Te, joille dettisovelluksessa työn kysyminen on turn off, niin mitä teette työksenne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammatin kysyminen ei haittaa.

Se, että nainen yrittää saada tietää heti alussa, että onko miehen status ja palkka tarpeeksi korkea on se mikä siinä haittaa.

Monesta naisesta huomaa, että he eivät pysty tutustumaan ilman, että ensin selvittävät miehen statuksen/palkan.

Kertauksena:

Jos ammatin kysyminen olisi todellisesti vain small talkia eikä kynnyskysymys niin ei kenelläkään olisi ongelmia asian kanssa.

Se, että naiset lopettavat välittömästi keskustelun ammatin kuultuaan on se ongelma.

 

Tämä on ongelma silloin, kun yrittää deittailla pelkkiä ankkahuulisia instabeibejä. Silloin pitää hyväksyä että rahalla saa ja hevosella pääsee. Jos deittailee normaaleja itsenäisiä naisia, ei tuollaista ongelmaa edes ole. Eli peilin kautta.

 

 

Hänen ongelmansa voi toki olla se että ei kelpaa korkeammin koulutetuille tai paremmin tienaaville naisille. Silloin miehillä on tapana heilutella golddigger-korttia vaikka kyse on siitä ettei nainen halua elättää häntä. 

Itse en kertonut, kun olin maanviljelijä. Liian vähän ammatinharjoittajia kotikunnassa ja työpaikka kotiositteessa. 

Miten työn kysyminen voi olla turn off? Kyllä työ on kuitenkin aika tärkeä asia ja vie ihmisen elämässä paljon aikaa... Että kyllä minä ainakin kysyin mieheltäni varmaan jo tokassa viestissä hänen töistään ja hän kysyi minun töistä. Ja yhdessä ollaan edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Itse en kertonut, kun olin maanviljelijä. Liian vähän ammatinharjoittajia kotikunnassa ja työpaikka kotiositteessa. 

Miten deitti otti sen, että kieltäydyit kertomasta ammattiasi?

Vähän kaksipiippuinen juttu. 

Toisaalta ajattelen, että ammatti kertoo ihmisestä aika paljon ja ihan mielelläni minä kerron, mitä teen työkseni ja saatan kysäistä sitä uudelta tuttavuudeltakin. 

Mutta: Mä olen ammatiltani toimittaja. Monien ihmisten mielestä se on jännittävä ammatti ja herättää selkeästi tunteita. Osa ihmisistä rupeaa heti tyrkyttämään juttuideoita "sun pitäisi tehdä juttu mun yhdestä kaverista, joka..." ja osa ihmisistä rupeaa jännittämään "ai kauheeta, nyt mä varmaan päädyn johonkin lehteen, kun kerroin sulle..." ja osa luulee, että kyttään jotain "voi ei, mun viestit oli varmaan täynnä kirjoitusvirheitä..." Sitten on myös niitä, jotka luulee, että toimittajia kuuluu vihata ja me ollaan kaikki jotakin ammattitaidottomia paparazzeja, ja keskustelu voi saada hyvinkin ikävän sävyn yhtäkkiä. 

Mikään yllä olevista ei tietenkään ole totta ja olen treffeillä muista syistä kuin tehdäkseni töitä, joten sen takia en itse kovin auliisti mainosta enää ammattiani enkä ainakaan erityisesti halua siitä keskustella.

Työskentelen yrittäjänä ylempänä toimihenkilönä kulttuurin ja tekniikan parissa

En etsi yhtiökumppania miehestä joka haluaa panna minua vaan miestä joka haluaa panna minua koskettavat eri säännöt. Hän on täysin ulkopuolinen kaikesta elantooni liittyvästä ellei ole aikeissa elättää minua kuten aviomiehen kuuluu ja silloin hänelle ei kuulu minun omaisuuteni määrä tippaakaan

Mies joka on kiinnostunut ammatillisesta tai muusta pääomastani voi lähestyä minua juridisesti ja tehdä liikekumppanuusehdotuksia ihan niinkuin muussakin liike-elämässä tehdään ihan kaikkien sukupuolien ja ikäluokkien kesken - sukuelinten hinkkaaminen ei liity tähän mitenkään. Mitä taas perheyrityksiin tulee niin pidän erittäin epätodennäköisenä, että jo johtoasemassa ollessani haluaisin alistua miehen yrityksille, tai toisaalta rekrytoida omaan yritykseeni miestä, joka yrittää tyrkyttää minulle munaansa

Lisääntymiseen en tarvitse parisuhdetta

Miehet ovat siis aika heikoilla edes yleistä tiedonsaantia varten. Jos puhutaan parisuhteesta niin miehen tulee olla erinomaista seuraa ja miellyttävä, avioliitossa elättää minut täysin. Tämä taas ei vaadi mieheltä tietämystä minun ammattiasioistani, vaan riittävää omaa tulotasoa ja halua jakaa se hedelmällisen naisen kanssa

Summa summarum: en halua loismiestä elämääni, joka yrittää hyötyä ammatillisesta toiminnastani tai omaisuudestani. Tämä toimii täysin päin vastoin: mies elättää ja jos ei pysty siihen niin sitten hänellä ei ole mitään asiaa sänkyyn tai edes treffeille kanssani

Vierailija kirjoitti:

Vähän kaksipiippuinen juttu. 

Toisaalta ajattelen, että ammatti kertoo ihmisestä aika paljon ja ihan mielelläni minä kerron, mitä teen työkseni ja saatan kysäistä sitä uudelta tuttavuudeltakin. 

Mutta: Mä olen ammatiltani toimittaja. Monien ihmisten mielestä se on jännittävä ammatti ja herättää selkeästi tunteita. Osa ihmisistä rupeaa heti tyrkyttämään juttuideoita "sun pitäisi tehdä juttu mun yhdestä kaverista, joka..." ja osa ihmisistä rupeaa jännittämään "ai kauheeta, nyt mä varmaan päädyn johonkin lehteen, kun kerroin sulle..." ja osa luulee, että kyttään jotain "voi ei, mun viestit oli varmaan täynnä kirjoitusvirheitä..." Sitten on myös niitä, jotka luulee, että toimittajia kuuluu vihata ja me ollaan kaikki jotakin ammattitaidottomia paparazzeja, ja keskustelu voi saada hyvinkin ikävän sävyn yhtäkkiä. 

Mikään yllä olevista ei tietenkään ole totta ja olen treffeillä muista syistä kuin tehdä

Ainoa kirjailija jonka kanssa olen jutustellut oli tyyliin toisessa viestissä urkkimassa tarinoita ja halusi kuulla lisää eräästä erikoispiirteestäni. Jos aikoo kupata toista ammatillisena pääomana niin sitten voi maksaa vaikka haastattelupalkkion tai konsultoida henkilöä

Pariutumiseen on vain yksi oikea tapa. Kunniallinen avioliitto, missä mies elättää naista sen aikaa kun tällä on varaa ja jos ei ole niin sitten nainen huolehtii ihan itse asioistaan, elämästään ja pariutumisistaan, eikä tämä tai nainen kuulu miehille millään tasolla

Mä olen puhunut monen kaverini kanssa tästä asiasta ja pakko se on sanoa, että ne, jotka kokee työstä ja ammatista puhumisen vastenmielisenä ja korostaa, että treffeillä ei saisi kysellä ammattia, niin heillä on kaikilla työ, johon liittyy jotain häpeää: on vaikka opiskellut korkeakoulusta ihan muun ammatin, mutta ei ole koskaan tehnyt sen alan töitä ja on päätynytkin kassaksi huoltoasemalle tms. Tavallaan ymmärrän. 

Olen psykologi ja olen kyllä huomannut, että kannattaa sanoa epämääräisesti olevansa terveydenhoitoalalla tai sosiaalialalla. Korkeastikin koulutetut deitit pelästyy ja alkaa epäillä että alan analysoida heitä tai lukea rivien välistä jotain. Sitten tapasin miehen, jonka äiti on psykologi ja hänelle asia oli neutraali, ammatti muiden joukossa. 

Minusta ainakin on mielenkiintoista kuulla mitä kaikkia erilaisia ammatteja ja töitä ihmisillä on. Varsinkin jos ala on itselleni tuntematon ja poikkeaa täysin omastani. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen puhunut monen kaverini kanssa tästä asiasta ja pakko se on sanoa, että ne, jotka kokee työstä ja ammatista puhumisen vastenmielisenä ja korostaa, että treffeillä ei saisi kysellä ammattia, niin heillä on kaikilla työ, johon liittyy jotain häpeää: on vaikka opiskellut korkeakoulusta ihan muun ammatin, mutta ei ole koskaan tehnyt sen alan töitä ja on päätynytkin kassaksi huoltoasemalle tms. Tavallaan ymmärrän. 

Jees jees. Vähän niinkuin liikesalaisuuksiaankin ylläpitävä on varmasti joku murhaaja

Ajatelkaa mitä haluatte, mutta tosiasia on että kaikki varakkaat ja menestyvät ihmiset pitävät korttinsa salassa. Se ettei henkilöllä ole mitään salattava kertoo siitä, ettei hänellä ole myöskään juuri mitään omaisuuksia

Ylipäätään tämä on muutenkin ehkä asia joka ei kosketa varsinaista työväenluokkaa, teille elämän suurin kulminoituma on palkkakuitti ja sikiöiden määrä, mutta maailmassa on aika paljon ihmisiä jotka toimivat myös täysin eri periaatteilla ja heillä on aivan eri intressit sekä pääomat

Taloushallinnon hommia teen

Vierailija kirjoitti:

Olen psykologi ja olen kyllä huomannut, että kannattaa sanoa epämääräisesti olevansa terveydenhoitoalalla tai sosiaalialalla. Korkeastikin koulutetut deitit pelästyy ja alkaa epäillä että alan analysoida heitä tai lukea rivien välistä jotain. Sitten tapasin miehen, jonka äiti on psykologi ja hänelle asia oli neutraali, ammatti muiden joukossa. 

Psykologia on tieteenalana ja uskomusjärjestelmänä yksi paskimmasta päästä ja tuolla alalla toimiva ihminen ei vain mädätä itseään vaan myös maailmaa ympärillään

Ennen vanhaan teurastaja taisi olla tällainen ammatti, mitä halveksuttiin ja paheksuttiin, sillä tosiaan se mitä tekee vaikuttaa ihmisen psyykeeseen ja kaikkeen tämän ympärillä. Nykyään näitä on esimerkiksi suurin osa pharman edustajista ja psykologia, ellei ole onnistunut kekkaloimaan itseään jonnekin positiivisen tai sosiaalipsykologian puolelle. Perinteinen kallonkutistaminen ja siihen liittyvät toiminnot, terapia, ym. ovat ihan ulosteammatteja

Ette varmaan tajua tätä, mutta monille ammattiryhmille kirjaimellisesti maksetaan paskan syömisestä. Kaikki se, mille päivittäin itseänne altistatte, oli se sitten asiakas tai vaikkapa alan tieto (=tarina) on joko herkkua tai paskaa. Ja alalla kuten psykologia, se on pelkkää paskaa

Vierailija kirjoitti:

Olen psykologi ja olen kyllä huomannut, että kannattaa sanoa epämääräisesti olevansa terveydenhoitoalalla tai sosiaalialalla. Korkeastikin koulutetut deitit pelästyy ja alkaa epäillä että alan analysoida heitä tai lukea rivien välistä jotain. Sitten tapasin miehen, jonka äiti on psykologi ja hänelle asia oli neutraali, ammatti muiden joukossa. 

Ylipäätään sote on ihan siellä ihmisyyden ulosteosastolla

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän, missä vaiheessa sitä kysytään. Jos sitä tivataan heti alkuun niin on todellakin turn off, kertoo siitä että henkilö on erittäin pinnallinen. Olen tutkija. 

Et oo kummonen tutkija. Mitä tekee työkseen on ihan tavallinen peruskysymys. Jos vetää siitä herneet nenään, kärsii huonosta itsetunnosta.

T. Tosielämän tutkija 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän, missä vaiheessa sitä kysytään. Jos sitä tivataan heti alkuun niin on todellakin turn off, kertoo siitä että henkilö on erittäin pinnallinen. Olen tutkija. 

Häpeätkö jotenkin tutkijan uraasi? 

Mitä? Ei liity häpeään mitenkään vaan siihen millainen se toinen ihminen on. Häpeätkö painoasi jos et rakastu ihmiseen joka tenttaa painoasi heti topakkaan sävyyn?

Jos taskussasi on 50 000 tukku seteleitä niin kerrotko sen kaikille kysyville vai häpeätkö sitä? Mietipä nyt itsekin kuinka typerä tuollainen johtopäätös on. Kertoo enemmän sen tekijästä ja hänen alhaisesta asemastaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

insinööri

deittailen vapaa-ajalla, en työajalla, joten en halua myöskään puhua työstä

Eikö sinua sitten kiinnosta tietää, että mahdollinen kumppanisi voi joutua olemaan töissä aina kun sulla on vapaata? Esim, tarjoilija, sairaanhoitaja, lentäjä, pappi, etelämantereen tutkija

Ei kiinnosta. Minulle sopiva kumppani voi olla vaikka 24/7 töissä kunhan huolehtii aviovelvollisuuksistaan eli elatuksesta ja lähettää spermansa vaikka postissa. En kerta kaikkiaan tarvitse mieheltä yhtään mitään

On aika paljon ihmisiä, joille työ on vain paikka, josta käydään tienaamassa rahat lainan maksuun ja ruokaan. Se oma identiteetti ja kiinnostuksen kohde voi olla ihan muualla. Mä tunnen esimerkiksi useita oikeasti lahjakkaita muusikoita, joilla on erilaisia musaprojekteja meneillään ja keikkailevatkin aika aktiivisesti, mutta ovat silti jossain liukuhihnan ääressä tehtaassa arkipäivät töissä, kun ei soittaminen elätä. Mun mielestä tällaisessa tilanteessa on ihan ymmärrettävää, ettei ehkä huvita uusia ihmisiä tavatessa ruveta puhumaan työstä ja työpaikasta ensimmäisenä, jos ei koe sen millään lailla liittyvän identiteettiinsä.

Vierailija kirjoitti:

No ennemmin lääkäri kun paskakuski, silloin ei haittaa vaikka nenä olisikin vähän vinossa.

Roskakuski on rehellinen ammatti missä ei esimerkiksi rikota karman ja jumalan lakeja vastaan, toisin kuin lääkäri voi olla vaikkapa teknisesti sarjamurhaaja. Jos henkilöt olisivat muuten samanlaiset ja ainoa ero olisi ammatissa, niin ottaisin näistä kahdesta roskakuskin. Pharman työt ovat erittäin epäeettisiä, ainoastaan isolla rahalla brändättyjä ja suojeltuja