Perhetyöntekijän ratkaisu perheemme ongelmiin on,että raahataan aistiyliherkkä ja kuormittuva lapsi perhekerhoihin,leffaan ym

Omalla nepsy lapsella tilanne näytti pahalta n. 4-vuotiaaksi, mutta uskon siitä olleen apua, että oli pienestä pitäen päiväkodissa ja vein paljon tapahtumiin ja paikkoihin. Tavattiin ihmisiä. Laitoin harrastamaan aika paljon, lähinnä liikuntaa. Vaikka lapsi oli ison osan ajasta ihan pihalla ja karkaili tai tuli raivareita, niin puhe kehittyi ja alkoi pikkuhiljaa olemaan enemmän läsnä. Mekin tapasimme perhetyöntekijöitä, jotka eivät yhtään tajunneet tilannetta tai olleet avuksi.

Kouluun poika pystyi menemään normiluokalle ja nyt yli 10-vuotiaana ulkopuolinen ei enää yleensä huomaa ongelmaa. Alkuun oli pelko, että olisi autismin lisäksi (paha) kehitysvamma.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa ei auta eristäytyä ja suojella lasta kaikilta ärsykkeiltä. Täällä on tullut hyviä neuvoja - selkeät päivärytmit, asioiden ennakoitavuus lapsen kantilta sekä vähittäinen altistaminen hänelle haasteellisiin tilanteisiin. Eli niitä pitää harjoitella. Niinhän ne päiväkodeissa ja kouluissakin vievät lapsia liikenteeseen  ja eri paikkoihin, niin että vähitellen oppivat toimimaan kodin ulkopuolella. Myös näkevät konkreettisesti, että on vissi ero siinä, miten ollaan kotona ja miten taas julkisissa paikoissa. 

 

Altistaminen haasteellisiin tilanteisiin ei välttämättä onnistu ihan noin vain, jos lapsi saa raivokohtauksen vain siitä, kun sanotaan, että lähdetään hoplopiin. Ja kun yritetään siirtyä autoon, niin lapsi kirkuu ja potkii vastaan. Näin alkavasta hoplop-reissusta tulee tosi "kiva"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että tarvitsette aivan jotain muuta apua kuin jonkun epäpätevän sosionomin lässytystä. Hakeutukaa vaikka neuropsykiatriseen kuntoukseen, toiminterapeutille tai neuropsykologille.

 

 

Niillähän oli vasta tutkimukset kesken, ei ole mitään diagnooseja joten ei tarjota mitään erityiskuntoutuksiakaan. Ei ap varmaan omasta pussista halua maksella näitä. 

Miksi ei haluaisi maksella omasta pussista?  Itse olisin aikoinaan maksanut mitä vain, jos olisin rahalla saanut lapselle toimintaterapiaa. Mutta kun ei ollut yksityiselläkään tarjolla. Ei millään rahalla. Ei myöskään lähikaupungeissa (tunnin matkan päässä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne perheenne ongelmat ovat? Miten monta lasta?

 

17v joka asuu jo omillaan,ei ongelmia ja 6v jolla tutkimukset kesken mutta todennäköisesti adhd ja autismia.  Kuorimittuu melusta,isosta ihmisjoukosta ym ja tämä purkautuu kauheana huutona ja tärinänä sitten.

Ap

 

No, sitten välttää sitä melua ja niitä ihmisjoukkoja. Yleisesti hyvin strukturoitu päivä ja ennakoitavuus tärkeitä. Samat asiat toistuvat suunnilleen samaan aikaan päivästä. Säännölliset ruokailut, ulkoilut yms. Uni tärkeää. Kannattaa muistutella lasta ja kertoa etukäteen, mitä tulee tapahtumaan mm. nyt kohta syödään, mennään ulos yms. Onko päiväkodissa?

 

Ja mitenköhän niitä välttää? Asuu kahden kesken erakkopirtissä lapsen kanssa ja pitää kotikoulua? Niitä väkijoukkoja ja melua on päikyssä ja koulussa. Joka paikassa. Kaupoissa ja puistoissa. Harrastuksissa ja kadulla. Sympatiat sulle ap. Mun neljäs lapsi on erittäin herkkä ja nopeasti kuormittuva. Kolmella ekalla näitä ei ollut. En tunne, että saa apua. Näiltä " ammattilaisilta" saa juuri näitä lässytysjuttuja. Ei ne osaa oikeasti auttaa. Siksi ne käyttävät noita harjoituksiaan. Että ovat muka tehneet jtn. Ne on ihan yhtä hukassa kuin sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne perheenne ongelmat ovat? Miten monta lasta?

 

17v joka asuu jo omillaan,ei ongelmia ja 6v jolla tutkimukset kesken mutta todennäköisesti adhd ja autismia.  Kuorimittuu melusta,isosta ihmisjoukosta ym ja tämä purkautuu kauheana huutona ja tärinänä sitten.

Ap

Ei kai tossa auta kuin valistaa sitä perhetyöntekijää, että mitä meltdown tarkoittaa. Ota myös yhteyttä esim. adhd- ja/tai autismiliittoon ja kysy apua sieltä.

Tsemmppiä ja jaksamista taisteluun paremman ympäristön puolesta.

t. aistiyliherkkä aikuinen, joka onneksi kasvoi helpompana aikana 

Tunkekaa ihan oikeasti nyt ne selkeät päivärytmit jonnekin. Meillä on ollut selkeät päivärytmit viisi vuotta ja tilanne ei parane. Tuo on niin holhoava neuvo tällaisen kanssa kamppailevalle. Luuletteko ettei kaikkea ole jo jo koitettu erityislapsiperheissä! Myös noita teidän itsestäänselvyyksiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Tunkekaa ihan oikeasti nyt ne selkeät päivärytmit jonnekin. Meillä on ollut selkeät päivärytmit viisi vuotta ja tilanne ei parane. Tuo on niin holhoava neuvo tällaisen kanssa kamppailevalle. Luuletteko ettei kaikkea ole jo jo koitettu erityislapsiperheissä! Myös noita teidän itsestäänselvyyksiäkin.

 

Sittenhän ollaan jo pitkällä. Monella alueella ei oteta edes tutkimuksiin ellei perhetyötä ole jo käytetty rakentamaan sitä päivärytmiä. 

Vierailija kirjoitti:

Oikessahan se työntekijä on. Ei sitä lasta tarvitse nyt heti mihinkään rock-konserttiin viedä, mutta vähitellen totuttaa ihmisvilinään ja ääniin. Tehdä ensin pieni retki, sitten isompi retki ja jutella mukavia. 

Ääniyliherkkäkin oppii nauttimaan meluisista tilanteista, jos kokee niissä tulevansa hyväksytyksi. 

Lapset pitäisi pienestä pitäen opettaa ääniin ja muihin ihmisiin. Ensimmäisen lapsen syntyessä tuntui hurjalta ajatukselta laittaa päiväkotiin jo 1 vuotiaana, mutta kun se aika tuli niin tajusi kuinka valtavan paljon kehittyneempi sen ikäinen on kuin ajattelin. Tekee vain hyvää päästä muiden lasten kanssa touhuamaan.

Samoin ääniin totutettiin ensimmäinen lapsi heti syntymän jälkeen ja nyt toinen. Tarkoituksella alusta ei olla edes yritetty olla hiljaa kun lapset (1 v ja 3 v) nukkuvat ja kumpaakaan ei äänet haittaa mitään.

Vasta illasta oli nuorempi sylissä kun kuuntelin Sabatonia vinyyliltä. Nukahti siihen ja vein makuuhuoneeseen nukkumaan 

Osa nepsylasten vanhemmista on ymmärtänyt kuormituksen säätelyn väärin. Eli siten, ettei lapselta vaadita sopivasti asioita, pelätään lapsen pahaa mieltä ja raivareita ylikaiken, pidetään lasta pumpulissa. Tästä seuraa se, että lapsi ei saa harjoitusta ja keinoja siihen, että pärjäisi itselleen hankalissa tilanteissa. Ääripäät huono juttu, varsinkin jos on hyvätasoisesta( ei kehitysvammainen) nepsylapsesta kyse.  

Jos sä pidät lapsesi kaikista noista asioista poissa, mitäpä luulet millainen hänen elämänsä tulee olemaan jos on pullossa kasvanut. Siinä on pointtinsa, että pitäisi viedä. Te voitte pistää vastamelukuulokkeet päähän niin meteli vähenee. Näin meillä tehtiin jos halusimme porukalla esimerkiksi meluisaan buffet-ravintolaan mennä eikä aistiherkkä teini muuten kyennyt lähtemään. Se on sun tehtäväs, opettaa miten sen aistiyliherkkyyden kanssa pärjää tässä maailmassa. Ei se, että pidät kotona koska sulla on raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Osa nepsylasten vanhemmista on ymmärtänyt kuormituksen säätelyn väärin. Eli siten, ettei lapselta vaadita sopivasti asioita, pelätään lapsen pahaa mieltä ja raivareita ylikaiken, pidetään lasta pumpulissa. Tästä seuraa se, että lapsi ei saa harjoitusta ja keinoja siihen, että pärjäisi itselleen hankalissa tilanteissa. Ääripäät huono juttu, varsinkin jos on hyvätasoisesta( ei kehitysvammainen) nepsylapsesta kyse.  

Kun ei voida pakottaa niin on pakko joustaa.

Joo, tutulta kuulostaa. Meillä lapselle pakotettiin harrastusta. Lapselle, joka oli joka koulupäivän jälkeen aivan puhki ja lisänä oli terapioita, sekä tukihenkilö, josta lapsi ei edes pitänyt ja vuosia sain houkutella ja maanitella lasta tapaamisiin ja kuunnella raivoamista aiheesta. Pakottaminen loppui vasta, kun lapsi joutui osastohoitoon ja psykologin lausunnossa oli maininta, että kaikenlaista lisäkuormitusta tulee välttää. Minuahan ei tietenkään kuunneltu. 

Olen erittäin pettynyt saamaamme tukeen, joka on ollut vääränlaista, eikä ainakaan oikea-aikaista. Kun pyysin tutkimuksia lapselle, niin se ei mitenkään käynyt, ehei, kysymys oli vain meidän huonosta vuorovaikutuksesta. Kas kummaa, kun lapsen todettiin olevan autismikirjolla osastojakson jälkeen. Kun pyysin päästä psykiatrille, niin ei, ei mitenkään ollut mahdollista se, vaan piti odottaa, että lapsi tosiaan joutui osastolle. 

En ikinä anna anteeksi sille perheneuvolan puoskarille niitä menetettyjä vuosia, jotka olisi voitu käyttää lapsen kuntouttamiseen mun syyllistämisen sijaan. 

Hoidosta huolimatta lapsi pärjää itsenäisesti, asuu omillaan ja opiskelee, mutta vain minun ansiostani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne perheenne ongelmat ovat? Miten monta lasta?

 

17v joka asuu jo omillaan,ei ongelmia ja 6v jolla tutkimukset kesken mutta todennäköisesti adhd ja autismia.  Kuorimittuu melusta,isosta ihmisjoukosta ym ja tämä purkautuu kauheana huutona ja tärinänä sitten.

Ap

 

No, sitten välttää sitä melua ja niitä ihmisjoukkoja. Yleisesti hyvin strukturoitu päivä ja ennakoitavuus tärkeitä. Samat asiat toistuvat suunnilleen samaan aikaan päivästä. Säännölliset ruokailut, ulkoilut yms. Uni tärkeää. Kannattaa muistutella lasta ja kertoa etukäteen, mitä tulee tapahtumaan mm. nyt kohta syödään, mennään ulos yms. Onko päiväkodissa?

En hirveesti struktuurin ympärillä pälpättäis seuraavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Näiden nepsyperheiden kanssa isoin perhetyön homma on rakentaa sinne hyvin tiukkaa arjen struktuuria. Herätään aamulla, syödään aamiaiset, pesut, pukeutumiset ja tarhaan, kouluun, töihin jne jne. Asiaa voi havainnoistaa kuvakortein jne. Ei ne nepsyt niin lumihiutaleita ole kuten ap kuvittelee, niitä on nykyisin todella paljon ja kaikille soveltuu samat ohjeet. 

Ei todellakaan sovellu kaikille nepsyille samat ohjeet! Todella suurta tietämättömyyttä tuollainen väite. 

Ja aika harvassa varmaan ne perheet, jotka tarvii jonkun perhetyöntekijän opettamaan, että aamulla herätään ja puetaan ja lähdetään tarhaan/kouluun jne. 🙄😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Me vältettiin tuo perhetyöntekijä sillä, että ei jääty odottamaan diagnosointia julkiselta vaan vietiin yksityiselle lastenpsykiatrille. Perhetyöntekijät eivät ole mitään nepsyasiantuntijoita ja jos lapsi on ylikuormittunut ja huutaa, hän ei ota vastaan tietoa. Ensin pitää rauhoittua. 

 

Se perhetyö on tarkoitettu niiden erityislasten vanhemmille, että osaavat toimia lastensa kanssa tai heistä huolimatta. Ei perhetyön tarkoitus tietenkään ole antaa lapselle tietoa tai oppia. t: sossu

Ei sillä perhetyöllä yleensä vaan ole minkäänlaista nepsyosaamista, mitä nepsylasten vanhemmilla ei olis. 

Vierailija kirjoitti:

Oikessahan se työntekijä on. Ei sitä lasta tarvitse nyt heti mihinkään rock-konserttiin viedä, mutta vähitellen totuttaa ihmisvilinään ja ääniin. Tehdä ensin pieni retki, sitten isompi retki ja jutella mukavia. 

Ääniyliherkkäkin oppii nauttimaan meluisista tilanteista, jos kokee niissä tulevansa hyväksytyksi. 

Mikään totuttelu ei vähennä ääniyliherkän ääniyliherkkyyttä tippaakaan.

Täällä palstalla on kyllä hyvä, että täällä ihmiset joilla ei todennäköisesti ole omia erityislapsia, neuvovat niiden vanhempia että "tiukempaa kuria tarvitaan" ja "kyllä se tottuu kun siedätetään". Haluaisin kyllä nähdä nämä kasvattamassa omaa autistista lastani. Voisivat yllättyä kun ei se tiukka kuri ja siedätys toimikaan, itsekin kaikkea olen kokeillut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne perheenne ongelmat ovat? Miten monta lasta?

 

17v joka asuu jo omillaan,ei ongelmia ja 6v jolla tutkimukset kesken mutta todennäköisesti adhd ja autismia.  Kuorimittuu melusta,isosta ihmisjoukosta ym ja tämä purkautuu kauheana huutona ja tärinänä sitten.

Ap

 

Laske hirviölapsi metsään huutamaan ja tärisemään, kyllä se sieltä tulee kun rauhoittuu.

Vierailija kirjoitti:

Osa nepsylasten vanhemmista on ymmärtänyt kuormituksen säätelyn väärin. Eli siten, ettei lapselta vaadita sopivasti asioita, pelätään lapsen pahaa mieltä ja raivareita ylikaiken, pidetään lasta pumpulissa. Tästä seuraa se, että lapsi ei saa harjoitusta ja keinoja siihen, että pärjäisi itselleen hankalissa tilanteissa. Ääripäät huono juttu, varsinkin jos on hyvätasoisesta( ei kehitysvammainen) nepsylapsesta kyse.  

Tiedätkö että se nepsy ei välttämättä koskaan opi minkäänlaista pettymyksensietokykyä, eikä itsesäätelyä? Omaa lasta kuntoutettu 7 vuotta, ja edistyminen on häviävän pientä. Joskus ainoa keino on myötäillä, harhauttaa, rauhoitella, neuvotella, ja tehdä kompromissejä. Ei kukaan jaksa elää jatkuvalla sotatantereella. Monen erityislapsen kanssa vaaditaan ihan uskomatonta taitoa luovia eri tilanteissa, eikä se todellakaan tarkoita etteikö lapsella olisi rajoja, ja kaikki annetaan periksi. 

Kotiin täysin tyhjä pehmustettu huone. Ei oie liiemmin aistittavaa.