Perhetyöntekijän ratkaisu perheemme ongelmiin on,että raahataan aistiyliherkkä ja kuormittuva lapsi perhekerhoihin,leffaan ym

Me vältettiin tuo perhetyöntekijä sillä, että ei jääty odottamaan diagnosointia julkiselta vaan vietiin yksityiselle lastenpsykiatrille. Perhetyöntekijät eivät ole mitään nepsyasiantuntijoita ja jos lapsi on ylikuormittunut ja huutaa, hän ei ota vastaan tietoa. Ensin pitää rauhoittua. 

Se perhetyö on tarkoitettu niiden erityislasten vanhemmille, että osaavat toimia lastensa kanssa tai heistä huolimatta. Ei perhetyön tarkoitus tietenkään ole antaa lapselle tietoa tai oppia. t: sossu

Omalla nepsy lapsella tilanne näytti pahalta n. 4-vuotiaaksi, mutta uskon siitä olleen apua, että oli pienestä pitäen päiväkodissa ja vein paljon tapahtumiin ja paikkoihin. Tavattiin ihmisiä. Laitoin harrastamaan aika paljon, lähinnä liikuntaa. Vaikka lapsi oli ison osan ajasta ihan pihalla ja karkaili tai tuli raivareita, niin puhe kehittyi ja alkoi pikkuhiljaa olemaan enemmän läsnä. Mekin tapasimme perhetyöntekijöitä, jotka eivät yhtään tajunneet tilannetta tai olleet avuksi.

Kouluun poika pystyi menemään normiluokalle ja nyt yli 10-vuotiaana ulkopuolinen ei enää yleensä huomaa ongelmaa. Alkuun oli pelko, että olisi autismin lisäksi (paha) kehitysvamma.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa ei auta eristäytyä ja suojella lasta kaikilta ärsykkeiltä. Täällä on tullut hyviä neuvoja - selkeät päivärytmit, asioiden ennakoitavuus lapsen kantilta sekä vähittäinen altistaminen hänelle haasteellisiin tilanteisiin. Eli niitä pitää harjoitella. Niinhän ne päiväkodeissa ja kouluissakin vievät lapsia liikenteeseen  ja eri paikkoihin, niin että vähitellen oppivat toimimaan kodin ulkopuolella. Myös näkevät konkreettisesti, että on vissi ero siinä, miten ollaan kotona ja miten taas julkisissa paikoissa. 

 

Altistaminen haasteellisiin tilanteisiin ei välttämättä onnistu ihan noin vain, jos lapsi saa raivokohtauksen vain siitä, kun sanotaan, että lähdetään hoplopiin. Ja kun yritetään siirtyä autoon, niin lapsi kirkuu ja potkii vastaan. Näin alkavasta hoplop-reissusta tulee tosi "kiva"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että tarvitsette aivan jotain muuta apua kuin jonkun epäpätevän sosionomin lässytystä. Hakeutukaa vaikka neuropsykiatriseen kuntoukseen, toiminterapeutille tai neuropsykologille.

 

 

Niillähän oli vasta tutkimukset kesken, ei ole mitään diagnooseja joten ei tarjota mitään erityiskuntoutuksiakaan. Ei ap varmaan omasta pussista halua maksella näitä. 

Miksi ei haluaisi maksella omasta pussista?  Itse olisin aikoinaan maksanut mitä vain, jos olisin rahalla saanut lapselle toimintaterapiaa. Mutta kun ei ollut yksityiselläkään tarjolla. Ei millään rahalla. Ei myöskään lähikaupungeissa (tunnin matkan päässä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne perheenne ongelmat ovat? Miten monta lasta?

 

17v joka asuu jo omillaan,ei ongelmia ja 6v jolla tutkimukset kesken mutta todennäköisesti adhd ja autismia.  Kuorimittuu melusta,isosta ihmisjoukosta ym ja tämä purkautuu kauheana huutona ja tärinänä sitten.

Ap

 

No, sitten välttää sitä melua ja niitä ihmisjoukkoja. Yleisesti hyvin strukturoitu päivä ja ennakoitavuus tärkeitä. Samat asiat toistuvat suunnilleen samaan aikaan päivästä. Säännölliset ruokailut, ulkoilut yms. Uni tärkeää. Kannattaa muistutella lasta ja kertoa etukäteen, mitä tulee tapahtumaan mm. nyt kohta syödään, mennään ulos yms. Onko päiväkodissa?

 

Ja mitenköhän niitä välttää? Asuu kahden kesken erakkopirtissä lapsen kanssa ja pitää kotikoulua? Niitä väkijoukkoja ja melua on päikyssä ja koulussa. Joka paikassa. Kaupoissa ja puistoissa. Harrastuksissa ja kadulla. Sympatiat sulle ap. Mun neljäs lapsi on erittäin herkkä ja nopeasti kuormittuva. Kolmella ekalla näitä ei ollut. En tunne, että saa apua. Näiltä " ammattilaisilta" saa juuri näitä lässytysjuttuja. Ei ne osaa oikeasti auttaa. Siksi ne käyttävät noita harjoituksiaan. Että ovat muka tehneet jtn. Ne on ihan yhtä hukassa kuin sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne perheenne ongelmat ovat? Miten monta lasta?

 

17v joka asuu jo omillaan,ei ongelmia ja 6v jolla tutkimukset kesken mutta todennäköisesti adhd ja autismia.  Kuorimittuu melusta,isosta ihmisjoukosta ym ja tämä purkautuu kauheana huutona ja tärinänä sitten.

Ap

Ei kai tossa auta kuin valistaa sitä perhetyöntekijää, että mitä meltdown tarkoittaa. Ota myös yhteyttä esim. adhd- ja/tai autismiliittoon ja kysy apua sieltä.

Tsemmppiä ja jaksamista taisteluun paremman ympäristön puolesta.

t. aistiyliherkkä aikuinen, joka onneksi kasvoi helpompana aikana 

Tunkekaa ihan oikeasti nyt ne selkeät päivärytmit jonnekin. Meillä on ollut selkeät päivärytmit viisi vuotta ja tilanne ei parane. Tuo on niin holhoava neuvo tällaisen kanssa kamppailevalle. Luuletteko ettei kaikkea ole jo jo koitettu erityislapsiperheissä! Myös noita teidän itsestäänselvyyksiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Tunkekaa ihan oikeasti nyt ne selkeät päivärytmit jonnekin. Meillä on ollut selkeät päivärytmit viisi vuotta ja tilanne ei parane. Tuo on niin holhoava neuvo tällaisen kanssa kamppailevalle. Luuletteko ettei kaikkea ole jo jo koitettu erityislapsiperheissä! Myös noita teidän itsestäänselvyyksiäkin.

 

Sittenhän ollaan jo pitkällä. Monella alueella ei oteta edes tutkimuksiin ellei perhetyötä ole jo käytetty rakentamaan sitä päivärytmiä.