Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (1192)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaimon rahat pitää olla yhteisiä, sitä vartenhan a kan olen ottanutkin jotta pitää minusta huolen ja sitäpaitsi KELAhan maksaa vain minun tekemättömistä röistä korvauksen jonka käytän paikallisessa...
Jännämies kelan tiskiltä
Olisi nyt ensin se nainen, niin olisi edes jotain mahdollisuuksia neuvotella siitä onko ne rahat yhteisiä vai erillisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka kuupahtaisin tänään mun puoliso osaisi kyllä tarkistaa maksut vaikkei raha-asioita ole vuosiin hoitanut.
Miksi kukaan aikuinen haluaa elää niin, että ei vuosikausiin hoida omia raha-asioitaan? Tämä on itselleni täysi arvoitus. Luottamus on ihan ok, mutta en ymmärrä, miten voi olla kiinnostumatta omasta taloudestaan. Viikkorahaako tämmöisille annetaan, vai miten he hoitavat päivittäiset ostokset. Vai eikö ole mitään, missä itse rahaa käyttävät?
Voi sen noinkin ajatella, tosin rahaa jätetään kummankin tilille palkkapäivänä. Eli olisko sitten kuukausirahaa:)
Minä sijoitan osan itselleni ja lastenlapsille ja loput jää tilille jos haluan ostaa jotain tai käydä vaikka lounaalla ystävien kanssa. Mies käyttää omansa miten haluaa.
Oikeasti meillä on hyvin vähän ns omia menoja, emme ostele vaatteita kuin tarpeeseen, emme elektroniikkaa, autot on liisattu yhteisiksi, harrastukset on halpoja jne.
Tietenkin mies on kiinnostunut taloudesta ja tietoinen laskuista yms koska keskustelemme päivittäin mutta turha meidän molempien on sompailla tilillä kuittaamassa niitä maksuun. Vain oman tilin saldolla on merkitystä päivätasolla mutta kaikki tilit näkee yhdellä silmäyksellä kännykän verkkopankista
Se, että kaikki raha olisi yhteisiä on ajatuksena ihan käsittämätön. Ensinnäkin olen parisuhteessakin ensisijaisesti yksilö. Toisekseen sen verran tullut elämää nähtyä, että tiedän ettei lopultakaan voi luottaa kuin itseensä, kaikkea ei tarvitse oppia oman kantapään kautta. Ei sen toisen tarvitse olla pahantahtoinen, shoppailuholisti tai peliongelmainen, hän voi myös sairastuttuaan laittaa yhteisen talouden ihan solmuun ennenkuin ehtii kissaa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Se, että kaikki raha olisi yhteisiä on ajatuksena ihan käsittämätön. Ensinnäkin olen parisuhteessakin ensisijaisesti yksilö. Toisekseen sen verran tullut elämää nähtyä, että tiedän ettei lopultakaan voi luottaa kuin itseensä, kaikkea ei tarvitse oppia oman kantapään kautta. Ei sen toisen tarvitse olla pahantahtoinen, shoppailuholisti tai peliongelmainen, hän voi myös sairastuttuaan laittaa yhteisen talouden ihan solmuun ennenkuin ehtii kissaa sanoa.
Eihän se että kaikki rahat on yhteisiä, välttämättä tarkoita sitä, että kaikki rahat on yhdellä tilillä kummankin käytettävissä. Kyse on asenteesta. Meillä kyllä kaikki rahat on yhteisiä, mutta kummallakin on omat tilit. Ei ole yhtään yhteistä tiliä. Jos toinen sekoaa, ei hän voi kaikkea hukata.
"Kaikki rahat yhteisiä" tarkoittaa sitä, että ei ole sinun rahoja, minun rahoja ja meidän rahoja. On vain meidän rahoja. Meillä ei ole mitään väliä sillä, kumpiko maksaa mitäkin, eikä ikinä lasketa onko jompikumpi "velkaa" toiselle.
Vastikään esim. minun autolle varatun huollon aikaan minä olin sairaana enkä voinut huoltoa hoitaa. Puoliso käytti auton huollossa ja maksoi 900€ laskun. Ei meistä kumpikaan ajattele, että minun pitäisi tuo hänelle jotenkin hyvittää. Nehän on yhteisiä rahoja, ja joku toinen juttu menee sitten toisin päin. Ja jos joskus sattuu isot menot kasautumaan toiselle niin, että käyttötili meinaa tyhjentyä ja pitäisi sijoituksia myydä, niin toinen jeesaa niin ettei tartte sijoituksia myydä. Tietenkin, eihän me yhteisiä sijoituksia haluta myydä arjen pyörittämiseen. Nekin on ajatuksellisesta yhteisiä sijoituksia, vaikka teknisesti ovat suunnilleen 50-50 kummankin henkilökohtaisia.
Kyllä me ollaan molemmat ihan yksilöitä myös rahan suhteen. Kumpikin toimii arjessa oman harkintansa mukaan, mutta kummallakin on aina taustalla ajatus yhteisestä hyvästä. Ja kaikki isommat hankinnat, matkat ym. mietitään ja päätetään aina yhdessä. Sitten taas sillä, kumpi nyt milläkin kerralla teknisesti jonkin maksutapahtuman suorittaa, sillä ei ole kummallekaan mitään merkitystä.
Tietenkin mies on kiinnostunut taloudesta ja tietoinen laskuista yms koska keskustelemme päivittäin mutta turha meidän molempien on sompailla tilillä kuittaamassa niitä maksuun.
Mitä kumman sompailuja ihmiset suorittavat koko ajan? Meillä menee kaikki juoksevat kulut suoraveloituksella yhteiseltä tililtä, jonne menee tilisiirtona automaattisesti molempien tililtä tietty rahasumma.
Ja jos jotain sompailtavaa on, ehdottomasti sitä kumpikin haluaa tehdä pysyäkseen kärryillä siitä, mitä taloudessa oikeasti tapahtuu, koska sehän on sitten jotain ennakoimatonta, ylimääräistä. Varmaan sompailtaisiin yhtä aikaa ihmettelemässä sitä.
Mutta tietysti molemmat käyvät säännöllisesti omassa verkkopankissa vilkaisemassa saldon tms. ja siinä samalla vilkaisee, että yhteisellä tilillä ei ole mitään sompailtavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas en ikinä voisi maksattaa miehellä jotain minun 900 euron maksua. Summa on liki 2/3 minun nettokuukausituloista ja mieskin joutuu tekemään paljon töitä tuollaisen summan eteen. Toki kumpikin sen maksaa, jos toinen on estynyt, mutta rahat kyllä siirretään takaisin. Omat rahat on minulle niin tärkeä asia, että siitä en luovu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se kulujen tasaaminen ja jakaminen tulee melkein itsestään, kun muutenkin pidän kirjanpitoa yhteisistä kuluista. En osaa edes kuvitella tilannetta, että en tietäisi miten paljon mihinkin menee rahaa.
Muuten kumpikin maksaa omat henkilökohtaiset kulut itse.
Niin erilaisia me ollaan.
Me ollaan eletty melkein 20 vuotta tosi tiukilla, kun rahaa on tullut vaan niin todella vähän, toisen ollessa vuosia työkyvytön. Silloin piti laskea montako maitopurkkia on varaa ostaa, ja mikä lasku täytyy jättää maksamatta, että saa perheelle ruokaa. Kaikesta piti tinkiä.
Nyt kun molemmat ovat töissä, tulot suuremmat ja menot pienemmät, ei todellakaan enää haluta laskea euroja. Toivottavasti ei enää ikinä.
Sama juttu meillä. Olimme vuosikausi hyvin vähävaraisia, ja joka viikko luettiin kauppojen tarjouslehtiä kuin raamattua, että saadaan viikoksi ruoka riittämään niillä rahoilla mitä oli käytettävissä ruokaan. Olen näin jälkikäteen jopa vähän ihmetellyt miten viisaita oltiin silloin. Pakastinkin täytettiin itse poimituilla marjoilla, jotka olivat köyhänä aikana mainio lisä ruokapöydässä. Ehkä elämä oli jo opettanut, koska rahaa ei kummallakaan ollut ennen avioliittoa, eikä avioliiton alussa. Myöjemmässä elämässä tilanne on muuttunut, eikä rahasta ole huolta ja säästöt ovat kertyneet huomattaviksi. Köyhänä aikana kaikki oli yhteistä ja niin on myös nyt. Kaikki menee yhteiseen kassaan, ja kaikki lähtee yhteisestä kassasta. Nykyään toinen tuo kassaan huomattavasti enemmän kuin toinen, mutta kummallakin on vapaus käyttää rahoja oman harkintansa mukaan. Mutta kummallista on se, että vieläkin keskustellaan arkisesta rahankäytöstä, pohditaan kuluja ja hintoja, pidetään tarkkaa kirjanpitoa kaikesta, suunnitellaan, säästetään, kulutetaan yhteisellä päätöksellä. Tämä luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Meilläkin puhutaan, suunnitellaan ja laitetaan säästöön. Mutta ei todellakaan pidetä mitään kirjanpitoa, sellaista vihaisi molemmat 😄
Eikö teitä tosiaan kiinnosta yhtään mihin ja miten paljon te rahaa käytätte kuukausittain? Minulla on kirjanpito käytössä ja se on sekä mielenkiintoista että hyödyllistä.
Ei. Ihan riittävästi tiedetään mihin rahaa menee.
Luulen että olet muutenkin ihminen, joka rakastaa kirjanpitoa, taulukoita ja tarkkaa järjestystä. Kaikki eivät ole.
Me olemme hyvätuloisia, monen sivusta seuraavan silmissä saatamme elää suorastaan yltäkylläisyydessä. Se että rahat riittää moneen mukavaan, perustuu hyvien tulojen lisäksi tarkkaan budjetointiin ja seurantaan.
Meillä on kolmenlaista säästämistä:
- säästämme ihan varaan pahan päivän varalle ja varallisuuden kartuttamiseksi. Nämä sijoitetaan pitkällä sijoitushorisontilla osakkeisiin, korkeariskisiin osakerahastoihin ym.
- toiseksi säästämme harvoin toistuviin isoihin menoihin, kuten autojen vaihdot, omakotitalon isot, suunnitellut remontit ym. Näissä sijoituspäätökset tehdään huomioiden että sijoitushrisontti on keskipitkä
- kolmanneksi säästämme lyhyellä tähtäimellä vuoden sisällä tuleviin yllättäviin menoihin: lääkärikulut, yllättävät pikkuremontit, kodinkoneiden hajoamiset ym. Nämä ovat matalariskisissä rahastoissa ja säästötilillä.
Käyttötileillä ei pidetä rahaa kuin sen verran että riittää seuraavaan palkkapäivään.
Menot budjetoidaan tarkasti. Meillä esim. loppuvuoteen osuu paljon isoja laskuja, autohen huollot ym. Tämä otetaan budjetoinnissa huomioon niin, että alkuvuoden kuukausien budjetit on pienempiä. Kaikelle on budjetti. Ihan reilu, mutta kuitenkin budjetti. Jos tulee tarve jossain kuussa ylittää joltain osin budjetti, yhdessä pohdimme mitä tehdään: nipistetäänkö samasta asiasta tulevien kuukausien budjetista, jätetäänkö jotain muuta tekemättä vai katetaanko ylitys säästämisen osuudesta. Tämä perustuu aina harkintaan.
Näin toimimme tiedämme esim. paljonko voimme kesälomalla käyttää rahaa matkailuun, niin että selviämme loppuvuoden isoista laskuista myymättä pidemmän aikavälin sijoituksia ja että esim. selviämme tulossa olevista isoista remointeista ilman lainaa.
Jos vain eläisimme sen mukaan, paljonko tilillä on rahaa, menopuoli olisi ihan holtitonta eikä rahat riittäisiä edes tiedossa oleviin isoihin menoihin, saatikka yllätyksiin. Suunnitelmallisuudella ja seurannalla rahat riittää paljon paremmin emmekä yleensä tarvitse lainaa remontteihin ym. Rahaa riitää paljon useampaan asiaan, kun ei tarvitse maksaa lainan korkoja ja ne sijoitukset tuottaa.
Holtittomasti elämällä pääsisi helpommalla, mutta eipä sitä rahaa sitten riittäisi samalla tavalla kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä luulette/tiedätte - kuinka suuri merkitys on sillä missä ikävaiheessa on menty yksiin? Me kun ollaan yli nelikymppisinä tavattu niin oli itsestään selvää että raha-asiat pidetään erillään. Monihan täällä kertoo että kun ollaan nuorina persaukisina menty yhteen niin kaikki on yhteistä, ei tehdä avioehtoja eikä testamentteja. Onkohan kukaan avautunut/myöntänyt että yhteiset rahat oli todella suuri virhe, että toiselle osapuolelle jäikin ns. luu käteen?
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulette/tiedätte - kuinka suuri merkitys on sillä missä ikävaiheessa on menty yksiin? Me kun ollaan yli nelikymppisinä tavattu niin oli itsestään selvää että raha-asiat pidetään erillään. Monihan täällä kertoo että kun ollaan nuorina persaukisina menty yhteen niin kaikki on yhteistä, ei tehdä avioehtoja eikä testamentteja. Onkohan kukaan avautunut/myöntänyt että yhteiset rahat oli todella suuri virhe, että toiselle osapuolelle jäikin ns. luu käteen?
Onhan noita ollut muutama tässäkin ketjussa, eilen oli viimeisin kirjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulette/tiedätte - kuinka suuri merkitys on sillä missä ikävaiheessa on menty yksiin? Me kun ollaan yli nelikymppisinä tavattu niin oli itsestään selvää että raha-asiat pidetään erillään. Monihan täällä kertoo että kun ollaan nuorina persaukisina menty yhteen niin kaikki on yhteistä, ei tehdä avioehtoja eikä testamentteja. Onkohan kukaan avautunut/myöntänyt että yhteiset rahat oli todella suuri virhe, että toiselle osapuolelle jäikin ns. luu käteen?
Luulen, että tuolla, että on menty yhteen nuorina on ainakin semmoinen vaikutus, että kaikki on yhdessä tienattukin. Eli on ollut monenlaisia vaiheita, se nuoruuden persaukisuus, josta on yhdessä selvitty ja silloin oli todellakin pakko olla kaikki pennit samassa kasassa, jos meinasi saada edes ruokaa pöytään. Sieniä kerättiin syksyllä pahimpaan nälkään. Sitten alkoi helpottaa ja mitä vanhemmaksi tultiin niin saatiin lainat maksettua ja alkoi jäädä ylimääräistä. Toista on tuettu opiskeluissa ja töissä parhaan mukaan.
Meillä ei vapaaehtoisesti ole lapsia, joten emme ole tehneet avioehtoja tai testamentteja, koska on automaatti, että kaikki on puoliksi, jos ero tulee, koska puoliksi on tienattu ja menot ovat menneet aina puoliksi.
Mutta tästä huolimatta meillä ehdottomasti on aina ollut omat tilit, jonne jäävät rahat yhteisten menojen jälkeen ovat omia. Aivan sama kummallekin, mitä toinen omillaan tekee. Kumpikaan ei ole innokas tuhlaamaan, mutta menot on vähän erilaisia, minä olen sosiaalisempi, eli menee rahaa ystävien kanssa ulkona syömiseen ja vastaavaan ja mies laittaa enemmän elektroniikkaan, joka ei minua niin kiinnosta tai muutoin harrastuksiin.
Omat rahat molemmilla. Kulut jakautuu suurin piirtein tasan. Maksan lähes kaiken ja vaimo sitten siirtää fyffettä muutaman kerran vuodessa tasoittamaan. Palkkaerot otetaan suurpiirteisesti huomioon tasoituksessa.
Avioliitto ei ole nykyään mikään pysyvä järjestely useimmissa tapauksissa. Mulle ei ole väliä, jos maksan joitain saturoita vuodessa enemmän tai vähemmän, mutta kunhan suurin piirtein on reilu meininki.
Omista ostoista ei tartte käydä mitään keskusteluja, kun omaa rahaa saa käyttää just siihen mitä haluaa. Yhteisten asioiden ostosta sitten taas puhutaan, mutta halvoista käyttötavaroista, ruuista yms. sitten taas ei tarvitse käydä mitään keskusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pankin katsauksen mukaan ne, joilla on yhteiset rahat, sijoittavat enemmän ja ovat eläkeiän kynnyksellä varakkaampia kuin ne, jotka maksavat menot noin puoliksi ja käyttävät loput miten tahtovat.
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulette/tiedätte - kuinka suuri merkitys on sillä missä ikävaiheessa on menty yksiin? Me kun ollaan yli nelikymppisinä tavattu niin oli itsestään selvää että raha-asiat pidetään erillään. Monihan täällä kertoo että kun ollaan nuorina persaukisina menty yhteen niin kaikki on yhteistä, ei tehdä avioehtoja eikä testamentteja. Onkohan kukaan avautunut/myöntänyt että yhteiset rahat oli todella suuri virhe, että toiselle osapuolelle jäikin ns. luu käteen?
Joo tilanne on aikalailla eri sen jälkeen, kun elämää on ollut yksin tai ehkä jopa toisen puolison kanssa takana. Esimerkiksi itselläni ei ollut avioehtoa ensimmäisessä avioliitossa, mutta toisessa on. En enää kyllä harkitsisi naimisiin menoa toista kertaa ilman avioehtoa. Kyllä kun on itse kerran osoittanut, että avioliiton ei voi olettaa kestävän, vaikka kuinka yrittäisi, niin pitää ottaa realismi mukaan ajatteluun. Kun on avioehto, niin rahatkin on luonnollisesti erillään. Pitää vain olla järjestelmä, että esim. vanhempainvapaat ja työttömyysjaksot yms. menee reilusti.
Nykyään on paljon äärilapsellisia ihmisiä, jotka ovat lapsuudesta asti avioliitossa ja sitten alkavat ajattelemaan, että hirveää kuinka on menettänyt kokemuksia tämän takia. Ei voi edes hyvässä avioliitossa olla varma, että se jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se että kaikki rahat on yhteisiä, välttämättä tarkoita sitä, että kaikki rahat on yhdellä tilillä kummankin käytettävissä. Kyse on asenteesta. Meillä kyllä kaikki rahat on yhteisiä, mutta kummallakin on omat tilit. Ei ole yhtään yhteistä tiliä. Jos toinen sekoaa, ei hän voi kaikkea hukata.
"Kaikki rahat yhteisiä" tarkoittaa sitä, että ei ole sinun rahoja, minun rahoja ja meidän rahoja. On vain meidän rahoja. Meillä ei ole mitään väliä sillä, kumpiko maksaa mitäkin, eikä ikinä lasketa onko jompikumpi "velkaa" toiselle.
Tässä kyllä poimittiin kirsikat kaikista tarjolla olevista kakuista. Rahat on "yhteisiä", mutta kummallakin on omat tilit. Rahat on yhteisiä, mutta siltä varalta, että toinen "sekoaa" eikä käytäkään rahaa, kuten toinen haluaa, rahat ei olekaan yhteisellä tilillä. Sitten kuitenkaan ei pidetä kirjaa, kumman rahoja parhaillaan käytetään, eli homma perustuu luottamukseen lyhyellä aikavälillä ja suullinen sopimus nimeltä "Homma perustuu asenteeseen" on purettavissa koska vain kirjoittajasta siltä tuntuu.
Eli kuulostaa fiksulta järjestelyltä, jossa oma tili takaa turvallisuuden ja takaportin, jos toinen alkaa sekoilla rahojen kanssa. Mutta tällä ei kyllä ole mitään tekemistä yhteisten rahojen kanssa :D
Meillä yhteiset rahat tarkoittaa, että tulot tulevat yhteiselle tilille ja siltä maksetaan kaikki menot. Kummallakin on myös oma tili ja niille siirretään tai siirtyy automaattisesti sama summa joka kuukausi. Nykyään summa on 900€. Ja nämä omalle tilille tulevat rahat sijoitetaan. Mulla puolet menee rahastoon ja toisella puolella ostan osakkeita. Miehellä taas kaikki menee rahastoihin.
Elämä on tosi helppoa näin, on ollut pian 40 vuotta.
Ehkä tuo, että rahaa säästyy enemmän niillä, joilla on yhteiset rahat, johtuu suunnitelmallisuudesta ja yhteisistä tavoitteista. Nk omat rahat ehkä käytetään enemmän kulutukseen kuin säästämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ikinä voisi maksattaa miehellä jotain minun 900 euron maksua. Summa on liki 2/3 minun nettokuukausituloista ja mieskin joutuu tekemään paljon töitä tuollaisen summan eteen. Toki kumpikin sen maksaa, jos toinen on estynyt, mutta rahat kyllä siirretään takaisin. Omat rahat on minulle niin tärkeä asia, että siitä en luovu.
Niin, kun se ei ole mitään "maksattamista". Se on vain yksi kulu, yhteisessä arjessa. On aivan sama kumpi sen maksaa. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vastaavassa tilanteessa kulut jaettaisiin tasan, niin sille 2ke nettoavalle ei jäisi euroakaan ylimääräistä, kun taas toinen saisi käyttää kolmannekseen palkastaan omiin harrastuksiinsa ja varallisuuden kerryttämiseen, eikä se olisi mielestäni reilua.
Emme ole siis jakaneet kuluja tasan, kyllä enemmän tienaava on maksanut yhteisiä kuluja enemmän, vaikka kokonaan, jos tilanne on sellainen ollut.
Pointtini kuitenkin oli, että kyllä sen, joka enemmän tienaa, kuuluu saada enemmän rahaa myös harrastuksiin tms. Ei ole tullut mieleen kummallekaan jättää toiselle tietenkään nolla ja itselle paljon, mutta tosiaan kuten sanoin, jos on halunnut jotain kalliimpaa, se kuuluu enemmän tienaavalle, vaikka toisella ei samanlaiseen olisikaan varaa.
Itse en ole siis kyennyt ikinä ajattelemaan, että se raha, jonka toinen tienaa, monesti pitkillä päivillä jne. olisi jotenkin automaattisena oikeutena siirtymässä minulle. Toisin sanoen, en kykene itselleni perustelemaan, miten toisen palkasta vaikka 20 % siirtyisi minulle käyttörahaksi.
Tuohon alimpaan: itse ajattelisin, että riippuu ehkä tilanteesta. Siis, jos toinen olisi vastuullisessa työssä ja painaisi pitkää päivää samalla, kun toinen tekisi vaikkapa lyhennettyä työaikaa kevyemmässä työssä ja hänellä olisi paljon enemmän vapaa-aikaa, niin aika hankala kyllä perustella sitä tulonsiirtoa. Mutta sitten taas jos perheen sisäinen työnjako olisi se, että kummallakaan ei ole sen enempää vapaata, mutta toinen priorisoi työn samalla kun toisen vastuulla on selkeästi enemmän kodista ja lapsista huolehtimista, voisi se tulonsiirto ollakin ihan perusteltu. Siis vaikkapa jos toinen osapuoli mahdollistaisi toisen rahakkaat iltapäivystysvuorot huolehtimalla oman päivätyönsä päälle kodista ja lapsista. Kyllä silloin minusta tälle "mahdollistajalle" kuuluisi myös osa potista.
Näyttäkää minulle mies, joka suostuisi tällaiseen jakoon, että pienempituloisena "normaalityöaikaa" tekevänä ottaisi isomman vastuun arjen käytännön pyörittämisestä (lapset, kotityöt, pihatyöt jne) silloin kun esim. tuplasti isompaa palkkaa nostava nainen saisi tehdä uraa ja jopa nauttia työnsä hedelmistä ilman että jatkuvasti pitää paikkailla toisen tilivajetta. Niinpä. Voi se kuulkaa olla näinkin päin.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se että kaikki rahat on yhteisiä, välttämättä tarkoita sitä, että kaikki rahat on yhdellä tilillä kummankin käytettävissä. Kyse on asenteesta. Meillä kyllä kaikki rahat on yhteisiä, mutta kummallakin on omat tilit. Ei ole yhtään yhteistä tiliä. Jos toinen sekoaa, ei hän voi kaikkea hukata.
"Kaikki rahat yhteisiä" tarkoittaa sitä, että ei ole sinun rahoja, minun rahoja ja meidän rahoja. On vain meidän rahoja. Meillä ei ole mitään väliä sillä, kumpiko maksaa mitäkin, eikä ikinä lasketa onko jompikumpi "velkaa" toiselle.
Tässä kyllä poimittiin kirsikat kaikista tarjolla olevista kakuista. Rahat on "yhteisiä", mutta kummallakin on omat tilit. Rahat on yhteisiä, mutta siltä varalta, että toinen "sekoaa" eikä käytäkään rahaa, kuten toinen haluaa, rahat ei olekaan yhteisellä tilillä. Sitten kuitenkaan ei pidetä kirjaa, kumman rahoja parhaillaan käytetään, eli homma perustuu luottamukseen lyhyellä aikavälillä ja suullinen sopimus nimeltä "Homma perustuu asenteeseen" on purettavissa koska vain kirjoittajasta siltä tuntuu.
Eli kuulostaa fiksulta järjestelyltä, jossa oma tili takaa turvallisuuden ja takaportin, jos toinen alkaa sekoilla rahojen kanssa. Mutta tällä ei kyllä ole mitään tekemistä yhteisten rahojen kanssa :D
Ei meillä ole päädytty omiin tileihin varotoimenpiteenä sekoamisen varalta. Tuo kommentti liittyi vain kommentoimaani kirjoitukseen, jossa kirjoittaja totesi yhteisten rahojen riskin olevan sen että toinen voi hukata hetkessä. Kommentoin tuossa vain sitä, että meidän tapauksessa tuo on vallitsevan käytännön myötä teknisesti estetty.
Meillä on muinoin ollut yhteinen tili, ja se oli hyvä ja toimiva ratkaisu. Omiin tileihin siirryttiin tilanteessa, jossa toisella oli pankin henkilökuntaehtoinen tili ja toisella ei. Tuo tilanne ei ole enää aikoihin ollut päällä, mutta ei ole nähty vaivaa takaisin yhteen tiliin siirtymisessä. Ja ajatus siitä, että otettaisiin omien tilien rinnalle yksi yhteinen, sehän on ihan absurdi. Ihan turhaa säätöä ja rahojen siirtylyä tililtä toiselle.
Muutenkin tuo keskustelu yhteisen tilin aiheuttamasta riskistä että toinen esim. sairastuttuaan tai erotilanteessa ilkeyttää hukkaisi kaikki rahat on täysin absurdi. Eihän nyt kukaan normaali järjellä varustettu ihminen pidä käyttötilillä rahaa yhtään enempää kuin on ihan pakko. Meillä on kummallakin sillä omalla käyttötilillä palkkapäivää ennen jäljellä vain jokunen satanen ja muuten rahat on sijoituksissa, jotka on teknisesti henkilökohtaisia, vaikka ovatkin ajatuksellisesti yhteisiä. Suurin osa laskuistakin erääntyy palkkapäivänä, joten käyttötilien keskisaldo on erittäin pieni. Yhteisen tilin tapauksessa se olisi 2x erittäin pieni, joten käyttötilin tai tilien mistä hyvänsä syystä tyhjenemisen aiheuttama riski on ihan mitätön. Vahingot jäisi satoihin euroihin.
Sama
Kyllä vaimon rahat pitää olla yhteisiä, sitä vartenhan a kan olen ottanutkin jotta pitää minusta huolen ja sitäpaitsi KELAhan maksaa vain minun tekemättömistä röistä korvauksen jonka käytän paikallisessa...
Jännämies kelan tiskiltä