Sori, kissasi ei pidä sinua mitenkään erityisenä, tutkijat huomasivat
No, tässä ei pitäisi olla mitään uutta niille, jotka tietävät kissaeläimistä jotakin:
https://tekniikanmaailma.fi/sori-kissasi-ei-pida-sinua-mitenkaan-erityi…
"Kissojen maine itsenäisinä eläiminä on saanut saa tukea uudesta tutkimuksesta, joka osoittaa, että kissat eivät tarvitse omistajiaan tunneperäiseen tukeen samalla tavalla kuin koirat. Applied Animal Behaviour Science -lehdessä julkaistu tutkimus paljastaa, että kissat eivät osoita erityistä kiintymystä omistajiinsa verrattuna vieraisiin ihmisiin."
Kommentit (97)
Tuo artikkeli on kovasti kokemukseni vastainen. Esimerkiksi siskoni kissa oli minulla hoidossa jokusen viikon aikanaan. Aluksi se oli pelokas ja pysyi sängyn alla. Sitten siitä tuli luottavainen, ja se änkeytyi iltaisin peittoni alle.
Totta kai käytöksen muutos voidaan selittää vaikka lämmön ja mukavuuden haluna. Mikä tahansa ilmiö, jolle on useampia mahdollisia selityksiä, voidaan esittää vääränä. En minä tiedä, johtuiko siskon kissan käytöksen muutos stressihormonien vähenemisestä vai vähenivätkö stressihormonit turvallisuudentunteen voittaessa.
Me emme tiedä, miltä kissoista tuntuu. Voimme ihan huoletta heittää väitteen, ettei kissoilla ole tunteita lainkaan. Se, minkä tulkitsemme olevan kissan tunne, on vain käytökseen perustuvaa behaviorismia ja havainnoitavien asioiden, kuten hormonien ja hermoston toimintaa. Tällä samalla perusteella voimme todeta, ettei lapsesikaan rakasta sinua ja että hänen kokemansa ikävöinti on vain tyhjää biologiaa. Puolisosi, jonka ainakin pitäisi olla aikuinen, pitää sinua enintään hyvänä saaliina seksimarkkinoilla tai hypergamisen tyydytyksen automaattina. Vilpitöntä kiintymystä ei ole olemassa, eihän?
Niin?
Siltikin mieluummin lämmin, hyrisevä kissa kuin kaiken paskova rähjäävä mieslapsi.
Kissasta on iloa, miehestä ei.
Antiikin roomassa muistaakseni kissoja pidettiin vauvojen suojelijana
Mutta inhimillistää ei pidä mitään eläintä. Se on eläinrääkkäystä.
Kissa on kissa.
Koira on koira.
Aasi on aasi.
Muistakaa tämä!
Kyllä kissa kiintyy, sen voi jokainen kissanomistaja nähdä. Tietenkään kissan kiintymystä ei voi verrata koiraan, joka on laumaeläin. Exäni kissa juoksi heti luokseni ja tuli syliin kehräämään, kun näimme monen kuukauden tauon jälkeen. Oma kissani otti minut vastaan huutaen suoraa huutoa, kun olin viikon poissa ja hain hoitopaikasta. Sen jälkeen puski ja kehräsi sylissä parikymmentä minuuttia.
Vierailija kirjoitti:
Linnunpoikaiset voivat leimaantua vaikka pehmoleluun. Leimaantuminen ei ole kiintymistä.
Persut on leimautuneet toistensa peniksiin.
Näin se menee. Maalla kissat muuttavat taloista toisiin, riippuen keneltä saa parasta sapuskaa ja omaa rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen vuotta joka päivä koira oli isäntänsä haudalla, kunnes kuoli itsekin. Mistähän tuo johtui?
Halusi ruokaa.
Että kymmenen vuotta kissa oli syömättä, kunnes kuoli itsekin?
Vierailija kirjoitti:
Kissanomistajia vihataan, koska käyttäytyvät, kuten ketjussa. Koira on laumaeläin, joka tarvitsee johtajan, joka tekee päätökset myös ravinnon suhteen.
Kissaihmiset eivät kykene keskustelemaan analyyttisesti lemmikistään, vaan tunnepohjalta.
Koira ei kylläkään ole varsinainen laumaeläin kuten vaikka susi tai lammas. Sosiaaliset ryhmät esimerkiksi kulkukoirilla ovat tyypillisesti melko joustavia ja väliaikaisia, samoin koirien välinen hierarkia on melko kontekstisidonnaista eikä kovin pysyvää. Muistuttavat sosiaalisessa mielessä enemmän vaikka variksia tai rottia ym haaskaeläimiä kuin oikeita laumaeläimiä.
Kissat on just tuon takia upeita eläimiä. Rakastan niiden arvaamattomuutta.
Tutkija ei ole selvästikään nähnyt miten kissa säntää ovelle vastaan jotakuta perheenjäsentä joka on ollut esim. viikon tai pidempään poissa. Ehkäpä kissan sosiaalisuus ilmenee eri tavoin kuin koiran, tai huonosti järjestetty testitilanne sotkee tutkimustuloksetkin, kuten välillä tuppaa käymään.
15 "terapiakissaa", jossa ne laitetaan huoneeseen omistajan ja tuntemattomien kanssa.
Ja tällä tehdään tämä tulkinta?
Hohhoijaa. Siinäkin taas mennyt tutkimusrahat taskuihin ilman oikeaa tulosta.
Kissojen tapa selvitä vuosituhansien on piiloutua, jos kokee olonsa uhatuksi. Se on aina ollut heidän selviytymiskeino.
Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että kuinka paljon kissa välittää omistajastaan.
Myös "terapiakissoiksi" pääsevät ainoastaan tietynluonteiset kissat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan myös, ettei kissaa voi kouluttaa.
Meidän lapset ovat kouluttaneet maatiaiskissan.
En tiedä miten.
Osaa istua käskystä, osaa mennä maahan käskystä, osaa tulla luokse, ymmärtää sanan EI.
Ja monia muitakin. Tuokin on pötyä, ettei kissaa voi kouluttaa.
Minkä tahansa eläimen voi kouluttaa. Ylen sivuilta löytyy uutinen siitä, miten Oulun yliopiston tutkija koulutti kimalaiset pelaamaan jalkapalloa.
Ymmärsikö nuo muka säännötkin vai oliko tässä vaan kikkailtu että saadaan kimalaiset tekemään jotain näennäisen pelaamiselta vaikuttavaa?
Jossain kirjassa joku tiedemies harrasteli muurahaisten kanssa joita vaelsi keittiöön. Tuo havaitsi että nuo suunnistaa hajujälkien avulla, ja onnistui ohjaamaan erilaisin kikoin keittiöön vaeltavat muurahaiset muualle ja lopulta noiden hajujäljet piti huolta siitä ettei nuo enää eksyneet keittiön kaappeihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen vuotta joka päivä koira oli isäntänsä haudalla, kunnes kuoli itsekin. Mistähän tuo johtui?
Halusi ruokaa.
Ai että olisi pysynyt hengissä kymmenen vuotta ihan ilman ruokaa? Sitä ruokkivat muut ihmiset koko ajan, joten siitä ei ollut kysymys.
Kissoilla on pikemminkin omistajansa mielenhallintakeinoja, esim. vaativa tassulla paukuttelu ja tuima katse, varmaan lähettävät jotain aivoaaltojakin mitkä vaikuttaa ihmiseen, ym. :D
Kissa on yksilö, meilläkin on ollut 8 kattia ja yksilöllisiä käytösmalleja on lähes jokaisella. Yksittäinen sisäkissa kiintyi minuun selkeästi, eikä halunnut olla erossa. Sitten taas kun oli kolme kissaa samaan aikaan, ne kehittyivät vähemmän ihmisriippuvaiseksi ja olivat paljon keskenään.