Lue keskustelun säännöt.
Onko rankkoja asioita kokeneilla parempi resilienssi?
17.02.2026 |
Esimerkiksi he jotka ovat kokeneet vanhempien eron, vanhemman kuoleman tai sellaista jo lapsuudessa tai nuorena. Tuntuu että yleensä he ovat jollain tavalla aikuisempia kuin muut samanikäiset.
Kommentit (52)
Ei välttämättä. Minun resilienssi on suurin piirtein nolla kun niitä rankkoja asioita on ollut liikaa, lapsen kuolemasta alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Päinvastoin esim. vanhempien eron lapsuudessa kokeneet milleniaalit tuntuvat olevan erityisen itsekkäitä ja pelokkaita myöskin sitoutumaan mihinkään, kun perusturvallisuutta ja -luottoa elämään ja ihmissuhteisiin ei ole.
Vanhemman (luonnollinen) kuolema on eri, se ei samalla tavalla vammauta. Eikä kyllä myöskään lisää resilienssiä, kuten ei suuret ja/tai liian nuorena koetut menetykset muutenkaan. Muistan lapsuudesta yhden etäisesti tutun tytön, jonka molemmat vanhemmat ja isoveli kuolivat kolarissa, ja vaikka tuo tyttö oli tosi fiksu, kiltti ja ihana lapsi, niin hänestä tuli valitettavasti narkomaani. Eli ei vastoinkäymiset häntä vahvistaneet, vaan murensivat elämässä?
Sopivat haasteet esim. uralla, opinnoissa ja urheilussa varmasti vahvistavat, mutta ei henkilökohtaisen elämän menetykset ja vastoinkäymiset ketään varmaankaan vahvista? Arvelisin, että päinvastoin. Toki niissäkin on eri asteisia vastoinkäymisiä ja menetyksiä, ja vaikkapa ero väärästä parisuhteesta tai ystävyyssuhteista voi voimaannuttaa, toisin kuin lapsen kuolema, vanhempien liian varhainen menetys, vanhempien traumatisoiva ero, väkivalta kotona tms.
Miten sen nyt ottaa.
Itse kehitin turvattoman lapsuuden aikana itselleni selviytymiskeinoja, kuten miellyttämisen. Mutta eihän tuollaiset selviytymiskeinot ole pidemmällä tähtäimellä hyvä asia. Itsellä pakka hajosi täysin kolmekymppisenä.
Nyt selviytymiskeinoja on ainoastaan vetäytyminen stressaavissa tilanteista ja ihmissuhteista. Resilienssiä ei ole yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitä sitten tietää onko hyvä resilienssi, miten sitä määritellään?
google auttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sellaiset ihmiset on niitä heikompia, eivät kestä mitään ja elävät vain menetyksiään.
Riippuu ihan ihmisestä. Tuolla elää perheensä esim. tsunamissa menettäneitä rikkinäisiä ihmisiä aivan normaalia elämää, eli resilienssiä on. Tuolla elää myös hyvää, normaalia elämää moni sellainen ihminen, jonka lapsuus oli täynnä väkivaltaa, puutetta tmv.
Sitten tuolla elää myös ihmisiä, joiden pää ei kestänyt tyyliin pupun kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sellaiset ihmiset on niitä heikompia, eivät kestä mitään ja elävät vain menetyksiään.
Riippuu ihan ihmisestä. Tuolla elää perheensä esim. tsunamissa menettäneitä rikkinäisiä ihmisiä aivan normaalia elämää, eli resilienssiä on. Tuolla elää myös hyvää, normaalia elämää moni sellainen ihminen, jonka lapsuus oli täynnä väkivaltaa, puutetta tmv.
Sitten tuolla elää myös ihmisiä, joiden pää ei kestänyt tyyliin pupun kuolemaa.
Mistä sinä tiedät heidän elämästään? Eipä tsunamissa perheensä menettänyt tikkinäinen ihminen ole mikään vahva tai hyväresilienssinen vaikka elääkin ulkopuolisten nähden normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Resilienssi tulee suurelta osin persoonallisuudesta, ja myös siitä miten on saanut tukea ja rakkautta kasvaessaan.
En allekirjota totakaan. Jollain 1920- ja 1930-luvulla syntyneillä miehillä oli ihan älytön resilienssi ja ei niiden isät ollu liikaa niille leperrelly lapsena.
Olitko paikalla? Jos et, niin et voi tietää. Hyvä perusturvallisuus on kuitenkin resilienssin keskeinen tekijä, joten ilmeisesti asioita on ollut hyvin.
Oon ollu paikalla mun 1924 ja 1932 syntyneiden isoisien kanssa. ja toinen niistä kerto että sen isä oli ankara mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sellaiset ihmiset on niitä heikompia, eivät kestä mitään ja elävät vain menetyksiään.
Riippuu ihan ihmisestä. Tuolla elää perheensä esim. tsunamissa menettäneitä rikkinäisiä ihmisiä aivan normaalia elämää, eli resilienssiä on. Tuolla elää myös hyvää, normaalia elämää moni sellainen ihminen, jonka lapsuus oli täynnä väkivaltaa, puutetta tmv.
Sitten tuolla elää myös ihmisiä, joiden pää ei kestänyt tyyliin pupun kuolemaa.
Mistä sinä tiedät heidän elämästään? Eipä tsunamissa perheensä menettänyt tikkinäinen ihminen ole mikään vahva tai hyväresilienssinen vaikka elääkin ulkopuolisten nähden normaalia elämää.
vo ihan hyvin olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sellaiset ihmiset on niitä heikompia, eivät kestä mitään ja elävät vain menetyksiään.
Riippuu ihan ihmisestä. Tuolla elää perheensä esim. tsunamissa menettäneitä rikkinäisiä ihmisiä aivan normaalia elämää, eli resilienssiä on. Tuolla elää myös hyvää, normaalia elämää moni sellainen ihminen, jonka lapsuus oli täynnä väkivaltaa, puutetta tmv.
Sitten tuolla elää myös ihmisiä, joiden pää ei kestänyt tyyliin pupun kuolemaa.
Mistä sinä tiedät heidän elämästään? Eipä tsunamissa perheensä menettänyt tikkinäinen ihminen ole mikään vahva tai hyväresilienssinen vaikka elääkin ulkopuolisten nähden normaalia elämää.
On vahva ja hyväresilienssinen, kun kerran ylipäätään kykenee siihen normaaliin elämään.
Vahva ja hyväresilienssinen ei tarkoita sitä, etteikö kipua olisi, vaan sitä, että kykenee toimimaan siitä huolimatta. Kykenee elämään sitä ns. normaalia elämää.
On ehdottomasti. Mutta joku voi murtua jos elämä menee liian raskaaksi. Ne jotka selviytyy on ehdottomasti vahvempia kuin ne joilla kynnen katkeaminen on katastrofi.
Yleensä sellaiset ihmiset on niitä heikompia, eivät kestä mitään ja elävät vain menetyksiään.