Lue keskustelun säännöt.
Ovatko vanhempansa lapsuudessa menettäneet ihmiset vahvempia henkisesti?
21.02.2026 |
Esim eivät valita pikkuasioista vaan tietävät mitä ne elämän oikeat ongelmat ovat, ovat myös kypsempiä kuin muut saman ikäiset. Mutta onko myös henkisesti vahvempia?
Kommentit (253)
Ihan varmasti ne keskitysleiristä selvinneet menettivät hermonsa.
Ihan varmasti ne orvoiksi jääneet menettivät hermonsa ja niin edelleen
Suurin osa ei menettänyt hermojaan.
Joku uustaapero joka itkee pikkuasioista ja jolla on ollut helppo elämä, voi luulla niin.
Mutta todellisessa elämässä asiat voivat mennä toisin.
Uustaaperoilla on realiteetit hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäätkö y d i n s o t a a?
Jos pelkäät, yläpeukku.
Minä en pelkää tippaakaan. Antaa tulla vaan.
Muutamat menettävät hermonsa pelkästä ajatuksestakin.
Luulisin että suurin osa.
Kun menettää vanhempansa lapsena, jokaisesta asiasta ei menetä hermojaan. Ei edes ajatuksesta, että tulee sota.
Siperia opettaa.
Ydinsotakin voi tuntua pikkuasialta
Uskomatonta, mutta totta.
Mutta huonosti käy, jos tulee sota
Nykyajan uustaaperoilla ei ole sitä ns. resilienssiä.
Sinähän täällä itket ja valitat. Mikä muuten on uustaapero, viitannet sillä itseesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinähän täällä itket ja valitat. Mikä muuten on uustaapero, viitannet sillä itse
.
En ole uustaapero. Uustaapero on ihminen joka säikkyy omaa varjoaankin.
Vierailija kirjoitti:
Läheisen menettämisen jälkeen kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä sitä mitä saa tai ei saa tehdä. Silloin kun menetin läheisiäni tsunamissa, minulle oli hyvin tärkeää tehdä ihan tavallisia asioita, esimerkiksi tuntui tärkeältä mennä kouluun samaan aikaan kuin toisetkin kun koulu taas tammikuussa alkoi. Tuntui hyvältä käydä harrastuksissa ja nähdä kavereita, oli jotain tavallista kaiken sen keskellä. Läheisimpiä kavereita olin toki nähnyt jo ennen koulun alkamista, sen jälkeen kun olimme tulleet takaisin Suomeen välipäivinä, käytiin esimerkiksi shoppailemassa alennusmyynneissä ja muuten vaan vietettiin aikaa yhdessä.
Saa määritellä
Ei mennä läheisen kuoleman jälkeen minnekkään ostoskeskuksiin eikä kouluun
Vaan surraan. Kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uustaapero joka (onneksi) ei ole menettänyt koskaan läheistään, on paras asijantuntija, miten surevia ihmisiä autetaan.
Oletko koskaan auttanut ketään läheisensä menettänyttä, koska pidät itseäsi noin viisaana ja kaikkitietävänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän täällä itket ja valitat. Mikä muuten on uustaapero, viitannet sillä itse
.
En ole uustaapero. Uustaapero on ihminen joka säikkyy omaa varjoaankin.
Eli siis lapsena orvoksi jäänyt kaverini joka hätääntyy ja hermostuu helposti vaikka ei edes olisi mitään syytä. Heikko toimintakyky hänellä kun tulee jotain uutta ja odottamatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uustaapero joka (onneksi) ei ole menettänyt koskaan läheistään, on paras asijantuntija, miten surevia ihmisiä autetaan.
Oletko koskaan auttanut ketään läheisensä menettänyttä, koska pidät itseäsi noin viisaana ja kaikkitietävänä?
Kenelle kirjoitat? Opettelisit lainaamaan tekstejä.
Minulla on koko ajan sordiino päällä
Voisin v...lla kaikille tässä ketjussa ja saada kaikki lytättyä.
En tee sitä, koska pelkään että kaikki eivät sitä kestä.
Että kaikista meistä ei tullut heikkoja raukkoja jotka menetimme vanhempamme lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riikka Purra menetti äitinsä 12 - vuotiaana.
Kyseinen naisihminen ei oikein vaikuta heikolta raukalta.
Päinvastoin.
Purrasta tulee vaikutelma, että hän on kivikova tyyppi joka ei sääli ketään.
Essayah on avioerolapsi.
Sama vaikutelma kuin Purrasta
Kivikovia tyyppejä. Ei mitään myötätuntoa ihmisiä eikä eläimiä kohtaan.
Samanlaisia nalkuttajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ihmisen jolla on ollut kaikki mahdollinen hyvä lapsesta asti.
Menestyvä perhe. Kaikki tosi lahjakkaita ja menestyviä ihmisiä joilla on luultavasti kaikilla loistava ura. Ei onneksi menettänyt lapsena vanhempiaan.
Koko elämä on ollut kertakaikkiaan kymmenen plus.
Siitä huolimatta hän u l i s e e omaa surkeuttaan.
Mikä meni näin pahasti pieleen?
Tuollaiset pikkuasioista valittajat eivät herätä myötätuntoa.
Ja sitten em jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa ja saaneet kaiken, voi tulla katkeria valittajia jotka eivät tunne mitään kiitollisuutta mistään.
Voisin kuvitella, että pienikin vastoinkäyminen voi kaataa heidät.
Sitten nämä uustaaperot jotka eivät kestä edes armeijaa.
Miksi tunnet tarvetta haukkua toisia, joku defenssi? Et itse kestä edes sitä jos joku valkttaa jostain asiasta. Aika naurettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on koko ajan sordiino päällä
Voisin v...lla kaikille tässä ketjussa ja saada kaikki lytättyä.
En tee sitä, koska pelkään että kaikki eivät sitä kestä.
Että kaikista meistä ei tullut heikkoja raukkoja jotka menetimme vanhempamme lapsena.
Uuh uuh, mikä uho. Tunnetko olevasi nyt tosi kova?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisen menettämisen jälkeen kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä sitä mitä saa tai ei saa tehdä. Silloin kun menetin läheisiäni tsunamissa, minulle oli hyvin tärkeää tehdä ihan tavallisia asioita, esimerkiksi tuntui tärkeältä mennä kouluun samaan aikaan kuin toisetkin kun koulu taas tammikuussa alkoi. Tuntui hyvältä käydä harrastuksissa ja nähdä kavereita, oli jotain tavallista kaiken sen keskellä. Läheisimpiä kavereita olin toki nähnyt jo ennen koulun alkamista, sen jälkeen kun olimme tulleet takaisin Suomeen välipäivinä, käytiin esimerkiksi shoppailemassa alennusmyynneissä ja muuten vaan vietettiin aikaa yhdessä.
Saa määritellä
Ei mennä läheisen kuoleman jälkeen minnekkään ostoskeskuksiin eikä kouluun
Vaan surraan. Kotona.
Kuka sen määrää?
Muodollisesti voivat olla selviytymiskykyisiä, mutta sisältä saattavat olla rikki.
Pojillle äidit ovat erityisen tärkeitä tunne-elämän kehityksen kannalta. Ensimmäiset vuodet varmaan tärkeimpiä.
Naisten yleinen empatiakyky on pudonnut rajusti. Se ei enää ole paikkaamassa näitä inhimillisä ongelmia.
Nykymeno - ulkoistettu lastenhoito, voimaantuneet äidit ja rikkinäinen perhejärjestelmä - on erityisen haitallinen pojille. Tytöt sitten kohtaavat tämän ongelman naisiksi tultuaan ja parisuhteita muodostaessaan.
Samassa venessä ollaan. Ja täysin sokeita sitä havainnoimaan. Erityisesti naiset.
Mummo oli sotaorpo ja niin yoksisen katkera ihminen että. Sen heikompaa ihmistä ei ole, valitti aina ja kaikesta, jopa lapsille. Itse eleli tyytyväisenä perintörahoillaan koko elämänsä samassa kodissa eikä koskaan edes käynyt töissä, koska taloudellisesti turvattu elämä.