Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (1192)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos ei vuosikausiin ole hoitanut mitään raha-asioita, miten voi tietää, mitä summia siellä tilillä on?"
Esimerkiksi kysymällä puolisolta (tai henkilöltä) joka raha-asiat hoitaa. Voiko siihen sitten luottaa on jo toinen kysymys. Onhan niitäkin esimerkkejä olemassa että se tulee yllätyksenä että raha-asioita ei edes käytännössä ole hoidettu vaan on eletty yli varojen.
Nykyään on ihan pakko olla pankkitunnukset, jotta voi hoitaa asioitaan. Meillä on yhteiset tilit ja peruslaskut menevät käyttötililtä automaattisesti, ja molemmilla on omat pankkitunnukset ja kortit tileihin.
Voihan ne ollakin vaikka niitä ei käyttäisi pankkiasioiden hoitamiseen. Mutta tämä nyt kyllä mener jo hieman ohi aiheen eli niiden yhteisten rahojen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on pitkään jatkuneen onnellisen kulissin jälkeen "naamiot riisuttu". Mua harmittaa nyt yhteinen pankkilaina. Puolisoni (mies) on vedättänyt minulta rahoja tässä parisuhteen mittaan. Yhä edelleen hän tuntuu asennoituvan, että hänellä on oma omaisuus ja sen lisäksi hänen tulisi saada hallinnoida myös minun varojani. Hän jotenkin ymmärtää väärin kun sanon, että olisin halunnut meidän elävän yhteistaloudessa ja että en edes tiedä mitä tekisin perintörahoillani, jos en voi jakaa niitä perheeni kanssa - niin toki hän on valmis auttamaan minua minun perintörahojeni käyttämisessä, samalla kun on pitänyt oman varallisuutensa kokonaan erillään.
Mä suosittelen ihan kaikille, että pitää koko parisuhteen ajan oman tilin jonne palkka jne menee. Sitten voi joka kuukausi yhä uudelleen päättää, onko luottamus ja parisuhde edelleen kunnossa, jotta yhteinen taloudenpito voi jatkua. Lainat erikseen (just nyt en edes ostais yhteistä asuntoa, kun vuokratakin voi).
Nyt jälkeenpäin kun asiaa mietin, on se meidän onnellisuuden kupla perustunut todella paljon sille, että olen halunnut uskoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos ei vuosikausiin ole hoitanut mitään raha-asioita, miten voi tietää, mitä summia siellä tilillä on?"
Esimerkiksi kysymällä puolisolta (tai henkilöltä) joka raha-asiat hoitaa. Voiko siihen sitten luottaa on jo toinen kysymys. Onhan niitäkin esimerkkejä olemassa että se tulee yllätyksenä että raha-asioita ei edes käytännössä ole hoidettu vaan on eletty yli varojen.
Nykyään on ihan pakko olla pankkitunnukset, jotta voi hoitaa asioitaan. Meillä on yhteiset tilit ja peruslaskut menevät käyttötililtä automaattisesti, ja molemmilla on omat pankkitunnukset ja kortit tileihin.
Voihan ne ollakin vaikka niitä ei käyttäisi pankkiasioiden hoitamiseen. Mutta tämä nyt kyllä mener jo hieman ohi aiheen eli niiden yhteisten rahojen.
Mikä tässä on epäselvää? Yhteiset tilit, joissa yhteiset rahat, yhteinen talous, yhteinen omaisuus, yhteinen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vuosikymmenten ajan yhteinen tili, mutta pankki ehdotti laittaa omat tilit ja laittaa käyttöoikeus ristiin koska olimme ikääntyneet. Jos toinen kuolisi niin kuolleen tili jäädytettäisiin heti. Nyt meillä on omat tilit ja käyttöoikeus ristiin toistemme tileille. Kun anoppi kuoli, hänen tilinsä suljettiin ja vaimo sai perinnön anopin tililtä vasta kahden vuoden kuluttua. Näin siis meillä.
Kuolemantapauksessa käyttöoikeus ei oikeuta käyttämään tiliä, vaan tili suljetaan. Tiliä ei suljeta, jos tili on ns. TAI-tili eli tili on yhteisomistuksessa. Jos kuolleella puolisolla on omat tilit, niin puolisolla ei silloin ole oikeutta käyttää tiliä tai tilejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos ei vuosikausiin ole hoitanut mitään raha-asioita, miten voi tietää, mitä summia siellä tilillä on?"
Esimerkiksi kysymällä puolisolta (tai henkilöltä) joka raha-asiat hoitaa. Voiko siihen sitten luottaa on jo toinen kysymys. Onhan niitäkin esimerkkejä olemassa että se tulee yllätyksenä että raha-asioita ei edes käytännössä ole hoidettu vaan on eletty yli varojen.
Nykyään on ihan pakko olla pankkitunnukset, jotta voi hoitaa asioitaan. Meillä on yhteiset tilit ja peruslaskut menevät käyttötililtä automaattisesti, ja molemmilla on omat pankkitunnukset ja kortit tileihin.
Voihan ne ollakin vaikka niitä ei käyttäisi pankkiasioiden hoitamiseen. Mutta tämä nyt kyllä mener jo hieman ohi aiheen eli niiden yhteisten rahojen.
Mikä tässä on epäselvää? Yhteiset tilit, joissa yhteiset rahat, yhteinen talous, yhteinen omaisuus, yhteinen elämä.
Miten niin se olisi epäselvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuupahtaisin tänään mun puoliso osaisi kyllä tarkistaa maksut vaikkei raha-asioita ole vuosiin hoitanut.
Miksi kukaan aikuinen haluaa elää niin, että ei vuosikausiin hoida omia raha-asioitaan? Tämä on itselleni täysi arvoitus. Luottamus on ihan ok, mutta en ymmärrä, miten voi olla kiinnostumatta omasta taloudestaan. Viikkorahaako tämmöisille annetaan, vai miten he hoitavat päivittäiset ostokset. Vai eikö ole mitään, missä itse rahaa käyttävät?
Meillä toinen osapuoli hoitaa raha-asiat eli tarkistaa onko yhteisen tilin tulot ja menot oikein kirjattu. Perustilin hoitamisessa ei tämän kummempaa älyllistä haastetta ole. Haasteet ovat muissa raha-asioissa. Päivittäisiin ostoksiin ihmiset käyttävät nykyään kortteja maksuvälineenä, niin mekin. Toinen voi hoitaa esim. ruokaostokset kokonaan oma-aloitteisesti, niin kuin meillä tapahtuu. Itse käyn kaupoissa hyvin harvoin, joskus voi mennä kuukausia että en "vinguta" korttia tai kortteja eli en ota korttia pois lompakosta. Siitä huolimatta tiedän tarkalleen rahatilanteemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuntuu, että aika monet ajattelevat vain itseään, mitä minulle tapahtuisi, mutta kyllä minä ajattelen toistakin ja sen vuoksi haluan, että mahdollisimman reilut ja selvät sävelet kaikissa tilanteissa."
Kaikkea ei vaan voi toisen puolesta huolehtia. Meillä esimerkiksi minulla jää rahaa säästöön, miehellä ei yhtään. Koska mies laskee paljonko tilillä on rahaa ja mitä voisi sillä ostaa.
Säästöjäni käytetään kuitenkin yhteiseen hyvään. Matkoihin, kodinkoneisiin, isompiin autohuoltoihin jne.
Jos erottaisiin niin minulle jäisi omaisuutta ja säästöjä, miehelle ei juuri mitään. Mutta ei se minun vikani ole.
Jos näin päättää olevan ok, niin sitten se on. Mutta kyllähän tuosta semmoinen passiivisaggressiivinen käytös paistaa. Ei velvoita toista olemaan aikuinen, vaan otetaan omalle kontolle maksamiset ja rahasta huolehtimiset. Ja vielä taustalla ajatus, että miten paljon paremmissa asemissa on kuin toinen.
Mutta epäilen, että suhteessa on muissakin asioissa näin. Eli löytyy aina se toinen, joka huokailee, että minunhan se on tämäkin tehtävä ja huolehdittava.
Öö, väärin meni. Kyllä mies maksaa laskuja ja melkein kaikki ruokaostokset. Ei meillä ole talouden hoito mitenkään epätasapainossa.
Nyt puhuin siitä summasta mitä on tilillä, kun uusi palkka tulee. Minä laitan säästöön, mies kuluttaa. Ja liittyi siihen kommenttiin, että pitäisi ajatella sitä toistakin ja huolehtia että olisi mahdollisimman reilua.
Mies voisi säästää, mutta ei tee sitä. Ei se ole minun huolehdittava asia ollenkaan. Muttei siltikään aiheuta mitään huokailua, eihän sillä minullle merkitystä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuupahtaisin tänään mun puoliso osaisi kyllä tarkistaa maksut vaikkei raha-asioita ole vuosiin hoitanut.
Miksi kukaan aikuinen haluaa elää niin, että ei vuosikausiin hoida omia raha-asioitaan? Tämä on itselleni täysi arvoitus. Luottamus on ihan ok, mutta en ymmärrä, miten voi olla kiinnostumatta omasta taloudestaan. Viikkorahaako tämmöisille annetaan, vai miten he hoitavat päivittäiset ostokset. Vai eikö ole mitään, missä itse rahaa käyttävät?
Jos niissä raha-asioissa ei ole "hoitamista", kaikki laskut menee suoraan e-laskuina ja kaupoissa ym. maksellaan kortilla, kai nyt sentään suunnilleen tiedetään kuitenkin millaisia summia siellä tilillä on? Tuli vaan mieleen ettei niissä päivittäisissä raha-asioissa juuri hoitamista ole (tai niin, monethan tuntuu vekslaavan rahoja tililtä toiselle, no, en tiedä kun mun tileille ei kenelläkään ole pääsyä).
Kyllä meilläkin menee e-laskuina tililtä ja kaupassa käytän korttia, mutta haluan silti olla perillä, minkä verran menee e-laskuina tililtä ja miten paljon käytän korttia. Eli siis tietoinen siitä, mitä noin suunnilleen kk-tasolla on elinkustannukset ja muu kulutus. Paljonko on milläkin tilillä rahaa.
Jos ei vuosikausiin ole hoitanut mitään raha-asioita, miten voi tietää, mitä summia siellä tilillä on?
Miksi pitäisi tietää mikä summa tilillä on, jos ei sitä tietoa arjessa tarvitse? Kaikki ei ole samanlaisia kuin sinä. Riittää että rahaa on, tarpeelliset saa maksettua ja ehkä jotain säästöönkin.
Minusta on aika noloa, jos mies joutuu soittamaan vaimolle kysyäkseen tilin saldoa, kun on juuri kuullut autorempan hinnan. Voihan olla, että siellä ei olekaan niin paljoa, että sen voisi maksaa samoin tein.
Kuka tässä ketjussa sanoi noin tekevänsä??? Sinä olet ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos ei vuosikausiin ole hoitanut mitään raha-asioita, miten voi tietää, mitä summia siellä tilillä on?"
Esimerkiksi kysymällä puolisolta (tai henkilöltä) joka raha-asiat hoitaa. Voiko siihen sitten luottaa on jo toinen kysymys. Onhan niitäkin esimerkkejä olemassa että se tulee yllätyksenä että raha-asioita ei edes käytännössä ole hoidettu vaan on eletty yli varojen.
Nykyään on ihan pakko olla pankkitunnukset, jotta voi hoitaa asioitaan. Meillä on yhteiset tilit ja peruslaskut menevät käyttötililtä automaattisesti, ja molemmilla on omat pankkitunnukset ja kortit tileihin.
Voihan ne ollakin vaikka niitä ei käyttäisi pankkiasioiden hoitamiseen. Mutta tämä nyt kyllä mener jo hieman ohi aiheen eli niiden yhteisten rahojen.
No mitkä rahat voi olla yhteisemmät kuin sellaiset, joita ainoastaan toinen käyttää ja toinen ei ole vuosikausiin hoitanut raha-asioitaan? Siitähän tässä oli kyse, ehdoteltiin, että puolisolta voi kysyä, paljonko tilillä on rahaa. Aivan outoa aikuiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut nyt varmaan pyörtyvät kauhusta, mutta me ollaan oltu yhdessä 31 vuotta, meillä on ollut asuntolainaa 17 vuotta ja useammankin auton autolainat, enkä ole koskaan maksanut euroakaan lainoista. Mies on maksanut ne kaikki, eikä ole edes parempituloinen.
Mutta näin me ollaan sovittu, ja minä olen maksanut sitten vastaavasti kaikkea muuta. Ihan on tasan mennyt loppupeleissä, ja ihan tasa-arvoisia aikuisia ollaan silti.
Lapsuudenkodissa äidillä oli tapana valittaa minulle kun olin tyyliin esiteini-ikäinen, että miten epäreilua hänestä on, että isä käyttää rahat omiin harrastuksiinsa ja hän maksaa koko monilapsisen perheen ruoat ja kaikki arkiset menot.
Se ei vaan ole vieläkään täysin selvinnyt, että kun talo oli isän perintötalo, maksoiko äiti koskaan mitään omasta asumisestaan siellä, vai maksoiko isä kaikki lämmitys-, tienhoito-, remontti-, yms. asiat ja tuo oli sitten sellainen tasapainottava tapa.
Omissa suhteissa ehkä juuri tuon valittamisen takia ajattelin, että naisella kuuluukin olla päävastuu taloudesta. No, vähemmän yllättäen kaksi avoliittoa oli sellaisia, joissa mies käytti usein kaikki rahansa ja päädyin loppukuusta makselemaan molempien ruokaa ja toisen tapauksessa vuokraakin.
Kolmas mies taisi pimittää rahaa, osti itselleen aina harrastusvälineitä, mutta piti minua siinä käsityksessä, että rahasta on koko ajan pulaa. Itselläni ei siis ollut, joten luulen, että hän vivutti minulta siinä jonkin verran ajan mittaan itselleen, kun koin syyllisyyttä, että hän on niin köyhä ja joutuu käymään töissä. Ja silti aina välillä sieltä jostain ilmestyi useamman sadan euron soittopeli.
Neljäs avoliitto halusi maksaa osansa, mutta olimme ihan erimielisiä siitä, mihin raha arjessa menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt puhuin siitä summasta mitä on tilillä, kun uusi palkka tulee. Minä laitan säästöön, mies kuluttaa. Ja liittyi siihen kommenttiin, että pitäisi ajatella sitä toistakin ja huolehtia että olisi mahdollisimman reilua.
Se kommentti oli minun. Jos te olette asiat noin sopineet, eli kumpikin huolehtii omista rahoistaan, niin sittenhän se on ihan reilua. Et tietenkään ole miehen rahoista, tai niiden tuhlaamisesta, vastuussa. Sekin on ihan reilua, että mahdollisen eron tullessa sinulla on rahaa ja hänellä ei, koska olet säästänyt.
Pointtini minulla oli, että vaikka nyt tuntuu, että ei ikinä, niin eihän sitä itsestäänkään voi mennä satapros takuuseen. Voi hurahtaa rakkauteen, tulla paha dementia, hairahtua huijaukseen...Mutta jos toinen ei ole kiinnostunut omista rahoistaan huolehtimaan, niin sehän on hänen asiansa, aikuinen ihminen kun on.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut nyt varmaan pyörtyvät kauhusta, mutta me ollaan oltu yhdessä 31 vuotta, meillä on ollut asuntolainaa 17 vuotta ja useammankin auton autolainat, enkä ole koskaan maksanut euroakaan lainoista. Mies on maksanut ne kaikki, eikä ole edes parempituloinen.
Mutta näin me ollaan sovittu, ja minä olen maksanut sitten vastaavasti kaikkea muuta. Ihan on tasan mennyt loppupeleissä, ja ihan tasa-arvoisia aikuisia ollaan silti.
Ok. Itselleni on outoa, miksi joku tahtoisi tehdä noin, eli millä logiikalla päädyitte siihen, että koko omaisuutenne on miehen nimissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut nyt varmaan pyörtyvät kauhusta, mutta me ollaan oltu yhdessä 31 vuotta, meillä on ollut asuntolainaa 17 vuotta ja useammankin auton autolainat, enkä ole koskaan maksanut euroakaan lainoista. Mies on maksanut ne kaikki, eikä ole edes parempituloinen.
Mutta näin me ollaan sovittu, ja minä olen maksanut sitten vastaavasti kaikkea muuta. Ihan on tasan mennyt loppupeleissä, ja ihan tasa-arvoisia aikuisia ollaan silti.
Toivottavasti testamentti ja avioehto on hoidettu sinua kohtaan reilusti.
Lueskelen tätä keskustelua ja näyttää niinkuin tässä menisi koko ajan sekaisin se, että kenen rahoilla maksetaan mitä ja se, että maksetaanko asiat tasan. Nehän on kaksi ihan eri asiaa: voi maksaa miehen silmälasit tonnilla siinä kuussa kun mies maksaa koko sen kuun lainanlyhennyksen ja sähkö- ja vesilaskun ja bensat. Tai voi maksaa miehen silmälasit tonnilla ja mies maksaa vuorostan 30 euron puhelinlaskun. Kaksi ihan eri asiaa!
Tietysti olen vasta sivullaa 10, niin ehkä tämäkin ratkeaa.
En antais naiselle mun rahoja käyttää koska ei olis pian rahaa ollenkaan. Sanna marin tuhlasi muiden rahoja 40 miljardia joten naiset ei osaa säästää yhtään. Hyvänä esimerkkinä voin kertoa kun kaveri voitti 200 000 euroa niin sen kaverin tyttöystävä tuhlasi kaverin rahat vuodessa. Kaveri teki itsarin kun masentui kun kaikki rahat meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut nyt varmaan pyörtyvät kauhusta, mutta me ollaan oltu yhdessä 31 vuotta, meillä on ollut asuntolainaa 17 vuotta ja useammankin auton autolainat, enkä ole koskaan maksanut euroakaan lainoista. Mies on maksanut ne kaikki, eikä ole edes parempituloinen.
Mutta näin me ollaan sovittu, ja minä olen maksanut sitten vastaavasti kaikkea muuta. Ihan on tasan mennyt loppupeleissä, ja ihan tasa-arvoisia aikuisia ollaan silti.
Ok. Itselleni on outoa, miksi joku tahtoisi tehdä noin, eli millä logiikalla päädyitte siihen, että koko omaisuutenne on miehen nimissä?
Ei, kyllä talo, autot ja lainat on ihan yhteisiä. Mutta mies on ne lainat maksanut, koska hänellä oli alkuun säännölliset tulot, minulla ei.
Ja tuo sitten jäi käytännöksi, kun ei nähty syytä sitä muuttaakaan. Minä olen hoitanut oman osuuteni maksamalla sitten muuta.
Vierailija kirjoitti:
Lueskelen tätä keskustelua ja näyttää niinkuin tässä menisi koko ajan sekaisin se, että kenen rahoilla maksetaan mitä ja se, että maksetaanko asiat tasan. Nehän on kaksi ihan eri asiaa: voi maksaa miehen silmälasit tonnilla siinä kuussa kun mies maksaa koko sen kuun lainanlyhennyksen ja sähkö- ja vesilaskun ja bensat. Tai voi maksaa miehen silmälasit tonnilla ja mies maksaa vuorostan 30 euron puhelinlaskun. Kaksi ihan eri asiaa!
Tietysti olen vasta sivullaa 10, niin ehkä tämäkin ratkeaa.
Pointti on se, että vaikka nuo ei kuukaudessa tai vuodessakaan mitenkään tasan menisi, kyllä ne elämän aikana menee, kun kyse pitkästä suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut nyt varmaan pyörtyvät kauhusta, mutta me ollaan oltu yhdessä 31 vuotta, meillä on ollut asuntolainaa 17 vuotta ja useammankin auton autolainat, enkä ole koskaan maksanut euroakaan lainoista. Mies on maksanut ne kaikki, eikä ole edes parempituloinen.
Mutta näin me ollaan sovittu, ja minä olen maksanut sitten vastaavasti kaikkea muuta. Ihan on tasan mennyt loppupeleissä, ja ihan tasa-arvoisia aikuisia ollaan silti.
Ok. Itselleni on outoa, miksi joku tahtoisi tehdä noin, eli millä logiikalla päädyitte siihen, että koko omaisuutenne on miehen nimissä?
Sanottiiko tuossa että omaisuus olisi toisem nimissä?
Nykyään on ihan pakko olla pankkitunnukset, jotta voi hoitaa asioitaan. Meillä on yhteiset tilit ja peruslaskut menevät käyttötililtä automaattisesti, ja molemmilla on omat pankkitunnukset ja kortit tileihin.