Lue keskustelun säännöt.
Onko tää yleinen kokemus boomereiden lapsilla, että kotona ei koskaan rohkaistu tai oltu kiinnostuneita oman lapsen asioista?
16.02.2026 |
Olen aikuisiällä miettinyt tätä jonkin verran, kun työelämään on tullut nuorempia ihmisiä, joista jotenkin paistaa se, että niihin on iskostettu terve itsetunto jo kotona. Itsellä päällisimmät lapsuusmuistot on sitä, että minun ei kannata liikaa yrittää kun en kuitenkaan osaa tai uskalla, ei kannata kuvitella liikoja itsestään jne. Kun pääsin yliopistoon, sekään ei ollut oikein mitään, enkä muista että opiskeluita tai myöhempiä töitä kohtaan olisi osoitettu mitään kiinnostusta. Vain silloin, jos joku saavutus on niin merkittävä, että sitä on kelvannut muille sukulaisille mainostaa niin sitten se on ollut jonkinlaisen puolittaisen kiinnostuksen arvoinen. Ja nyt kun on jo selvää että en tehnyt äidilleni edes lapsenlapsia niin olen selvästi tässäkin asiassa nolo pettymys.
Kommentit (323)
Kuinka moni muistaa matematiikan opettajan nimen 1983 ollessaan seiskaluokalla?
Tai kuinka moni 50-vuotiaan vanhempi muistaa lapsensa ekaluokan opettajan nimen? En tarkoita pieniä kyläkouluja.
Otetaan joku lähiön koulu. Oppilaita oli kahdenlaisis, keskiluokkaisia jotka tapasivat lapsensa opettajia myös muissa yhteyksissä, kuorossa, taidetilaisuuksissa, piirien syntymäpäivillä tai ihan perhetuttuina.
Sitten se oppilaiden työväenluokkainen massa, kosketus opettajaan se vanhempainilta ja nimi todistuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuokin kommentti on saanut pelkkiä yläpeukkuja mikä kyllä kertoo kaiken peukuttajien historian tuntemisesta.
Voisko kommentin kirjoittaja kertoa meille miten monta päivää/vuotta Ruotsin, Norjan ja tanskan miehet a*se kädessä puolusti isä*nmaataan rintamalla?
Niinpä.
Tanska sentään yritti ja "sota" kesti 6 tuntia ja se vaati 16-20 sotilaan hengen.
Ruotsihan ei so*dassa edes ollut ja Norjakin mie*hitettiin parissa viikossa.
Tässä et selvästi ymmärtänyt kontekstia. Sillä ei ole merkitystä, miten vaikea sota oli ollut (Norjan miehitys oli kyllä traaginen tapahtumiltaan). Homman pointti oli siinä, että miten paljon sotien jälkeinen kasvatus on vaikuttanut mm. yrittäjyyteen ja uskoon tulevaisuudesta. Sodasta on jo 80 vuotta, mutta silti suomalaiset ovat saamattomampia monien asioiden suhteen yhä edelleen. Yhä edelleen kuulee lyttäystä ihan ventovierailta, ettei jokin asia kannata tai että joku tulee maitojunalla kotiin. Tätä ei ole muissa Pohjoismaissa! Se tuskin on sattumaa.
Ainakin oman isäni kasvatusmetodi oli, että lapselle täytyy tuottaa pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Tuokin kommentti on saanut pelkkiä yläpeukkuja mikä kyllä kertoo kaiken peukuttajien historian tuntemisesta.
Voisko kommentin kirjoittaja kertoa meille miten monta päivää/vuotta Ruotsin, Norjan ja tanskan miehet a*se kädessä puolusti isä*nmaataan rintamalla?
Niinpä.
Tanska sentään yritti ja "sota" kesti 6 tuntia ja se vaati 16-20 sotilaan hengen.
Ruotsihan ei so*dassa edes ollut ja Norjakin mie*hitettiin parissa viikossa.
Tässä et selvästi ymmärtänyt kontekstia. Sillä ei ole merkitystä, miten vaikea sota oli ollut (Norjan miehitys oli kyllä traaginen tapahtumiltaan). Homman pointti oli siinä, että miten paljon sotien jälkeinen kasvatus on vaikuttanut mm. yrittäjyyteen ja uskoon tulevaisuudesta. Sodasta on jo 80 vuotta, mutta silti suomalaiset ovat saamattomampia monien asioiden suhteen yhä edelleen. Yhä edelleen kuulee lyttäystä ihan ventovierailta, ettei jokin asia kannata t
Miksi maitojunilla tullaan esim sotaväestä kun ei kestetä sääntöjä ja aamuylösnousuja? Nuorimman aikaan lähti yksi kun ei sietänyt armeijan sukkia.
Tai opiskelusta? Tosin opiskelu on raskasta jos on taloudellisua huolia, ei taitoja selvitä arjesta eikä jaksa lukemistakaan.
On taas utopista perustaa pikkuyritys, se on riski aina. Heh, olen se tyrmääjä
Vierailija kirjoitti:
Sota jättää valtavat traumat ihmisiin ja täällä silti jaksetaan vinkua, että miksi ne boomerit oli niin traumaantuneita, ettei edes lasta halattu ja hellitty.
Jos olet itse elänyt lapsuutesi sodassa järkensä menettäneen, katkeran, käsi ja jalkapuoli-isän kanssa tai vaikka ihan fyysisesti terveen, mutta hermonsa menettäneen isän kanssa ja ei ne naisetkaan siitä sodasta traumoitta selvinneet, niin ei niitä lapsia osattu/pystytty hoitamaan nykyoppien mukaan.
Rintamalta ei välttämättä ihan normaaleina tultu taksin. Tuskin yksikään mies joka siellä vuosia vietti oli henkisesti terve, kun kotiin palasi.
Jopa hevoset traumatisoitui rintamalla ja elivät lopun elämänsä noiden traumojen kanssa. Osasivat maastoutua ja juosta ojiin, kun kuului kovempi ääni.
ja vaikka te kuinka huudatte, että niillä oli helppo elämä ja töihinkin pääsi tuosta vaan, niin ettekö te TAJUA että heillä(kin) oli ollut traumaattinen
Älä hanki lapsia jos olet niin traumatisoitunut että niitä on pakko hakata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oman isäni kasvatusmetodi oli, että lapselle täytyy tuottaa pettymyksiä.
Niin on kai sanonut joku ihan nykyajan kasvatusgurukin. Vaikka vanhemmat ei nykyisin ei sanaa tunnekaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oman isäni kasvatusmetodi oli, että lapselle täytyy tuottaa pettymyksiä.
Niin on kai sanonut joku ihan nykyajan kasvatusgurukin. Vaikka vanhemmat ei nykyisin ei sanaa tunnekaan
Eiköhän kuitenkin niin, että lapsen on opittava sietämään pettymyksiä. Niitä pettymyksiä kuitenkin tulee elämässä jossain vaiheessa. Jos Matti-Annikki on tottunut olemaan keisari joka paikassa, ei osaa käsitellä vastoinkäymisiä. Jossain vaiheessa kohtaat itseäsi kovempia tekijöitä ja osaajia. Se on vaan elämää se.
T. Sivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä fiksu lapsi olisi vaatinut päästä oppikouluun mutta kun boomerit olivat jo lapsina typeriä, saati vanhempina itse.
Varmasti kolmasluokkalainen ( 10v) olisi osannut vaatia pääsyä lähimpään kaupunkiin keskikouluun.
Miten nää nykyiset kolmasluokkaiset? Ovatko mielestäsi niin kehittyneitä että osaisivat vaatia vanhempiaan laittamaan heidät johonkin kouluun, ehkä parinkymmenen kilometrin päähän jonne pitää osata kulkea itse. Tai vaihtoehtoisesti muuttaa jonnekin "kort*teeriin" jos koulu oli niin kaukana, ettei pysytyt kotoa käsin käymään.
Ja jos vanhemmilla ei ollut rahaa maksaa matkoja/vuokraa kort*eerista ja kirjoja ja lukuk*ausimaksuja, ei lapsi kouluun päässyt vaikka vanhemmatkin olisi koulutusta kannattaneet.
soti*en jälkeen ei ollut harvinaista, että perheissä oli yli 10 lasta.
Huomaa kyllä, ettei täällä kirjoittavilla ole tajua minkälaista elämä Suomessa sotien jälkeen on ollut. Miten köy*hää ja kurjaa.
Kaupungeissa koulu on saattanut olla lähempänä eikä matkakuluja olisi ollut, mutta tuolloin Suomi oli vielä maatal*ousvaltainen ja ihmiset asuivat maalla. Aika ko*rvessa osa, edes sähköjä ei ollut kaikilla.
Matkoja kuljettiin kävellen/pyörällä/hevosilla.
Autoja ei ollut juuri kellään.
Ei mitään mahiksia ole 10 vuotiaalla lapsella ole ollut "vaatia" vanhemmilta, että pitää päästä keskikouluun.
Vierailija kirjoitti:
Tuokin kommentti on saanut pelkkiä yläpeukkuja mikä kyllä kertoo kaiken peukuttajien historian tuntemisesta.
Voisko kommentin kirjoittaja kertoa meille miten monta päivää/vuotta Ruotsin, Norjan ja tanskan miehet a*se kädessä puolusti isä*nmaataan rintamalla?
Niinpä.
Tanska sentään yritti ja "sota" kesti 6 tuntia ja se vaati 16-20 sotilaan hengen.
Ruotsihan ei so*dassa edes ollut ja Norjakin mie*hitettiin parissa viikossa.
Tässä et selvästi ymmärtänyt kontekstia. Sillä ei ole merkitystä, miten vaikea sota oli ollut (Norjan miehitys oli kyllä traaginen tapahtumiltaan). Homman pointti oli siinä, että miten paljon sotien jälkeinen kasvatus on vaikuttanut mm. yrittäjyyteen ja uskoon tulevaisuudesta. Sodasta on jo 80 vuotta, mutta silti suomalaiset ovat saamattomampia monien asioiden suhteen yhä edelleen. Yhä edelleen kuulee lyttäystä ihan ventovierailta, ettei jokin asia kannata t
Tuskin sinä tunnet ihan noin hyvin kaikkia pohjoismaissa avuvia ihmisiä, että tietäisit mitä he puhuu.
Et yhtään voi tietää miten monelle on noinkin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oman isäni kasvatusmetodi oli, että lapselle täytyy tuottaa pettymyksiä.
Niin on kai sanonut joku ihan nykyajan kasvatusgurukin. Vaikka vanhemmat ei nykyisin ei sanaa tunnekaan
No lauseena se on huono. Sadistivanhemmat voivat sillä puolustella sadismiaan.
Omat vanhemmat syntyneet -54 ja -55 eli kait heidät lasketaan. Perus duunareita kummatkin. Mihinkään kummempaan eivät suoraan, tai epäsuoraan, kannustanneet kuin, että työpaikka, oma asunto ja kunnollista, omanlaista elämää.
Minä olen jumiutunut haalarialalle ja veli ammattikorkean kautta arvovaltaisemmalle alalle. Hyvin menee kummallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oman isäni kasvatusmetodi oli, että lapselle täytyy tuottaa pettymyksiä.
Niin on kai sanonut joku ihan nykyajan kasvatusgurukin. Vaikka vanhemmat ei nykyisin ei sanaa tunnekaan
Eiköhän kuitenkin niin, että lapsen on opittava sietämään pettymyksiä. Niitä pettymyksiä kuitenkin tulee elämässä jossain vaiheessa. Jos Matti-Annikki on tottunut olemaan keisari joka paikassa, ei osaa käsitellä vastoinkäymisiä. Jossain vaiheessa kohtaat itseäsi kovempia tekijöitä ja osaajia. Se on vaan elämää se.
T. Sivusta.
Yleensä viimeistään jo päiväkoti ja koulu tuottavat pettymyksiä lapsille. Vanhempien tehtävä on opettaa heille, miten niiden pettymysten yli voi päästä niin että voi jatkaa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oman isäni kasvatusmetodi oli, että lapselle täytyy tuottaa pettymyksiä.
Niin on kai sanonut joku ihan nykyajan kasvatusgurukin. Vaikka vanhemmat ei nykyisin ei sanaa tunnekaan
No lauseena se on huono. Sadistivanhemmat voivat sillä puolustella sadismiaan.
Samaa tyyliä kuin "joka vitsaa säästää se lastaan vihaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkein kotoani saamani perintö on huono itsetuntoni. Minua ei koskaan kannustettu tai kehuttu. Siksi tein koulussa ja duunipaikoissani töitä kuin hullu. Toivoin sen kompensoivan kiistämätöntä p*skuuttani. Koska kärsivällisyys on tärkeämpää kuin äly, menestynkin kohtuullisesti.
1980- luvulla alettiin puhua itsetunnosta. Lasta piti kannustaa ja ymmärtää vaikkei tämä osaisikaan hommaan. Ei pidä! Se johtaa harhaiseen itsekuvaan, jossa lapsi haluaakin muuttaa itsensä sijaan kaikkia ympärillään olevia ihmisiä. Ja lapsena tämä tyyppi pysyy vielä nelikymppisenäkin ja aikuudesta on tullut paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella.
Tässä on kyllä totuudensiemen. Et voi voittaa missikisoja, jos et täytä missin kriteerejä. Et voi soittaa selloa kaupunginorkesterissa, jos sinulla ei ole siihen tarvittavaa osa
Totta. Mutta yhtä tärkeää on saada palautetta siitä, missä on hyvä. Muuten ei voi tietää, missä on hyvä.
Isäni oli patavanhoillinen maalainen, ja olin hänen silmissään kelvoton kun en halunnut ryhtyä isona maanviljelijäksi, metsuriksi tai edes raksamieheksi. Ainoat sallitut harrastukset oli metsästys, kalastus ja haitarin soitto, jotka ei myöskään mua kiinnostaneet josta lisää miinusta. Äidillä ei ollut omaa mielipidettä, vaan toisteli mantran omaisesti että teet kuten isäsi sanoo! Isoveljeni sen sijaan oli lempilapsi ja selvä narsisti, ja sättimässä mua ihan yhtä paljon.
Lukioon (kauhistus!) mentyäni kotiolot oli todella tulehtuneet, ja kavereiden mulle opettamat itsepuolustustaidot tuli tarpeeseen pariinkin kertaan sekä isää että veljeä vastaan. Sen jälkeen muutinkin melko pian pois, ja setäni avustuksella pääsin jalkeille omaan elämääni. Sen koommin en vanhempiani ja veljeäni tavannut, enkä mennyt heidän hautajaisiin. Veljellä on kuulemma tuomioita eukkonsa pahoinpitelystä, jota en ihmettele. -M55
Minkäikäisiä kasvattajat jotka varjelevat lapsensa pettymyksiltä ja nk kurilta?
Heitä jotka soittavat päikkyyn ja kouluun etyä lapselle 9 tai otan ylemmäs yhteyden ja lapselle pääosa esityksessä, kai tiedätte kuka olen. Ja ninatimolle tulee paha mieli jos ei hän saa mitä tahtoo.
Jotka heitetystä kivestä syyttävät kuhmun saanutta, lapseni ei tykännyt sen piposta.
"Älä hanki lapsia jos olet niin traumatisoitunut, että niitä pitää hakata"
Siis mitä ihmettä????
Kuvitteletko, että jos ihminen tietää millainen Suomi on ollut sotien jälkeen ja millaisia traumoja se on suomalaisille jättänyt niin täyttyy olla ne itse kokenut??
Historiaa voi myös opiskella ja näin oppia ymmärtämään sen aikaisten ihmisten toimintaa ja tapoja.
Jo äitini oli aikoinaan päättänyt, että jos hänellä joskus on lapsia niitä ei lyödä. Ja näin toimi. Minulla ei ole traumoja , ja lapsetkin on tehty jo aikapäiviä sitten, eikä niitäkään lyöty :D
Minä en ole traumasoitunut, mutta tänne kirjoittavista kyllä suurin osa taitaa olla.
Mutta siinä olet oikeassa, että nykyään, kun ehkäisy on olemassa, ei kovin sekaisin olevan ihmisen kannata alkaa lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Minkäikäisiä kasvattajat jotka varjelevat lapsensa pettymyksiltä ja nk kurilta?
Heitä jotka soittavat päikkyyn ja kouluun etyä lapselle 9 tai otan ylemmäs yhteyden ja lapselle pääosa esityksessä, kai tiedätte kuka olen. Ja ninatimolle tulee paha mieli jos ei hän saa mitä tahtoo.
Jotka heitetystä kivestä syyttävät kuhmun saanutta, lapseni ei tykännyt sen piposta.
Luulisi tuon olevan harvinaista. Itsellä ei ainakaan olisi ollut aikaa tuollaiseen.
Tuttu opettaja kertoi oppilaansa isän soittaneen ja vaatineen todistukseen lapselleen yhdeksikköä yhdestä aineesta , ysiluokkalainen, että pääsee haluaamaansa lukioon tms. Tuttu oli sanonut ettei voi. Oppilaan kokeet ja tuntinäyttö ei yllä.
Koulun rehtori oli todistusluonnokseen vaihtanut pyydetyn yhdeksikön, samoissa viitepiireissä olevana.
Tässä on kyllä totuudensiemen. Et voi voittaa missikisoja, jos et täytä missin kriteerejä. Et voi soittaa selloa kaupunginorkesterissa, jos sinulla ei ole siihen tarvittavaa osaamista.
Sori vaan tästä.