Lue keskustelun säännöt.
Perhetyöntekijän ratkaisu perheemme ongelmiin on,että raahataan aistiyliherkkä ja kuormittuva lapsi perhekerhoihin,leffaan ym
25.02.2026 |
Ja sitten kirjoitetaan kynä sauhuten miten huono vanhempi olen kun lapsi vain raivosi siellä.
Halusi myös tehdä yhdessä perheen sääntötaulun,lopulta teimme sen kaksin kun lapsi ei osallistunut ja sitten konttasi lässyttämässä pöydän alla kiljuvalle lapselle "Tulepas katsomaan.. kuuntele.. tulepas katsomaan kun tuolla taulussa lukee ettei huudeta". Lasta ei ketun vertaa kiinnostanut mikään sääntötaulu.
Halusin apua,mutten tajua miten tämä farssi auttaa.
Mieheni tekee kolmivuorityötä ja olen usein kuin yh kun mies on töissä tai yrittää nukkua.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että tarvitsette aivan jotain muuta apua kuin jonkun epäpätevän sosionomin lässytystä. Hakeutukaa vaikka neuropsykiatriseen kuntoukseen, toiminterapeutille tai neuropsykologille.
Niillähän oli vasta tutkimukset kesken, ei ole mitään diagnooseja joten ei tarjota mitään erityiskuntoutuksiakaan. Ei ap varmaan omasta pussista halua maksella näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella kolmivuorotyötä tekevällä on pitkät vapaat.
Tärkeintä olisi nyt säästää, että lapsi saa aikuistuttuaan oman yksikön. Asunnossa tärkeintä on riittävä pistokkeiden määrä johon pelitietokone lisälaitteineen saadaan, koska se on ainoa maailma missä lapsi pystyy elämään ja pärjäämään.
Asunnon pitää olla oma, koska vuokralta saa liian helposti häädön esim asunnossa haisevien roskavuorien takia.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsen tausta nyt sitten se, että on kuusi vuotta ollut kotona ilman virikkeitä eikä ole tottunut ihmisiin, toimintaan ym eri asioihin?
Tarina AP voi tähän kertoa täydennyksen. AP tarinat poukkoilee yleensä aika villisti. Ei ihan pysy loogisessa järjestyksessä.
Lapsi kotona yksin ilman sisaruksia. Isä henkilö aina töissä. Minä niinkuin yh pyörin ympyrää. Jatkuu seuraavassa aloituksessa.
Mitä tehdä kun naapuri ei saa lapsiaan ulos asunnosta? Viikon jo olleet sisällä. Teetkö ladun jne,jne,jne aina uusi tarina!
Vierailija kirjoitti:
Oikessahan se työntekijä on. Ei sitä lasta tarvitse nyt heti mihinkään rock-konserttiin viedä, mutta vähitellen totuttaa ihmisvilinään ja ääniin. Tehdä ensin pieni retki, sitten isompi retki ja jutella mukavia.
Ääniyliherkkäkin oppii nauttimaan meluisista tilanteista, jos kokee niissä tulevansa hyväksytyksi.
ekan kappeleen ajan olin sun kanssa samaa mieltä, mutta sitten tuo vika lause. Apua! Mitä hittoa sä oikein ajattelet. MITEN ääniyliherkkä oppii nauttimaan kivusta ja ahdistuksesta tms. Kyllä se on kamala kakofonia sillä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä olisi nyt säästää, että lapsi saa aikuistuttuaan oman yksikön. Asunnossa tärkeintä on riittävä pistokkeiden määrä johon pelitietokone lisälaitteineen saadaan, koska se on ainoa maailma missä lapsi pystyy elämään ja pärjäämään.
Asunnon pitää olla oma, koska vuokralta saa liian helposti häädön esim asunnossa haisevien roskavuorien takia.
Eivät nepsyt ole tyhmiä, laiskoja tai saamattomia. Moni on hyvin älykäs. ADHD-ihminenkin voi hyperfokusoitua asioihin, jotka kiinnostavat, ja autisti voi jo lapsena olla melkeinpä jonkin alan erityisasiantuntija. Jos nepsyä ei rikota jo lapsena vaan hän saa toimia hänelle sopivassa ympäristössä, hänestä voi tulla todella tuottava yhteiskunnan jäsen.
Esimerkiksi minä olen korkeakoulutettu asiantuntija ja todella hyvä ja tehokas työssäni. Teen etätyötä ja vajaata työviikkoa, mutta asiakkaita ei kiinnosta, milloin ja missä teen hommani. Teen niin hyvää tulosta, että tienaan paremmin kuin moni pienipalkkainen kokopäivätyössä.
En ymmärrä tätä hinkua rakentaa maailma, jossa edes neurotyypillisillä ei ole hyvä olla, ja sitten pilkata meitä nepsyjä, kun emme pärjää. Eikö olisi paljon parempi rakentaa maailma, jossa yhä useammalla olisi hyvä olla ja mahdollisimman moni voisi kantaa kortensa kekoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä olisi nyt säästää, että lapsi saa aikuistuttuaan oman yksikön. Asunnossa tärkeintä on riittävä pistokkeiden määrä johon pelitietokone lisälaitteineen saadaan, koska se on ainoa maailma missä lapsi pystyy elämään ja pärjäämään.
Asunnon pitää olla oma, koska vuokralta saa liian helposti häädön esim asunnossa haisevien roskavuorien takia.
Eivät nepsyt ole tyhmiä, laiskoja tai saamattomia. Moni on hyvin älykäs. ADHD-ihminenkin voi hyperfokusoitua asioihin, jotka kiinnostavat, ja autisti voi jo lapsena olla melkeinpä jonkin alan erityisasiantuntija. Jos nepsyä ei rikota jo lapsena vaan hän saa toimia hänelle sopivassa ympäristössä, hänestä voi tulla todella tuottava yhteiskunnan jäsen.
Esimerkiksi minä olen korkeakoulutettu asiantuntija ja todella hyvä ja tehokas työssäni. Teen etätyötä ja vajaata työviikkoa, mutta asiakkaita ei kiinnosta,
Just tämä! Maailman pitää muuttua, sillä täällä hyperventiloi jo ihan ilman mitään synnynnäistä ominaisuuttakin! Mutta uskon, että tämä tulee tapahtumaan vielä. Kivun kautta, mutta kuitenkin. Ja kivulla tarkoitan, että kun tarpeeksi moni kärsii, järjestelmän on pakko muuttua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne perheenne ongelmat ovat? Miten monta lasta?
17v joka asuu jo omillaan,ei ongelmia ja 6v jolla tutkimukset kesken mutta todennäköisesti adhd ja autismia. Kuorimittuu melusta,isosta ihmisjoukosta ym ja tämä purkautuu kauheana huutona ja tärinänä sitten.
Ap
No, sitten välttää sitä melua ja niitä ihmisjoukkoja. Yleisesti hyvin strukturoitu päivä ja ennakoitavuus tärkeitä. Samat asiat toistuvat suunnilleen samaan aikaan päivästä. Säännölliset ruokailut, ulkoilut yms. Uni tärkeää. Kannattaa muistutella lasta ja kertoa etukäteen, mitä tulee tapahtumaan mm. nyt kohta syödään, mennään ulos yms. Onko päiväkodissa?
No menee vaikeaksi elämä, kun ei edes myöhään illalla pääse markettii
Niin, siedätys kun on monessa asiassa käypä hoito. Sitä hänelle varmaan tarkoitettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä yksi psykologi tarjosi hiihtoharrastusta autismin ongelmiin, että näin.
Kyllä näiden haasteiden kanssa on yksin.
Mikä vika hiihtämisessä on? Rauhallista liikkumista kauniissa talviluonnossa.
Kyllä näin, mutta autismin ongelmiin se ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apn asenneongelma tuntuu olevan isoin haaste. Ap, kysy pääsisitkö vanhemmuuskurssille. Esim. Voimaperheet tai Ihmeelliset vuodet. Oppisit uusia taitoja vanhemmuuteesi ja saisit vertaistukea. Useimmiten vastahankainen ja joustamaton vanhempi pahentaa erityislasten haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä olisi nyt säästää, että lapsi saa aikuistuttuaan oman yksikön. Asunnossa tärkeintä on riittävä pistokkeiden määrä johon pelitietokone lisälaitteineen saadaan, koska se on ainoa maailma missä lapsi pystyy elämään ja pärjäämään.
Asunnon pitää olla oma, koska vuokralta saa liian helposti häädön esim asunnossa haisevien roskavuorien takia.
Niin, jos poltetaan jo lapsena loppuun, niin noin siinä helposti käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijä on ammattilainen ja pohjaa päätöksensä tutkittuun tietoon. Hän tietää kyllä mikä on parasta lapselle.
Tutkittu tieto ei ole mitään ilman viisautta ja maalaisjärkeä. Ymmärretäänkö edes keskustella lapsen kanssa, eikä vain ylhäältä päin tehdä päätöksiä.
Lisäisin sen, että en usko pätkääkään, että lapseton perhetyöntekijä voisi ymmärtää hölkäsen pöläystä lapsiperheen arjen rallista ja uupunuksesta esim. erityislapsen kanssa.
Mistä tiedät onko lapseton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on jo luovuttanut ja vetoaa lapsen diagniosiin. Hänelle on sanottu, että lapsella on erityispiirteitä, ja ap on päättänyt ettei mitään voi tehdä.
Edelleen mysteeri tuo onko lapsi vain kotihoidossa, kun perhekerjoa ehdotetaan.
Jos ei mene leffaan tai perhekerhoon, ei voi tehdä mitään? Perhekerhot oli ainakin omalla kokemuksella ihan kauheita paikkoja 😅 Hirveä määrä pikkulapsia huutamassa ja äidit selittämässä pissakakka-asioita. Kerta riitti, vaikka muuten suhteellisen aktiivista vauva-arkea vietettiin. Ei tuollaisessa tilanteessa auta se, että mennään suoraan jonnekin perhekerhoon altistumaan vaan se pitää tehdä asteittain. Mielestäni yksi ongelma on myös se, että varsinaista apua kotiin ei nykypäivänä saa. Apu on keskusteluapua, joka pahimmillaan kuormittaa.
No mitähän sen avun pitäisi olla? Lapsi on päässyt tutkimusten piiriin, apua on saatu vaikka lapsella ei diagnoosia, lapsella kaksi vanhempaa ja isosisarus.
Mitä varsinaista apua kotiin pitäisi saada?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me vältettiin tuo perhetyöntekijä sillä, että ei jääty odottamaan diagnosointia julkiselta vaan vietiin yksityiselle lastenpsykiatrille. Perhetyöntekijät eivät ole mitään nepsyasiantuntijoita ja jos lapsi on ylikuormittunut ja huutaa, hän ei ota vastaan tietoa. Ensin pitää rauhoittua.
Saatiin muutamassa viikossa diagnoosi ja ADHD-lääkitys, joka auttoi ja saatiin myös enemmän tukea eskariin kun diagnoosin kanssa sai erityisen tuen päätöksen. Saatiin lyhyempi päivä lapselle ja lopulta paikka eskarista jossa oli enemmän tukea ja pienempi ryhmä.
Ylikuormitus tuli pitkälti siitä liian pitkästä eskaripäivästä liian vähällä aikuisen tuella, liian isossa ryhmässä liian isoilla vaatimuksilla. Jos teille tulee vielä sen jälkeen perhetyöntekijä, niin se on ihan liikaa lapselle. Varmasti huutaa. Meillä lapsi huusi, potki ja löi joka päivä eskarin jälkeen ennen kuin saatiin kunnon apua. Mihinkään harrastuksiin yms ihan turha yrittää mennä tässä tilanteessa!
Autismi tutkittiin sitten julkisella puolella ja sitä ei ollut, mutta saatiin psykologikäynnit lapselle.
Nyt lapsi on 8v, ei potki, huuda, lyö enää. On pienryhmässä koulussa lyhyttä päivää ja koulupäivinä adhd-lääkitys.
Arvostelijoille tiedoksi että ollaan pidetty rajoja, unirytmi yms kunnossa, ei liikaa ruutuaikaa, ruutuaikana noudatettu ikärajoja, ei perheongelmia, isä ja äiti hoitamassa lasta jne. Ollaan myös kokeiltu useaan otteeseen lääkkeetöntä koulupäivää, mutta siitä on lähes aina aiheutunut lapsen ylikuormituksen aiheuttama raivari ja sitten on heitetty esineitä, lyöty yms ja siitähän tulee joka kerta lasu ( joka ei onneksi johda mihinkään kun he tietävät jo ).
Tsemppiä! Tiedän et on vaikeaa mutta se tulee helpottamaan!
Vierailija kirjoitti:
Eikö sosiaalitoimi/ perhetyö voi hankkia lapselle terapiaa tuohon aistihommaan? Fysio- tai toimintaterapiaa...
Jep. Siihen on olemassa toimintaterapiaa. Kysy perhetyöntekijältä polkua sinne pääsemiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä yksi psykologi tarjosi hiihtoharrastusta autismin ongelmiin, että näin.
Kyllä näiden haasteiden kanssa on yksin.
No, hiihtäminen kyllä tunnetusti vahvistaa vasemman ja oikean aivopuoliskon välistä yhteistyötä. Mutta sillekö ei teillä ollut tarvetta?
Mitäpä jos hoidat ihan itse sen mukulasi? Juuri tämmöisistä voidaan mainiosti säästää. Ei kuulu veronmaksajille ap:n häirikkökersan leffakulut.
Vierailija kirjoitti:
Siedätyshoitokin on hyväksi. Vähitellen siedätystä. Lapsi ei opi rauhalliseksi ikinä jos ei yhtään harjoitella.
Kuten joku jo sanoi, niin mahdollinen siedätys pitää tehdä taiten. Lapsi ei siedäty sillä, että se työnnetään meluisaan päiväkotiin. Se on ainoastaan kuormittavaa, ei siedättävää.
Ei heinäallergiakaan parane sillä, että loikoilee kesän heinäpellolla.
Ammattitaidottomuutta. Missään nimessä kuormittuvat ihmiset eivät hyödy väkisin tehdyistä asioista. Ja lisäkuormasta. Ennen kaupungit hiljaisempia, nykyään ruuhkaa koko ajan ja hulabaloo. Rauhassa vanhemman kanssa on eri asia.
Tuossa tilanteessa ei auta eristäytyä ja suojella lasta kaikilta ärsykkeiltä. Täällä on tullut hyviä neuvoja - selkeät päivärytmit, asioiden ennakoitavuus lapsen kantilta sekä vähittäinen altistaminen hänelle haasteellisiin tilanteisiin. Eli niitä pitää harjoitella. Niinhän ne päiväkodeissa ja kouluissakin vievät lapsia liikenteeseen ja eri paikkoihin, niin että vähitellen oppivat toimimaan kodin ulkopuolella. Myös näkevät konkreettisesti, että on vissi ero siinä, miten ollaan kotona ja miten taas julkisissa paikoissa.