Lue keskustelun säännöt.
Siskon suhtautuminen kun karsin tavaraa ja myyn kirpparilla
28.02.2026 |
Tässä on aina sama erikoinen kuvio. Ensinnäkin kommentoi aina joistakin tavaroista: "Et kai sää TÄTÄKIN aio myydä!!!" ja "Meinaatko NÄMÄKIN myydä!!!" aivan kuin olisin tekemässä elämäni suurimman virheen, kun olen päättänyt jostain tietyistä tavaroista luopua. Ja ei, ne ei ole mitään perintökalleuksia tai muuta harvinaista, vaan ihan jotain tavallisia juttuja. Tulee vähän sellainen olo, että en hänen mielestään olisi kykenevä tekemään järkeviä päätöksiä omien tavaroideni suhteen tai että en saisi itse yleensä päättää omista tavaroistani.
Toinen juttu on sitten se, että hänellä on erikoinen oletus, että hänellä olisi joku etuosto-oikeus niihin mun tavaroihin ja vaatteisiin puoli-ilmaiseksi tai ilmaiseksi. Se olisi ihan ok, JOS tämä toimisi myös toiseen suuntaan mutta kun ei. Eli hän ei kyllä ikinä tarjoa mulle mitään heidän tavaroitaan. Tunnustan, että mulla on ollut joskus menneisyydessä tapana olla vähän liian höveli ja antaa hänelle vaatteita/tavaroita jopa ilmaiseksi, mutta lopetin sen kun tajusin että ei ole vastavuoroista.
Ja kyllä, mulla on elämässä suurempiakin murheita, mutta tämä oli nyt tällainen asia, mikä aiheuttaa lähinnä turhautumista ja ihmettelen tuota käytöstä. Jatkossa en ota yhteistä kirppispöytää siskon kanssa ja laitan tavarat kiertoon ihan salassa.
Muilla kokemusta vastaavasta?
Kommentit (91)
21/91
|
28.02.2026 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.
Vierailija kirjoitti:
Onko siskosi ahne hamstraaja?
Ehkä.
Oivalsin jo parikymppisenä että aikuisuudessa on yksi hiton iso etu, voit valita kenen seurassa sitä aikaasi vietät. Toki olen itsekin ollut se toinen osapuoli, mutta ihan ensimmäisenä otin etäisyyttä siskooni.
Vierailija kirjoitti:
Oivalsin jo parikymppisenä että aikuisuudessa on yksi hiton iso etu, voit valita kenen seurassa sitä aikaasi vietät. Toki olen itsekin ollut se toinen osapuoli, mutta ihan ensimmäisenä otin etäisyyttä siskooni.
Mun sisko on hyvä tyyppi ja mulle tosi rakas. En halua ottaa etäisyyttä, mutta nyt ymmärrän, et nää tavarajutut ja myynnit mun pitää tehdä salaa!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisarussuhteiden dynamiikka säilyy läpi elämän, jos olet ollut vähän reppana lapsuudessa, olet sinä myös aikuisena. Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Se on turha parkua, jos ei osaa vaatia arvoistaan kohtelua, eli lopeta se ovimattona olo ja myy ne mattosi it-se-näi-ses-ti.
Useimmat näyttävät kommentoivan tuota ap:n toista pointtia, joten minäpä kommentoin ensimmäistä.
Sinä kai tiedät palstalaisia paremmin, onko siskosi kenties kateellinen minimalismistasi, tai kontrolloiva päällepäsmäri, tms. Mutta jos nyt positiivisemmin tulkitsee, niin kenties siskosi on ihan aidosti huolissaan siitä, että saatat katua myöhemmin noista tavaroista luopumista. Ei niiden tarvitse olla mitään perintökalleuksia, kunhan ovat hyviä.
Minustakin kirppiksellä myyminen on tosi stressaavaa, koska innostuessani myyn kaikkea sellaista, mikä myöhemmin kaduttaa. Jää myös vaivaamaan ihan typerät asiat, tyyliin "miksi myin sen vitosella, vaikka Vintedissä olisin saanut siitä tuplasti enemmän". Mitä väliä?! Mutta minulla on kyllä OCD-taipumuksia, joten tuollaiset typerät pikkuasiat voivat jäädä päähän junnaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun sisko on hyvä tyyppi ja mulle tosi rakas. En halua ottaa etäisyyttä, mutta nyt ymmärrän, et nää tavarajutut ja myynnit mun pitää tehdä salaa!
ap//
Olet itse virheetön ja voit vaatia muilta täydellisyyttä? Jos meinaamme pitää jonkun ihmisen elämässämme, joudumme sietämään jonkin verran myös epätaydellisyyttä. Suosittelen antamaan muille armoa ja lopettamaan sen listaamisen missä kaikessa muut ovat epäonnistuneet. Käyttäytyvän puutteellisuuden piikkiin ja leuka ylös ettei kruunu tipu.
Vierailija kirjoitti:
Itse kysyn aina ensin lähipiiriltä tarviiko joku ja laitan vasta sitten myyntiin tai vien roskiin.
Sama, enkä todellakaan oleta, että hekin sitten antavat tavaroitaan minulle. Kun hankkiudun tavarasta eroon niin en todellakaan pidä kirjaa kenelle on annettu ja mitä vaan tavoitteena on vain se, että tavara ei ole enää itselläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hän on sanonut, kun olet kertonut miltä sinusta tuntuu?
Vierailija kirjoitti:
Mitä hän on sanonut, kun olet kertonut miltä sinusta tuntuu?
Heh. Marttyyrius on narsismin piirre. Mitä enemmän on joutunut patoamaan tunteita sisälleen, sitä suurempi taipumus on purkaa niitä juoruilemalla, syyttelemällä ja puhumalla pahaa muista selän takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmat näyttävät kommentoivan tuota ap:n toista pointtia, joten minäpä kommentoin ensimmäistä.
Sinä kai tiedät palstalaisia paremmin, onko siskosi kenties kateellinen minimalismistasi, tai kontrolloiva päällepäsmäri, tms. Mutta jos nyt positiivisemmin tulkitsee, niin kenties siskosi on ihan aidosti huolissaan siitä, että saatat katua myöhemmin noista tavaroista luopumista. Ei niiden tarvitse olla mitään perintökalleuksia, kunhan ovat hyviä.
Minustakin kirppiksellä myyminen on tosi stressaavaa, koska innostuessani myyn kaikkea sellaista, mikä myöhemmin kaduttaa. Jää myös vaivaamaan ihan typerät asiat, tyyliin "miksi myin sen vitosella, vaikka Vintedissä olisin saanut siitä tuplasti enemmän". Mitä väliä?! Mutta minulla on kyllä OCD-taipumuksia, joten tuollaiset typerät pikkuasiat voivat jäädä päähän junnaamaan.
Kiitos, tässä oli hyviä pointteja. Voi olla, että on huolissaan että kadun myyntiä myöhemmin. Voi myös olla, että ei vaan ymmärrä miksi haluan vähentää tavaraa ja laittaa pois tosi hyviäkin juttuja.
Tunnistan tuon, että pikkujutut jää vaivaamaan pitkäksikin aikaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kysyn aina ensin lähipiiriltä tarviiko joku ja laitan vasta sitten myyntiin tai vien roskiin.
Mä tein kanssa tällä tavalla aiemmin, mutta alkoi korpeamaan se, kun olin ainut joka jakaa tavaraa ilmaiseksi.ap
Onko sinulla nyt hippasen harhainen minäkuva? Muiden pitäisi nyt muuttua? Voisithan sinäkin pyytää niistä ns muodollisen hinnan tai esim kahvipaketin, jos tuo sinua korpee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kysyn aina ensin lähipiiriltä tarviiko joku ja laitan vasta sitten myyntiin tai vien roskiin.
Sama, enkä todellakaan oleta, että hekin sitten antavat tavaroitaan minulle. Kun hankkiudun tavarasta eroon niin en todellakaan pidä kirjaa kenelle on annettu ja mitä vaan tavoitteena on vain se, että tavara ei ole enää itselläni.
Tämän ongelman minäkin tässä aloituksessa haistoin. Jotain sisaruskateutta tai kilpailua on tässä tavaranvaihdossa. Kerran itseä kyllä ärsytti kun olin allerginen eräälle parinkympin uudelle vyölle ja työkaveri tarjosi siitä 5€, niin sovittiin kaupat, mutta kun annoin vyön hänelle niin kiitti vaan ilman sitä pientäkään maksua! :D no tavara on vaan tavaraa, olen päässyt yli, ja oli muuten tosi kiva työkaveri hänkin niin mitäs tuosta :D
Minulla on tuttava joka on jotenkin sairaalloisen kiintynyt tavaraan. Yritämme sopia kirppiskaupoista, mutta aina tuleekin jotain muttia ja ehtoja, kaupanteko on vaikeaa tai hinta alkaakin heilua. Täällä tyypillä on talo täynnä tavaraa ja on säilyttänyt kaiken oman ja lastensa elämien varrelta, joten ehkä hänellä on jotenkin vaikea suhde tavaroista luopumiseen. Itse en kuitenkaan jaksa hänen kanssaan enää säätää, vaan ostan kirppistavarani muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kysyn aina ensin lähipiiriltä tarviiko joku ja laitan vasta sitten myyntiin tai vien roskiin.
Mä tein kanssa tällä tavalla aiemmin, mutta alkoi korpeamaan se, kun olin ainut joka jakaa tavaraa ilmaiseksi.ap
Pyyteetön auttaminen ja lahjoittaminen on sitä, että ei ole käsi ojossa odottamassa vastapalveluksia. En odota mitään, kun annan vaikka suksipaketteja, luistimia, vaatteita, pelejä jne. sukulaisille. Haluan vain ylimääräiset tavarat poistaa viemästä tilaa. Jos haluan myydä vaikka autoni, en ilmoittele siitä sisaruksille. Jokainen elää omaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kysyn aina ensin lähipiiriltä tarviiko joku ja laitan vasta sitten myyntiin tai vien roskiin.
Mä tein kanssa tällä tavalla aiemmin, mutta alkoi korpeamaan se, kun olin ainut joka jakaa tavaraa ilmaiseksi.ap
No haittaako se? Eikö pääasia ole, että pääsee turhasta tavarasta eroon?
Vierailija kirjoitti:
Mitä hemmetin väliä. Miksi kerrot kirppisasioistasi.
Miksi sinä olet keskustelupalstalla? :D Tää ei taida olla sun juttus jos ei kiinnosta keskustella arkisista asioista ja lukea tälläisiä arjen pieniä ja suuria ihmissuhdeongelmia.
Tunnistat itsestäsi käytöksen josta siskosi sinua syyttää sinun päässäsi soivassa levyssä ja se korpeaa sinua? Pitäisikö sinun nyt siskosi syyttelyn sijaan tarkastella sitä omassasi päässäsi soivaa levyä?