Ostin ystävälleni laskiaispullan, hän söi vain "kannen" ja heitti loput roskikseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että ihmiset voi huonosti. Vaikuttaa suorastaan vainoharhaiselta. Näin monta tyyppiä, tai ainakin kommenttia, harrastaa tahallista väärin ymmärrystä ja kääntää asian nurin päin. Jos tämä on nyky meininki, niin voi apua. Ennen tulijaisista oltiin ilahtuneita, ja vieraan mentyä sitten tehtiin tulijaiselle mitä huvitti. Miten nämä kyräilijät oikein pärjäävät elämässä muuten, kun pitää etsiä salattuja merkityksiä joka puolelta. Sabotoida laihdutusta tulijaispullalla, voi herran jumala. Tuskin olisi pyytänyt tuollaista sabotoijaa edes kylään. Varmaan ilkeämielisyydestä luulisi olleen aiempinakin merkkejä. Voi hulluutta.

Ihmiset ovat nykyään häiriintyneitä, ei voi muuta sanoa.

Olisihan sen voinut kohteliaamminkin hoitaa. Jossain tilanteessa kuitenkin saattaisin ymmärtääkin.
Itselläni on paastoverensokerit jo koholla ja taistelen tosissani herkkuhimon kanssa. Annos sokeria johtaa vimmaiseen mielitekojen aktivoitumiseen pitkäksi aikaa. Kakkostyypin diabeteksen todellinen riski ei salli mulle ajatusta "se on vain yksi pulla" sen enempää kuin toipuvalle alkoholistille "vain yksi snapsi". Riippumatta siitä, kuinka pikku juttu se kuulijalle itselleen on.
Olen tästä hyvin avoin, mutta eräälle lähes viikottaiselle vieraalle olisi tärkeämpää nähdä mut "edes maistamassa", kuin kunnioittaa toivettani olla tuomatta herkkuja kotiini. Pyrin olemaan ottamatta tarjottua, mutta joskus retkahdan. Saatan saada itseni kuriin kesken pullan. Jos laitan lopun kohteliaasti jääkaappiin, se on nielussani jo ennen kuin vieras ehtii portille. Roskiksesta en sitä kaiva.
Yleensä pakkaan herkut hänelle takaisin mukaan, mutta usein löydän ne sujautettuna takaisin kaappiini, kun toinen on halunnut ilahduttaa iltapalalle. Tällaisessa tilanteessa joskus omakin kohteliaisuus rakoilee, enkä jaksa välittää vaikka vieras näkisi mun heittävän loput roskiin. En ole tästä ylpeä.

Älä osta enää jatkossa. Problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Olisihan sen voinut kohteliaamminkin hoitaa. Jossain tilanteessa kuitenkin saattaisin ymmärtääkin.
Itselläni on paastoverensokerit jo koholla ja taistelen tosissani herkkuhimon kanssa. Annos sokeria johtaa vimmaiseen mielitekojen aktivoitumiseen pitkäksi aikaa. Kakkostyypin diabeteksen todellinen riski ei salli mulle ajatusta "se on vain yksi pulla" sen enempää kuin toipuvalle alkoholistille "vain yksi snapsi". Riippumatta siitä, kuinka pikku juttu se kuulijalle itselleen on.
Olen tästä hyvin avoin, mutta eräälle lähes viikottaiselle vieraalle olisi tärkeämpää nähdä mut "edes maistamassa", kuin kunnioittaa toivettani olla tuomatta herkkuja kotiini. Pyrin olemaan ottamatta tarjottua, mutta joskus retkahdan. Saatan saada itseni kuriin kesken pullan. Jos laitan lopun kohteliaasti jääkaappiin, se on nielussani jo ennen kuin vieras ehtii portille. Roskiksesta en sitä kaiva.
Yleensä pakkaan herkut hänelle takaisin mukaan, mutta usein löydän ne sujautettu

Ihan kammottava tuollainen viikoittainen vieras, joka ei kunnioita sun terveyttä, vaan manipuloi ja tuputtaa ruokaa. Ihmisillä on ihan ihme säätöjä mielessä suhtautumisessa ruokaan. Ei sekään ole tervettä, että on pakko saada toinen syömään jotain. 

Ruokarauha ja kehorauha jokaiselle. Älkää tehkö toisten syömisistä tai syömättä jättämisestä numeroa. Se on sitä parasta hyvätapaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rivien välistä on luettavissa, että ap painaa enemmän kuin tämä ystävänsä. Mikään pulla ei mene tällä lailla tunteisiin, jos siihen ei liity tällaista tyypillistä vauvamaista kilpailua.

 

Menee kyllä tunteisiin jos itse tykkää niistä pullista ja olisi voinut viedä sen toisen mukanaan vaikka kotiin syötäväksi.

 

Toisen räpimän pullan jämät?

Kaverihan söi sen verran kuin halusi. Olisiko pitänyt väkisin syödä loputkin, ettei ap:lle tule paha mieli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rivien välistä on luettavissa, että ap painaa enemmän kuin tämä ystävänsä. Mikään pulla ei mene tällä lailla tunteisiin, jos siihen ei liity tällaista tyypillistä vauvamaista kilpailua.

 

Menee kyllä tunteisiin jos itse tykkää niistä pullista ja olisi voinut viedä sen toisen mukanaan vaikka kotiin syötäväksi.

 

 

 

Toisen räpimän pullan jämät?

Kaverihan söi sen verran kuin halusi. Olisiko pitänyt väkisin syödä loputkin, ettei ap:lle tule paha mieli?

Me ollaan eletty niin pitkään kulttuurina köyhyydessä, että ei vielä oikein osata suhtautua, kun joku sääteleekin syömistään ja heittää ruokaa roskiin. Ja vielä oikein rahanarvoista ruokaa!!! 

Tyylikkäämpi tapa olisi puolittaa pulla ja laittaa toinen puoli jääkaappiin seuraavaa päivää varten.  Inhoan ja halveksin näitä ruokaa roskiin lappavia ihmisiä.  Katselin kerran koulun rehtoria, joka oppilaidensa nähden söi pitsan keskuksen ja heitti kaikki reunat roskiin.   Oli runsasreunainen pannupitsa. En vain voi sille mitään, että ruuan heittäminen roskiin on todella alhaista käytöstä.

Jatkuvasti yllättää tämä palstalle kirjoittavien ihmisten sivistymättömyys ja käytöstapojen puute.  Miten ihmisiä voisi kouluttaa, ettei tällainen huonon käytöksen puolustelu olisi edes mahdollista palstakirjoittelun tasolla?  Käytöstavat opitaan kotona, ja valitettavasti niitä ei joka kodissa osata opettaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvasti yllättää tämä palstalle kirjoittavien ihmisten sivistymättömyys ja käytöstapojen puute.  Miten ihmisiä voisi kouluttaa, ettei tällainen huonon käytöksen puolustelu olisi edes mahdollista palstakirjoittelun tasolla?  Käytöstavat opitaan kotona, ja valitettavasti niitä ei joka kodissa osata opettaa. 

Nykyään tunneäly alkaa olla aina vain harvinaisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luettuani tämän koko ketjun, en voi kuin ihmetellä tätä nykymaailman ääriajattelua ja ihmisten neuroottisuutta. 

 

Ihan normaalista tuliaisesta kahvipöytään saadaan aikaiseksi hirveä öyhötys. Jotkut jopa olivat sitä mieltä, että viemisen taustalla on jotain ilkeää ja pahantahtoista kuten ystävän "lihottaminen" tai joku outo kilpailu.

Olen keski-ikäinen nainen ja aina ollut ns. normaalipainoinen. Syön herkkuja jos niitä on tarjolla tai oman perheen kanssa. Syön hyvällä omallatunnolla. 

Juhlien ja pyhien aikaan voi arkena ennen ja jälkeen hieman skarpata elintavoissaan ja siten kompensoida herkkujen kalorimäärää. Näin olen aina pärjännyt, pysynyt normaalipainossa, nauttinut juhlaruoista ja lomamatkoilla tarjoiluista.  Ilkeytenä en tarjoiluja ole koskaan pitänyt, vaan elämää ilostuttavana asiana.

Ole onnellinen, että sinulla ei

Luitko kirjoitukseni? Nimenomaan kerroin skarppaavani elintapojani aina ennen juhlia/juhlapyhiä/lomamatkoja yms. että sitten voin nauttia tarjoiluista kun niiden aika on. 

Totaalikieltäytyminen herkuista johtaa usein vain mielitekoihin ja jopa hillittömään mässäämiseen tai siihen ettei pysty syömään mitään hyvällä omallatunnolla. Kuten sanoin, kohtuus kaikessa, mutta myös tarjoiluista nauttien kun niiden aika on.