Pelkäätkö (huonoa) vanhuutta?

Siis pitää elää päinvastoin kuin terveysterroristit neuvoo. Jää vanhuus lyhyeksi ;)

Juurikin näin. Siksi terveysterrorien sanoma on menettänyt jo merkityksensä koska kuka nyt haluaa lisävuosia kun tiedetään kuinka surkealla tolalla vanhustenhuolto on jo nyt,ja lisää säästöjä on tulossa taas ensi vuodelle ja tulevaan. Eli eiköhän nautita loppuelämästä niin kauan kuin sitä vielä on. Nimim juustoa ja punaviiniä

kuka täällä jankkaa siitä, että oma vika kun ei hankkinut lapsia? Ei niitä lapsia niin vaan "hankita"! Haloo! 

Ja tiedän todella monta vanhusta, joidenka lapset viis veisaavat vanhemmistaan. Eikä syy todellakaan ole siinä, etteivät vanhukset olisi olleet ns. hyviä vanhempia. Itse hoidin siskon kanssa molemmat vanhempani, veljeä ei kiinnostanut tippaakaan, vaikka oli saanut aivan saman kasvatuksen ja asui yhtä kaukana. Perunkirjoituksiin kyllä ilmestyi.

Mutta siis varsinaiseen kysymykseen; ei vanhuus pelota, mutta yritän varautua mahdollisimman hyvin. Yhteiskunnan "apuun" en luota yhtään.  

Tavallaan pelkään, joo. Mistäpä sitä tietää millaiset jerkeleet vallankahvassa silloin (kun kerta jo nytkin tällaiset)

Ja empatiaakin taitaa olla enempi puheissa, siis niillä jotka katteettomasti kehuvat itseään, kuten nykyisin tapana on.

Ja vanhusten hoito, sen tasostahan saa jo nyt lukea uutisista.... ei kauhean kivaa.

Oma strategiani on pysyä lasteni kanssa hyvissä väleissä ja säästää rahaa, jotta pystyn ostamaan vanhana palveluja ulkopuolisilta.

Lapset ja ehkäpä siinä vaiheessa myös lapsenlapset toisivat ystävieni ohella henkistä iloa. Siivous- ja sairaanhoitopalvelut puolestaan arkipäivän helpotusta.

Pojista ei ole mitään iloa vanhentuville vanhemmille. Eivät kerkiä, koska ovat töissä. Pojat ovat pilalle hemmoteltuja mussukoita. Tulevat sitten perunkirjoitukseen ja tyhjentävät kuolinpesän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se närästelee kun ajattelee että tuun saamaan vain takuueläkkeen joten miten tuun pärjäämään. Mökissäni en voi asuu jos kunto huononee, miten pääsen kauppaan, kuka auttaa jne. Ei vaikuta kovin ruusuiselta tuo lähestyvä eläke-ikä. 

 

Mökistä pitää lähteä ajoissa muualle. 

Minne ja millä rahalla? Maaseutu on täynnä pikku mökkejä joissa asuu yksinäinen vanhus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tädilläni oli hoivalaitoksessa oma huone ja vessa. Ei päässyt yksin vessaan joten usein sai maata kusessaan ja paskassaan pitkiäkin aikoja. Jos ei saanut itse syötyä, jäi syömättä, jos ei saanut itse otettua lääkkeitään, ne jäi ottamatta. Kyseessä ns. täyden palvelun laitos, mutta mites palvelet kun ei ollut tarpeeksi työntekijöitä ja kun oli, turhaan silloinkin sai hälynappia painella. Tuota kohtaloa pelkään. 

 

Onko julkinen vai yksityinen hoivalaitos? 

Hyvinvointialueen (sote) varsin uusi laitos joka saaatanan kallis ja olemaan jossa sai täyden palvelun. Rahat veivät, mutta hoito, huolto ja hoiva oli ala-arvoista. 

Vierailija kirjoitti:

Pojista ei ole mitään iloa vanhentuville vanhemmille. Eivät kerkiä, koska ovat töissä. Pojat ovat pilalle hemmoteltuja mussukoita. Tulevat sitten perunkirjoitukseen ja tyhjentävät kuolinpesän.

Riippuu ihan siitä, miten on poikansa kasvattanut. Jos on kasvattanut siten,. että pojan ei tarvitse pistää tikkua ristiin yhtään minkään suhteen, niin tietenkään ei sitten pistä. Mulla on sekä tyttö että poika ja kumpikin kasvatettu samalla tavalla. Kotityöt on aina olleet kummallekin eikä vain tyttärelleni. Poikani on myös ollut se, joka  mun ollessani sairaalassa on mm hoitanut koiran. Myös äitini muistisairauden aikana mun poikani (koska asui lähempänä) kävi auttelemassa isovanhempiaan. Tunnen kyllä miehiä,  jotka on kasvatettu toisin ja "akkojen hommiin" eivät koske. Meillä ei ollt "akkojen hommia" eikä "ukkojen hommia" vaan kaikki hommat kuului kaikille. Jo varhaisteininä, kun availin kylppärin viemäriä, poika tuli kysymään, tarviinko apua. Mulla kun oli jo silloin nivelreuma, niin tiesi, että mun on joskus vähän vaikeaa saada ruuveja avattua ja  kiristettyä. 

En pelkää, mutta yritän ennaltaehkäistä/teen sen mikä on omassa vallassani eli syön ruokaympyrän suositusten mukaisesti, alkot ja tupakat pois ja pidän lihaskunnostani huolta. Kaikesta tästä kroppa kiittää nyt jo. 

Miksi elinluovutuskielto? Miksi ihmeessä. 

Luotan lkäripoikani pitävän minusta huolta. Jos hän kuolisi ennen minua en haluaisi itsekään elää.

Korkki auki, kun täyttää 60

Aion ruveta harrastamaan viinejä. :D

Kyllä tullut omakin vanheneminen enemmän mieleen kun jäin eläkkeelle ja äiti sairastui dementiaan pari vuotta sitten.

Äitini 90+ on sukulaistytön 80+ kanssa Kanarialla 3 viikon lomalla, sukulaiseni 80+ on hoivakodissa muistisairauden takia, läheiseni kummisetä 90+ asustelee yksin maalaismökissä ja pärjää ilman apuja kuten 80+ perheystävä, jonka luona kotisairaanhoito käy päivittäin ja kotiapu kerran viikossa. Näillä kaikilla on hyvä vanhuus, jopa muistisairaalla joka viihtyy hoivakodissa ja on iloinen "höppänä". Itse olen 60+ enkä ole vanha, kuten ei 70+ veljenikään. Toki sairaus tai muu ikävä sattumus voi kaiken muuttaa, mutta nyt tulevaisuus näyttää hyvältä ja toiveissa elää yli 100-vuotiaaksi kuten isosiäni. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini 90+ on sukulaistytön 80+ kanssa Kanarialla 3 viikon lomalla, sukulaiseni 80+ on hoivakodissa muistisairauden takia, läheiseni kummisetä 90+ asustelee yksin maalaismökissä ja pärjää ilman apuja kuten 80+ perheystävä, jonka luona kotisairaanhoito käy päivittäin ja kotiapu kerran viikossa. Näillä kaikilla on hyvä vanhuus, jopa muistisairaalla joka viihtyy hoivakodissa ja on iloinen "höppänä". Itse olen 60+ enkä ole vanha, kuten ei 70+ veljenikään. Toki sairaus tai muu ikävä sattumus voi kaiken muuttaa, mutta nyt tulevaisuus näyttää hyvältä ja toiveissa elää yli 100-vuotiaaksi kuten isosiäni. 

Se, että on vanha, ei tosiaan tarkoita, että elämä olisi huonoa. 

Vierailija kirjoitti:

kuka täällä jankkaa siitä, että oma vika kun ei hankkinut lapsia? Ei niitä lapsia niin vaan "hankita"! Haloo! 

Ja tiedän todella monta vanhusta, joidenka lapset viis veisaavat vanhemmistaan. Eikä syy todellakaan ole siinä, etteivät vanhukset olisi olleet ns. hyviä vanhempia. Itse hoidin siskon kanssa molemmat vanhempani, veljeä ei kiinnostanut tippaakaan, vaikka oli saanut aivan saman kasvatuksen ja asui yhtä kaukana. Perunkirjoituksiin kyllä ilmestyi.

Mutta siis varsinaiseen kysymykseen; ei vanhuus pelota, mutta yritän varautua mahdollisimman hyvin. Yhteiskunnan "apuun" en luota yhtään.  

On sellainen vanha sanonta, että yksi äiti jaksaa hoitaa kaksitoista lasta, mutta kaksitoista lasta ei jaksa hoitaa yhtä äitiä. Se on monasti todellisuus vaikka olisi useita lapsia.

Enpä kyllä. Eiköhän silloin, 30 vuoden kuluttua, ole jo armokuolema-mahdollisuus kehissä. Säästää myös kalliita sote-menoja, eli on isänmaallinenkin teko.

Vierailija kirjoitti:

Enpä kyllä. Eiköhän silloin, 30 vuoden kuluttua, ole jo armokuolema-mahdollisuus kehissä. Säästää myös kalliita sote-menoja, eli on isänmaallinenkin teko.

 

Sinun pitää olla armokuolemaa halutessasi juuri sillä hetkellä täydessä ymmärryksessä. Ei riitä, että olet vuosia tai vuosikymmeniä aikaisemmin kirjannut tahtosi johonkin ja myöhemmin sairastunut vaikkapa muistisairauteen.