Vanhoja ehkä jo unohdettuja tapoja.
Tuli tuossa mieleen, ettei enää tule tarjottua kahveja olkkarin pöydälle.
Ennenhän se oli enemmän sääntö kuin poikkeus varsinkin harvinaisempien ihmisten kyläillessä.
Muistatko muita?
Kommentit (558)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minne ne kahvit katetaan, jollei olkkarin kahvipöydälle?
Keittiössä tai juodaan n.k. nilkkakupit.
Avokeittiö olohuone. Ap käy kahvilla vain jossain neukkukuutioissa?
Neukkukuutio ihan paras asumismuoto. Kunnon betoniseinät, erillinen ovellinen iso keittiö johon aurinko paistaa heti aamulla. Isot huoneet, vaatehuone, ei käytäviä missään kohtaa. Ennen osattiin suunnitella!
Vierailija kirjoitti:
Se että kierreportaissa alas tuleva saa leveämmät askelmat ja ylös menevä käyttää kapeampaa päätä.
On paljon helpompi kulkea portaat ylös ne kapeat askelmat ja alas leveät.
Nykyisin taitaa olla vanha tapa, että alas tulevalle annettaisiin tilaa leveämmällä puolella.
Vierailija kirjoitti:
Kyläilyt naapureiden kesken. Tarjottiin kahvia ja seitsemää sorttia. Ohjelmana seurustelu. Velvollisuutena oli sitten esittää vastakutsu ja emännät yrittivät voittaa toisensa tarjoilun runsaudessa.. Alkoholi ei useimmiten kuulunut kuvioihin.
Muistan hyvin tämän "kilpavarustelun" tarjottavien suhteen.
Lopulta se oli kuitenkin vähän turhaakin, kun ei siitä oikein tohtinut ottaa kuin
yhtä tai korkeintaan kahta lajia.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo vieraskahvitarjoilu enää nykyasunnoissa onnistu. Isoja talojakin on tehty avokeittiövirityksillä niin, että ainoa mahdollinen pyhäkahvienkin kattauspaikka on perheen käyttämä ruokapöytä. Iso sohvaryhmä ehkä löytyy, mutta sohvapöytä saattaa olla mitätön. Jos se pöytä olisikin suurempi, siinä kahvitellessa saa toljottaa sitä ruokapöytää.
Kyllä matalilta sohvapöydiltä tarjoiltavat kahvit on hieman epämukavat nautittavaksi.
Vaikka tapa sinänsä onkin mielestäni kaunis.
Pysäkillä päästetään vanhemmat ja pysäkillä pisimpään seisoneet ihmiset ensin sisään linja-autoon ja muihin.
Sivusta seuranneena, nykyaikana nuoret ja nuorehkot miehet änkeävät ensin, varsinkin maahamme muuttaneet. Kuka opettaisi heille tapojamme?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo vieraskahvitarjoilu enää nykyasunnoissa onnistu. Isoja talojakin on tehty avokeittiövirityksillä niin, että ainoa mahdollinen pyhäkahvienkin kattauspaikka on perheen käyttämä ruokapöytä. Iso sohvaryhmä ehkä löytyy, mutta sohvapöytä saattaa olla mitätön. Jos se pöytä olisikin suurempi, siinä kahvitellessa saa toljottaa sitä ruokapöytää.
Kyllä matalilta sohvapöydiltä tarjoiltavat kahvit on hieman epämukavat nautittavaksi.
Vaikka tapa sinänsä onkin mielestäni kaunis.
Sohvapöydät ei olleet matalia kuten nykyisin. Koska niiltä haluttiin juoda kahvia ja tarjoilla leivonnaisia.
Viinakaappi olohuoneessa on yksi menneisyyteen jäänyt juttu. Kirjahyllyissä oli usein lukollinen kaappi jossa säilytettiin miestä väkevämpää. Sieltä tarjoiltiin vieraillekin ryyppy. Etenkin jos oli juhlan aihetta. Nykyisin harvemmin näkee tämänlaista, että alkoholeilla rehvasteltaisiin. Tai sitten se on nykyaikaisempaa kuten viinilaappi jossain keittiön nurkassa.
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroisuutta arvostettiin: "Vuoroin vieraissa käydään".
Eikä muuten tarkoittanut syrjähyppyjä, vaan ihan kyläilyä ;)
Ennen oli kyllä ne syrjähypyt ja vieraissa juoksemisetkin yleisempia. Asenteet on muuttuneet. Harva katsoo hyvällä miehen sivusuhteita ja säätöjä nykyisin. Ennen ei erottu avioliitosta sellaisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Enää ei mennä töihin. Loisitaan mieluummin.
istäs ne kaikki tuloverot sitten valtion kirstuun kertyvät?
Vierailija kirjoitti:
Miehet ottivat päähineen pois sisätiloissa.
Ja varsinkin ruokaillessa... nykyään kun katsoo näitä lippis jonneja jotka istuu sisällä jossain mäkkärissä, ja vetää burgeria läsk|naamaansa... tupla rike, helv...!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyläilyt naapureiden kesken. Tarjottiin kahvia ja seitsemää sorttia. Ohjelmana seurustelu. Velvollisuutena oli sitten esittää vastakutsu ja emännät yrittivät voittaa toisensa tarjoilun runsaudessa.. Alkoholi ei useimmiten kuulunut kuvioihin.
Muistan hyvin tämän "kilpavarustelun" tarjottavien suhteen.
Lopulta se oli kuitenkin vähän turhaakin, kun ei siitä oikein tohtinut ottaa kuin
yhtä tai korkeintaan kahta lajia.
Muistan lapsuudesta 60 luvulta kun omakotialueella Helsingissä mentiin naapureiden nimipäiville. Oli Helmin päivät ja Saaran ja Saiman päivät. Kutsua ei odoteltu. Kun meidän mummulla ja papalla oli nimipäivät kesällä niin istuttiin keinussa kahvilla. Sukulaisia kauempaakin tuli pihaan. Meitä mukuloitakin kasvatti koko kylä. Selkään saattoi saada naapuriltakin jos oikein töpeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo vieraskahvitarjoilu enää nykyasunnoissa onnistu. Isoja talojakin on tehty avokeittiövirityksillä niin, että ainoa mahdollinen pyhäkahvienkin kattauspaikka on perheen käyttämä ruokapöytä. Iso sohvaryhmä ehkä löytyy, mutta sohvapöytä saattaa olla mitätön. Jos se pöytä olisikin suurempi, siinä kahvitellessa saa toljottaa sitä ruokapöytää.
Kyllä matalilta sohvapöydiltä tarjoiltavat kahvit on hieman epämukavat nautittavaksi.
Vaikka tapa sinänsä onkin mielestäni kaunis.
Sohvapöydät ei olleet matalia kuten nykyisin. Koska niiltä haluttiin juoda kahvia ja tarjoilla leivonnaisia.
Ei ollut joo matalia. Reilusti korkeammalla kuin sohva oli pöydän kansi.
Aina oli tarjottavaa kun vieraat tuli. Vähintään kahvia ja sen kanssa jotain pullaa tai kuivakakkua. Eikä vieraat etukäteen ilmoitelleet tulosta vaan oli ihan normaalia piipahtaa kylään tuosta noin vaan. Nykyisin pitää sopian kolme kuukautta etukäteen ja mielellään tarkan kellonajan kanssa. Hulluksi on maailma mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyläilyt naapureiden kesken. Tarjottiin kahvia ja seitsemää sorttia. Ohjelmana seurustelu. Velvollisuutena oli sitten esittää vastakutsu ja emännät yrittivät voittaa toisensa tarjoilun runsaudessa.. Alkoholi ei useimmiten kuulunut kuvioihin.
Muistan hyvin tämän "kilpavarustelun" tarjottavien suhteen.
Lopulta se oli kuitenkin vähän turhaakin, kun ei siitä oikein tohtinut ottaa kuin
yhtä tai korkeintaan kahta lajia.
Sehän se vasta oli noloa, jos joku veti pullavadilta tarjottavia kuin leipää. Tulikin mieleeni yksi yhden tyttökaverin eksistä, joka sumeilematta todellakin tyhjensi koko lautasen. Kaveriani hävetti silminnähden eikä hän kauaa sitä ahmattia katsellutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan syötiin pöydässä....aa, voi ettien että tätä vapautta kun uskalletaan olla ja elää ja jokainen ruokailee missä tykkää...ei mitään kaavoihin kangistumista, vanhanaikaisuutta yhtä aikaa ruokailua...
älä ihmettele sitten mielenterveysongelmat ja itsekkyys.
Ennen käytettiin partitiivia, en ymmärrä minkä takia sen käyttö on vedetty ihan alas, jopa lehtijutuissa. Eli tämä sanottiin aikaisemmin suomeksi: "Älä sitten ihmettele mielenterveysongelmia ja itsekkyyttä." Myös adverbiaali asetettiin aiemmin sen sanan eteen, jota haluttiin painottaa. Nykyään ei. (Kuten tässä sen asetin.) Tämä hämmentää todella paljon välillä, en tajua miten ihmiset kohta ymmärtää edes toisiaan.
Ystävällisyys. Empatia. Toisten ihmisten kunnioittaminen. Käytöstavat. Noin alkajaisiksi.
Seitsemänkymmentäluvulla piti kaikkien hankkia kirjahylly, mielellään myrkynvihreä, jossa oli baarikaappi ja Fakta tietosanakirja sarja (osamaksulla me nuoret parit niitä hankittiin). Baarikaappiin hienoja laseja aina bingosta tai Kesoililta. Juomia ei toki sinne jäänyt väljähtymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minne ne kahvit katetaan, jollei olkkarin kahvipöydälle?
Keittiössä tai juodaan n.k. nilkkakupit.
Mitä ne nilkkakupit ovat?
Vierailija kirjoitti:
Kenkiä plankattiin ja yritettiin pitää hyvin, koska ne oli arvokkaita. Kengistä saattoi päätellä paljon.
Ainakin minä hoidan kenkiäni lankkaamalla.
Ruokapöydässä ei saanut lukea mitään. Jos vaikka olikin lukenut jotakin kirjaa tai lehteä, ne piti raivata pois ruokailuastioiden tieltä.