Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (1181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se kulujen tasaaminen ja jakaminen tulee melkein itsestään, kun muutenkin pidän kirjanpitoa yhteisistä kuluista. En osaa edes kuvitella tilannetta, että en tietäisi miten paljon mihinkin menee rahaa.
Muuten kumpikin maksaa omat henkilökohtaiset kulut itse.
Niin erilaisia me ollaan.
Me ollaan eletty melkein 20 vuotta tosi tiukilla, kun rahaa on tullut vaan niin todella vähän, toisen ollessa vuosia työkyvytön. Silloin piti laskea montako maitopurkkia on varaa ostaa, ja mikä lasku täytyy jättää maksamatta, että saa perheelle ruokaa. Kaikesta piti tinkiä.
Nyt kun molemmat ovat töissä, tulot suuremmat ja menot pienemmät, ei todellakaan enää haluta laskea euroja. Toivottavasti ei enää ikinä.
Sama juttu meillä. Olimme vuosikausi hyvin vähävaraisia, ja joka viikko luettiin kauppojen tarjouslehtiä kuin raamattua, että saadaan viikoksi ruoka riittämään niillä rahoilla mitä oli käytettävissä ruokaan. Olen näin jälkikäteen jopa vähän ihmetellyt miten viisaita oltiin silloin. Pakastinkin täytettiin itse poimituilla marjoilla, jotka olivat köyhänä aikana mainio lisä ruokapöydässä. Ehkä elämä oli jo opettanut, koska rahaa ei kummallakaan ollut ennen avioliittoa, eikä avioliiton alussa. Myöjemmässä elämässä tilanne on muuttunut, eikä rahasta ole huolta ja säästöt ovat kertyneet huomattaviksi. Köyhänä aikana kaikki oli yhteistä ja niin on myös nyt. Kaikki menee yhteiseen kassaan, ja kaikki lähtee yhteisestä kassasta. Nykyään toinen tuo kassaan huomattavasti enemmän kuin toinen, mutta kummallakin on vapaus käyttää rahoja oman harkintansa mukaan. Mutta kummallista on se, että vieläkin keskustellaan arkisesta rahankäytöstä, pohditaan kuluja ja hintoja, pidetään tarkkaa kirjanpitoa kaikesta, suunnitellaan, säästetään, kulutetaan yhteisellä päätöksellä. Tämä luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Meilläkin puhutaan, suunnitellaan ja laitetaan säästöön. Mutta ei todellakaan pidetä mitään kirjanpitoa, sellaista vihaisi molemmat 😄
Eikö teitä tosiaan kiinnosta yhtään mihin ja miten paljon te rahaa käytätte kuukausittain? Minulla on kirjanpito käytössä ja se on sekä mielenkiintoista että hyödyllistä.
Ei. Ihan riittävästi tiedetään mihin rahaa menee.
Luulen että olet muutenkin ihminen, joka rakastaa kirjanpitoa, taulukoita ja tarkkaa järjestystä. Kaikki eivät ole.
Me olemme hyvätuloisia, monen sivusta seuraavan silmissä saatamme elää suorastaan yltäkylläisyydessä. Se että rahat riittää moneen mukavaan, perustuu hyvien tulojen lisäksi tarkkaan budjetointiin ja seurantaan.
Meillä on kolmenlaista säästämistä:
- säästämme ihan varaan pahan päivän varalle ja varallisuuden kartuttamiseksi. Nämä sijoitetaan pitkällä sijoitushorisontilla osakkeisiin, korkeariskisiin osakerahastoihin ym.
- toiseksi säästämme harvoin toistuviin isoihin menoihin, kuten autojen vaihdot, omakotitalon isot, suunnitellut remontit ym. Näissä sijoituspäätökset tehdään huomioiden että sijoitushrisontti on keskipitkä
- kolmanneksi säästämme lyhyellä tähtäimellä vuoden sisällä tuleviin yllättäviin menoihin: lääkärikulut, yllättävät pikkuremontit, kodinkoneiden hajoamiset ym. Nämä ovat matalariskisissä rahastoissa ja säästötilillä.
Käyttötileillä ei pidetä rahaa kuin sen verran että riittää seuraavaan palkkapäivään.
Menot budjetoidaan tarkasti. Meillä esim. loppuvuoteen osuu paljon isoja laskuja, autohen huollot ym. Tämä otetaan budjetoinnissa huomioon niin, että alkuvuoden kuukausien budjetit on pienempiä. Kaikelle on budjetti. Ihan reilu, mutta kuitenkin budjetti. Jos tulee tarve jossain kuussa ylittää joltain osin budjetti, yhdessä pohdimme mitä tehdään: nipistetäänkö samasta asiasta tulevien kuukausien budjetista, jätetäänkö jotain muuta tekemättä vai katetaanko ylitys säästämisen osuudesta. Tämä perustuu aina harkintaan.
Näin toimimme tiedämme esim. paljonko voimme kesälomalla käyttää rahaa matkailuun, niin että selviämme loppuvuoden isoista laskuista myymättä pidemmän aikavälin sijoituksia ja että esim. selviämme tulossa olevista isoista remointeista ilman lainaa.
Jos vain eläisimme sen mukaan, paljonko tilillä on rahaa, menopuoli olisi ihan holtitonta eikä rahat riittäisiä edes tiedossa oleviin isoihin menoihin, saatikka yllätyksiin. Suunnitelmallisuudella ja seurannalla rahat riittää paljon paremmin emmekä yleensä tarvitse lainaa remontteihin ym. Rahaa riitää paljon useampaan asiaan, kun ei tarvitse maksaa lainan korkoja ja ne sijoitukset tuottaa.
Holtittomasti elämällä pääsisi helpommalla, mutta eipä sitä rahaa sitten riittäisi samalla tavalla kuin nyt.
Huomaathan kuitenkin, että se jos ei pidä tarkkaa kirjanpitoa ja budjetoi kaikkea erikseen, ei tarkoita että rahankäyttö olisi holtitonta 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulette/tiedätte - kuinka suuri merkitys on sillä missä ikävaiheessa on menty yksiin? Me kun ollaan yli nelikymppisinä tavattu niin oli itsestään selvää että raha-asiat pidetään erillään. Monihan täällä kertoo että kun ollaan nuorina persaukisina menty yhteen niin kaikki on yhteistä, ei tehdä avioehtoja eikä testamentteja. Onkohan kukaan avautunut/myöntänyt että yhteiset rahat oli todella suuri virhe, että toiselle osapuolelle jäikin ns. luu käteen?
On sillä tottakai merkitystä, tässäkin ketjussa todettu. Minunkin toimesta. Me nimenomaan ollaan menty nuorina jo yhteen ja meillä oli heti yhteiset rahat. Ei koskaan olla puoliteltu mitään, eikä maksettu toiselle "takaisin". Toiminut alusta saakka hyvin näin, läpi opiskeluajat, lapsiperhevaiheen, työttömyydet, sairauslomat, jne. Siksi ei ole tarvetta tätä muuttaakaan, ja joku "taloustili jonne siirretään rahaa ja josta maksetaan asiat x ja y, mutta ei asioita a ja b", tuntuisi tosi hankalalta 😊
Jos nyt pitäisi jonkun uuden ihmisen kanssa opetella elämään, ei se tietenkään sama asia ole. En siltikään sopeutuisi elämään sellaisen kanssa, jonka kanssa kaikki maksut pitäisi puolittaa.
Tietenkin mies on kiinnostunut taloudesta ja tietoinen laskuista yms koska keskustelemme päivittäin mutta turha meidän molempien on sompailla tilillä kuittaamassa niitä maksuun.
Mitä kumman sompailuja ihmiset suorittavat koko ajan? Meillä menee kaikki juoksevat kulut suoraveloituksella yhteiseltä tililtä, jonne menee tilisiirtona automaattisesti molempien tililtä tietty rahasumma.
Ja jos jotain sompailtavaa on, ehdottomasti sitä kumpikin haluaa tehdä pysyäkseen kärryillä siitä, mitä taloudessa oikeasti tapahtuu, koska sehän on sitten jotain ennakoimatonta, ylimääräistä. Varmaan sompailtaisiin yhtä aikaa ihmettelemässä sitä.
Mutta tietysti molemmat käyvät säännöllisesti omassa verkkopankissa vilkaisemassa saldon tms. ja siinä samalla vilkaisee, että yhteisellä tilillä ei ole mitään sompailtavaa.
Minä en ole halua mitään suoraveloitukseen vaan maksan laskut palkkapäivinä, suoraveloitus ottaa milloin sattuu. Lisäksi meille tulee laskuja kahdesta maasta joten kaikkia ei edes saisi suoraveloituksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se kulujen tasaaminen ja jakaminen tulee melkein itsestään, kun muutenkin pidän kirjanpitoa yhteisistä kuluista. En osaa edes kuvitella tilannetta, että en tietäisi miten paljon mihinkin menee rahaa.
Muuten kumpikin maksaa omat henkilökohtaiset kulut itse.
Niin erilaisia me ollaan.
Me ollaan eletty melkein 20 vuotta tosi tiukilla, kun rahaa on tullut vaan niin todella vähän, toisen ollessa vuosia työkyvytön. Silloin piti laskea montako maitopurkkia on varaa ostaa, ja mikä lasku täytyy jättää maksamatta, että saa perheelle ruokaa. Kaikesta piti tinkiä.
Nyt kun molemmat ovat töissä, tulot suuremmat ja menot pienemmät, ei todellakaan enää haluta laskea euroja. Toivottavasti ei enää ikinä.
Sama juttu meillä. Olimme vuosikausi hyvin vähävaraisia, ja joka viikko luettiin kauppojen tarjouslehtiä kuin raamattua, että saadaan viikoksi ruoka riittämään niillä rahoilla mitä oli käytettävissä ruokaan. Olen näin jälkikäteen jopa vähän ihmetellyt miten viisaita oltiin silloin. Pakastinkin täytettiin itse poimituilla marjoilla, jotka olivat köyhänä aikana mainio lisä ruokapöydässä. Ehkä elämä oli jo opettanut, koska rahaa ei kummallakaan ollut ennen avioliittoa, eikä avioliiton alussa. Myöjemmässä elämässä tilanne on muuttunut, eikä rahasta ole huolta ja säästöt ovat kertyneet huomattaviksi. Köyhänä aikana kaikki oli yhteistä ja niin on myös nyt. Kaikki menee yhteiseen kassaan, ja kaikki lähtee yhteisestä kassasta. Nykyään toinen tuo kassaan huomattavasti enemmän kuin toinen, mutta kummallakin on vapaus käyttää rahoja oman harkintansa mukaan. Mutta kummallista on se, että vieläkin keskustellaan arkisesta rahankäytöstä, pohditaan kuluja ja hintoja, pidetään tarkkaa kirjanpitoa kaikesta, suunnitellaan, säästetään, kulutetaan yhteisellä päätöksellä. Tämä luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Meilläkin puhutaan, suunnitellaan ja laitetaan säästöön. Mutta ei todellakaan pidetä mitään kirjanpitoa, sellaista vihaisi molemmat 😄
Eikö teitä tosiaan kiinnosta yhtään mihin ja miten paljon te rahaa käytätte kuukausittain? Minulla on kirjanpito käytössä ja se on sekä mielenkiintoista että hyödyllistä.
Ei. Ihan riittävästi tiedetään mihin rahaa menee.
Luulen että olet muutenkin ihminen, joka rakastaa kirjanpitoa, taulukoita ja tarkkaa järjestystä. Kaikki eivät ole.
Me olemme hyvätuloisia, monen sivusta seuraavan silmissä saatamme elää suorastaan yltäkylläisyydessä. Se että rahat riittää moneen mukavaan, perustuu hyvien tulojen lisäksi tarkkaan budjetointiin ja seurantaan.
Meillä on kolmenlaista säästämistä:
- säästämme ihan varaan pahan päivän varalle ja varallisuuden kartuttamiseksi. Nämä sijoitetaan pitkällä sijoitushorisontilla osakkeisiin, korkeariskisiin osakerahastoihin ym.
- toiseksi säästämme harvoin toistuviin isoihin menoihin, kuten autojen vaihdot, omakotitalon isot, suunnitellut remontit ym. Näissä sijoituspäätökset tehdään huomioiden että sijoitushrisontti on keskipitkä
- kolmanneksi säästämme lyhyellä tähtäimellä vuoden sisällä tuleviin yllättäviin menoihin: lääkärikulut, yllättävät pikkuremontit, kodinkoneiden hajoamiset ym. Nämä ovat matalariskisissä rahastoissa ja säästötilillä.
Käyttötileillä ei pidetä rahaa kuin sen verran että riittää seuraavaan palkkapäivään.
Menot budjetoidaan tarkasti. Meillä esim. loppuvuoteen osuu paljon isoja laskuja, autohen huollot ym. Tämä otetaan budjetoinnissa huomioon niin, että alkuvuoden kuukausien budjetit on pienempiä. Kaikelle on budjetti. Ihan reilu, mutta kuitenkin budjetti. Jos tulee tarve jossain kuussa ylittää joltain osin budjetti, yhdessä pohdimme mitä tehdään: nipistetäänkö samasta asiasta tulevien kuukausien budjetista, jätetäänkö jotain muuta tekemättä vai katetaanko ylitys säästämisen osuudesta. Tämä perustuu aina harkintaan.
Näin toimimme tiedämme esim. paljonko voimme kesälomalla käyttää rahaa matkailuun, niin että selviämme loppuvuoden isoista laskuista myymättä pidemmän aikavälin sijoituksia ja että esim. selviämme tulossa olevista isoista remointeista ilman lainaa.
Jos vain eläisimme sen mukaan, paljonko tilillä on rahaa, menopuoli olisi ihan holtitonta eikä rahat riittäisiä edes tiedossa oleviin isoihin menoihin, saatikka yllätyksiin. Suunnitelmallisuudella ja seurannalla rahat riittää paljon paremmin emmekä yleensä tarvitse lainaa remontteihin ym. Rahaa riitää paljon useampaan asiaan, kun ei tarvitse maksaa lainan korkoja ja ne sijoitukset tuottaa.
Holtittomasti elämällä pääsisi helpommalla, mutta eipä sitä rahaa sitten riittäisi samalla tavalla kuin nyt.
Huomaathan kuitenkin, että se jos ei pidä tarkkaa kirjanpitoa ja budjetoi kaikkea erikseen, ei tarkoita että rahankäyttö olisi holtitonta 😄
Sanavalinta ei ehkä ollut paras mahdollinen. Pointti tuossa oli kuitenkin se, että koska meillä esim. marraskuun budjetoidut menot on nelinkertaiset helmikuuhun verrattuna ja myös isommat kuin marraskuun oletetut tulot, niin jos nyt vaikka helmikuun jälkeen ajattelisi että jäipäs meillä paljon rahaa yli, tehdäänpäs jotain ennakoimatta kivaa, niin sitten marraskuussa se voisi lyödä sormille. Kun tietää, mitä tarpeita tulevaisuus tuo tullessaan, pysyy talous paremmin hallussa. Vaikka tulomme ovat suuret, ne eivät kuitenkaan ole rajattomat.
Minä taas en ikinä voisi maksattaa miehellä jotain minun 900 euron maksua. Summa on liki 2/3 minun nettokuukausituloista ja mieskin joutuu tekemään paljon töitä tuollaisen summan eteen. Toki kumpikin sen maksaa, jos toinen on estynyt, mutta rahat kyllä siirretään takaisin. Omat rahat on minulle niin tärkeä asia, että siitä en luovu.
No useimmilla meistä ei ole mitään 900e omia menoja kuukausittain tai edes vuosittain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pankin katsauksen mukaan ne, joilla on yhteiset rahat, sijoittavat enemmän ja ovat eläkeiän kynnyksellä varakkaampia kuin ne, jotka maksavat menot noin puoliksi ja käyttävät loput miten tahtovat.
Mistähän se pankki nyt oikeasti tietää, miten rahat käytetään? Vanhemmillani oli vain yhteinen käyttötili ja varsin pankin mukaan olisi näyttänyt, että isä elättää koko porukan. Paskat, äijä ryyppäsi äidinkin pienet tienestit jos käteensä sai. Ainainen kilpajuoksu kumpi kerkiää ensin hakemaan palkkapäivinä rahat, äitin sukan varteen meidän elatukseen vai isä ryyppäämiseen.
Ihan huuhaata tuommoiset. Niillä on säästössä ja sijoituksissa rahaa, jotka elää nuukemmin, eikä pistä rahojaan menemään turhaan. Ihan sama, millä tileillä ne rahat on. Esim. meillä mulla 223 000 velaton kakkosasunto ja miehellä 200 000 säästössä, niillä me eletään kun palkkaa lakataan saamasta. Nyt eletään palkalla, josta jää n. 1 500 ennen seuraavan tuloa säästöön laittaa.
Normitoimistotyöläisiä ollaan, eli palkat ihan tavallista 5 000 pintaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulette/tiedätte - kuinka suuri merkitys on sillä missä ikävaiheessa on menty yksiin? Me kun ollaan yli nelikymppisinä tavattu niin oli itsestään selvää että raha-asiat pidetään erillään. Monihan täällä kertoo että kun ollaan nuorina persaukisina menty yhteen niin kaikki on yhteistä, ei tehdä avioehtoja eikä testamentteja. Onkohan kukaan avautunut/myöntänyt että yhteiset rahat oli todella suuri virhe, että toiselle osapuolelle jäikin ns. luu käteen?
Me oltiin 37 ja 42 kun mentiin naimisiin ja meillä on täysin yhteiset rahat. Luulen että nuorena ei olisi ollut juuri siksi kun on niukkaa ja tulee taatusti riitaa jos toinen käyttää rahaa sellaiseen minkä toinen kokee turhaksi. Nyt taas on niin suuret tulot ettei sillä ole väliä mihin toinen käyttää rahaa, emme kuitenkaan kumpikaan mitään moottoripyöriä ostele (tiedoksi sille jankkaajalle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulette/tiedätte - kuinka suuri merkitys on sillä missä ikävaiheessa on menty yksiin? Me kun ollaan yli nelikymppisinä tavattu niin oli itsestään selvää että raha-asiat pidetään erillään. Monihan täällä kertoo että kun ollaan nuorina persaukisina menty yhteen niin kaikki on yhteistä, ei tehdä avioehtoja eikä testamentteja. Onkohan kukaan avautunut/myöntänyt että yhteiset rahat oli todella suuri virhe, että toiselle osapuolelle jäikin ns. luu käteen?
Me oltiin 37 ja 42 kun mentiin naimisiin ja meillä on täysin yhteiset rahat. Luulen että nuorena ei olisi ollut juuri siksi kun on niukkaa ja tulee taatusti riitaa jos toinen käyttää rahaa sellaiseen minkä toinen kokee turhaksi. Nyt taas on niin suuret tulot ettei sillä ole väliä mihin toinen käyttää rahaa, emme kuitenkaan kumpikaan mitään moottoripyöriä ostele (tiedoksi sille jankkaajalle).
;-D En tiedä kehen viittaat "jankkaajalla", mutta meillähän tilanne on just se että toinen ostelee moottoripyöriä, tai ei nyt monikossa sentään mutta vaihtelee mieleisekseen. Sitä ei todellakaan tehtäis jos olisi yhteiset rahat. Toki mäkin käyn välillä ajelulla mutta mieluummin autoilen.
Vierailija kirjoitti:
Pankin katsauksen mukaan ne, joilla on yhteiset rahat, sijoittavat enemmän ja ovat eläkeiän kynnyksellä varakkaampia kuin ne, jotka maksavat menot noin puoliksi ja käyttävät loput miten tahtovat.
Laitatko linkin tuohon katsaukseen? Kiinnostaa tietää miten pankki on asian selvittänyt.
Me maksetaan yhteiset menot puoliksi ja loput on omaa rahaa, mutta minä käytän tuloistani suht ison osan sijoituksiin, joista osassa on enemmän riskiä. Mies tykkää mieluummin säästää tilille ja määräaikaistalletuksiin. Miten me oltaisiin varakkaampia, jos rahat olisivat yhteiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se kulujen tasaaminen ja jakaminen tulee melkein itsestään, kun muutenkin pidän kirjanpitoa yhteisistä kuluista. En osaa edes kuvitella tilannetta, että en tietäisi miten paljon mihinkin menee rahaa.
Muuten kumpikin maksaa omat henkilökohtaiset kulut itse.
Niin erilaisia me ollaan.
Me ollaan eletty melkein 20 vuotta tosi tiukilla, kun rahaa on tullut vaan niin todella vähän, toisen ollessa vuosia työkyvytön. Silloin piti laskea montako maitopurkkia on varaa ostaa, ja mikä lasku täytyy jättää maksamatta, että saa perheelle ruokaa. Kaikesta piti tinkiä.
Nyt kun molemmat ovat töissä, tulot suuremmat ja menot pienemmät, ei todellakaan enää haluta laskea euroja. Toivottavasti ei enää ikinä.
Sama juttu meillä. Olimme vuosikausi hyvin vähävaraisia, ja joka viikko luettiin kauppojen tarjouslehtiä kuin raamattua, että saadaan viikoksi ruoka riittämään niillä rahoilla mitä oli käytettävissä ruokaan. Olen näin jälkikäteen jopa vähän ihmetellyt miten viisaita oltiin silloin. Pakastinkin täytettiin itse poimituilla marjoilla, jotka olivat köyhänä aikana mainio lisä ruokapöydässä. Ehkä elämä oli jo opettanut, koska rahaa ei kummallakaan ollut ennen avioliittoa, eikä avioliiton alussa. Myöjemmässä elämässä tilanne on muuttunut, eikä rahasta ole huolta ja säästöt ovat kertyneet huomattaviksi. Köyhänä aikana kaikki oli yhteistä ja niin on myös nyt. Kaikki menee yhteiseen kassaan, ja kaikki lähtee yhteisestä kassasta. Nykyään toinen tuo kassaan huomattavasti enemmän kuin toinen, mutta kummallakin on vapaus käyttää rahoja oman harkintansa mukaan. Mutta kummallista on se, että vieläkin keskustellaan arkisesta rahankäytöstä, pohditaan kuluja ja hintoja, pidetään tarkkaa kirjanpitoa kaikesta, suunnitellaan, säästetään, kulutetaan yhteisellä päätöksellä. Tämä luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Meilläkin puhutaan, suunnitellaan ja laitetaan säästöön. Mutta ei todellakaan pidetä mitään kirjanpitoa, sellaista vihaisi molemmat 😄
Eikö teitä tosiaan kiinnosta yhtään mihin ja miten paljon te rahaa käytätte kuukausittain? Minulla on kirjanpito käytössä ja se on sekä mielenkiintoista että hyödyllistä.
Ei. Ihan riittävästi tiedetään mihin rahaa menee.
Luulen että olet muutenkin ihminen, joka rakastaa kirjanpitoa, taulukoita ja tarkkaa järjestystä. Kaikki eivät ole.
Me olemme hyvätuloisia, monen sivusta seuraavan silmissä saatamme elää suorastaan yltäkylläisyydessä. Se että rahat riittää moneen mukavaan, perustuu hyvien tulojen lisäksi tarkkaan budjetointiin ja seurantaan.
Meillä on kolmenlaista säästämistä:
- säästämme ihan varaan pahan päivän varalle ja varallisuuden kartuttamiseksi. Nämä sijoitetaan pitkällä sijoitushorisontilla osakkeisiin, korkeariskisiin osakerahastoihin ym.
- toiseksi säästämme harvoin toistuviin isoihin menoihin, kuten autojen vaihdot, omakotitalon isot, suunnitellut remontit ym. Näissä sijoituspäätökset tehdään huomioiden että sijoitushrisontti on keskipitkä
- kolmanneksi säästämme lyhyellä tähtäimellä vuoden sisällä tuleviin yllättäviin menoihin: lääkärikulut, yllättävät pikkuremontit, kodinkoneiden hajoamiset ym. Nämä ovat matalariskisissä rahastoissa ja säästötilillä.
Käyttötileillä ei pidetä rahaa kuin sen verran että riittää seuraavaan palkkapäivään.
Menot budjetoidaan tarkasti. Meillä esim. loppuvuoteen osuu paljon isoja laskuja, autohen huollot ym. Tämä otetaan budjetoinnissa huomioon niin, että alkuvuoden kuukausien budjetit on pienempiä. Kaikelle on budjetti. Ihan reilu, mutta kuitenkin budjetti. Jos tulee tarve jossain kuussa ylittää joltain osin budjetti, yhdessä pohdimme mitä tehdään: nipistetäänkö samasta asiasta tulevien kuukausien budjetista, jätetäänkö jotain muuta tekemättä vai katetaanko ylitys säästämisen osuudesta. Tämä perustuu aina harkintaan.
Näin toimimme tiedämme esim. paljonko voimme kesälomalla käyttää rahaa matkailuun, niin että selviämme loppuvuoden isoista laskuista myymättä pidemmän aikavälin sijoituksia ja että esim. selviämme tulossa olevista isoista remointeista ilman lainaa.
Jos vain eläisimme sen mukaan, paljonko tilillä on rahaa, menopuoli olisi ihan holtitonta eikä rahat riittäisiä edes tiedossa oleviin isoihin menoihin, saatikka yllätyksiin. Suunnitelmallisuudella ja seurannalla rahat riittää paljon paremmin emmekä yleensä tarvitse lainaa remontteihin ym. Rahaa riitää paljon useampaan asiaan, kun ei tarvitse maksaa lainan korkoja ja ne sijoitukset tuottaa.
Holtittomasti elämällä pääsisi helpommalla, mutta eipä sitä rahaa sitten riittäisi samalla tavalla kuin nyt.
Huomaathan kuitenkin, että se jos ei pidä tarkkaa kirjanpitoa ja budjetoi kaikkea erikseen, ei tarkoita että rahankäyttö olisi holtitonta 😄
Sanavalinta ei ehkä ollut paras mahdollinen. Pointti tuossa oli kuitenkin se, että koska meillä esim. marraskuun budjetoidut menot on nelinkertaiset helmikuuhun verrattuna ja myös isommat kuin marraskuun oletetut tulot, niin jos nyt vaikka helmikuun jälkeen ajattelisi että jäipäs meillä paljon rahaa yli, tehdäänpäs jotain ennakoimatta kivaa, niin sitten marraskuussa se voisi lyödä sormille. Kun tietää, mitä tarpeita tulevaisuus tuo tullessaan, pysyy talous paremmin hallussa. Vaikka tulomme ovat suuret, ne eivät kuitenkaan ole rajattomat.
Me emme ole suurituloisia, emme budjetoi emmekä pidä kirjaa menoista. Mutta tiedetään kyllä että vuoden aikana on säännöllisiä menoja ja yllättäviä menoja. Niissä luovitaan ihan sujuvasti.
Se miten ennakoisimme, olisi sinun esimerkissäsi sitä että emme todellakaan ottaisi samalle kuulle kaikkia isoja menoja, kun kerran niihin voi vaikuttaa. Jos marraskuun menot olisi paljon isommat kuin tulot, niin miksi pitäisikään ottaa ne autojen huollot juuri marraskuulle. Nehän voi ottaa vaikka sinne helmikuulle.
Me todellakin tehdään ylimääräistä kivaa, tai jopa ylimääräisiä ostoksia, jos rahaa on enemmän kuin yleensä. Nautitaan elämästä, kun ei näitä montaa saa ja nykyinenkin voi loppua koska tahansa.
Säästötili on sitten sellaisia isoja, usean tonnin hankintoja tai yllätysmenoja varten. Ja siltikään sieltä ei todellakaan usein tarvitse mitään ottaa. Vain muutamia kertoja vuodessa.
Meidän tulot nettona on yhteensä alle 5000€/kk.
Meillä kaikki muut paitsi henkilökohtaisten sijoitusten tuotot ovat yhteistä rahaa. Eli käytännössä mieheni yrityksestä nostamat varat ja yhteisten sijoitusten tuotot tulevat yhteiselle tilille. Sieltä sitten rahaa siirtyy seuraaviin paikkoihin: eli arkitili, josta maksetaan laskut, kotiin palkattavien henkilöiden, kuten aupairien tai kohdinhoitajan palkat, ruoat ja kaikki muu sellainen. Sitten on jokaisen perheenjäsenen (mies, minä ja 4 lasta) omat tilit ja omat sijoitukset, joihin rahaa menee. LIsäksi on vielä minun erillinen kauneudenhoitotili, josta maksan kauneudenhoitoni sekä edustusvaatteet. Osallistun siis puolisoni aseman vaatimiin edustustilaisuuksiin. Lisäksi menee yhteisiin sijoituksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lueskelen näitä niin alan yhä enemmän ymmärtää miksi jotkut haluavat kynsin hampain pysyä nuoruuden pitkissä liitoissaan. Tuohan se todella paljon vapautta ja mukavuutta rahatalouden suhteen. Varsinkin niissä, joissa kaikki rahat ovat yhteisiä tai vaikka on omat tilit ja ei kumpikaan seuraa eikä pyydä takaisin mitä on omalta tililtään toiselle maksellut.
Tuohon päälle vielä ehkä hyvä leskeneläke sille, jolla on ollut pienemmät tulot. Koko aikuisikä ilman sen isompia rahahuolia ja parempituloisen kuoltua tämä vielä turvaa eloonjääneen elämän taloudellisen laadun. Rahalla on suuri valta ja toimii motiivina pysyä yhdessä. Jos toinen tai jopa molemmat ovat sitä mieltä, että taloudellisesti on viisaampaa pysyä yhdessä niin sehän toimii. Saahan kaupan päälle olla ylpeä pitkästä liitostaan tuttavapiirille ja näille surkimuksille, jotka eivät ole saaneet kumppania saati ovat eronneet.
Köyhillä nyt rahaa ei ole liiemmin mihinkään muuhun kun kaikki menee elämiseen. Oli yhteistä eli ei. Yleensä heillä on kuitenkin omat tilit.
Suomessa on edelleen vuonna 2026 tilanne, missä ihmiset ja taloudet elävät keskenään ihan eri todellisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Kun lueskelen näitä niin alan yhä enemmän ymmärtää miksi jotkut haluavat kynsin hampain pysyä nuoruuden pitkissä liitoissaan. Tuohan se todella paljon vapautta ja mukavuutta rahatalouden suhteen. Varsinkin niissä, joissa kaikki rahat ovat yhteisiä tai vaikka on omat tilit ja ei kumpikaan seuraa eikä pyydä takaisin mitä on omalta tililtään toiselle maksellut.
Tuohon päälle vielä ehkä hyvä leskeneläke sille, jolla on ollut pienemmät tulot. Koko aikuisikä ilman sen isompia rahahuolia ja parempituloisen kuoltua tämä vielä turvaa eloonjääneen elämän taloudellisen laadun. Rahalla on suuri valta ja toimii motiivina pysyä yhdessä. Jos toinen tai jopa molemmat ovat sitä mieltä, että taloudellisesti on viisaampaa pysyä yhdessä niin sehän toimii. Saahan kaupan päälle olla ylpeä pitkästä liitostaan tuttavapiirille ja näille surkimuksille, jotka eivät ole saaneet kumppania saati ovat eronneet.
Köyhillä nyt rahaa ei ole liiemmin mihinkään muuhun kun kaikki menee elämiseen. Oli yhteistä eli ei. Yleensä heillä on kuitenkin omat tilit.
Suomessa on edelleen vuonna 2026 tilanne, missä ihmiset ja taloudet elävät keskenään ihan eri todellisuudessa.
Sulla on nyt edelleen tuo hyvin vahva harha siitä, että näissä suhteissa ja yhteisissä rahoissa toinen "on aina" kovasti paljon parempituloinen. Vaikka tässäkin ketjussa sinulle on ihan ratakiskosta yritetty vääntää, ettei näin ei läheskään aina ole, ja silti yhteiset rahat toimii.
Meillä oli tänään palkkapäivä. Mulle tuli rahaa tilille 2350€ ja miehelle 2800€, kun mukana on myös jokunen ylityökorvaus. Vielä kolme vuotta sitten mies tienasi vähemmän kuin minä.
Ei näiden summien takia yhdessä tarvitse olla, vaan yhdessä ollaan jopa summista huolimatta 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulette/tiedätte - kuinka suuri merkitys on sillä missä ikävaiheessa on menty yksiin? Me kun ollaan yli nelikymppisinä tavattu niin oli itsestään selvää että raha-asiat pidetään erillään. Monihan täällä kertoo että kun ollaan nuorina persaukisina menty yhteen niin kaikki on yhteistä, ei tehdä avioehtoja eikä testamentteja. Onkohan kukaan avautunut/myöntänyt että yhteiset rahat oli todella suuri virhe, että toiselle osapuolelle jäikin ns. luu käteen?
Me oltiin 37 ja 42 kun mentiin naimisiin ja meillä on täysin yhteiset rahat. Luulen että nuorena ei olisi ollut juuri siksi kun on niukkaa ja tulee taatusti riitaa jos toinen käyttää rahaa sellaiseen minkä toinen kokee turhaksi. Nyt taas on niin suuret tulot ettei sillä ole väliä mihin toinen käyttää rahaa, emme kuitenkaan kumpikaan mitään moottoripyöriä ostele (tiedoksi sille jankkaajalle).
;-D En tiedä kehen viittaat "jankkaajalla", mutta meillähän tilanne on just se että toinen ostelee moottoripyöriä, tai ei nyt monikossa sentään mutta vaihtelee mieleisekseen. Sitä ei todellakaan tehtäis jos olisi yhteiset rahat. Toki mäkin käyn välillä ajelulla mutta mieluummin autoilen.
Meillä taas mies osti moottoripyörän perintörahoillaan, mutta ostelee siihen kyllä kalliita uusia osia, kun tykkää laittaa pyörää erilaiseksi. Ja kyllä ne ostot menee yhteisistä rahoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulette/tiedätte - kuinka suuri merkitys on sillä missä ikävaiheessa on menty yksiin? Me kun ollaan yli nelikymppisinä tavattu niin oli itsestään selvää että raha-asiat pidetään erillään. Monihan täällä kertoo että kun ollaan nuorina persaukisina menty yhteen niin kaikki on yhteistä, ei tehdä avioehtoja eikä testamentteja. Onkohan kukaan avautunut/myöntänyt että yhteiset rahat oli todella suuri virhe, että toiselle osapuolelle jäikin ns. luu käteen?
Me oltiin 37 ja 42 kun mentiin naimisiin ja meillä on täysin yhteiset rahat. Luulen että nuorena ei olisi ollut juuri siksi kun on niukkaa ja tulee taatusti riitaa jos toinen käyttää rahaa sellaiseen minkä toinen kokee turhaksi. Nyt taas on niin suuret tulot ettei sillä ole väliä mihin toinen käyttää rahaa, emme kuitenkaan kumpikaan mitään moottoripyöriä ostele (tiedoksi sille jankkaajalle).
Meillä on ollut nuoresta asti yhteiset rahat (omat käyttötilit), eikä olla koskaan riidelty rahasta. Jos toinen on ostanut itselleen jotain, siitä on iloittu yhdessä.
Meillä yhteinen tili ja kummallakin oma tili, jonne jätetty sen verran rahaa että puolison saa hautaan ennen perunkirjoitusta, mikäli pankki rupeaa jarruttamaan yhteisen tilin käytttöä. Pankkihan usein vaatii, että yhteiseen tiliin ei kosketa ennen perunkirjoitusta, vaikka kuinka olisi "tai-tili" eikä "ja-tili". Joutuisi vielä lainaamaan lasiltaan!
1014, onhan tuo kiva summa yhteensä. Eivät menot ole silti kaksinkertaiset. Kahden henkilön kulut ja yhteinen asuminen katetaan toisen palkalla, saattaa vielä jäädäkin, riippuu asumiskuluista, ja toinen palkka jää muuhun, vapaaseen käyttöön. Kyllähän sen nyt aika helposti tajuaa, että näin ei olisi laita yksin eläessä. Ja aika helposti sulkee sen tilanteen pois.
Ei ole kyseessä "aina", mutta ei voi sitäkään kokonaan kieltää etteikö rahalla ja taloudellisella turvalla olisi vaikutusta yhdessä pysymiseen. Kyllä toisen naamaa on silloin helpompi katsella ja juttuja tai vaikenemista kuunnella. Kuinkahan moni olisi pysynyt yhdessä jos rahat eivät olisi olleet yhteiset ja toinen ei osallistuisi toisenkin kuluihin pitämättä siitä lukua. Kun se tietty huolettomuu ei olisikaan itsestäänselvyys. En puhu nyt sinusta tai minusta enkä Hentun Liisasta, vaan ihan totesin yleisesti asiana. Eikö saisi ottaa eri puolia esille? Ei sekään ole täysin totta, että kaikki ovat suuresta rakkaudesta yhdessä ja rahalla ei ole merkitystä.
Kirjoitin "jotkut", en "kaikki" tai "aina".
Normitoimistotyöläisiä ollaan, eli palkat ihan tavallista 5 000 pintaan.
Siis pidätkö sinä kymppitonnin pinnassa olevia tienestejä lapsettomalla parilla ihan tavallisena? Ok. Voin kertoa, että ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Normitoimistotyöläisiä ollaan, eli palkat ihan tavallista 5 000 pintaan.
Siis pidätkö sinä kymppitonnin pinnassa olevia tienestejä lapsettomalla parilla ihan tavallisena? Ok. Voin kertoa, että ei ole.
Samaa mietin että onko tuo summa yhden palkka vai molempien yhdessä...
Ja vielä jatkokommentti tuohon edelliseen (viesti 1000). Meillä tuo kritisoimasi "luottamus lyhyellä aikavälillä" on tosiaan vain kohta puolen vuosisadan mittainen. AIka lyhyt on se luottamus, joo.
Edelleen sama