Lue keskustelun säännöt.
Ostin ystävälleni laskiaispullan, hän söi vain "kannen" ja heitti loput roskikseen.
15.02.2026 |
Kävin ystäväni luona - hänen kutsustaan - aamupäiväkahvilla. Menomatkalla kävin kaupasta ostamassa rasian, jossa on kaksi laskiaispullaa. Siinä sitten juotiin kahvia ja juteltiin. Olin todella hämmentynyt kun ystäväni söi laskiaispullastaan vaan pelkän "kannen" ja sitten kun kahvittelutilanne oli ohi, viskasi hän loput pullasta roskiin lautasliinojen mukana. Omasta mielestäni juuri hillo ja kermavaahto ovat pullan kruunu. Olisiko ollut kohteliasta tarjota loput pullasta vaikka minulle? Pikkuisen harmitti. Eivät ihan ilmaisia ole.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luettuani tämän koko ketjun, en voi kuin ihmetellä tätä nykymaailman ääriajattelua ja ihmisten neuroottisuutta.
Ihan normaalista tuliaisesta kahvipöytään saadaan aikaiseksi hirveä öyhötys. Jotkut jopa olivat sitä mieltä, että viemisen taustalla on jotain ilkeää ja pahantahtoista kuten ystävän "lihottaminen" tai joku outo kilpailu.
Olen keski-ikäinen nainen ja aina ollut ns. normaalipainoinen. Syön herkkuja jos niitä on tarjolla tai oman perheen kanssa. Syön hyvällä omallatunnolla.
Juhlien ja pyhien aikaan voi arkena ennen ja jälkeen hieman skarpata elintavoissaan ja siten kompensoida herkkujen kalorimäärää. Näin olen aina pärjännyt, pysynyt normaalipainossa, nauttinut juhlaruoista ja lomamatkoilla tarjoiluista. Ilkeytenä en tarjoiluja ole koskaan pitänyt, vaan elämää ilostuttavana asiana.
Joku kutsuu sinut kahville kotiin
Nyt en aivan ymmärtänyt kommenttiasi.
Kirjoitin siis lähinnä kohtuudesta, elämästä nauttimisesta ja painonhallinnasta kuitenkin tarjoiluista nauttien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme, että ihmiset voi huonosti. Vaikuttaa suorastaan vainoharhaiselta. Näin monta tyyppiä, tai ainakin kommenttia, harrastaa tahallista väärin ymmärrystä ja kääntää asian nurin päin. Jos tämä on nyky meininki, niin voi apua. Ennen tulijaisista oltiin ilahtuneita, ja vieraan mentyä sitten tehtiin tulijaiselle mitä huvitti. Miten nämä kyräilijät oikein pärjäävät elämässä muuten, kun pitää etsiä salattuja merkityksiä joka puolelta. Sabotoida laihdutusta tulijaispullalla, voi herran jumala. Tuskin olisi pyytänyt tuollaista sabotoijaa edes kylään. Varmaan ilkeämielisyydestä luulisi olleen aiempinakin merkkejä. Voi hulluutta.
Minäkin hiljattain päätin, etten enää osta ystävälle mitään leivonnaista teen tai kahvin kanssa enkä häneltä ota. Hänellä on joku omituinen tarve kontrolloida, että voi olla syömättä silloin kun varta vasten istutaan pullakahville kuten sovittu, oli se kotona tai kahvilassa. Tuputtaa silti minun eteeni, kun istutaan hänen luonaan. Silloinkaan hänelle itselleen ei maistu. Syö kuitenkin muulloin. Olemme kumpikin normaalivartaloisia. Hänellä on syömishäiriötausta, sieltä tämä varmasti juontuu. Mutta siinä on jotain todella epämukavaa, kun toinen vaikuttaa taputtavan itseään selkään siitä, että jättää pullan syömättä ja katsoo kun minä syön juuri silloin kun on kahvittelemaan menty, vielä kun itse etukäteen sanoo, kuinka tekee mieli.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan tuollaisia herkkutuliaisia, joita pitää yrittää väkisin syödä.
Ainahan sen voi panna jääkaappiin ja todeta, että syö sen myöhemmin. Jos tuntee naapureita, voi kysyä heiltä haluaisiko joku. Joku voi jopa ilahtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luettuani tämän koko ketjun, en voi kuin ihmetellä tätä nykymaailman ääriajattelua ja ihmisten neuroottisuutta.
Ihan normaalista tuliaisesta kahvipöytään saadaan aikaiseksi hirveä öyhötys. Jotkut jopa olivat sitä mieltä, että viemisen taustalla on jotain ilkeää ja pahantahtoista kuten ystävän "lihottaminen" tai joku outo kilpailu.
Olen keski-ikäinen nainen ja aina ollut ns. normaalipainoinen. Syön herkkuja jos niitä on tarjolla tai oman perheen kanssa. Syön hyvällä omallatunnolla.
Juhlien ja pyhien aikaan voi arkena ennen ja jälkeen hieman skarpata elintavoissaan ja siten kompensoida herkkujen kalorimäärää. Näin olen aina pärjännyt, pysynyt normaalipainossa, nauttinut juhlaruoista ja lomamatkoilla tarjoiluista. Ilkeytenä en tarjoiluja ole koskaan pitänyt, vaan elämää ilostuttavana asiana.
Se on sinun tapasi elää, hienoa
Niin, kohtuus kaikessa ja elän elämääni myös ruoasta ja herkuistakin nauttien. Hirveän negatiivista ja neuroottista suhtautumista ihan luonnolliseen asiaan, kuten syömiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luettuani tämän koko ketjun, en voi kuin ihmetellä tätä nykymaailman ääriajattelua ja ihmisten neuroottisuutta.
Ihan normaalista tuliaisesta kahvipöytään saadaan aikaiseksi hirveä öyhötys. Jotkut jopa olivat sitä mieltä, että viemisen taustalla on jotain ilkeää ja pahantahtoista kuten ystävän "lihottaminen" tai joku outo kilpailu.
Olen keski-ikäinen nainen ja aina ollut ns. normaalipainoinen. Syön herkkuja jos niitä on tarjolla tai oman perheen kanssa. Syön hyvällä omallatunnolla.
Juhlien ja pyhien aikaan voi arkena ennen ja jälkeen hieman skarpata elintavoissaan ja siten kompensoida herkkujen kalorimäärää. Näin olen aina pärjännyt, pysynyt normaalipainossa, nauttinut juhlaruoista ja lomamatkoilla tarjoiluista. Ilkeytenä en tarjoiluja ole koskaan pitänyt, vaan elämää ilostuttavana asiana.
Minä myös ihmettelen, miten se
Alkoholin kohtuukäyttö kuulostaa aivan järkevältä.
Onhan se tietysti ikävää, että tuli ruokahävikkiä.
Mutta apn kannaltahan se on sama rahanmeno, söikö ystävä pullan vai heittikö loput roskiin.
Ruoalla rakastetaan ja ruoalla hallitaan. Ruoasta kieltäytymisellä voi kieltäytyä rakkaudesta tai ottaa hallinnan itselleen.
Tuskin tässä on tuollaisesta kyse. Ystävä ei halunnut pullaa/ei tykkää laskiaispullasta ja kohteliaisuuttaan söi vähän. Laskiaispulla on iso, joten ehkä ystävä ajatteli, ettei ap punttaa menemään toista pullaa. Turha säästellä, kun ties , ettei halua syödä myöhemminkään.
Voisin kuvitella aikuisen tyttäreni toimivan noin. Ihan ajatuksissaan ja käytännöllisesti. Ajattelisin varmaan, että minun kannalta on sama, söikö hän pullan vai ei.
Yleensä kysyn häneltä, mitä haluaisi syödä, mitä tuon? Näin toimien ei mene rahat hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä kiitettiin hyvin pullan tuojalle tuliaisista. Kiittämättömiä kun ollaan.!
Siinä on kaksi kiittämätöntä, AP ja hänen ystävänsä. Toinen ostaa laskiaispullia ihmiselle, joka on moneen kertaan sanonut, että ei halua mitään tuliaisia, ja toinen heittää tuliaiset mielenosoituksellisesti roskiin. Ja pullantuoja tietenkin loukkaantuu.
Kumpikin käyttäytyi epäkohteliaasti.
Paska akka on. Olisit kostona viikannut sen sinne roskiin pullan perään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että ihmiset voi huonosti. Vaikuttaa suorastaan vainoharhaiselta. Näin monta tyyppiä, tai ainakin kommenttia, harrastaa tahallista väärin ymmärrystä ja kääntää asian nurin päin. Jos tämä on nyky meininki, niin voi apua. Ennen tulijaisista oltiin ilahtuneita, ja vieraan mentyä sitten tehtiin tulijaiselle mitä huvitti. Miten nämä kyräilijät oikein pärjäävät elämässä muuten, kun pitää etsiä salattuja merkityksiä joka puolelta. Sabotoida laihdutusta tulijaispullalla, voi herran jumala. Tuskin olisi pyytänyt tuollaista sabotoijaa edes kylään. Varmaan ilkeämielisyydestä luulisi olleen aiempinakin merkkejä. Voi hulluutta.
Kutsuja odottaa sinua tarjoilujen kanssa ja sinä viet todella täyttävät omasi, jolloin kutsujan tarjottavat jäävät syömättä... Kuka sabotoi ja ketä?
Vierailija kirjoitti:
Kannessa on se maku.
Kansi on pullan kuivin ja mauttomin osa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kiitettiin hyvin pullan tuojalle tuliaisista. Kiittämättömiä kun ollaan.!
Siinä on kaksi kiittämätöntä, AP ja hänen ystävänsä. Toinen ostaa laskiaispullia ihmiselle, joka on moneen kertaan sanonut, että ei halua mitään tuliaisia, ja toinen heittää tuliaiset mielenosoituksellisesti roskiin. Ja pullantuoja tietenkin loukkaantuu.
Kumpikin käyttäytyi epäkohteliaasti.
Mistä sait kuvitelman, että APn ystävä oli kieltänyt, vieläpä useasti, tuomasta tulijaisia? Ei aloituksessa sanottu tuota. Saiko joidenkin jankuttajien kommentit sinut luulemaan noin? Kannattaisiko oikeasti ymmärtää lukemansa ennen kommentointia?
Vierailija kirjoitti:
Luettuani tämän koko ketjun, en voi kuin ihmetellä tätä nykymaailman ääriajattelua ja ihmisten neuroottisuutta.
Ihan normaalista tuliaisesta kahvipöytään saadaan aikaiseksi hirveä öyhötys. Jotkut jopa olivat sitä mieltä, että viemisen taustalla on jotain ilkeää ja pahantahtoista kuten ystävän "lihottaminen" tai joku outo kilpailu.
Olen keski-ikäinen nainen ja aina ollut ns. normaalipainoinen. Syön herkkuja jos niitä on tarjolla tai oman perheen kanssa. Syön hyvällä omallatunnolla.
Juhlien ja pyhien aikaan voi arkena ennen ja jälkeen hieman skarpata elintavoissaan ja siten kompensoida herkkujen kalorimäärää. Näin olen aina pärjännyt, pysynyt normaalipainossa, nauttinut juhlaruoista ja lomamatkoilla tarjoiluista. Ilkeytenä en tarjoiluja ole koskaan pitänyt, vaan elämää ilostuttavana asiana.
Hyvin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin hiljattain päätin, etten enää osta ystävälle mitään leivonnaista teen tai kahvin kanssa enkä häneltä ota. Hänellä on joku omituinen tarve kontrolloida, että voi olla syömättä silloin kun varta vasten istutaan pullakahville kuten sovittu, oli se kotona tai kahvilassa. Tuputtaa silti minun eteeni, kun istutaan hänen luonaan. Silloinkaan hänelle itselleen ei maistu. Syö kuitenkin muulloin. Olemme kumpikin normaalivartaloisia. Hänellä on syömishäiriötausta, sieltä tämä varmasti juontuu. Mutta siinä on jotain todella epämukavaa, kun toinen vaikuttaa taputtavan itseään selkään siitä, että jättää pullan syömättä ja katsoo kun minä syön juuri silloin kun on kahvittelemaan menty, vielä kun itse etukäteen sanoo, kuinka tekee mieli.
Syömishäiriö on psyykkinen sairaus, josta ei koskaan parane täysin. Se voi aktivoitua uudestaan milloin vain.
Teet ihan oikein, kun et vie herkkuja syömishäiriöiselle, jota ahdistaa syödä muiden ihmisten nähden. Tämä tekee varmasti teidän tapaamisistanne miellyttävämpiä. Voit myös sanoa hänelle, että et halua syödä hänen seurassaan, koska se on hänelle vaikea asia.
Tai voit sanoa, että joko kumpikin syö tai sitten kumpikaan ei syö.
Vierailija kirjoitti:
Rivien välistä on luettavissa, että ap painaa enemmän kuin tämä ystävänsä. Mikään pulla ei mene tällä lailla tunteisiin, jos siihen ei liity tällaista tyypillistä vauvamaista kilpailua.
Menee kyllä tunteisiin jos itse tykkää niistä pullista ja olisi voinut viedä sen toisen mukanaan vaikka kotiin syötäväksi.
Joku kysyi kuka sabotoi, jos menee kylään omine pullineen vaikka kyläpaikassa on jo tarjottavat. Vastaus on, että ei yhtään kukaan. Jos noin tapahtuisi, tottakai syödään kyläpaikan tarjottavat. Omat tuomiseni saavat jäädä kyläpaikkaan tai sitten otan ne mukaani, jos näin sovitaan. Mikä tässä on vaikeaa? Puhukaa ihmiset, sillä asiat yleensä selviää.
Yleensä silloin harvoin kun enää kyläillään, sinne mennään hyvät mielessä puolin ja toisin, eikä sabotoimaan tai ilkeilemään. Voi olla toki, että joillain on toisenlaisia kokemuksia. Se selittäisi vainoharhat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Argh, maailma on sen koommin muuttunut, mutta tästä hiton tuliaiskukttuurista pidetään krampin omaisesti kiinni. Hiton ongelmallinen tapa sekä saajalle ja antajalle.
Niinkö? Täällä vauvallakin valitetaan joka vuosi äänekkäästi, kun mökille tulla tupsahti sukulaisperhe/tuttava/työkaveri eikä tuonut mitään tuliaisia.
Näetkö mitään eroa itse itsensä kutsuvana yllätysvieraana johonkin perähikiälle vs. oikeasti kutsuttuna vieraana.
Mainitsemissani mökille tuli vieraita -tapauksissa on ollut sekä kutsuttuja että yllättäen saapuneita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi kuka sabotoi, jos menee kylään omine pullineen vaikka kyläpaikassa on jo tarjottavat. Vastaus on, että ei yhtään kukaan. Jos noin tapahtuisi, tottakai syödään kyläpaikan tarjottavat. Omat tuomiseni saavat jäädä kyläpaikkaan tai sitten otan ne mukaani, jos näin sovitaan. Mikä tässä on vaikeaa? Puhukaa ihmiset, sillä asiat yleensä selviää.
Yleensä silloin harvoin kun enää kyläillään, sinne mennään hyvät mielessä puolin ja toisin, eikä sabotoimaan tai ilkeilemään. Voi olla toki, että joillain on toisenlaisia kokemuksia. Se selittäisi vainoharhat.
Juuri näin. Ihan normaali käytäntö eri puolin Suomea, ettei kylään mennä tyhjin käsin.
Vierailija kirjoitti:
Luettuani tämän koko ketjun, en voi kuin ihmetellä tätä nykymaailman ääriajattelua ja ihmisten neuroottisuutta.
Ihan normaalista tuliaisesta kahvipöytään saadaan aikaiseksi hirveä öyhötys. Jotkut jopa olivat sitä mieltä, että viemisen taustalla on jotain ilkeää ja pahantahtoista kuten ystävän "lihottaminen" tai joku outo kilpailu.
Olen keski-ikäinen nainen ja aina ollut ns. normaalipainoinen. Syön herkkuja jos niitä on tarjolla tai oman perheen kanssa. Syön hyvällä omallatunnolla.
Juhlien ja pyhien aikaan voi arkena ennen ja jälkeen hieman skarpata elintavoissaan ja siten kompensoida herkkujen kalorimäärää. Näin olen aina pärjännyt, pysynyt normaalipainossa, nauttinut juhlaruoista ja lomamatkoilla tarjoiluista. Ilkeytenä en tarjoiluja ole koskaan pitänyt, vaan elämää ilostuttavana asiana.
Ole onnellinen, että sinulla ei herkut "tartu kroppaan". Kaikilla ei ole samanlainen aineenvaihdunta kuin sinulla.
Isomummoni oli sairaalloisen lihava. Kaikki hänen naispuoliset jälkeläisensä ovat tarkkoja siitä, mitä suuhunsa laittavat, mutta silti lähes jokainen on jossain elämänsä vaiheessa ollut lievästi ylipainoinen. Toistuvasti saan kuulla etenkin ylipainoisilta ystäviltäni lauseen: "Sinähän voit syödä mitä vain, kun olet noin laiha." Juu, en.
On kohteliasta sano EI KIITOS EN OTA . EI EI EN EN EN SYÖ EN OTA EN ANNA ET OTA ET VIE EN VIE.