Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodissa valitetaan äidille, mutta ei isälle - onko muilla tällaista?
Ihan ydinperhe ollaan ja mietin, onko muilla tällaista?
Jos äiti tulee hakemaan lasta päiväkodista, valitetaan milloin mistäkin. Kommentoidaan, miten pitäisi olla erilaiset talvihanskat, miten lapsi on ollut levoton tai miten papupaistos ei ole lapselle maistunut. Pahimmillaan saatetaan pitkästi selostaa, miten se Isla-Oliver pyöritteli papupaistosta lautasellaan, maistoi 2 lusikallista ja kieltäytyi syömästä enempää. Tai miten ikävää oli, kun Isla-Oliver ei halunnut maalata vesiväreillä, vaan mieluummin rakenteli magneettipalikoilla. Kun isä tulee hakemaan, niin todetaan vain lyhyesti, että päivä meni hyvin/peruspäivä, ei mitään erityistä. Jos taas olisi jotain isompaa asiaa, niin sitä ei vaan sanota lapsen isälle, vaan odotetaan, että äiti tulee päiväkodille ja asia kerrotaan hänelle. Argh, menee hermo tähän, kun äitinä minua vastuutetaan kaikesta.
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten kyse on samasta kuin meillä oli lapsen joutuessa sairaalaan. Kun minä jäin lapsen kanssa sinne ekaksi yöksi, hoitajat totesivat että minun on sitten pakko nukkua nojatuolissa, muuta vaihtoehtoa ei ole. Aamulla totesivat että äiti menee sitten kanttiiniin aamupalalle, sairaalan aamupalat on lapselle (en toki muuta odottanutkaan).
Mutta kun lapsen isä tuli sairaalaan 2. yöksi, hänelle tuotiin oma sänky lapsen sängyn viereen, tyyny ja peitto. Ja aamulla isälle tarjoiltiin kahvia, puuroa ja voileipää 😂
Hirveää käytöstä sinua kohtaan, jos isää kohdeltiin aivan toisin!
Olisiko myös mahdollista, että miettivät sairaalassa sen eka yön jälkeen, että tuo ei mennyt hyvin ja päättivät korjata linjaansa, josta sitten sattui hyötymään isä, joka tuli lapsen seuraksi toiseksi yöksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa palautetta tuosta, mielellään myös johtajalle. Ja tarvittaessa vielä ylemmäs. Eihän tuo muuten muutu ikinä. Myös jos ne miehet antaisi palautetta, siltä kannalta että hekin haluavat tietää lastensa asiat ja ovat myös vanhempia.
Meillä oli onneksi asiallinen päiväkoti ja nyt koulu.
Otan tähän nyt kantaa siltä pohjalta, että olen mies ja töissä päiväkodissa.
Kokemukseni mukaan myös vanhemmat valittavat minulle eri asioista kuin kollegoilleni, jotka ovat naisia.
On käsittämätöntä, miten työntekijän sukupuoli vaikuttaa näihin asioihin. Itse en jaksa takertua lillukanvarsiin vaan katselen lasta aina kokonaisuutena. Mitkä ovat sellaisia asioita, jotka vanhemmalle kannattaa kertoa ja mitä ei. Jos on päivän aikana sattunut jotain, mikä on jo käsitelty lapsen kanssa, niin sitä on ehkä turhaa käydä jankkaamaan enää isälle tai äidille hakutilanteessa. Lapsi joutuu kiusalliseen asemaan, koska jo unohdettu asia kaivetaan uudelleen esiin. Ammattimaisuus kunniaan tässäkin asiassa.
Nuohan on ihan normaaleja neutraaleja juttuja päivästä. Miksi sinä syyllistyt noista asioista? Ehkäpä isällä on parempi itsetunto, eikä hän vain itse kuule kaikkia tavallisia juttuja valituksena ja syyllistämisenä.
Se, että isälle sanontaan "hyvin meni" on se minkä isä kuulee jutuista ja se hänelle jää mieleen raportoida sinulle. Sinähän et varsinaisesti tiedä, mitä isälle tarkalleen ottaen sanottiin. Kuulet vain isän suodattaman tiivistetyn version, joka pohjautuu siihen, miten isä koki päiväkodin sanomiset ja mitä niistä jäi mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Äitejä syyllistetään ja vastuutetaan kaikesta.
Jos lapsi ei ole "osannut käyttäytyä" päiväkodissa, on se äidin syy. Vaikka äiti olisi töissä, niin kyllä äidin etänä pitäisi jotenkin pystyä lapsensa käytöstä ohjailemaan.
Ei vaan äidit SYYLLISTYVÄT kaikesta. Ei ne siellä päiväkodissa oleta, että äiti mysteerisesti muuttaisi lapsen käytöksen päiväkotipäivien aikana. He vain raportoivat miten lapsi päivän aikana käyttäytyy. Lapsista tulee erilaisissa ympäristöissä ilmi erilaisia piirteitä ja nämä päiväkodista kerrotut asiat ovat vain vanhemman tietoisuuden ja ymmärtämisen laajentamiseksi, ei toimenpiteitä varten.
Sitä voisi jokainen syyllistyvä keskenään miettiä, että miksi reagoi kuulemaansa niin kuin reagoi. Miksi "irmeli-oliver puki tänään itse hienosti" aiheuttaa itsessä onnistumisen tunteita ja on kivaa kuultavaa? Miksi "irmeli-oliver tarvitsi tänään pukemiseen apua" aiheuttaa äidissä pahaa mieltä? Pidetäänkö lasta sairaalloisesti oman egon jatkeena, eikä lasta nähdä erillisenä ihmisenä? Tuollaisissa arkisissa asioissa päiväkoti-ikäisen lapsen tekemisten tai tekemättä jättämisten ei pitäisi aiheuttaa vanhemmassa sen suuremmin mitään tuollaisia vanhemman toimintaa muokkaavia tunteita.
Terveessä suhtautumisessa päiväkodin kertomat nukkui - ei nukkunut, söi - ei syönyt, puki - ei pukenut asiat kuittautuvat terveellä itsetunnolla vain "ai sellainen päivä tänään, kiitos tiedosta" -ajatuksella. Jos niihin pitää noin kovasti tarkertua, kuin aloittaja ja useampi kommentoija takertuu ja syyllistyy, ahdistuu, raivostuu jne. suosittelen hakeutumaan terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja höpöhöpö. Ensinnäkin: päiväkodin työntekijöiden työhön kuuluu kertoa nuo jutut hakijalle: miten lapsi nukkui, miten söi, mitä tehty ja miten se sujui lapselta. Miksi mammat kokee tämän valituksena? Kyllä ne kertoo ne isillekin, mut ehkä teidän miehet päästää nää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eivätkä niistä loukkaannu tai edes muista. Mulle kyllä kerrotaan samat, kun mummona haen jiskus lapsenlasta. Samoin lapsen ukille. Me kiitetään tiedoista, eikä oteta nokkiin.
Et tainnut lukea ketjua tai sitten ymmärtää lukemaasi?
Nimenomaan se on ollut aiheena, että isälle ei sanota mistään mitään mutta äidille senkin edestä.
Apua, mulle on monta kertaa käynyt samoin. Oon itse tosi kuuliainen, lakia ja yhteisiä pelisääntöjä noudattava nainen. Naimisissa miehen kanssa, joka npudattaa sääntöjä silloin, kun se on hänelle sopivaa.
Joten ärsyttää, että minun oletetaan vastaavan kaikista puolison päähänpistoista. Usein huomaan pahoittelevani mieheni puolesta - ihan älytöntä! Muuten siis hyvä ja rakas mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin ketju täynnä etuoikeutetun naisrälssin joutavaa valitusta ja sekavaa kitinää. Mitään vastuuta omasta elämästä ja valinnoista ei ole. Yhteiskunta, patriarkaatti miehet, kyllä se ysyyllinen löytyy. Naisten taso Suomessa rohmahtanut totaalisesti.
Meillä mies vei lapsen aamuisin ja minä hain iltapäivällä. Joskus kun kommentoivat jotain aamuihin liittyvää, vastasin naama peruslukemilla, että juttelisitteko tästä isälle. Ja lisäsin vielä, että me ei ehditä puhumaan toisillemme, viesti ei kulje minun kauttani. (Oli vähän kiireinen vaihe töissä ja tehtiin eri vuoroa, joten ei oikeasti nähty toisiamme joka päivä ollenkaan.) Kerrasta oppivat kertomaan miehelle kaikkeen hoitoon tuomiseen liittyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ihan pienten 1-2 v kohdalla kiinnostaa, onko miten nukuttu ja syöty. Mutta 4+ ikäisen kohdalla lapsi kyllä osaa kertoa itsekin. Enemmän kiinnostaisi, mitä päivän aikana on tehty ja opittu. Tätä tietoa on todella vaikea saada päiväkodista.
Riippuu paljon lapsesta. Meidän lasta ei koskaan kiinnostanut kertoa päivän tapahtumistaan. Joskus oikein ihmetteli miksi aina kyselen. Eli jos olisin ollut lapsen kertoman varassa, en olisi koskaan tiennyt yhtään mitään. Tai enintään olisin kuullut, että pihalta löytyi tänään keppi.
Vierailija kirjoitti:
Nuohan on ihan normaaleja neutraaleja juttuja päivästä. Miksi sinä syyllistyt noista asioista? Ehkäpä isällä on parempi itsetunto, eikä hän vain itse kuule kaikkia tavallisia juttuja valituksena ja syyllistämisenä.
Se, että isälle sanontaan "hyvin meni" on se minkä isä kuulee jutuista ja se hänelle jää mieleen raportoida sinulle. Sinähän et varsinaisesti tiedä, mitä isälle tarkalleen ottaen sanottiin. Kuulet vain isän suodattaman tiivistetyn version, joka pohjautuu siihen, miten isä koki päiväkodin sanomiset ja mitä niistä jäi mieleen.
hehheh...tämäkin äidin/naisen vika, kuinka sattuikin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten kyse on samasta kuin meillä oli lapsen joutuessa sairaalaan. Kun minä jäin lapsen kanssa sinne ekaksi yöksi, hoitajat totesivat että minun on sitten pakko nukkua nojatuolissa, muuta vaihtoehtoa ei ole. Aamulla totesivat että äiti menee sitten kanttiiniin aamupalalle, sairaalan aamupalat on lapselle (en toki muuta odottanutkaan).
Mutta kun lapsen isä tuli sairaalaan 2. yöksi, hänelle tuotiin oma sänky lapsen sängyn viereen, tyyny ja peitto. Ja aamulla isälle tarjoiltiin kahvia, puuroa ja voileipää 😂
Hirveää käytöstä sinua kohtaan, jos isää kohdeltiin aivan toisin!
Olisiko myös mahdollista, että miettivät sairaalassa sen eka yön jälkeen, että tuo ei mennyt hyvin ja päättivät korjata linjaansa, josta sitten sattui hyötymään isä, joka tuli lapsen seuraksi to
Joo ja sen isäyön jälkeen miettivät, että oli ehkä sittenkin vähän hankala järjestää moinen yöpyminem, että kun äiti oli taas yöpymisvuorossa, joutui taas nojatuoliin....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuohan on ihan normaaleja neutraaleja juttuja päivästä. Miksi sinä syyllistyt noista asioista? Ehkäpä isällä on parempi itsetunto, eikä hän vain itse kuule kaikkia tavallisia juttuja valituksena ja syyllistämisenä.
Se, että isälle sanontaan "hyvin meni" on se minkä isä kuulee jutuista ja se hänelle jää mieleen raportoida sinulle. Sinähän et varsinaisesti tiedä, mitä isälle tarkalleen ottaen sanottiin. Kuulet vain isän suodattaman tiivistetyn version, joka pohjautuu siihen, miten isä koki päiväkodin sanomiset ja mitä niistä jäi mieleen.
hehheh...tämäkin äidin/naisen vika, kuinka sattuikin?
Niin, kenenkäs muun vika se voisi olla, kuin kuulijan oma. Toki sitä voi uhriutua lisää ja syyttää vaikka omia vanhempiaan, että tällaisen kasvattivat.
Entäpä vaan, jos oltaisiin kiitollisia tästä (monelle lähes ilmaisesta) varhaiskasvatuksesta.