Ihmiset jotka ei hanki lapsia, mitä he tekevät elämällään?

Vierailija kirjoitti:

Te jotka toistelette miten elämä olisi merkityksetöntä ilman lapsia, ymmärrättekö että puhutte vain omasta puolestanne? Jos sinusta lapseton elämä tuntuisi tyhjältä niin se kertoo vain sinun kokemuksestasi, sinä et tiedä miten joku toinen kokee elämän ja mitkä asiat jollekin toiselle tuovat onnea ja merkitystä.

 

Osa ihmisistä ei kykene erottamaan omaa kokemusmaailmaa muiden kokemuksista vaan kuvitellaan, että se miten minä koen ja näen maailman on sama kaikille muillekin. Jotenkin pelottavaa minusta. 

Vaikka mitä, mistä sinä ap voit vain haaveilla. :)

No en vaan halua lapsia. Ällöttävä ajatus, että mun sisällä kasvaisi ihminen, joka imisi musta kaiken elämänvoiman. Kirjaimellisesti niinhän raskaudessa tapahtuu. Vauva ottaa äidin elimistöstä kaiken tarvitsemansa. Ajattelen sitä jonain loisena lähinnä.

Puhumattakaan siitä puolesta, joka tuossa synnytysvauriokeskustelussa on nostettu päivänvaloon. Naiset ovat yhteiskunnalle pelkkiä kohtuja. Ihan sama, jos se kohtu valahtaakin emättimestä ulos kävellessä synnytyksen jälkeen. Hyi.

Esim.lenkkeiliään, mitä laskeuma- revenneet ei voi.

Hypitään trampalla kusematta housuun.

Mielenkiintoisempi kysymys:

me jotka hankimme lapsia, emmekö todellakaan tehneet elämällämme mitään muuta kuin perhetaaperrusta.

Mitä lapsia hankkineet tekevät elämällään, sitten kun lapset ovat aikuistuneet? Viettävätkö he omaa elämäänsä, vai osallistuvatko he päivittäin aikuisten lasten elämään ja odottavat lastenlapsia, jotta voivat sitten osallistua heidän päivittäiseen elämäänsä jos niitä sattuu tulemaan? Tämä siis ei ole provo, vaan ihan kysymys niille, joilla on lapsia. 

Jos lasten aikuistuttua annatte heidän myös elää sitä omaa elämää osallistumatta jatkuvasti, niin oletan, että jotain muuta teette sillä ajalla, jonka aiemmin meni lasten päivittäiseen hoitoon ja kasvattamiseen. Mitä ikinä sitten teettekin sillä elämällänne sitten, niin varmaan niitä samoja asioita tekevät myös ne, jotka eivät  koskaan hankkineet lapsia. 

Ostan ainakin veneen ensi kesänä. Matkustelen. Opiskelen. Elän elämääni siitä nauttien. Yritän tehdä mahdollisimman sellaisia asioita, jotka tuottavat mulle iloa.

Vierailija kirjoitti:

Nauttivat elämästään. Kokemuksesta voin kertoa että lapset pilaavat elämän. 

Totta, ei siitä jatkuvasta huolesta pääse ikinä eroon, lapset on 28-34 vuotiaita ja vieläkin pitää jaksaa huolehtia että heillä on kaikki hyvin. Ei riitä että heidän vauva- lapsuusajan valvoo ja väsyy. 

Ihan vaan nautin elämästä, ei mitään ihmeellistä. Matkustelusta en tykkää vaikka se on monelle nautinto. Siis ne pienet asiat, luonto ja eläimu joita rakastan ja valokuvaan aktiivisesti järkkärillä ja nautin kuvien käsittelystä ja niistä joistakin ns täydellisistä kuvista, siinä samalla luonnossa kulkiessa tulee myös liikuntaa. Nautin kirjoista niin fyysisistä kuin äänikirjoista niistä tarinoista mihin uppoutua, tiedosta mitä niistä saa.

Tykkään myös sarjoista ja elokuvista ja useampi suoratoisto on käytössä. Tykkään myös työstäni vaikka sen merkitys on lähinnä rahan tienaaminen. 

En ole ikinä halunnut lapsia, se ei ole ollut mikään päätös vaan yhtä päivänselvää asia kuin hengittäminen enkä viihdy lasten seurassa. Samanmielinen kumppani on ollut yli 20 vuotta. Juuri viime viikolla ikäiseni työkaveri (52) näytti kahvitauolla porukalle kuvia lapsenlapsestaan, sanoin jotain ympärispyöreää peruskohteliasta ja oikeasti ajattelin onneksi vältyn tuoltakin 😅

Harvahan nykyisin elää jälkeläisten tuotolle. Mummini sain ensimmäisen lapsen 19-vuotiaana ja viimeisen 42-vuotiaana (11 lasta). Hänen elämäänsä tosiaan jälkeläisten tuotto piti pystyssä. Nykyiset ihmiset lähinnä sivumennen lisääntyvät ja hankkivat pari lasta, eli mummiini verrattuna ovat harrastelijoita tuossa jälkeläisten tuottamisessa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä lapsia hankkineet tekevät elämällään, sitten kun lapset ovat aikuistuneet? Viettävätkö he omaa elämäänsä, vai osallistuvatko he päivittäin aikuisten lasten elämään ja odottavat lastenlapsia, jotta voivat sitten osallistua heidän päivittäiseen elämäänsä jos niitä sattuu tulemaan? Tämä siis ei ole provo, vaan ihan kysymys niille, joilla on lapsia. 

 

Jos lasten aikuistuttua annatte heidän myös elää sitä omaa elämää osallistumatta jatkuvasti, niin oletan, että jotain muuta teette sillä ajalla, jonka aiemmin meni lasten päivittäiseen hoitoon ja kasvattamiseen. Mitä ikinä sitten teettekin sillä elämällänne sitten, niin varmaan niitä samoja asioita tekevät myös ne, jotka eivät  koskaan hankkineet lapsia. 

Ainakin äitini on takertunut meihin aikuisiin lapsiin epätoivon vimmalla. Ei ole ikinä osannut hankkia mitään "omaa elämää". Yrittää elää lähinnä meidän kautta. Kauhean raskasta. Olen joutunut minimoimaan yhteydenpidon. On omakin elämä elettävänä.

Enkä nyt väitä, että näin kävisi kaikille. Mutta ihan vain suosituksena, jos haluatte pitää lapsiin läheiset välit myös aikuisena, niin hankkikaa muutakin elämää kuin ne lapset. Lapsi ei voi olla koko elämän sisältö. Tuo ei ole tervettä vaan takettumista.

Olet väärässä, AP. Jälkeläisten hankkiminen ei pidä elämää pystyssä, vaan turvaa geenien jatkuvuuden. Kukaan ei tarvitse jälkeläisiä elääkseen. 

Nää on niin outoja nää aloitukset joissa ajatellaan, että on kahdenlaisia ihmisiä: Niitä jotka hankkii lapsia ja niitä jotka eivät hanki. Sittenhän on vielä meitä joilla on kyllä lastenhankintahousut jalassa mutta ei silti saa lapsia. Näiden aloitusten lukeminen tuntuu todella pahalta, enkä usko että nämä kenellekään muullekaan tuo mitään kovin puhtaita ilontunteita. Eikö voitaisi sopia että elämä voi olla mielekästä, vaikka se ei mene johonkin perinteiseen muottiin. 

Vierailija kirjoitti:

Nää on niin outoja nää aloitukset joissa ajatellaan, että on kahdenlaisia ihmisiä: Niitä jotka hankkii lapsia ja niitä jotka eivät hanki. Sittenhän on vielä meitä joilla on kyllä lastenhankintahousut jalassa mutta ei silti saa lapsia. Näiden aloitusten lukeminen tuntuu todella pahalta, enkä usko että nämä kenellekään muullekaan tuo mitään kovin puhtaita ilontunteita. Eikö voitaisi sopia että elämä voi olla mielekästä, vaikka se ei mene johonkin perinteiseen muottiin. 

Totta, lisäksi lapsia hankkivat, vapaaehtoisesti lapsettomat ja yrittämisestä huolimatta lapsettomat on aika yksinkertainen jako. Jokaisella ihmisellä on oma siitä, mitä on elämässä halunnut ja miten se elämä on mennyt. Joskus se menee enemmän haluamallaan tavalla, joskus vähemmän. On jokseenkin typerää luokitella ihmiset tietynlaisiksi yhden asian perusteella, oli se asia sitten kuinka iso juttu elämässä tahansa. 

Mutta eihän moni palsta-aktiivi olekaan täällä rakentamassa hyvää keskustelua, johon kuuluu myös muiden kuunteleminen. Monelle tämä on paikka, jossa purkaa omaa jonkin sortin ikävää oloa haastamalla riitaa tai väheksymällä muita. Olen usein miettinyt, että mikä saa aikuisen ihmisen käyttämään aikaansa provoamiseen ja mollaamiseen tällaisilla palstoilla. Olisi kiinnostavaa päästä heidän päänsä sisään lyhyeksi hetkeksi ja ymmärtää, että mitä siellä oikein tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kysymästä, menee ihan loistavasti.

Elän oman näköistä elämää ja olen onnellinen.

Osallistun yhteiskuntaan tekemällä työni ja maksamalla veroni. Pidän huolta läheisistä ja ystävistä. Teen myös vapaaehtoistöitä.

Olen tietysti onnellinen kaikkien heidän puolesta, jotka ovat perheen halunneet ja saaneet. Kävinkin juuri äsken äidiksi tulleen kollegani luona.

En minä silti omia lapsia halua. Ei ole minun juttuni. Saan enemmän positiivista aikaan tässä maailmassa, kun panostan omiin vahvuuksiini mihin vanhemmuus ei kuulu.

AP on melko mielikuvitukseton, kun ei tässä kehittyneessä yhteiskunnassa keksi mitään muuta tekemistä kuin lisääntymisen, mihin kykenee alkeellisimmatkin eläimet.

Tällaiset viestit vahvistavat negatiivista käsitystä lapsettomista. Viestin alku oli aivan ymmärrettävä ja aikuismainen, mutta tummennettu menee alta riman. 

Mikä siinä oikein närästää, jos joku kertoo omasta kokemuksestaan, että lapset ovat parast mitä on, ja että ilman heitä elämä tuntuisi tyhjältä? Iskeekö se johonkin lapsettoman omaan epävarmuuteen, vai miksi täytyy alentaa lapsiperheelliset jonnekin alkeellisimpien eläinten tasolle?

Olet hullu, ap. Eikö sinulla oikeasti ole muita elämiä kuin lapset? T. Perheellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kysymästä, menee ihan loistavasti.

Elän oman näköistä elämää ja olen onnellinen.

Osallistun yhteiskuntaan tekemällä työni ja maksamalla veroni. Pidän huolta läheisistä ja ystävistä. Teen myös vapaaehtoistöitä.

Olen tietysti onnellinen kaikkien heidän puolesta, jotka ovat perheen halunneet ja saaneet. Kävinkin juuri äsken äidiksi tulleen kollegani luona.

En minä silti omia lapsia halua. Ei ole minun juttuni. Saan enemmän positiivista aikaan tässä maailmassa, kun panostan omiin vahvuuksiini mihin vanhemmuus ei kuulu.

AP on melko mielikuvitukseton, kun ei tässä kehittyneessä yhteiskunnassa keksi mitään muuta tekemistä kuin lisääntymisen, mihin kykenee alkeellisimmatkin eläimet.

 

Tällaiset viestit vahvistavat negatiivista käsitystä lapsettomista. Viestin alku oli aivan ymmärrettävä ja aikuismainen, mutta

Aika surullista ja suorastaan säälittävää jos sen takia tekee lapsia että elämä olis muuten tyhjää. 

Vierailija kirjoitti:

Esim.lenkkeiliään, mitä laskeuma- revenneet ei voi.

No just. Tunnen valehtelematta kymmeniä äitejä. Yksikään, ei yksikään, ole saanut synnytyksissä vammoja, jotka estäisivät liikunnan ja urheilun. "Laskeuma - revenneet" on kanssa niin asiantuntemattomasti ilmaistu että voi morjens.. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika köyhää ja ankeaa jos elämässä ei ole mitään muuta kuin lapset.

 

joo ja jos ainoa vaihtoehto niille on pelkkä työnteko ja enempi rahaa. ihan kuin maailma ei olisi täynnä mahdollisuuksia vaikka mihin intresseihin, ilmaisiin ja kalliisiin ja kaikkeen siltä väliltä.

Nämä tuntuneet tekevän lapsia egonsa jatkeeksi ja mentaliteetilla "sitten kun olen vanhus tää lapsi hoitaa mua kun on vanhempi".