Minkälaiset ihmiset kuuntelee Dire Straitsiä?

Bändin musiikki on varmasti monelle käyvää - mutta se ei tee siitä hyvää. En Beatlesistakaan välitä, vaikka myyntinumerot olivat valtavia.

Vanhemmat ihmiset varmasti enimmäkseen näitä kuuntelee.

Dire Straits on vähän kuin autoissa joku Ford. Toimittaa mutta - kuin poppari - ei oikein anna suurempaa.

Eppu Normaali ja Anssi Kela on myös laajaan yleisöön vetoavaa, mutta en musiikkia miksikään neroudeksi sanoisi siitä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niissä musiikeissa on syvyyttä."

En aivan sanoisi noinkaan. Muistaakseni mm. Money for Nothing syntyi eräänlaisena trollausbiisinä eli kirjoittivat biisin vain tienatakseen mahdollisimman paljon.

Minua ei tällainen musiikintekofilosofia kiinnosta ollenkaan eikä se kerää arvostustani. Suosin sydänverellä tekeviä pieniä artisteja.

Money For Nothing trollaus ja rahantekobiisi? Paremminkin ivailu kaikille helpolla rahaa tekeville artisteille.

No joo. Ihan hyvä ironinen irvailu. Brucen Born in the USA myös. Tietenkin lauma ostaa ja naurua riittää matkalla pankkiin.

Mitä biisejä tulisi kunnella, että pääsisi "paremmalle puolelle?"

Vierailija kirjoitti:

Bändin musiikki on varmasti monelle käyvää - mutta se ei tee siitä hyvää. En Beatlesistakaan välitä, vaikka myyntinumerot olivat valtavia.

Vanhemmat ihmiset varmasti enimmäkseen näitä kuuntelee.

Dire Straits on vähän kuin autoissa joku Ford. Toimittaa mutta - kuin poppari - ei oikein anna suurempaa.

Eppu Normaali ja Anssi Kela on myös laajaan yleisöön vetoavaa, mutta en musiikkia miksikään neroudeksi sanoisi siitä huolimatta.

Tuollaista arvostelua on helppo tehdä ja jatkaa. Voisitko kuvitella, että hyvä musiikki voi olla myös suosittua?

En tarkoita tuota luettelemaasi, vaan ns.  yleisesti ottaen?

Vierailija kirjoitti:

"Niissä musiikeissa on syvyyttä."

En aivan sanoisi noinkaan. Muistaakseni mm. Money for Nothing syntyi eräänlaisena trollausbiisinä eli kirjoittivat biisin vain tienatakseen mahdollisimman paljon.

Minua ei tällainen musiikintekofilosofia kiinnosta ollenkaan eikä se kerää arvostustani. Suosin sydänverellä tekeviä pieniä artisteja.

Kuuntelepa useampia kappaleita ja enemmän sitä soittoa, kuin sanoja. Huomaat kai, että se musiikki saa pysähtymään hetkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun vastausten perusteella voisi arvella että DiStr kuuntelijat tyypillisestion joko

-akateemisia tai

-kitaristeja. Tai molempia. Noin niinkuin yleistäen nääs.

Kuinka moni akateemikko mainostaa olevansa sitä jatkuvasti palstalla? Epäilen olevan trolleja

Olen 58v. Kuuntelen.  Parasta musaa ikinä. Nykypäivän jumputuksia ja vinguntaa jaksa kukaan kuunnelle. Ennen edes osattiin tehdä musiikkia.

ennen kuunneltiin oikeita muusikkoja, nyt siellä  joku levy-yhtiön 18v tytär laulaa autotunella tekoälyn tekemiä geneerisiä lauluja

Dire Straits Suomessa

31.5.1981 Helsinki, UKK-halli

1.6.1981 Helsinki, UKK-halli

28.10.1985 Helsinki, Jäähalli

29.10.1985 Helsinki, Jäähalli

4.8.1992 Helsinki, Olympiastadion[19]

olisipa 80-luku taksikuskit ei raizkaa asiakkaitaan katujengit ei ryöstä ohikulkijoita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun vastausten perusteella voisi arvella että DiStr kuuntelijat tyypillisestion joko

-akateemisia tai

-kitaristeja. Tai molempia. Noin niinkuin yleistäen nääs.

Kuinka moni akateemikko mainostaa olevansa sitä jatkuvasti palstalla? Epäilen olevan trolleja

Akateemikko on Suomessa valtiollinen tieteen ja taiteen korkein arvonimi, joka on myönnetty kautta aikojen vain muutamille kymmenille henkilöille. Ennen 1970-lukua Suomessa on ollut myös akateemikon virkoja, niitäkin rajallinen määrä kerrallaan. Akateemikon arvonimen myöntää tasavallan presidentti. Harvinaisuus siis!
Akateeminen = ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut. Meitä riittää palstalle ja vähän joka  paikkaan muutenkin.

Olkoon nyt mikäkin straits kyseessä milloinkakin, mutta en itse ymmärrä miksi osa porukasta on musan tai kaiken suhteen näitä töysin henkisesti sammaloituja kiviä. Ja tahtoo olla. Kumma henkinen asennemaisema. Minä olen sen ikäinen, kirjoitin 80-l puolivälissä. En silti ole jämähtänyt sen aikakauden musaan. Eikö luulisi kylkästyttäneen miljoona vuotta sitten jo? Nykypäivänä kuunnellaan kirjaimellisesti tämän päivän musaa. Niille jotka hokevat että "ei nykyään tehdä enää blaa blaa" ovat väärässä, mutta mikä sen asennevamman tekee, se on sitten eri asia ja mielenkiintoista. Sangen hengellinen ongelma. Ehkä he eivät osaa sitä hyvää hakea tai ovat liian laiskoja siihen. Sellaista "ei viitsitä eikä ymmärretä edes sormeansa ojentaa" - kansaa. Sekin vain kummastuttaa: luulisi ihmisen sekoavan jo tylsistymisestä jos sennuikään asti kuuntelee itsepäisesti tai pakosta aina vain sitä samaa muinaisjäännettä ja täysin samantyyppistä.  Minulla on tapana ollut penikasta asti lukea, katsoa ja kuunnella tai muissa asioissa käyttää ja tehdä vaihtelevia juttuja ristiin rajan koko ajan. Toiset kuuntelevat, katsovat tai lukevatkin vain samaa genreä koko ikisen ajan. Tai kudotaan vain villasukkaa koko kansalle, tai tasan virkataan peittoja neliöistä. Katsotaan keskenään 100% samantyyppistä vaikka alustat mistä katsotaan ovat pullollaan erilaisia - ja sitten itketään rää'ytään harrastusryhmissä "kyllästymistä", - vaikka ratkaisu on tehdä asialle itse se hyvin helposti tehtävä "jotain".

Ihminen on omituinen otus :D

Siis sehän on verrannollinen juttu kuin joku söisi koskaan tasan hernesoppaa eikä milloinkaan mitään muuta. Ja sitten valitetaan kyllästymistä.

Meillä on oltu normaaleja maalaisihmisiä ja ruokia kuten soppaa toki on tehty iso satsi. On soppakuin soppa. Niitä on syöty kunnes ne ovat olleet loppu. Ei ole oltu mitään pilallehemmoteltuja nykyajan herranterttuja joille pitää olla eri ruoka joka jessuksen kerta suuhun. Eikä ole hoettu lautasmalleja eikä joka syömiskerralla ole ollut jotain muka niin fiiniä nimitystä. 

Mutta ei silti tokikaan ole tehty ja syöty koko ajan pelkkää yhtä ja samaa. Ei, jollei nyt ole ollut saatavilla mitään muuta kuin tyyliin ne omat perunat ja porkkanat ja itse säilötyt marjat omasta maasta ja metsästä sekä maito omista lehmistä sekä itse tehdyt leivät ja kakot.

Silti osa minun omasta ikäpolvestanikin on tämmöisiä "vapaaehtoisesti pelkän hernesopan syöjiä ja 80-luvulle itse jättäytyviä" henkisesti on asiasta kuin asiasta kyse kuin mistä on puhe - kuin he olisivat aina olleet ihan homeessa. Ja minä täällä tunnen itseni korvieni välistä ihan kakaraksi vielä. Jossain on ero. 

Eipä kummempaa. Meikä menee nyt katsomisiinsa kiusaamasta teitä enempää mietteillään. 

Vierailija kirjoitti:

Olkoon nyt mikäkin straits kyseessä milloinkakin, mutta en itse ymmärrä miksi osa porukasta on musan tai kaiken suhteen näitä töysin henkisesti sammaloituja kiviä. Ja tahtoo olla. Kumma henkinen asennemaisema. Minä olen sen ikäinen, kirjoitin 80-l puolivälissä. En silti ole jämähtänyt sen aikakauden musaan. Eikö luulisi kylkästyttäneen miljoona vuotta sitten jo? Nykypäivänä kuunnellaan kirjaimellisesti tämän päivän musaa. Niille jotka hokevat että "ei nykyään tehdä enää blaa blaa" ovat väärässä, mutta mikä sen asennevamman tekee, se on sitten eri asia ja mielenkiintoista. Sangen hengellinen ongelma. Ehkä he eivät osaa sitä hyvää hakea tai ovat liian laiskoja siihen. Sellaista "ei viitsitä eikä ymmärretä edes sormeansa ojentaa" - kansaa. Sekin vain kummastuttaa: luulisi ihmisen sekoavan jo tylsistymisestä jos sennuikään asti kuuntelee itsepäisesti tai pakosta aina vain sitä samaa muinaisjäännettä ja täysin samantyyppistä.  M

lapsena ja nuorena kuultu musiikki on aina se tärkein ja merkityksellisin

ja harvaa normaalijärkistä kiinnostaa fanittaa jotain itseään 30 vuotta nuorempaa artistia

Vierailija kirjoitti:

Räppärit ja Hiphopparit ovat täysiä vitsejä. Suomessa ja kaikkialla maailmassa. Paskoja artisteja ja hämärä tyyppejä ihan kaikki. Kaikella paskalla sitä tienataan nykyään.

Pysyisit aiheessa, eikä aina haukuttaisi kaikkea. Miksi räppi piti tuoda keskusteluun mukaan? Ei liity Dire Straitsiin mitenkään. 

On tuo räppikin oma taiteenlajinsa jossa helmensä, mutta kaukana Dire Straitsista.

Yhtye on tunnettu "aikuisrockin" (AOR) edustajana, joka vetoaa erityisesti 1980-luvun suurten ikäluokkien edustajiin. Monille bändi edustaa laadukasta, melodista rockia, jota omat vanhemmat kuuntelivat.

Hifistit ja audiofiilit: Dire Straits, erityisesti albumi Brothers in Arms, on tunnettu poikkeuksellisen korkeasta tuotantolaadustaan. Se on edelleen yksi suosituimmista testilevyistä äänentoistolaitteita vertailtaessa.

Kitaransoiton harrastajat: Mark Knopflerin omaperäinen "fingerstyle"-soittotekniikka ja blues-vaikutteinen kitarointi vetävät puoleensa muusikoita ja kitaransoitosta kiinnostuneita nuorempia sukupolvia, jotka löytävät bändin esimerkiksi YouTuben reaktiovideoiden kautta. 

Autinstit ja pikku insinöörit, sekä linja autonkuljettaja Corleonessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun vastausten perusteella voisi arvella että DiStr kuuntelijat tyypillisestion joko

-akateemisia tai

-kitaristeja. Tai molempia. Noin niinkuin yleistäen nääs.

Kuinka moni akateemikko mainostaa olevansa sitä jatkuvasti palstalla? Epäilen olevan trolleja

Akateemikko on Suomessa valtiollinen tieteen ja taiteen korkein arvonimi, joka on myönnetty kautta aikojen vain muutamille kymmenille henkilöille. Ennen 1970-lukua Suomessa on ollut myös akateemikon virkoja, niitäkin rajallinen määrä kerrallaan. Akateemikon arvonimen myöntää tasavallan presidentti. Harvinaisuus siis!
Akateeminen = ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut. Meitä riittää palstalle ja vähän joka  paikkaan muutenkin.

Niin paljon kuullut tuota akateemista tällä palstalla ihan missä tahansa ketjussa, joten alan jo epäilemään noita akateemisia. Luulen, että joku voi olla akateeminen, mutta loput on trolleja. Tyyliin on holvikaaren alla hokija.