Päiväkodissa valitetaan äidille, mutta ei isälle - onko muilla tällaista?

Meidän perheessä aivan tämä sama kokemus, että äidin päälle ne kaikki vaikeudet oksennettiin. Lopulta päädyttiin siihen, että lasten isä vei ja haki lapset jokapäivä, koska silloin aina asiat niin upeasti menneet. En vaan enää jaksanut.

Vierailija kirjoitti:

Välillä hämmästyn kun menen hakemaan lastani päivähoidosta niin kaikilla hoitajilla tuntuu olevan minulle asiaa. Kieltämättä mukavaa. 

Terveisin se parrakas mies roihikasta.

Tämä. Exmieheni oli myös erittäin suosittu lapsen tuoja ja hakija. Kun lapset on pieniä on vanhemmatkin nuoria, kuten monet päiväkodin työntekijätkin. - Sitä myötähäpeää kun työajallakin muutamien piti kytätä (varattuja)miehiä. Ja keskustelut lapsesta päiväkotilaisen kanssa saattoi hyvinkin jatkua paikallisessa ravintolassa viikonloppuna. Vanhemmat hoitajat olivat kivoja mutta kuormittuneita kaikesta touhusta. Työstä.

No te äidithän niitä kakaroita puskette haisevista onkeloistanne visvaiset paikat väljyyttä vinkuen. 
Syytön se mies siihen on. 

Itse en aina jaksa äitejä, osaavat olla hemmetin rasittavia narinoineen ja sekavine sepustusineen ja itsestäänselvyyksien kysymisineen.

Ilahdun aina jos näen että isukki hakee, koska silloin riittää palautteeksi: Normipäivä, hiihdettiin, ei nukkunut mutta söi hyvin ja matikkapelejä pelailtiin iltapäivällä. Huomiseen!
 

On teillä äityleillä sit ylivoimaisen vaikea elämä, kun pitäisi ihan omasta lapsesta ottaa vastuuta. Eikä edes sitä, vaan kun sysäätte ne toosajätöksenne muiden niskoille, jonka veronmaksajat teille kustantaa, niin sekin on liian vaativaa, että joudutte ihan palautetta kuulemaan oman lapsenne päivän kulusta siellä teille kustannetussa päivähoidossa! 

Mahtaa ottaa päähän, kun ette tajunneet olla lisääntymättä. Mutta ei ne muutkaan vähälahjaiset tajunneet. 

Vierailija kirjoitti:

Koko sotealalla on valtavasti naisia inhoavia naisia. Näillä tällaisilla on omat traumat käsittelemättä ja itsereflektiokyky nolla. Hirveitä rasitteita myös työyhteisöissä.

Älä nyt sekoita naisia ja äitejä. 

Tuskin kukaan naisia vihaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä ilmoitin päiväkodille, että en jaksaisi työpäivän päätteeksi kuunnella valitusta lapseni käytöksestä samoista asioista kerta toisensa jälkeen (mm. haasteet ruokailun kanssa). Eivät valittaneet isälle samalla tavalla, vaan kaikki ikävä palaute kerättiin aina minulle. Alettiin tehdä jopa niin, että mies hoiti hakemiset aina kun pystyi. Mitä päiväkodissa tehtiin? Ei kerrottu isälle asioita, vaan ryhdyttiin laittamaan sovelluksessa minulle viesti kesken työpäiväni, miten lapsella on päiväkodissa mennyt. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.

Kannattaisiko sun ottaa jonkinlainen koppi tuosta palautteesta, jonka mukaan sulla on ongelmalapsi, että siitä joku päivä tulee jotain hyötyä yhteiskunnalle, eikä pelkkä menoerä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä hämmästyn kun menen hakemaan lastani päivähoidosta niin kaikilla hoitajilla tuntuu olevan minulle asiaa. Kieltämättä mukavaa. 

Terveisin se parrakas mies roihikasta.

 

Tämä. Exmieheni oli myös erittäin suosittu lapsen tuoja ja hakija. Kun lapset on pieniä on vanhemmatkin nuoria, kuten monet päiväkodin työntekijätkin. - Sitä myötähäpeää kun työajallakin muutamien piti kytätä (varattuja)miehiä. Ja keskustelut lapsesta päiväkotilaisen kanssa saattoi hyvinkin jatkua paikallisessa ravintolassa viikonloppuna. Vanhemmat hoitajat olivat kivoja mutta kuormittuneita kaikesta touhusta. Työstä.

 

 

Onneksi itsellä ulkonäkö suojaa tuolta käytökseltä.  :D Vaikka kiehtova ajatus sinänsä. 

Yksi tarhakuski-isukki myös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ollut noin.

 

Miksi tällaista pitäisi olla vielä 2020-luvulla?

Ap

Hyvä kysymys. Ehkä varhaiskasvatuksen johdolle voisi laittaa palautetta. Ja pitäisikin. 

Itsellä kun lapset oli pieniä (noin 10 vuotta sitten) touhu oli juuri tuollaista, mutta mistään en jaksanut valittaa. Se aika oli yhtä selviämistä. En jaksanut pitää lapsenkaan puolia. Olin ihan puhki, muistikaan ei pelannut enää, päiväkoti lisäsi painetta jne. Ja vain äidille. 

Mutta jos joku, ap tai joku muu samaa nyt kokeva, tämän asian uskaltaa jaksaa nostaa esille, niin hieno juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en aina jaksa äitejä, osaavat olla hemmetin rasittavia narinoineen ja sekavine sepustusineen ja itsestäänselvyyksien kysymisineen.

Ilahdun aina jos näen että isukki hakee, koska silloin riittää palautteeksi: Normipäivä, hiihdettiin, ei nukkunut mutta söi hyvin ja matikkapelejä pelailtiin iltapäivällä. Huomiseen!
 

Mulle äitinä riittäisi tuollainen palaute enemmän kuin hyvin. Olisi ihana väsyttävän työpäivän jälkeen saada vain lyhyesti palaute ja päästä hyvillä mielin kotiin. Sen sijaan tulee usein pitkästi palautetta. En ymmärrä, ketä se palvelee. Lapsi ja minä kumpikin haluttaisiin kotiin.

" Pitkä vuodatus, mutta et yhtään selvittänyt sitä, miksi päiväkodeissa isää kohdellaan kuin prinssiä, ja äiti on paaria jonka niskaan kaadetaan kaikki? Ja vielä kun isä kysyy samasta asiasta seuraavana päivänä, ei se olekaan ongelma vaan hassu pikku juttu vain. "

Huomasin, et joku oli tarttunut mun viestiini. 

No, en itse allekirjoita, että isät olisivat jossain erityisasemassa meidän päiväkodissa. Ihan samalla tavalla mun mielestä kuulumiset kerrotaan iseille kuin äideillekin. Ja kun opitaan tuntemaan vanhemmat, tiedetään, kelle voi kertoa vähän humoristisemmin ja kenen kanssa pitää olla superasiallinen aina. 

Totta on, että kun lapsi sairastuu, soitto lähtee yleensä ekana äidille, ellei ole erikseen sovittu, että isä on se ensisijainen soitettava. Jos äiti ei vastaa, ei odotella, vaan soitto lähtee isälle seuraavaksi, kunnes saadaan jompikumpi kiinni. Tämä siis, jos lapsi on todella sairas, esim. korkea kuume tai oksentaa. Silloin soitetaan niin monta kertaa, että tavoitetaan. 

Ikävät asiat on helpompi puhua sen vanhemman kanssa, kehen on muodostunut luottamuksellisempi suhde. Esim. isät suhtautuvat lapsen levottomaan käytökseen usein realistisemmin kuin äidit, jotka rientävät keksimään selityksiä tai eivät ota edes vastaan mitään muuta kuin suitsutusta lapsestaan. 

Sen myönnän myös, että muistamiseen liittyvät asiat tulee sanottua useammin äideille, koska iseiltä tulee usein tyyppivastaus: "Joo, vaimo hoitaa/ muistaa meillä nää asiat (paremmin)."

Jotenkin sitä kuvittelisi miten jaksaa kiinnostaa tuollainen valittaminen syödyistä tai syömättömistä ruuista, mitä väliä? Tekevät vain omasta elämästään noin hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Noihin sairaalakokemuksiin liittyen.

Olin lapseu kanssa sairaalassa ja samassa huoneessa oli toinen lapsi äitinsä kanssa. Ruokana oli keittoa, jota se toinen lapsi ei syönyt. Äiti kysyi ystävällisesti,  olisiko jotain muuta ruokaa, jota lapsi voisi saada, kun keitto ei maistu. Hoitaja sanoi tylysti, että ei ole ja että lapsi pitäisi saada syömään se keitto, että ei heikenny ruuanpuutteen vuoksi. Äiti taas totesi, että lapsi ei terveenäkään pidä siitä keitosta, saati suö sairaana. Hoitaja sanoi, että kahvilasta voi käydä ostamassa muuta. 

 

Sitten iltapäuväll isä  tuli hoitovuoroon ja äiti lähti. Päivälliseksi tarjottu ruoka ei jälleen maistunut ja isä kysyi hoitajalta  saisiko jotain muuta ruokaa. Hymyssäsuin ja iloisesti hänelle tuotiin heti jäätelöpikari,  jugurttia ja pillimehu. Sanottiin vielä, että osaston jääkaapista voi hakea lisää, jos tarvitsee. 

Jos oli sama hoitaja molemmilla kerroilla, niin ehdottomasti todella törkeää käytöstä häneltä. Jos oli eri hoitaja, niin kiitokset iltapäivähoitajalle ja se aamuinen hoitaja luiskaan. 

Vierailija kirjoitti:

No te äidithän niitä kakaroita puskette haisevista onkeloistanne visvaiset paikat väljyyttä vinkuen. 
Syytön se mies siihen on. 

Vältän yleensä vastaamasta näihin ällökuvotusviesteihin, mutta tällä kertaa on pakko: Nimenomaan tähän se mies on 100 % syyllinen!

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sitä kuvittelisi miten jaksaa kiinnostaa tuollainen valittaminen syödyistä tai syömättömistä ruuista, mitä väliä? Tekevät vain omasta elämästään noin hankalaa.

Erityisesti pienimpien lasten vanhemmat haluavat yleensä tietää, onko lapsi syönyt vai ei. Selittää esim. iltapäiväkiukkua eli nälkäkiukkua sekä kertoo sen, että lapselle kannattaa antaa hieman tukevampi päivällinen tällä kertaa, koska ruoka ei päiväkodissa maistunut. 

Jotkut ilahtuvat siitä, jos kerrotaan, että lapsi söi hyvin tai otti lisää. "Ai, tykkääkö se täällä perunamuusista? Kun kotona ei suostu maistamaankaan. Hyvä tietää."

"Mulle äitinä riittäisi tuollainen palaute enemmän kuin hyvin. Olisi ihana väsyttävän työpäivän jälkeen saada vain lyhyesti palaute ja päästä hyvillä mielin kotiin. Sen sijaan tulee usein pitkästi palautetta. En ymmärrä, ketä se palvelee. Lapsi ja minä kumpikin haluttaisiin kotiin."

Päiväkodissa työskentelevänä yritän olla palautteissa suht napakka, myös silloin, kun vanhempi itse haluaisi jutella pidempään, jos minua tarvitaan samaan aikaan muuallakin. Jos on jo pihalla hiljaista, mutta työpäiväni ei ole vielä loppumassa, voidaan rupatella vähän pidempään, jos vanhempi niin toivoo. 

Nuo ylipitkät sepustukset on yleensä kovin kunnianhimoisten vakaopettajien "tyyppivika". Jotenkin ajattelevat, että vanhemmille kuuluu antaa hyvin laaja ja pedagogisesti perusteltu selvitys päivän kulusta, vaikka se olisi ollut lapselle ihan normipäivä. Samat opettajat pitävät megapitkiä vasukeskusteluja, vaikka niille on varattu tietty aika, joka muiden kohdalla kyllä riittää. 

Koska miehet on pelottavia, ne saattaa alkaa huutaa tai muulla tavoin käyttäytyä agressiivisesti. Siksi naiset ei uskalla antaa heille rakentavaa kritiikkiä. Itse omassa työssäni joudun välillä siirtämään potilaiden vastaanottoaikoja, ja jos kyseessä on alaikäinen, soitan mieluummin äidille. Voitteko muuten uskoa, usein sen lapsen tiedoissa onkin sen äiskän numero ensisijaisena yhteyshenkilönä! Jos äiti ei vastaa, joutuu toisen huoltajan numeron käydä kaivamassa vähän syvemmältä sieltä tiedoista. Että kyllä vaan näissä virallisissakin systeemeissä se äiti merkataan ykköseksi. Voidaan sitten miettiä miksi (koska edelleen vastuu on äidin)

"Älä nyt sekoita naisia ja äitejä. 

Tuskin kukaan naisia vihaa. "

Nytpähän vitsin murjaisit - tällä palstalla vielä!

Vierailija kirjoitti:

Esim. isät suhtautuvat lapsen levottomaan käytökseen usein realistisemmin kuin äidit, jotka rientävät keksimään selityksiä tai eivät ota edes vastaan mitään muuta kuin suitsutusta lapsestaan. 

 

Itse olen todella eri mieltä tästä äitinä. Lapseni on ns. levoton lapsi. Kyllä minusta on ihan loogista sanoa päiväkodissa selitykseksi, että epäilen tänään levottomuuden takana olevan esim. lapsen huonot yöunet/aikaisin herääminen tms. Ja meilläkin on selvitelty lapsen levottomuuden syytä (suljettu mm. fyysisiä sairauksia pois), mutta vielä selvittelyt eivät ole tuottaneet tulosta. Minusta päiväkodin työntekijöiden on hyvä tietää, että otetaan tuo levottomuus vakavasti ja yritetään selvittää, mistä on kyse. Ja onhan se nyt päiväkodissakin helpompi alku päivälle, jos tietää jo päiväkotiin tullessa "Villen" nukkuneen yöllä huonosti ja siksi todennäköisesti menevän herkemmin kierroksille. 

Minä otan lapsestani vastaan muutakin kuin myönteistä palautetta, kunhan kritiikki on asiallista. Kaikki kritiikki ei valitettavasti ole ja vilkkaan lapsen vanhempana saa usein niskaansa työntekijöiden väsymystä ja turhautumista ihan yleisestikin.

Täällä joku kommentoi, miten kurjalta tällainen palaute varhaiskasvatuksen työntekijöistä tuntuu. Ei kukaan sano, että kaikkialla olisi tällaista. Varmasti on oikein ihania päiväkoteja. Ongelma on vain siinä, että tätä ilmiötä on aivan liikaa. Eivätkä perheet voi asialle mitään, asiasta sanominenkaan ei läheskään aina auta.