Tajuavatko lapsettomat, miten helppoa heidän elämänsä on?

Lapsen mukana tulee usein yhteyksiä muihin aikuisiin. Lapsen myötä tulee myös elämälle toisenlainen tarkoitus. Tulee vaikeuksia, mutta tulee myös erilaisia hyvinvointia tukevia asioita, joita ei tajua kun ne on niin itsestäänselviä. 

Vastaavasti lapsettomuuden surua ei tajua, jos ei sellaisesta kärsi (jos on lapsellinen tai vela). 

Vierailija kirjoitti:

" Tässä erona on se, ettet sinä pelkästään valita, vaan samalla vähättelet muiden vaikeuksia ja puhut omista ongelmistasi sellaisina, kuin ne olisivat paljon vaikeampia kuin muiden. " 

 

Puhut täyttä sontaa. En ole missään vaiheessa puhunut omista ongelmistani niin kuin ne olisivat paljon vaikeampia kuin muiden. Ne ongelmat joita olen omasta elämästäni käyttänyt esimerkkeinä, koskevat kaikkia muitakin vanhempia. Sä vääristelet tahallasi mun sanomisia, koska mun mielipiteet ärsyttää sua etkä keksi niihin mitään oikeasti pätevää vastaväitettä. 

 

Esim. On aivan päivänselvä asia että jos olet kuumeessa yksin niin se on helpompaa kuin se, että huolehdit lapsesta, kun olet kuumeessa. Eihän se nyt ole mikään vain mun elämäni ongelma vaan ihan jokainen vanhempi joka on lapsensa elämässä läsnä ja tätä hoitaa, on siinä tilanteessa ollut moneenkin kertaan. 

 

Toki voi olla olema

Ihminen on luonnostaan laumaeläin. Sairastaminen lapsen kanssa voi olla rasittavaa, mutta yksin sairaana taas voi olla toisella tavalla rasittavaa ja ahdistavaa. Yksin eläminen muutenkin.

Tää vertailu on vähän sama, että palkkatyössä olevat ei tajua miten hyvin niillä on asiat (terveydenhoito, säännölliset tulot, työyhteisö) ja kadehtivat työttömiä, joilla on aikaa (mutta mielenterveys hajoaa erillisyyteen, ei rahaa käydä missään, häpeä jne.). Tyhmää vertailla liikaa, kun tilanteet voi olla monenlaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Totta kai tajuavat. Emme me ole vähemmän älykkäitä kuin ne, joilla lapsia on.

 

Olemme siis paljon älykkäämpiä. Osasimme ennakoida, että lasten kanssa elämä on yhtä helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

" Aiemmin ei edes keskusteltu lapsettomaksi jäämisestä. Se olisi ollut niin häpeällistä. " 

 

Niin ja siksi moni kärsii yhä tänä päivänä ylisukupolvisista traumoista. Ketään ei pidä painostaa lisääntymään. 

Kuulemma ystäväni äiti oli tokaissut ystävälleni että ikinä ei olis pitänyt tehdä lapsia, että älä säkään aloita. Joo tuntu ystävästä tosi psklta kuulla toi, mut aavisti kyllä jo alle alakouluikäisenä että äitiään jos ei inhottanut lapset niin ei niistä pitänyt edes omistaan, oli luonteeltaan syrjäänvetäytyvä, hieman tunnekylmä, ei kuulemma oikein pitänyt sylissä tai leikkinyt lastensa kanssa, patisti yleensä lapset keskenään leikkimään, lapsilla oli kyl ruokaa, vaatetta ja perusasiat muttei aikuisten rakkautta ja välittämistä, läksyt piti tehdä itse, apua ei saanut, eikä luokkaretkille annettu rahaa mukaan, mitään ei saanut periaatteessa pyytää. 

Vierailija kirjoitti: "Jos ei edes anonyymillä keskustelupalstalla saa " valittaa " niin missä sitten? Ei näitä ole pakko lukea eikä kenenkään valitusta kuunnella, jos ei kestä. " Tässä erona on se, ettet sinä pelkästään valita, vaan samalla vähättelet muiden vaikeuksia ja puhut omista ongelmistasi sellaisina, kuin ne olisivat paljon vaikeampia kuin muiden. Tuota tekevät vain ihmiset, jotka yrittävät olla marttyyreja ja isompia uhreja kuin muut, ja haluavat saada kaiken empatian itselleensä. Älä vähättele muiden ongelmia ja vaikeuksia, niin eivät muut vähättele sinun ongelmia ja vaikeuksia.

Tämä!!!! Oikeasti et voi tietää muiden vaikeuksista. Jos haluat empatiaa itsellesi, älä vähättele muiden vaikeuksia. Jokaisella on omat ongelmansa. Ihmiset on myös aidosti erilaisia siinä, että mikä on ongelma ja mikä välttämättömyys. 

Aika paljon commun kautta nimenomaan LAPSIPERHEET pyytää jatkuvasti apua,, miksi tehdä lapsia jos joka kuukausi on tuntemattomilta apua vaille, milloin ruokaa, milloin vaatetta yms, lapsiperheet tunnetusti saa tukia jopa ihan hyvinkin, päälle vielä ilmaiset kerhotoiminnat, päivähoidot yms. 

Vierailija kirjoitti:

Jo sekin on helpompaa lapsettomilla,  että saa edes joskus nukkua pidempään. Meidän perheessä on herätty ympäri vuoden viimeistään seitsemältä yli kymmenen vuoden ajan. Ihan sama onko viikonloppu, loma tai arkipäivä, aina viimeistään seitsemältä, yleensä jo aiemmin. Ihan sama kuinka huonosti olet nukkunut tai oletko nukkunut lainkaan niin herätys on aikaisin aamulla ja siitä alkaa päivä. Ihan sama vaikka olisit itse kipeänä. 

 

Univaje on kaameaa ja tekee kaikesta vaikeaa. 

Jos ei kestä valvomista ja varsinkaan aamuherätyksiä, ei sovi vanhemmaksi. Moni onneksi tietää jaksamisensa rajat ja jättää lapset tekemättä. 

t. Autistinen vela, jolle riittävä hiljaisuus ja aamu-unien tarve ei toteutuisi vanhempana

Hyvä vaan että tajusin ajoissa etten halua lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Minä menen ja leikkaan kummatkin jalkani poikki. Voinko nyt sitten ylpeillä siitä, että elämäni on vaikeampaa, kuin teillä lapsia omaavilla? Tuntuu jotenkin oudolta tämä uhrikilpailu siitä, kenellä on "vaikeampaa". Lapsellisilla voi olla helpompaa, kuin lapsettomalla. Sehän riippuu täysin elämäntilanteesta. Se, että on lapsia ei tarkoita heti sitä, että elämäsi olisi vaikeampaa kuin jonkun, jolla ei ole lapsia. Ihme uhriasemalla kilpailua. Mitä te odotatte saavanne siitä, että teidän elämänne on kaikista vaikempaa? Jonkun pokaalin, kruunun vai mitä?

 

Ei kyse ole mistään uhriasemalla kilpailemisesta tai siitä, että muiden pitäisi myöntää että toisen elämä on kaikkein vaikeinta suhteessa muihin. 

 

Ainakin itse olisin joskus kaivannut omien tunteiden validoimista ja empatiaa, mutta sainkin vastaani vähättelyä, vertailua ja loukkaantumista.&nb

Mutta validoitko itse yhtään tämän lapsettoman tunteita ja kokemusta, vai mitätöitkö?

Vähän kuulostaa siltä, että pata kattilaa soimaa.

Onko se siis jotenkin teidän lapsia hankkineiden mielestä velojen vika, että teidän lapsiperhe-elämänne on raskasta? Vähän tulee sellainen vaikutelma tuosta huvittavasta avauksesta.

Vierailija kirjoitti:

" Tuohan on vain hetken läpileikkaus yhteen kohtaan. Täällähän usein puhutaan mitä kaikkea hyvää se lapsi tuo elämään ja kuinka se vaikeus on kaiken arvoista - entä jos se lapsi tuokin rakkautta ja merkitystä niin paljon että univaikeuksista huolimatta se ihminen on onnellinen isommassa kuvassa? Ja tuo lapseton onkin masentunut? Asioissa on niin paljon nyansseja. Miksi väännät asiaa täällä jos pidät itsekin vertailua tyhmänä asiana? " 

 

Kyse ei nyt ollut mistään onnellisuudesta vaan siitä, että joku asia on helpompaa ilman lasta ja vaikeampaa lapsen kanssa. Ilman lasta on vähemmän säätämistä kuin lapsen kanssa. Masentuneita tai onnellisia voi olla molemmissa tapauksissa, mutta vaikeampaa on jos joutuu jatkuvasti taistelemaan jonkun kiukuttelevan kakaran kanssa. En todellakaan jaksa enää asiasta vääntääkään. Tää on mun kokemus elämästä ja jollain toisella on toisenlainen kokemus. Ei voi mitään, jos siitä joku lou

Jos joutuu jatkuvasti taistelemaan jonkun kiukuttelevan kakaran kanssa niin ei silloin ehkä ole se tunneyhteys lapseen ihan niin kunnossa kuin voisi olla. Varmaan olis silloin helpompaa olla lapseton, jos lasten tunteiden kohtaaminen sietämättömästi kuormittaa. Aikuisen tehtävä kun ei ole taistella kiukuttelevan kakaran kanssa, vaan ohjata lapsen tunteiden säätelyä. Se ei ole taistelua, vaan vanhemman pitää ottaa se selkeä vastuu ja paikkansa vanhempana siinä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Eräs meidän perhetuttu oli meidän naapuri vanhus pariskunnalle päivitellyt niiden lapsettomuutta ja voivotellut että miten te pärjäätte kun ei ole kukaan auttamassa kun ei teillä lapsiakaan ole kun ette niitä ole hommannut yms yms, meidän naapuripariskunnan nainen  oli sit raivonnut että meidän ainut lapsi, nuori mies hirtti itsensä 80 luvun lopulla että ei tarvitse tulla voivottelemaan siinä ja käyhån meillä ystäviä jos on apua vaille, meni hiljaiseksi meidän perhetuttu. 

 

Että kannattaa joidenkin lapsiperheiden miettiä mitä suustaan päästää,, sillä lapsettomalla voi olla ainut lapsi kuollut, fyysinen sairaus joka estää lapsenteon, jatkuvia keskenmenoja yms. Ei kaikki ihmiset ole vapaaehtoisesti lapsettomia vaikka se toinen niin luulee. 

Myös se vapaaehtoisuus voi olla vähän niin ja näin. Voi olla tietoinen päätös jäädä lapsettomaksi, kun tietää, ettei jaksaisi lapsiperhe-elämää esim. omien arjen vaikeuksien päälle. Se voi näyttää vapaaehtoiselta, mutta oikeasti on vain se 1 käytännön vaihtoehto. Onko silloin helpompaa sillä, jolla on ollut resursseja tehdä niitä lapsia vai sillä, jolla ei? 

Yhteiskunta tukee lapsiperheitä lapsettomien yli, niin kuin toki monessa kohtaa pitääkin. Esim. lapsen kanssa asunnottomuuden uhan alla menee kunnan asuntojonossa kärkeen. Lapseton saa selvitä itsekseen. 

" Jos joutuu jatkuvasti taistelemaan jonkun kiukuttelevan kakaran kanssa niin ei silloin ehkä ole se tunneyhteys lapseen ihan niin kunnossa kuin voisi olla. Varmaan olis silloin helpompaa olla lapseton, jos lasten tunteiden kohtaaminen sietämättömästi kuormittaa. Aikuisen tehtävä kun ei ole taistella kiukuttelevan kakaran kanssa, vaan ohjata lapsen tunteiden säätelyä. Se ei ole taistelua, vaan vanhemman pitää ottaa se selkeä vastuu ja paikkansa vanhempana siinä tilanteessa. " 

No sinähän se varsinainen pyhimys olet. En usko että on yhtäkään vanhempaa olemassa jota ei joskus kuormittaisi, turhauttaisi tai ärsyttäisi lapsen jankutus, kiukuttelu yms rajojen testaaminen. Varsinkin jos on useampia lapsia, elämä voi välillä tuntua taistelulta. Sehän ei tarkoita, että se näytettäisi sille lapselle, että tuntuu välillä vaikealta. Ootko kenties joku lapseton sosionomi kun kuulostaa enemmän teorialta kuin käytännön kokemukselta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo sekin on helpompaa lapsettomilla,  että saa edes joskus nukkua pidempään. Meidän perheessä on herätty ympäri vuoden viimeistään seitsemältä yli kymmenen vuoden ajan. Ihan sama onko viikonloppu, loma tai arkipäivä, aina viimeistään seitsemältä, yleensä jo aiemmin. Ihan sama kuinka huonosti olet nukkunut tai oletko nukkunut lainkaan niin herätys on aikaisin aamulla ja siitä alkaa päivä. Ihan sama vaikka olisit itse kipeänä. 

 

Univaje on kaameaa ja tekee kaikesta vaikeaa. 

Jos ei kestä valvomista ja varsinkaan aamuherätyksiä, ei sovi vanhemmaksi. Moni onneksi tietää jaksamisensa rajat ja jättää lapset tekemättä. 

t. Autistinen vela, jolle riittävä hiljaisuus ja aamu-unien tarve ei toteutuisi vanhempana

Kivat syyllistykset koliikkivauvojen vanhemmille sieltä joille univaje on vaikeaa. 

" Mutta validoitko itse yhtään tämän lapsettoman tunteita ja kokemusta, vai mitätöitkö?

Vähän kuulostaa siltä, että pata kattilaa soimaa. " 

Kyllä mä sanoin, että tottakai voi olla. Ja kyllä mä validoin ihmisten kokemuksia kun he kertovat omista ongelmistaan enkä mitätöi niitä. Mutta silloin mä olin avautunut mun sen hetkisestä tilanteesta ja vertasin sitä tilannetta mun omaan elämään, enkä toisten. Ei ole empaattista kääntää keskustelua itseensä, jos joku avautuu. Sen takia vaihdoin aihetta ja koska siitä keskustelusta jäi huono olo, en sanonut enää yhtään mitään siitä aiheesta ja myöhemmin huomasin ettei huvita enää jutella mitään. Ei me oltu kovin läheisiä alunperinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta tukee lapsiperheitä lapsettomien yli, niin kuin toki monessa kohtaa pitääkin. Esim. lapsen kanssa asunnottomuuden uhan alla menee kunnan asuntojonossa kärkeen. Lapseton saa selvitä itsekseen. 

Aika empatiakyvytöntä tekstiä ja sitten ihmetellään kun lapsiin tarttuu tämä asenne, potkitko vielä kodittomia koska ah olet perheellinen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo sekin on helpompaa lapsettomilla,  että saa edes joskus nukkua pidempään. Meidän perheessä on herätty ympäri vuoden viimeistään seitsemältä yli kymmenen vuoden ajan. Ihan sama onko viikonloppu, loma tai arkipäivä, aina viimeistään seitsemältä, yleensä jo aiemmin. Ihan sama kuinka huonosti olet nukkunut tai oletko nukkunut lainkaan niin herätys on aikaisin aamulla ja siitä alkaa päivä. Ihan sama vaikka olisit itse kipeänä. 

 

Univaje on kaameaa ja tekee kaikesta vaikeaa. 

Jos ei kestä valvomista ja varsinkaan aamuherätyksiä, ei sovi vanhemmaksi. Moni onneksi tietää jaksamisensa rajat ja jättää lapset tekemättä. 

t. Autistinen vela, jolle riittävä hiljaisuus ja aamu-unien tarve ei toteutuisi vanhempana

 

Kivat syyllistykset koliikkivauvojen van

Niin? Onko tuokin lapsettomien vika? 

Vierailija kirjoitti:

Onko se siis jotenkin teidän lapsia hankkineiden mielestä velojen vika, että teidän lapsiperhe-elämänne on raskasta? Vähän tulee sellainen vaikutelma tuosta huvittavasta avauksesta.

Joo itselle tulee sama mieleen että se olisi jotenkin meidän lapsettomien vika että joillekkin lapsellisille on siunaantuneet ne kauhukakarat tai se ettei lapselliset voi kunnolla enää tehdä mitään extempore juttuja, kuten vaikka aikuiset lähteä kahdestaan laivalle.

Entä sitten? Oma valinta.