit.

Joka tapauksessa, unen puute on niin kauheaa, että en toivo sitä edes tuntemilleni ihmishirviöille (no ehkä jollekin Putelle voisin toivoa). En lähtisi ikimaailmassa vapaaehtoisesti vuosien valvotuskierteeseen. Ja joo. Jotkut vauvoista nukkuu hyvinkin, mutta kun ei sitä lasta voi valita katalogista.

Lapsille on rankkaa hoitaa iäkkäitä käkkäränkkä vanhempia, jäävät usein palvelukotien varaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja lyhyesti sanottuna nautimme elämästä. Matkustelemme paljon, harrastamme korkeakulttuuria sekä tennistä ja kesäisin golfia. Vietämme aikaa akateemisten ystäviemme kanssa. Lapsiin ei mene rahaa, joten voimme hyödyntää siivouspalveluita sekä woltata ruokaa. Voimme keskittyä elämän kivoihin puoliin.

 

Toivottavasti myös elämän ehtoopuolella se akateemisuus tuo riittävästi susältöä elämään. No sulla on ainakin varaa woltata myös vanhainkodissa. 😅

Laaja samanmielinen ystäväpiiri on parempi vanhuuden turva. Ei ne sun lapset käy kuin kerran kuukaudessa sua katsomassa siellä vanhuskarsinassa, jossa sua hoitaa joku robotti tulevaisuudessa.

Te jotka toistelette miten elämä olisi merkityksetöntä ilman lapsia, ymmärrättekö että puhutte vain omasta puolestanne? Jos sinusta lapseton elämä tuntuisi tyhjältä niin se kertoo vain sinun kokemuksestasi, sinä et tiedä miten joku toinen kokee elämän ja mitkä asiat jollekin toiselle tuovat onnea ja merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Nauttivat elämästään ja siitä että voi toteuttaa unelmiaan ja tehdä ihan mitä haluaa milloin haluaa, kun ei mene kaikki aika, energia ja raha lapsiin. 

Tässä oli hyvä vastaus. 

Ihanaa, kun vapaapäivänä saa nukkua aamulla pitkään, syödä rauhassa aamupalaa. Tehdä mitä haluaa omaan tahtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika köyhää ja ankeaa jos elämässä ei ole mitään muuta kuin lapset.

Elämässä on paljon muutakn kuin lapset, mutta ilman lapsia kaikki muu tuntuisi vaan ajan tappamiselta kuolemaa odotellessa. Mulle lapset oli luonnollinen jatkumo aikuistumiselle ja vakaalle parisuhteelle. 
Nuoruus oli ihanaa aikaa. Huoletonta ja vapaata. Silti, se kuului nimenomaan siihen ikävaiheeseen. Kaveripiiri oli laaja, ja aina oli menoa ja toimintaa. Aikansa kutakin! Kun porukka alkoi olla noin parikymppisiä, oli moni jo vakiintunut ja erkaantunut jengistä. Kaikki se bilettäminen mikä silloin joskus oli ollut hauskaa, alkoi kyllästyttää yhä enemmän. Muutaman vuoden kuluessa sinkkuja oli enää muutama jäljellä. Minäkin tapasin niihin aikoihin nykyisen mieheni. Olihan meillä ihanaa ihan kahdestaankin, mutta joidenkin vuosien kuluttua sekin alkoi tuntua riittämättömältä. 
Sain ensimmäisen l

Jeesus sentään mitä floodausta. Jos ne lapset on niin valtavan keskeinen elämänsisältö niin yllättävän hartaasti sinäkin kuitenkin jaksat päivystää täällä kirjoittelemassa novellin pituisia viestejä sen sijaan että viettäisit sitä kuuluisaa laatuaikaa perheen kesken. 

Mulla on kätevä Pirkka kestokassi. Se taittuu pieneen tilaan ja kulkee käsilaukussa. Tänään viimeksi käytin sitä, kun tein 70 euron ruokaostokset. Ostin paljon omaplussa tarjouksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja lyhyesti sanottuna nautimme elämästä. Matkustelemme paljon, harrastamme korkeakulttuuria sekä tennistä ja kesäisin golfia. Vietämme aikaa akateemisten ystäviemme kanssa. Lapsiin ei mene rahaa, joten voimme hyödyntää siivouspalveluita sekä woltata ruokaa. Voimme keskittyä elämän kivoihin puoliin.

 

Ah, kuulostaa mukavalta. Itse opiskelin uuden maisterintutkinnon ja pääsin myös hyväpalkkaiseen asiantuntijatyöhön. Just mietin, että voisi ottaa viikkosiivouksen. Ei kiinnosta käyttää omaa aikaa siihen.

Voin suositella. Elämä menee hukkaan imurin varressa. Suosittelen myös roboimuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja lyhyesti sanottuna nautimme elämästä. Matkustelemme paljon, harrastamme korkeakulttuuria sekä tennistä ja kesäisin golfia. Vietämme aikaa akateemisten ystäviemme kanssa. Lapsiin ei mene rahaa, joten voimme hyödyntää siivouspalveluita sekä woltata ruokaa. Voimme keskittyä elämän kivoihin puoliin.

 

Toivottavasti myös elämän ehtoopuolella se akateemisuus tuo riittävästi susältöä elämään. No sulla on ainakin varaa woltata myös vanhainkodissa. 😅

Eiköhän sisältöä löydy ihan riittävästi. Näin työelämässä olevana ongelma on juuri päinvastainen, että sisältöä olisi enemmän kuin mihin on aikaa, vaikka siivous ym. ikävä on ulkoistettu.