Tajuavatko lapsettomat, miten helppoa heidän elämänsä on?

Ne ketkä on tehneet lapsia on se oma valinta, samalla tavalla kuin lapsettomuus. Itse en onneksi ole tehnyt tähän maailmaan kärsimään lapsia, elämme sellaista aikaa jolloin kaikenlainen pahuus eri muodossa kukoistaa niin hankala se olisi tässäkään maassa kasvattaa lapsia Raamatun käskyjen ja oppien mukaan. 

Meillä neljä lasta ja helppo elämä. Lapset tiskaa, siivoaa, käyttää koirat ulkona. Miehen kanssa voidaan huoletta käydä vaikka leffassa. Lapset huolehtivat koirista.

Lapsettomuus taas on kaikkien oma asia eikä se oikeastaan muille kuulu.

No ei se lapsettomankaan elämä ole niin helppoa. Jotkut olisivat halunneet lapsen, mutta eivät ole saaneet tai sitten eivät ole koskaan löytäneet ketään, kenen kanssa sen tekisi. 

Jotkut saattavat olla katkeria vanhemmiten, kun ei ole lapsia ja saman ikäisillä lapsellisilla on jo aikuiset lapset. Ovat vähän yksinäisiä nämä lapsettomat.

Kyllä! 🤩 Ja nyt koirattomana vielä helpompaa 😎 

Vierailija kirjoitti:

Meillä neljä lasta ja helppo elämä. Lapset tiskaa, siivoaa, käyttää koirat ulkona. Miehen kanssa voidaan huoletta käydä vaikka leffassa. Lapset huolehtivat koirista.

Lapsettomuus taas on kaikkien oma asia eikä se oikeastaan muille kuulu.

Tiedän monta pariskuntaa jotka ei halua lapsia, samoin edellisessä työpaikassa esihenkilö, nainen siis elänyt avioliitossa 30 vuotta ja kumpikaan lapsia ei ole halunnut, anoppi kuulemma ollut vuosikymmeniä katkera kun ei ole lapsenlapsia. Sanoisin kans että oma valinta, jotkut haluaa lapsia jotkut ei, eikä kumpikaan vaihtoehto ole mielestäni väärä. 

Tajuan, se lasten saanti kun on nykyään ihan oma valinta. Jos sulla on lasten kanssa eläminen vaikeaa, niin eipä juuri sääliä heru. Kyllä jokainen tietää riskit, että lapsesta voi tulla nepsy, huumeiden käyttäjä, koulukiusattu, masentunut ja ahdistunut, seksuaalisesti hyväksikäytetty, saada syövän tai muun vakavan sairauden, kuolla kaverin mopoauton kyydissä, tai mitä muuta tahansa. Se mahdollisuus on pakko hyväksyä, jos meinaa lapsen hankkia. Minä en sitä halua hyväksyä, ja en ole hankkinut lapsia.

Kyllä tajutaan, siksi minulle EI ole lapsia. On muuten lisääntyminen kaikille muillekin ihan ikioma ja vapaaehtoinen päätös.

Vela M59

Lapsettomat ihmiset ovat jotenkin kuin vajaita siltä osin, että heidän ei ole tarvinnut koskaan pitää huolta kuin itsestään, ja sen kyllä huomaa lapsettomista ihmisistä.  Itsekeskeisyys ei ihmistä "kaunista" vaan   päinvastoin se tekee joistakin  ihmisistä " hirviön".   Ihminen, jolla ei ole omaa lasta, ei koe koskaan pyyteetöntä rakkautta.  Naisena ja äitinä oman lapensa välinen rakkaus on aitoa.  Se vaan on ja leijuu äidin ja lapsensa välissä alati.  Toki itseriittoiselle "minä itse-ihmiselle" lapsettomuus sopiikin oikein hyvin.  Yksin ei ole ihmisen kuitenkaan hyvä olla etenkään  " elämänsä illassakaan".  Ja jos on luoja suonut hyvin kasvaneet aikuisetkin lapsensa, niin vanhuuskin tuntuu ihmisestä paljon paremmalta kuin ilman lapsiaan ja nahdollisia lapsenlapsiaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat ihmiset ovat jotenkin kuin vajaita siltä osin, että heidän ei ole tarvinnut koskaan pitää huolta kuin itsestään, ja sen kyllä huomaa lapsettomista ihmisistä.  Itsekeskeisyys ei ihmistä "kaunista" vaan   päinvastoin se tekee joistakin  ihmisistä " hirviön".   Ihminen, jolla ei ole omaa lasta, ei koe koskaan pyyteetöntä rakkautta.  Naisena ja äitinä oman lapensa välinen rakkaus on aitoa.  Se vaan on ja leijuu äidin ja lapsensa välissä alati.  Toki itseriittoiselle "minä itse-ihmiselle" lapsettomuus sopiikin oikein hyvin.  Yksin ei ole ihmisen kuitenkaan hyvä olla etenkään  " elämänsä illassakaan".  Ja jos on luoja suonut hyvin kasvaneet aikuisetkin lapsensa, niin vanhuuskin tuntuu ihmisestä paljon paremmalta kuin ilman lapsiaan ja nahdollisia lapsenlapsiaan jne.

Tämän itsekeskeisyyden puutteen huomaa vanhemmissa erityisesti silloin, kun työpaikoilla suunnitellaan lomia. "Minä ja mun perhe, loma kaikille samaan aikaan perheessä, meillä on perhesuunnitelmia sitä ja tätä, lapset on lomalla just tällöin, minä ja mun perhe, minä ja mun perhe, minä ja mun perhe, minä ja mun perhe." XD 

Välillä naurattaa, itse ihan mielelläni velana väistelen, ja pidän lomat silloin, kun muut ei halua pitää. Perheelliset taistelkoot perhelomiensa ajankohdista ihan keskenään, silleen epäitsekkäästi.

Miksi lapseton muka itsekäs. Enemmän aikaa hoitaa vanhempiensa asioita, lemmikkejään ja toimia yhdistyksissä, kuin lapsiperheellisillä. 

Perintökin menee hyväntekeväisyyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa nyt mammat jo päättää, onko meidän lapsettomien elämä kammottavan surullista, tyhjää ja säälittävää vai ärsyttävän helppoa. Palataan asiaan sitten kun olette päättäneet. 

Ärsyttävän helppoa, rauhallista ja vapaata. Tuo on  vaan katkeran copetusta, että on muka säälittävän tylsää. Oikeasti lapsiperhe-elämä on tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapseton muka itsekäs. Enemmän aikaa hoitaa vanhempiensa asioita, lemmikkejään ja toimia yhdistyksissä, kuin lapsiperheellisillä. 

Perintökin menee hyväntekeväisyyteen. 

 

 

Lemmikkejä...Bhuuaaaahhh....

Takajaloista kiinni ja kivijalkaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat ihmiset ovat jotenkin kuin vajaita siltä osin, että heidän ei ole tarvinnut koskaan pitää huolta kuin itsestään, ja sen kyllä huomaa lapsettomista ihmisistä.  Itsekeskeisyys ei ihmistä "kaunista" vaan   päinvastoin se tekee joistakin  ihmisistä " hirviön".   Ihminen, jolla ei ole omaa lasta, ei koe koskaan pyyteetöntä rakkautta.  Naisena ja äitinä oman lapensa välinen rakkaus on aitoa.  Se vaan on ja leijuu äidin ja lapsensa välissä alati.  Toki itseriittoiselle "minä itse-ihmiselle" lapsettomuus sopiikin oikein hyvin.  Yksin ei ole ihmisen kuitenkaan hyvä olla etenkään  " elämänsä illassakaan".  Ja jos on luoja suonut hyvin kasvaneet aikuisetkin lapsensa, niin vanhuuskin tuntuu ihmisestä paljon paremmalta kuin ilman lapsiaan ja nahdollisia lapsenlapsiaan jne.

 

Olen tahtomattani lapseton ja lapsesta asti huolehtinut ihmisistä mm. Omista vanhemmistani, jotka saivat minut ihan kakarana. Esimerkiksi äitini perään katson vielä näin aikuisenakin kun hän aina välillä ratkeaa ryyppäämään. Isovanhemmistani olen myös huolehtinut ja monista surkeista puolisoista vuosien varrella. Monenlaisia lemmikkejä myös on ollut. Niistä on iso vastuu ja sitovat jopa enemmän kuin lapset. Lemmikkejä ei voi ottaa lomalle mukaan eli toisin sanoen niiden kanssa ollaan itsekin vain kotona tai maksetaan kallis lemmikkihotelli. 

Tiedän paljon ihmisiä, joilla on lapsia ja jotka haukkuu lapsettomia sekä kehuvat jatkuvasti omaa paremmuuttaan milloin missäkin asiassa. Tätä katkeraa, ilkeää ja narsistista piirrettä en ole lapsettomissa huomannut. Lapsettomat on jotenkin helpommin omia itsejään eikä vanhemmuus määritä heitä, estä tekemästä tai ajattelemasta jollain tietyllä tavalla. Tiedän toki tällaisia vanhempiakin mutta heitäkin tuomitaan armotta Suomessa jos eivät elä vain lastensa kautta😥 Muualla Euroopassa on jotenkin terveempi suhtautuminen vanhemmuuteen ylipäätään. Tasapainoinen aikuinen uskaltaa myöntää että kaipaa ja tarvitsee omaa aikaa. Ne joilla on lapsia kokee helposti syyllisyyttä jos eivät uhraa elämäänsä ja koko sieluaan lapsilleen. Ja sekin on outo ajatus että ennen lapsia ei muka tietäisi elämästä mitään. Se että puskee lapsen ulos tai valvoo pari vuotta tai vastaa Wilmaviesteihin ei tee ihmisestä älykkäämpää. Tuntuu että pikemminkin päinvastoin viimeisetkin järkevät ajatukset katoaa öyhöttämisen tieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat ihmiset ovat jotenkin kuin vajaita siltä osin, että heidän ei ole tarvinnut koskaan pitää huolta kuin itsestään, ja sen kyllä huomaa lapsettomista ihmisistä.  Itsekeskeisyys ei ihmistä "kaunista" vaan   päinvastoin se tekee joistakin  ihmisistä " hirviön".   Ihminen, jolla ei ole omaa lasta, ei koe koskaan pyyteetöntä rakkautta.  Naisena ja äitinä oman lapensa välinen rakkaus on aitoa.  Se vaan on ja leijuu äidin ja lapsensa välissä alati.  Toki itseriittoiselle "minä itse-ihmiselle" lapsettomuus sopiikin oikein hyvin.  Yksin ei ole ihmisen kuitenkaan hyvä olla etenkään  " elämänsä illassakaan".  Ja jos on luoja suonut hyvin kasvaneet aikuisetkin lapsensa, niin vanhuuskin tuntuu ihmisestä paljon paremmalta kuin ilman lapsiaan ja nahdollisia lapsenlapsiaan jne.

Tämän itsekeskeisyyden puutteen huomaa vanhemmissa erityi

Monissa lapsi perheissä lapsea kohdellaan kuin kuninkaallista, ei saa komentaa, ei saa opastaa, eikä neuvoa, näiden lasten vanhemmat antavat pentujensa hyppiä autotiellä, juoksennella kauppojen käytävillä törmäilen hyllyihin ja muihin ihmisiin, nämä pentujen vanhemmat antavat niiden huutaa, kiljua ja päällepäsmäröidä, jos joku KEHTAA puuttua niiden toimintaan jotka aiheuttaa vaaratilanteita on vanhemnt henkisesti kurkussa kiinni ja huutavat ettei meidän lasta saa komentaa, lapsi vääntää siinä samalla tekoitkua "pelottava täti pelottava täti"

Kursori ei toimi mut lisään että nämä muksujen vanhemmat antaa lastensa ottaa noita orsnsseja heijastinkeppejä ja käyttää niitä leikkeihinsä, eli repivät vaan ne vaikka ne on siinä ihan autoilijoiden ja muiden ihmisten turvaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Tajuan, se lasten saanti kun on nykyään ihan oma valinta. Jos sulla on lasten kanssa eläminen vaikeaa, niin eipä juuri sääliä heru. Kyllä jokainen tietää riskit, että lapsesta voi tulla nepsy, huumeiden käyttäjä, koulukiusattu, masentunut ja ahdistunut, seksuaalisesti hyväksikäytetty, saada syövän tai muun vakavan sairauden, kuolla kaverin mopoauton kyydissä, tai mitä muuta tahansa. Se mahdollisuus on pakko hyväksyä, jos meinaa lapsen hankkia. Minä en sitä halua hyväksyä, ja en ole hankkinut lapsia.

Samat ajatukset. Koen että liian iso asia riskeerattavaksi ja olisi kamalaa jos lapsi joutuisi kärsimään. Lisäksi olen itse herkkä ja oikeudentuntoinen, joten kärsisin myös itse. 

Luulen että omien vanhempien sukupolvi (tai osa siitä, tämä vain oma 80- ja -90 lukujen pikkukaupunkikokemus) on kasvattanut lapsensa vielä ns.helpolla tyylillä; vanhempi on ostanut vaatteet ja tehnyt ruoan. Siinäpä se. Lapset laitettiin pihalle isompien katsottavaksi niin nuorina kuin mahdollista. Vitsaa tuli jo pienestä pitäen jos oli "vaivaksi" eli nopeasti oppi olemaan vaivaton. Sanoisin että he ovat olleet tavallaan "etävanhempia" ja heidän on ollut mahdollista glorifioida vanhemmuutta kuinka se on ihanaa ja lapsia kuuluu olla. Nykymaailmassa vaatimukset on ihan toista luokkaa ja toisaalta aiheellisesti, lapsi tarvitsee myös muuta tukea ja kasvatusta kuin hengissä pitämisen. Kuten täällä joku jo kommentoikin siihen tyyliin että rakastuneena sitä menee ja tekee eli vanhemuutta onnistutaan romantisoimaan paljon.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat ihmiset ovat jotenkin kuin vajaita siltä osin, että heidän ei ole tarvinnut koskaan pitää huolta kuin itsestään, ja sen kyllä huomaa lapsettomista ihmisistä.  Itsekeskeisyys ei ihmistä "kaunista" vaan   päinvastoin se tekee joistakin  ihmisistä " hirviön".   Ihminen, jolla ei ole omaa lasta, ei koe koskaan pyyteetöntä rakkautta.  Naisena ja äitinä oman lapensa välinen rakkaus on aitoa.  Se vaan on ja leijuu äidin ja lapsensa välissä alati.  Toki itseriittoiselle "minä itse-ihmiselle" lapsettomuus sopiikin oikein hyvin.  Yksin ei ole ihmisen kuitenkaan hyvä olla etenkään  " elämänsä illassakaan".  Ja jos on luoja suonut hyvin kasvaneet aikuisetkin lapsensa, niin vanhuuskin tuntuu ihmisestä paljon paremmalta kuin ilman lapsiaan ja nahdollisia lapsenlapsiaan jne.

Tässä oiva esimerkki kypsästä, empaattisesta ihmisestä, josta rakkaus ja epäitsekkyys oikein huokuu kauas 🤣🤣🤣

Jokaisen oma valinta. Ei ole minun vikani jonkun tuntemattoman koliikkivauvan sairaudet ja vanhempien univaje.  Syyttävätkö nämä tietyt vanhemmat jokaisesta vastoinkäymisistä lapsettomia? Työpaikan menetys = lapsettomien vika, lapsi kiukuttelee ja viskoo leluja= lapsettomien vika, rahat vähissä ja tiukilla = lapsettomien vika.....vähän samaa settiä kuin se persujankkaaja.

Olen (tahtomattani) lapseton, nelikymppinen sinkku. Netto-omaisuuteni on yli 500 000 €. 

Olen myös äärimmäisen onneton ja yksinäinen ihminen. Joka ilta kun menen nukkumaan, toivon että en aamulla heräisi. 

Rahani eivät halaa minua, tai sano rakastavansa minua. Välttelen päiväkoteja ja ala-asteita, koska lasten leikkien äänet raastavat minua sisältä ja muistuttavat minua siitä, että en tule koskaan saamaan omaa perhettä. 

Älä huolehdi, elämä kyllä kairaa perseeseen oli lapsia tai ei.