Voinko kirjoittaa työhakemukseen, että olen vihattu ihminen?
Olen ollut sitä aina sekä fyysisesti (hyvin pienikokoinen ja hento nainen ja kaikkea muuta kuin kaunotar) että luonteenpiirteiltäni (hyvin sisäänpäinkääntynyt ja arka). Että kukaan ei joutuisi pettymään minuun työpaikalla, mikäli minut satuttaisiin kuin ihmeen kaupalla rekrytoimaan jonnekin. Jaksan vielä jotenkin sen, että minusta ei pidetä, eikä minun juttujani - silloin harvoin, kun puhun jotakin - mutta sitä minun on vaikea kestää, että jos tulen esimerkiksi työpaikan kahvihuoneeseen, suurin osa siellä olevista työntekijöistä lähtee sieltä pois saman tien. Kyse ei ole esimerkiksi siitä, että olisin epäpuhdas tai että olisin pukeutunut likaisiin ja rikkinäisiin vaatteisiin. (Vaatteeni ovat puhtaat ja ehjät, mutta eivät muodinmukaiset.) Minä vain olen persona non grata melkein kaikkialla muualla, paitsi kotona. Toivon todella henkistä jaksamista kaikille niille, jotka ovat samassa asemassa kuin minä.
Kommentit (10)
Minä olen tuota kaikille, myös lapsilleni.
Noup. Jokin itsearvostus on säästettävä.
Useampikin puoluetoimisto saattaa ottaa yhteyttä piakkoin.
Se voi johtua siitä ettei tunne vielä tai ikäero, erilaisia kaikki?
Ns. liian kiltit ihmiset joutuvat usein roskiksen asemaan. En ymmärrä, miksi. Inhonaiheeksi riittää pelkästään se, että he ovat olemassa.
Et tietenkään voi kirjoittaa suoraan noin. Mutta aina löytyy kiertotie! Itse kirjoitan yleensä hakemuksen loppuun muutaman sanan persoonastani ja millainen kollega ja alainen olisin. Siinähän olisi paikka kertoa, jos ei ole säkenöivä ja sosiaalinen. Vaikkapa jotenkin niin, että "en ole sosiaalisissa tilanteissa keskiössä, mutta teen vastuullisesti työni ja olen muutenkin luotettava". Tai että "olen huomaamaton ja jään helposti isossa joukossa syrjään, mutta työni hoidan aina mallikkaasti". Ei se ota jos ei annakaan, rehellisyys.
Tiedän tunteesi. Minäkin olen pienikokoinen nainen ja olen alkanut iän myötä epäillä, että minusta ei pidetä juuri pienen koon, vetäytyvyyden ja iän vuoksi. Kukaan ei arvosta keski-ikäisiä naisia muutenkaan, mutta pitkät tai muuten näyttävät ihmiset kyllä huomataan, kovaääniset ja itseään esille tuovat. Joskus kun olenkin avannut yllättäen suuni ja sanonut jotain, siihen suhtaudutaan tyrmistyneinä ja ikään kuin haastaisin riitaa, vaikka olen vain ottanut osaa keskusteluun. On niin harvinaista, että otan anteeksipyytelemättä puheenvuoron, että se koetaan harmaalta pieneltä ihmiseltä aggressioksi. Varsinkin jos ympärillä on nuoria miehiä. Silloin pitäisi ymmärtää olla hiljaa.
On nämä sosiaaliset jutut erikoisia. Sille ei vain voi mitään, ettei joistain ihmisistä tykätä. Olen kyllästynyt taistelemaan sitä vastaan ja miettimään, mitä kaikkea vikaa minussa on. Asia kiinnostaa enää itsetarkoituksellisesti, tiedon vuoksi. Ei siksi että tilannetta voisi muuttaa.
Toki voit noin kirjoittaa, mutta se tuskin edistää työn saamista.
Itse en ole koskaan lähtenyt kahvihuoneesta kenenkään takia töissä. Syynä on yleensä, että olen jo taukoni pitänyt ja työt odottavatä, kun rytmitetään työparini kanssa työpäivä hiukan erilailla kuin useimmat työkaverit. En kaikista työkavereista hirveästi pidä, mutta käytöstavat kuuluu töissäkin olla.
Voisiko sen piilottaa tekstiin? Siis jos lähetät hakemuksen digimuodossa, niin se lukisikin valkoisella fontilla siellä? Olisi jännä kokeilla.
Tee niin.