Lue keskustelun säännöt.
Ovatko vanhempansa lapsuudessa menettäneet ihmiset vahvempia henkisesti?
21.02.2026 |
Esim eivät valita pikkuasioista vaan tietävät mitä ne elämän oikeat ongelmat ovat, ovat myös kypsempiä kuin muut saman ikäiset. Mutta onko myös henkisesti vahvempia?
Kommentit (253)
Ihan kuin ihmisen elämässä ei voisi olla mjita vaikeuksia kuin lapsena koettu vanhemman kuolema. Eiköhän ole rankempaa elää koko lapsuus peläten väkivaltaista isää kuin saada elää hyvien ja rakastavien vanhempien kanssa ekat 12 vuotta ja sitten menettää isänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin ihmisen elämässä ei voisi olla mjita vaikeuksia kuin lapsena koettu vanhemman kuolema. Eiköhän ole rankempaa elää koko lapsuus peläten väkivaltaista isää kuin saada elää hyvien ja rakastavien vanhempien kanssa ekat 12 vuotta ja sitten menettää isän
...
Taas olet väärässä. Mutta sinähän oletkin Besserwisser.
Olen huolestunut avioerolapsista
Ja olen huolestunut suomalaisista pojista.
Monet eivät kestä edes armeijaa.
On puuttunut miehen malli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on koko ajan sordiino päällä
Voisin v...lla kaikille tässä ketjussa ja saada kaikki lytättyä.
En tee sitä, koska pelkään että kaikki eivät sitä kestä.
Että kaikista meistä ei tullut heikkoja raukkoja jotka menetimme vanhempamme lapsena.
Uuh uuh, mikä uho. Tunnetko olevasi n
..
En voi ottaa sinua tosissani.
Et pärjäisi henkisesti minulle jos oltaisiin vastakkain livenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti: Muodollisesti voivat olla selviytymiskykyisiä, mutta sisältä saattavat olla rikki. Pojillle äidit ovat erityisen tärkeitä tunne-elämän kehityksen kannalta. Ensimmäiset vuodet varmaan tärkeimpiä. Naisten yleinen empatiakyky on pudonnut rajusti. Se ei enää ole paikkaamassa näitä inhimillisä ongelmia. Nykymeno - ulkoistettu lastenhoito, voimaantuneet äidit ja rikkinäinen perhejärjestelmä - on erityisen haitallinen pojille. Tytöt sitten kohtaavat tämän ongelman naisiksi tultuaan ja parisuhteita muodostaessaan. Samassa venessä ollaan. Ja täysin sokeita sitä havainnoimaan. Erityisesti na
...
Niin. Nimenomaan avioerolapset.
Suomi on täynnä rikkinäisiä ihmisiä
En suosittele avioeroa.
Aikuisten ihmisten pitää ymmärtää, että pysytään yhdessä vaikka hampaat irvessä kunnes lapset ovat täysi - ikäisiä.
Ollaan itsekkäitä ja hylätään lapset.
Ei mitään empatiaa. Minäminäminä.
Tunnen surua lasten puolesta.
Lapsikin tajuaa sen, jos vanhempi kuolee.
Mutta lapselle on kestämätöntä, jos vanhemmat eroavat.
Oma sukuni on täynnä avioerolapsia.
Tiedän heistä ainakin pari jotka eivät menneet asepalvelukseen.
Sitten ei uskalleta sitoutua.
Ihmisillä ei ole enää sietokykyä.
Ei ole kestävyyttä.
Mennään tunteiden mukana ja erotaan, vaikka olisi lapsia.
Elämä on ollut liian helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän lähisuvustani erään joka oli lellitty ja pienenä. Syntyi kultalusikka suussa ja todella helppo elämä
Erosi kun lapset olivat pieniä. Kai liian vaikeaa kun olisi pitänyt viitsiä ottaa vastuu.
Hänelle se toki oli helppoa, erota oman mukavuutensa vuoksi.
Mutta lapsille se ei ollut helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihmisen jolla on ollut kaikki mahdollinen hyvä lapsesta asti.
Menestyvä perhe. Kaikki tosi lahjakkaita ja menestyviä ihmisiä joilla on luultavasti kaikilla loistava ura. Ei onneksi menettänyt lapsena vanhempiaan.
Koko elämä on ollut kertakaikkiaan kymmenen plus.
Siitä huolimatta hän u l i s e e omaa surkeuttaan.
Mikä meni näin pahasti pieleen?
Tuollaiset pikkuasioista valittajat eivät herätä myötätuntoa.
Onkohan vanhemmat keskittyneet uraansa ja olleet lapsilleen hyvin poissaoleva? Lasten tarpeet ei täyty vanhempien loistouralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
170/170
Molemmat vanhemmat menestyviä ihmisiä.
Ura ei ole mikään tekosyy erota.
Tämä kultalusikka suussa syntynyt hylkäsi heidät.
Halusi viettää ilmeisesti hauskempaa elämää
Ei ole juoppo yms
vaan menestyvä ihminen.
Minä en kertakaikkiaan ymmärrä tuollaista.
Joten kysymys pitää laajentaa
Onko vanhemansa avioerossa menettäneet lapset muita vahvempia?
Avioero aiheuttaa lapselle sietämätöntä stressiä.
Kysymyksiä joihin ei ehkä tule vastauksia.
Syyllisyyttä.
Sietämätön ristiriita.
Näitä ei kenenkään lapsen pitäisi pohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja entä ne lapset joiden molemmat vanhemmat ovat olleet henkisesti etäisiä?
Yksi samalla luokalla ollut jäi orvoksi ja sosiaaliviranomaiset tekivät sille pakkohuostaanoton. Hän oli jo valmiiksi hyvin herkkä, mutta tämän jälkeen vielä herkempi, itki ja raivosi niin, että joutii aina tekemisiin lastensuojeluun kansaa, kun uudet huoltajansakaan ei pärjänneet tämän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin ihmisen elämässä ei voisi olla mjita vaikeuksia kuin lapsena koettu vanhemman kuolema. Eiköhän ole rankempaa elää koko lapsuus peläten väkivaltaista isää kuin saada elää hyvien ja rakastavien vanhempien kanssa ekat 12 vuotta ja sitten menettää isän
...
Taas olet väärässä. Mutta sinähän oletkin Besserwisser.
Ai, sinustako on helppoa elämää ja hieno asia joutua pelkäämään väkivaltaista isää koko lapsuutensa? Ja rankempaa menettää isä, vaikka on saanut elää turvallisessa perheessä. Onpa omituinen ajattelumalli.
Vierailija kirjoitti:
Yksi samalla luokalla ollut jäi orvoksi ja sosiaaliviranomaiset tekivät sille pakkohuostaanoton. Hän oli jo valmiiksi hyvin herkkä, mutta tämän jälkeen vielä herkempi, itki ja raivosi niin, että joutii aina tekemisiin lastensuojeluun kansaa, kun uudet huoltajansakaan ei pärj
..
Siis tädit kaappasivat lapsen kun hän menetti vanhempansa?
Menettikö hän siis molemmat vanhempansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin ihmisen elämässä ei voisi olla mjita vaikeuksia kuin lapsena koettu vanhemman kuolema. Eiköhän ole rankempaa elää koko lapsuus peläten väkivaltaista isää kuin saada elää hyvien ja rakastavien vanhempien kanssa ekat 12 vuotta ja sitten menettää isän
...
Taas olet väärässä. Mutta sinähän oletkin Besserwisser.
Ai, sinustako on helppoa elämää ja hieno asia joutua pelkäämään väkivaltaista isää koko lapsuutensa? Ja rankempaa menettää isä, vaikka on saanut elää turvallisessa perheessä. Onpa omituinen ajat
.
En lukenut kunnolla viestiäsi.
No takuulla on kauheaa jos on ollut väkivaltainen isä.
Kyllä kyllä. Mikään ei tunnu miltään. En tunne mitään.
Tunnekylmä.
Vierailija kirjoitti:
Läheisen menettämisen jälkeen kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä sitä mitä saa tai ei saa tehdä. Silloin kun menetin läheisiäni tsunamissa, minulle oli hyvin tärkeää tehdä ihan tavallisia asioita, esimerkiksi tuntui tärkeältä mennä kouluun samaan aikaan kuin toisetkin kun koulu taas tammikuussa alkoi. Tuntui hyvältä käydä harrastuksissa ja nähdä kavereita, oli jotain tavallista kaiken sen keskellä. Läheisimpiä kavereita olin toki nähnyt jo ennen koulun alkamista, sen jälkeen kun olimme tulleet takaisin Suomeen välipäivinä, käytiin esimerkiksi shoppailemassa alennusmyynneissä ja muuten vaan vietettiin aikaa yhdessä.
En suoraan sanoen tiedä, mitä muutakaan olisi pitänyt tehdä. Aina läheisten kuoleman kohdalla on tuntunut ihan konkreettisesti, että ei ole mitään yhtä tiettyä tapaa mitä tehdä, jokaisella on omat tapansa toimia. Siksi ne arkisetkin asiat voi olla hyvä vaihtoehto, eikä se silti sulje pois surun ja ikävän tuntemista. Mutta ainakin itseäni se auttoi tässäkin, sai jotain muutakin ajateltavaa. Meidänkin tapauksessa oli jo ekojen tuntien aikana selvää, mitä oli tapahtunut, että nyt niille varmaan kävi hullusti. Suomessa oltiin takaisin 30. joulukuuta aikaisin aamulla ja ensimmäiseksi halusin päästä näkemään kavereita, taisin nähdäkin jo samana ja seuraavana päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on koko ajan sordiino päällä
Voisin v...lla kaikille tässä ketjussa ja saada kaikki lytättyä.
En tee sitä, koska pelkään että kaikki eivät sitä kestä.
Että kaikista meistä ei tullut heikkoja raukkoja jotka menetimme vanhempamme lapsena.
Uuh uuh, mikä uho. Tunnetko olevasi n
..
En voi ottaa sinua tosissani.
Et pärjäisi henkisesti minulle jos oltaisiin vastakkain livenä.
Uuuh, no nyt on kovaa
Sanna Marin on avioerolapsi. Hänestäkin tulee vaikutelma kivikovasta ihmisestä.
Näyttää siltä .että ne jotka menettivät vanhempansa joko kuoleman tai avioeron takia, eivät ole heikkoja raukkoja, vaan päinvastoin, kivikovia.
Purran tilalle kyllä voisi vaihtaa jonkun jolla on ollut helppo elämä.