Miksi nykyihminen lihoo?
Ihmislaji on läpikäynyt viimeisen 200 vuoden aikana radikaalin muutoksen: fyysinen kokomme on kasvanut huomattavasti. Olemme pitempiä, optimipainomme on noussut ja kokonaisenergian tarpeemme on muuttunut. Kehitys on ollut silmiinpistävää erityisesti länsimaissa, joissa ravinnonsaanti varmistui hiilihydraattipohjaisen viljelyn tehostumisen myötä aiemmin kuin esimerkiksi Aasiassa.
Koon kasvu on muokannut lajimme aineenvaihduntaa ja ravinnontarvetta perustavanlaatuisesti. Perusaineenvaihdunta (BMR) osoittaa karun laskennallisen faktan energiankulutuksen muutoksesta koon kasvaessa:
Pieni ihminen (150 cm): n. 25,8 kcal/kg
Suuri ihminen (200 cm): n. 22,1 kcal/kg
Siinä missä pienikokoinen ihminen (esim. 150 cm / 45 kg) tarvitsee hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa suhteessa 55/20/25, kookkaampi yksilö (esim. 200 cm / 100 kg) vaatisi optimaaliseen toimintaan suhdeluvun 35/30/35.
Ruokailukulttuurimme ja tottumuksemme eivät ole pysyneet tämän biologisen muutoksen perässä. Nykyihminen syö kroonisesti liikaa hiilihydraatteja suhteessa muuttuneeseen fysiologiaansa, mikä on johtanut maailmanlaajuiseen lihavuusepidemiaan.
Lihavuus johtuu siis ravinnosta me syömme yksinkertaisesti väärin. On aika siirtää leivät ja pullat sivuun ja nostaa liha sekä rasva takaisin pöytään.
Kommentit (22)
Nykyään kaikki on makeampaa ja prosessoidumpaa kuin mun lapsuudessa 80-luvulla. Siis meillä oli kaikki herkut jo olemassa, mutta pulla oli kotipullaa, jäätelö vaniljaa, limsat sokerisia, tosin herkkuja ostettiin harvemmin.
Nykyään joku jäätelö on tumpattu täyteen sokerin lisäksi glukoosi-fruktoosisiirappi mitä lie onkaan ja seassa on keksiä ja karkinpalasia.
Mun teoria on se, että nykyihmisen makuaisti on muuttunut, pitää olla tosi makeaa, kun on makeaa. Ei enää mummon kotipulla maistuis nykynuorille.
Toinen teoria on se, et tavat on muuttuneet. Mun lapsuudessa herkkuja oli harvemmin, syöminen ei ollu mikään harrastus. Meillä ei syöty herkkuja tv:n ääressä lapsena eikä sitä oltu mitenkään kielletty. Niin ei vain ollut tapana tehdä. Ja sitä sokerilimsaa tarjos oikeastaan vain mummo maalla, joskus äiti ja isä osti itselleen saunaoluet ja mulle pikkupullon limsaa.
Ja mä olen kyllä silti ollut aina ylipainoinen, tarvisin varmaan jonkun lääkkeen laihdutukseen, tai sen leikkauksen, hyvä ruokahalu on. Mutta nämä ovat mun havaintoja lapsuudestani verrattuna tähän päivään. Mun ylipaino oli lapsena kuitenkin lievää ja meitä ylipainoisia oli koulussa tosi vähän verrattuna nykyiseen.
Vaikka pidin lapsena makeasta ja pidän edelleen, mun makuaisti maistaa esim. nykyjäätelön ja monet keksit liian makeiksi. En myöskään oikein ymmärrä noita makukahveja. Kahvi juodaan kevytmaidolla tai mustana, ei minkään siirapin kanssa. Energiajuoma on mulle ihan mysteerijuttu :)
N45
Kyllä mä oletan, että kyse on paljon myös hormonitoiminnasta ja muusta näkymättömästä. Mulla ei nimittäin ole lainkaan itsekuria syömisen suhteen ja olen myös todella passiivinen, eli liikun tasan työpaikalle, ruokakauppaan ja kotisohvalle.
Silti olen aina ollut alipainoinen. Jotenkin kai mun keho osaa säännöstellä nälkää niin, että jos olen syönyt kerralla kääretortun, sipsi- ja karkkipussin, dallaspullan, jäätelöpaketin ja puolen litran tuoremehun, niin se tasaa tulevien päivien syömisiä sen mukaan automaattisesti. Jos kyse olisi vain itsekurista, painaisin 250 kg.