Päiväkodissa valitetaan äidille, mutta ei isälle - onko muilla tällaista?

Ja sitten jos äiti ottaa puheeksi, että lapsella on pihalla joka päivä hakiessa kakka vaipassa, ei mitään tapahdu, mutta kun isä lähettää viestin samasta asiasta, homma viedään heti tiedoksi kaikille aikuisille ja tilannetta tarkistetaan joka päivä, ja myös raportoidaan.

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku kommentoi, miten kurjalta tällainen palaute varhaiskasvatuksen työntekijöistä tuntuu. Ei kukaan sano, että kaikkialla olisi tällaista. Varmasti on oikein ihania päiväkoteja. Ongelma on vain siinä, että tätä ilmiötä on aivan liikaa. Eivätkä perheet voi asialle mitään, asiasta sanominenkaan ei läheskään aina auta.

Mua kävi vakatyöntekijänä harmittamaan ne viestit, joiden mukaan päiväkodissa kieli pitkällä odotetaan, että päästään jostain mitättömästä pikkuasiasta huomauttamaan. Ja toistettiin, että kyse on valittamisesta, vaikka olisi aivan neutraali asia, joka vain kuuluu sanoa ja joka liittyy lapsen päivään tai varusteisiin. 

Joku sanoikin, että pitäisi olla aikamoinen meedio tms., että pystyisi jokaisen vanhemman kuormittavan päivän, mielen liikkeet sekä toiveet palautteen määrästä ja laadusta lukemaan heti kun se portista sisään astuu. Ei kaikki näy päällepäin. 

Ylipäätään olen äitinä väsynyt siihen, miten minua äitinä vastuutetaan kaikesta ja ihan suoranaisesti keljuillaan. Esimerkkinä. Lapsemme liukuestetossut olivat menneet rikki pitkän käytön jälkeen. Rikkinäiset tossut oli annettu isälle mukaan, koska hän hoitaa yleensä lapsen hakemisen (itse en kestä sitä minulle tulevaa valitusrumbaa). Vein lapsen seuraavana aamuna päiväkotiin ja minulta ivaillen kysyttiin, eikö lapsella ole vieläkään uusia tossuja. Vastasin, että siinähän ne ovat lapsella jalassa, ovat aivan samanlaiset kuin vanhat tossut olivat. Minulla on tapana pitää seuraavan koon vaatteita varastossa, joten meiltä löytyi valmiiksi nuo tossut.

En usko hetkeäkään, että isälle olisi kettuiltu samalla tavalla noista tossuista. Sitten taas työntekijöistä on ok kuittailla asiasta äidille. Ja ylipäätään mietin myös tuota ajankäytön realismia. Ihan todellako oletetaan, että vanhemmat (lue: äidit) hankkivat saman illan aikana lapselle uudet tossut tai vaatteet rikkoutuneiden tilalle? Tämä ei ole ainoa asia, jossa on oletettu heti reagoimista. Päiväkodissakin olisi hyvä ymmärtää, että perheissä on muutakin elämää kuin päiväkotiin liittyvät asiat.

Ymmärrän, että ihan pienten 1-2 v kohdalla kiinnostaa, onko miten nukuttu ja syöty. Mutta 4+ ikäisen kohdalla lapsi kyllä osaa kertoa itsekin. Enemmän kiinnostaisi, mitä päivän aikana on tehty ja opittu. Tätä tietoa on todella vaikea saada päiväkodista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku kommentoi, miten kurjalta tällainen palaute varhaiskasvatuksen työntekijöistä tuntuu. Ei kukaan sano, että kaikkialla olisi tällaista. Varmasti on oikein ihania päiväkoteja. Ongelma on vain siinä, että tätä ilmiötä on aivan liikaa. Eivätkä perheet voi asialle mitään, asiasta sanominenkaan ei läheskään aina auta.

 

Mua kävi vakatyöntekijänä harmittamaan ne viestit, joiden mukaan päiväkodissa kieli pitkällä odotetaan, että päästään jostain mitättömästä pikkuasiasta huomauttamaan. Ja toistettiin, että kyse on valittamisesta, vaikka olisi aivan neutraali asia, joka vain kuuluu sanoa ja joka liittyy lapsen päivään tai varusteisiin. 

Joku sanoikin, että pitäisi olla aikamoinen meedio tms., että pystyisi jokaisen vanhemman kuormittavan päivän, mielen liikkeet sekä toiveet palautteen määrästä ja laadusta lukemaan heti kun se pori"

 

Ei luulisi olevan "mitätön" asia päiväkodin henkilökunnalle, jos haluaa edistää perheen tasa-arvoa ja oikeuksia ja  kehittää omaa osaamistaan ja ammattitaitoa, sillä kysymys on pitkälle asenteesta, jolla annetaan esimerkki ja malli lapselle, kuinka ok. kohdella ihmisiä sukupuolen mukaan ja ihan ammattilaiset polkeavat häikäilettömästi perheen tasa-arvoa ja oikeuksia.  Ja itseään ammattilaiseksi kutsuvat näyttävät esimerkin ja mallin lapsien silmien edestä, josta lapsi ottaa mallin omaan leikkeihin ja elämään.  Se näkyy myös päiväkodin toiminnassa, sillä edelleen hoitajat kohtelevat tyttöjä ja poikia eri tavalla ja luovat eriarvlisutta. 

 

Mitä isot edellä, sitä lapset perässä, tiesi vanhakansa. 

 

Tämä on päiväkodissa ja koulussa paljon laajempi ilmiö ja ongelma ja puhuttu jo vuosikymmeniä, mutta se jatkuu edelleen, yhtälailla kun vanhemmat jaetaan sukupolen mukaan, myös hoitajat kohtelevat lapsia sukupuolen mukaan ja monessa perheessä lapsi saa hyvin ristiriitaisen kasvualustan, jos isä tasavertainen vanhempi. 

https://yle.fi/a/3-7253755

Vierailija kirjoitti:

No te äidithän niitä kakaroita puskette haisevista onkeloistanne visvaiset paikat väljyyttä vinkuen. 
Syytön se mies siihen on. 

Minä olen ainakin saanut kolme lasta suunnitellulla sektiolla. Vähänpä sinulla on tietoa eri synnytystavoista.

Varhaiskasvatuksen työntekijät:

Miksi korostatte lapseni persoonaa niin valtavan paljon? Ettekä siis hyvällä. Nimimerkillä olin itse päiväkotiaikana kiltti, puhelias ja puuhakas tyttö ja sain paljon positiivista palautetta. Oma poikalapseni taas on kovaääninen, puhelias ja vilkas. Saan jatkuvasti kuulla negatiivista palautetta poikani persoonasta, erityisesti vilkkaus ja puheliaisuus häiritsee. Kasvatuksella ei voi muuttaa ihmisen perusluonnetta ja persoonaa. Ei arasta introvertista tule kasvatuksella sosiaalista päiväperhosta, eikä vilkas lapsi muutu verkkaiseksi kaveriksi käskemällä. Rajoja ja kasvatusta toki meilläkin on, mutta eivät ne muuta lapsen perusluonnetta ja persoonaa toisenlaiseksi.

Ja kun koulu alkaa..opettaja soittaa aina ensiksi äidille. Jos ei vastaa, niin soittaa uudestaan. Ei vaan juolahda mieleen, että isäkin on olemassa. Kunnes lopulta palaa pinna ja kiroillen muistuttaa isänkin olemassaolosta. Sen jälkeen muutaman kerran muistaa tämän numeroa valikoidessa.

Höpö höpö.

Ihan ne minulle, isälle, kertovat asiansa. Myös jos on ollut jotain häikkää päivässä.

Johtunee ehkä siitä, että minä, isä, olen ainoa joka lasta vie päiväkotiin ja hakee päiväkodista, joka arkipäivä.

Naisten ruikutus ja uhriutuminen ihmetyttää tässäkin. Totta kai on hyvä jos lapsen päivästä kerrotaan myös ne vähemmän hyvin menneet asiat sekä annetaan ohjeita tai neuvoja esim. vaatetukseen tai vaikka siihen, mitä lapsi kaipaisi. Ei se ole mitään syyllistämistä.

Meillä myös päiväkodissa kaikki mahdollinen valitus kohdistunut aina minulle eli äidille. Ja heti jos on vaikka joku vaate rikki tai renksut katki, niin ei KOSKAAN ole mainittu isälle. Mies oikein itsekin sanoi, että ne yrmyimmätkin hoitajat olivat aina hänelle mielinkielin. Pääasiassa henkilökunta on kyllä oikein mukavaa molemmille.

Kun meillä on ollut jotain aihetta, josta on täytynyt ottaa yhteyttä (ns.valitettavaa), niin ollaankin laitettu mies tekemään se, koska silloin asialle voi jopa tapahtua jotain. Näin se vaan on ja mies huomaa tämän hyvin itsekin.

Ollaan pyydetty päiväkotiin, että jos lapsi sairastuu päivällä tms. pitää soittaa vanhemmalle, niin soittakaa isälle, jolla on auto käytössä. Eivät silti IKINÄ ole soittaneet isälle, vaan aina minulle eli äidille.

Miten paljon luulet ap. keskimäärin  päiväkoti-ikäisten lasten  matka kodista päiväkotiin olevan, jos 700 m kasvaa näitä "tervaskantoja", joita vanhuksena muistellaan. Meillä oli lähes 3 km ja tuossa iässä aina pyöräiltiin, kun omaa autoa ei ollut, eikä bussia haluttu käyttää. 

Meillä kyllä ihan samalla tavalla informoidaan asioista isääkin, eri asia on muistaako hän kertoa mitä on sanottu jos en erikseen kysy oliko jotain erityistä

Lasten hoitoon hakeutuu niitä kotileikkityyppejä, jotka vahvan hoitoviettinsä takia eivät ole välittäneet siitä hoitaako mies lasta tai kotia. Tällainen tyyppi ei tajua että muut naiset (ja miehet) eivät ajattele näin, vaan tykkäävät jakaa vastuun. Todennäköisesti näillä naisilla on kotonaan jotkut kädettömät lapasmiehet, joiden avuttomuutta he yhdessä kahvitauoilla päivittelevät.

Mitä täällä valitat. 

Oletpa vetelä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli selvästi ihan suoranaista kettuiluakin minulle äitinä. Paras oli, kun jos jokin lapsen vaatteista hajosi, olisi pitänyt samana iltana korjata asia kotona/ostaa heti uusi vaate. Jos esimerkiksi talvihaalarin jalkalenkki katkesi, olisi uusi pitänyt olla heti seuraavaksi päiväksi ostettuna ja ommeltuna. Ehkä olen sitten outo, mutta oma aikatauluni ei todellakaan taivu tuollaiseen tahtiin muun arjen lomassa.

 

Miksi ei taivu? Ompeluun menee 15 minuuttia. Nykyään on aika paljon kaikenlaista saamattomuutta.

 

Sullekin höpöhöpö. Ei kaikilla ole kuminauhoja ja lenkkejä kotona. Tarvikkeita pitäisi lähteä sitten etsimään siinä samalla ja duunipäivän jälkeen sitä vaan haluaa kotiin syömään ja lepäämään. 

Korjaukset kerkee sitten vapaalla.

Sehän on huonon äidin merkki ja ainakin elämänhallinnan puutetta, jos ei ole ompelutarvikkeita kotona! Eikö sen vertaa välitä lapsistaan?

Päikkytätisetä

Noihin se on koska sille isälle on yleensä aivan turha mitään sanoa koska ei hän hoida mitään lasten asioita muutenkaan.

Näin se vaan on.

Mulle valitettiin kerran kahden eri hoitajan toimesta, että isä oli tuonut lapsen hoitoon klo 8.32 (kumpikin mainitsi tarkan kellonajan), kun aamupala päättyy klo 8.30. Tiesivät kyllä, että itse menin töihin jo kuudeksi, joten en oikein voinut asiaan vaikuttaa. Miehelleni olivat kuulemma samaisena aamuna vaan lirkutelleet, että ei haittaa, ja että aamupalalle ehtii vielä hyvin.