Lue keskustelun säännöt.
Minkälaiset ihmiset kuuntelee Dire Straitsiä?
Kommentit (137)
Tuo ja monet muut kasaribändit ovat edelleen ykkönen itselleni. Hiljattain kuuntelin elvikselle soittoa. Rahaa tyhjästä biisin sanat tuo mieleen tuon ajan materialistisen kulutushysterian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoista, että veetit ja veetittäreet kuuntelee jotain maahanmuuttaja puhemuusikoita kun on oikeasti hyvää musaakin tehty kuten Knopflerin soitanta.
Vierailija kirjoitti:
Bändin musiikki on varmasti monelle käyvää - mutta se ei tee siitä hyvää. En Beatlesistakaan välitä, vaikka myyntinumerot olivat valtavia.
Vanhemmat ihmiset varmasti enimmäkseen näitä kuuntelee.
Dire Straits on vähän kuin autoissa joku Ford. Toimittaa mutta - kuin poppari - ei oikein anna suurempaa.
Eppu Normaali ja Anssi Kela on myös laajaan yleisöön vetoavaa, mutta en musiikkia miksikään neroudeksi sanoisi siitä huolimatta.
Suosio ei tee siitä hyvää, mutta se musikaalinen nerous tekee. Jos joku väittää ettei vaikkapa Sultans of swingin säkeistön a-osan melankolinen andalusialainen kadenssi joka moduloituu b-osaan rinnakkaisduuriin täydellisesti lyriikan tunnelmia seuraten ole objektiivisesti aivan huippuluokan sävellystyötä niin kyseinen henkilö ymmärtää musiikista vähemmän kuin sika satelliiteista.
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, että veetit ja veetittäreet kuuntelee jotain maahanmuuttaja puhemuusikoita kun on oikeasti hyvää musaakin tehty kuten Knopflerin soitanta.
tuskin sinäkään 1985 fanitit 1945 artisteja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bändin musiikki on varmasti monelle käyvää - mutta se ei tee siitä hyvää. En Beatlesistakaan välitä, vaikka myyntinumerot olivat valtavia.
Vanhemmat ihmiset varmasti enimmäkseen näitä kuuntelee.
Dire Straits on vähän kuin autoissa joku Ford. Toimittaa mutta - kuin poppari - ei oikein anna suurempaa.
Eppu Normaali ja Anssi Kela on myös laajaan yleisöön vetoavaa, mutta en musiikkia miksikään neroudeksi sanoisi siitä huolimatta.
Suosio ei tee siitä hyvää, mutta se musikaalinen nerous tekee. Jos joku väittää ettei vaikkapa Sultans of swingin säkeistön a-osan melankolinen andalusialainen kadenssi joka moduloituu b-osaan rinnakkaisduuriin täydellisesti lyriikan tunnelmia seuraten ole objektiivisesti aivan huippuluokan sävellystyötä niin kyseinen henkilö ymmärtää musiikista vähemmän kuin sika satelliiteista.
Väitän ettei monet muusikot analysoi omia sävellyksiään noin. Kunhan vaan tekevät. Esim Ismo Alanko on muistaakseni joskus sanonut, ettei osaisi nuotittaa omia biisejään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko Tiire Raittinen sukua Jussi Raittiselle?
On. On kolmas ja nuorin velisarjassa Eeron ja Jussin lisäksi. Ei ole koskaan halunnut esiintyä julkisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, että veetit ja veetittäreet kuuntelee jotain maahanmuuttaja puhemuusikoita kun on oikeasti hyvää musaakin tehty kuten Knopflerin soitanta.
tuskin sinäkään 1985 fanitit 1945 artisteja
Minä fanitin tuohon useita 30 ja 40-luvulla levyjä tehneitä blues ja jazzmuusikoita. Olin silloin 26.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, että veetit ja veetittäreet kuuntelee jotain maahanmuuttaja puhemuusikoita kun on oikeasti hyvää musaakin tehty kuten Knopflerin soitanta.
tuskin sinäkään 1985 fanitit 1945 artisteja
Minä fanitin tuohon useita 30 ja 40-luvulla levyjä tehneitä blues ja jazzmuusikoita. Olin silloin 26.
Kyllä kyllä. Esim. Django Reinhardtia ja Charlie Parkeria diggailtiin silloin illoin.
Muistan kun Dire Straits tuli pinnalle 70-luvun lopulla. Vuosien punk-kohkaamisen jälkeen se oli raikkaankuuloista musiikkia - bändi joka selkeillä soundeilla tosiaan soitti hyvin, olematta mikään ummehtunut progehirvitys. Knopflerin vaikutus alkoikin pian kuulua esim. Eppu Normaalin tuotannossa. - Sittemmin DS tuntui muuttuvan yhä enemmän kunnianhimoisen sooloprojektin suuntaan. Tietty laatu sinällään pysyi, mutta täytyy myöntää että menetin mielenkiintoni jo ennen Brothers In Arms -albumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Knopflerin soolotuotanto on myös hyvää. Sailing To Philadephia on loistava levy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olkoon nyt mikäkin straits kyseessä milloinkakin, mutta en itse ymmärrä miksi osa porukasta on musan tai kaiken suhteen näitä töysin henkisesti sammaloituja kiviä. Ja tahtoo olla. Kumma henkinen asennemaisema. Minä olen sen ikäinen, kirjoitin 80-l puolivälissä. En silti ole jämähtänyt sen aikakauden musaan. Eikö luulisi kylkästyttäneen miljoona vuotta sitten jo? Nykypäivänä kuunnellaan kirjaimellisesti tämän päivän musaa. Niille jotka hokevat että "ei nykyään tehdä enää blaa blaa" ovat väärässä, mutta mikä sen asennevamman tekee, se on sitten eri asia ja mielenkiintoista. Sangen hengellinen ongelma. Ehkä he eivät osaa sitä hyvää hakea tai ovat liian laiskoja siihen. Sellaista "ei viitsitä eikä ymmärretä edes sormeansa ojentaa" - kansaa. Sekin vain kummastuttaa: luulisi ihmisen sekoavan jo tylsistymisestä jos sennuikään asti kuuntelee itsepäisesti tai pakosta aina vain sitä samaa muinaisjäännettä ja täysin samantyyppistä. M
Missä sanotaan että DS:n ystävät kuuntelisivat vain tätä bändiä 😳
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun Dire Straits tuli pinnalle 70-luvun lopulla. Vuosien punk-kohkaamisen jälkeen se oli raikkaankuuloista musiikkia - bändi joka selkeillä soundeilla tosiaan soitti hyvin, olematta mikään ummehtunut progehirvitys. Knopflerin vaikutus alkoikin pian kuulua esim. Eppu Normaalin tuotannossa. - Sittemmin DS tuntui muuttuvan yhä enemmän kunnianhimoisen sooloprojektin suuntaan. Tietty laatu sinällään pysyi, mutta täytyy myöntää että menetin mielenkiintoni jo ennen Brothers In Arms -albumia.
Vuosien? Ensimmäinen virallinen punk-single Damnedin New Rose ilmestyi lokakuussa 1976. Dire Straitsin ensimmäinen albumi ilmestyi kesäkuussa 1978. Vain noin puolitoista vuotta oli kestänyt punk-kohkaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, että veetit ja veetittäreet kuuntelee jotain maahanmuuttaja puhemuusikoita kun on oikeasti hyvää musaakin tehty kuten Knopflerin soitanta.
Eivät tiedä paremmasta. Seuraavat sitä mikä trendaa tai ovat addiktoituneet jumputusmusaan.
Jo silloin 1970-luvulla oli monta trendiä pinnalla samanaikaisesti. Amisjengi diggaili 1970-luvun puolivälissä Hurriganesia, itseään fiksuna pitävät esimerkiksi Juicea, Piirpauketta, Wigwamia jne.
Uusi aalto suunnilleen vuodesta 1976 eteenpäin oli paljon muutakin kuin punkkia. Soittotaitoa ei kuitenkaan tarvittu, asenne oli tärkeämpi. Kuuluin kyllä siihen jengiin joka arvosti laatua. Esimerkiksi Bowie, Genesis, ja myöhemmin juuri Dire Straits olivat meidän juttumme. Samaan aikaan iso ennemmistö retkahti rockabillyyn, ja diinarit lätkivät punkkareita lättyyn minkä tukan rasvaamiseselta ehtivät. Onneksi ei ollut meidän murheitamme.
Olen myöhemmin kiinnostunut kaikenlaisesta musiikista. Mielenkiintoista, miten musiikki kehittyy. 50-luvun jazz ja swing kuuluu esimerkiksi Kärjen sävellyksissä, ja studiomuusikkojen jazz-tausta kuuluu esimerkiksi 60-luvun suomalaisissa levytyksissä tai vaikkapa Carolan tuotannossa. 60-luvun folk soi vielä Pihasoittajien levyillä tai läpi Ankin tuotannon. 60-luvun lopun soul-boomi taas kertautuu 80-luvun diskossa, ja blues taas esimerkiksi Dire Straitsin soitossa.
Ehkä se Dire Straits tuli tuolloin kuunneltua puhki. Hauskaa kyllä oli, että Eput kaikista maailman bändeistä otti valtavasti vaikutteita Knopflerilta. Ja kyllä se Making Movies on hieno lätty edelleen.
Nuorempana oli ihan sanonta että Dire Straits on musiikkia miehille joilla ei enää seiso.
Nyt vanhempana sitä on siis alkanut jonkun verran jo kuuntelemaankin. Kymmenen vuoden päästä on varmaan jo ihan parasta.
Minulla soittolistalla on edelleen heidän biisejään.
M60+