Lue keskustelun säännöt.
Tunnen itseni epäonnistuneeksi
Epäonnistuja
31.01.2023 |
Ei mennyt elämä niin kuin toivoin. Harvoin kai se menee. Opiskelin korkeakoulututkinnon ja tehnyt opintoja vastaavaa työtä. Olen jämähtänyt asiantuntijatehtäviin, koska en usko itseeni ja nyt olen jo liian vanhakin. Lisäksi olen jäänyt pari kertaa työttömäksi yt:n seurauksena - kuten nyt. Sain kaksi lasta mutta tuli avioero, jonka seurauksena talous romahti. Palkallani ei osteta tältä alueelta (jossa lapset koulussa) perheasuntoa joten asun vuokralla. Ja rahat on koko ajan hieman tiukalla vaikka yritän säästää.
Yritän olla kiitollinen, mutta samalla kadehdin ystäviäni joilla on pitkät parisuhteet, hienot urat, asunnot jne.
Joo ja tiedän että voisi mennä paljon huonomminkin. Tietenkin. Mutta voisi mennä myös paremmin.
Onko muita joilla on tällaisia fiiliksiä?
Kommentit (15)
Huvittaa välillä miten tuttavapiirissä naiset ihmettelevät miten en ole voinut ostaa 3-400 000 € asuntoa. Tekisi mieli kysyä pystyisivätkö he pelkällä omalla palkallaan. Yleensä ne heidänkin talouden tulot perustuvat miehen hyvään palkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielenkiintoista tutkia, kuinka paljon on ns. hyväosaisia, jotka ovat syrjäytyneet viiteryhmästään eron, tulotason tai sinkkuuden/perheettömyyden vuoksi.
Vaikka Suomessa on asiat monella tavalla todella hyvin, täällä on kuitenkin piilevä luokkayhteiskunta. Siitä vaan ei julkisesti keskustella.
Joo, korkeakoulututkinto ja lupaavasti orastaneesta urasta huolimatta työura perheen painostuksesta auringonlaskun perheyrityksessä. Asuinpaikka aivan muuta kuin itse olisi halunnut. Kaduttaa ettei ollut nuorena rohkeutta ja kovuutta toimia itsekkäästi omaksi parhaakseen.
En ole ennen kunnolla tajunnut miten ulkoaohjattua elämää ihmiset elävät. Että oikeasti status tai "yhteiskunnan vaatimukset" muodostavat niin ison osan persoonallisuuden perusteista.
Että kokee ainutlaatuisen seikkailun jota elämäksi kutsutaan olevan epäonnistunut, jos ei saavuta jotain täysin kuvitteellista tai arvotonta materiaa.
Ei kannattaisi elää pelosta käsin vaan nauttia matkasta ja vaihtuvista maisemista.
T: " epäonnistunut"
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tutkia, kuinka paljon on ns. hyväosaisia, jotka ovat syrjäytyneet viiteryhmästään eron, tulotason tai sinkkuuden/perheettömyyden vuoksi.
Vaikka Suomessa on asiat monella tavalla todella hyvin, täällä on kuitenkin piilevä luokkayhteiskunta. Siitä vaan ei julkisesti keskustella.
Piilevä?
https://www.tuni.fi/alustalehti/2019/02/26/suomi-on-edelleen-luokkayhte…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ennen kunnolla tajunnut miten ulkoaohjattua elämää ihmiset elävät. Että oikeasti status tai "yhteiskunnan vaatimukset" muodostavat niin ison osan persoonallisuuden perusteista.
Että kokee ainutlaatuisen seikkailun jota elämäksi kutsutaan olevan epäonnistunut, jos ei saavuta jotain täysin kuvitteellista tai arvotonta materiaa.
Ei kannattaisi elää pelosta käsin vaan nauttia matkasta ja vaihtuvista maisemista.
T: " epäonnistunut"
Totta tuokin! Mutta olen sisäistänyt ne myös omiksi tavoitteiksi. Olisin halunnut paremmat ja vakaammat tulot, onnistuneen avioliiton jne. En sanoisi näitä kuvitteellisiksi tai arvottomiksi. Ja mielestäni yritän mutta en vaan onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
En ole ennen kunnolla tajunnut miten ulkoaohjattua elämää ihmiset elävät. Että oikeasti status tai "yhteiskunnan vaatimukset" muodostavat niin ison osan persoonallisuuden perusteista.
Että kokee ainutlaatuisen seikkailun jota elämäksi kutsutaan olevan epäonnistunut, jos ei saavuta jotain täysin kuvitteellista tai arvotonta materiaa.
Ei kannattaisi elää pelosta käsin vaan nauttia matkasta ja vaihtuvista maisemista.
T: " epäonnistunut"
Hyvänä päivänä olen kanssasi samaa mieltä, onnentunne tulee lopulta pienistä asioista.
Mutta oikeasti kysymys ei ole materiasta vaan toiveesta kuulua joukkoon ja tulla nähdyksi muiden kanssa samanarvoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllätys että nainen on kateellinen.
Tuosta ei ole kovin pitkä matka katkeruuteen. Voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointti on, että yhteiskuntamme eriytyy hyvin pieniin ryhmiin, jotka ovat näennäisesti toisiaan lähellä, mutta eivät silti ymmärrä toistensa todellisuutta.
Tuo erottava tekijä on esimerkiksi perhetilanne, tulotaso, elintaso, asuinpaikka, työ. Näitä eroja on jo ihan keskiluokankin sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta ei ole kovin pitkä matka katkeruuteen. Voi voi.
Nimenomaan! Tätä itsekin pelkään. Miten tyytyä siihen mitä sai ja unohtaa se mitä olisi halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ennen kunnolla tajunnut miten ulkoaohjattua elämää ihmiset elävät. Että oikeasti status tai "yhteiskunnan vaatimukset" muodostavat niin ison osan persoonallisuuden perusteista.
Että kokee ainutlaatuisen seikkailun jota elämäksi kutsutaan olevan epäonnistunut, jos ei saavuta jotain täysin kuvitteellista tai arvotonta materiaa.
Ei kannattaisi elää pelosta käsin vaan nauttia matkasta ja vaihtuvista maisemista.
T: " epäonnistunut"
Hyvänä päivänä olen kanssasi samaa mieltä, onnentunne tulee lopulta pienistä asioista.
Mutta oikeasti kysymys ei ole materiasta vaan toiveesta kuulua joukkoon ja tulla nähdyksi muiden kanssa samanarvoisena.
Ja sekö tulee "oikean" elinkeinon tai parisuhdestatuksen mukana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ennen kunnolla tajunnut miten ulkoaohjattua elämää ihmiset elävät. Että oikeasti status tai "yhteiskunnan vaatimukset" muodostavat niin ison osan persoonallisuuden perusteista.
Että kokee ainutlaatuisen seikkailun jota elämäksi kutsutaan olevan epäonnistunut, jos ei saavuta jotain täysin kuvitteellista tai arvotonta materiaa.
Ei kannattaisi elää pelosta käsin vaan nauttia matkasta ja vaihtuvista maisemista.
T: " epäonnistunut"
Hyvänä päivänä olen kanssasi samaa mieltä, onnentunne tulee lopulta pienistä asioista.
Mutta oikeasti kysymys ei ole materiasta vaan toiveesta kuulua joukkoon ja tulla nähdyksi muiden kanssa samanarvoisena.
Ja sekö tulee "oikean" elinkeinon tai parisuhdestatuksen mukana?
Kyllä elämä on aika normitettua. Minä en kuulu marginaaliin, joten en löydä yhteisöä sieltä. Minä en kuulu täysin normii , joten en ole tervetullut sinnekään. Koen olevani jonkinlainen väliinputoaja.
Mutta kuten sanottua, moni asia elämässäni on hyvin. Nytkin aurinko paistaa ja on lomapäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ei voi valitettavasti vilpittömin mielin ehdottaa kasvokkain tapaamista?
Joo, välillä on samanlaisia tunnelmia. Tuntuu, etten yltänyt asetettuihin vaatimuksiin.
Ystäväpiirit ovat tiivistyneet niihin, kenellä on samanlainen elämäntilanne: ydinperhe ja terveet lapset, mökkiviikonloput ja hiihtokeskusteissut.
Omistusasunto on ehdoton, päivittäin tälläkin palstalla muistutetaan, että vuokralla olet toisen luokan kansalainen.
Minua on auttanut vapaaehtoistyö ja harrastukset, joissa ei jatkuvasti kysytä statuksen perään.