Onko raamattu sinusta Jumalan sanaa?

"Muuten hyvä, mutta keksit (tai joku muu keksi) täysin omasta päästäsi nuo väitteet lisätutkimuksista. Raamattu ei sellaisista mainitse yhtikäs mitään, saati että määräisi sellaisia suorittamaan. Laki aivan eksplisiittisesti sanoo, että neitsyys pitää pystyä todistamaan, eikä sen todistamiseen muuta keinoa ole.

Esiin nostamani ongelma on tunnistettu myös Talmudissa, joten vaikka luku ei olisi puolet, on ongelma silti olemassa. Meinaatko, että tuohon aikaan tytöt eivät tyydyttäneet itseään? Ei sellaista aikaa ole koskaan ollut eikä koskaan tule, jolloin ainakin osa hormonimyrskyssä kärvistelistä murkuista ei tyydyttäisi itseään. Fyysinen työ, ratsastaminen ymv voivat aiheuttaa puhkeamisen, minkä lisäksi kaikilla ei sitä edes syntyessään ole. Jos luulet, että "ajat olivat toiset" tuottaa jonkun 1%> syyttömien osuuden niin olet pahasti erehtynyt.

Mikä on sellainen syyttömien osuus, joka sinun mielestäsi kelpaisi? Jos Suomen laissa olisi määritelty syyllisyyden tunnistamisen metodi, joka tiedetysti tuottaisi vaikka 5% syyttömiä tuomittuja, olisiko se mielestäsi hyvä metodi?"

En keksinyt päästäni väitteitä mistään lisätutkimuksista. Mooseksen laissa on sanottu selvästi, että yhden ihmisen todistajanlausunto ei riitä todistamaan ketään syylliseksi vaan asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla. Lisäksi tuomarien on tutkittava asia tarkoin, jos joku esittää toisen ihmisen tuhoksi perättömiä syytöksiä ja asia riitautetaan. Ks. 5. Moos. 19:16-19. 
Talmud ei puolestaan todista yhtikäs mitään, koska se kirjoitettiin vasta 200-500-luvuilla ja siihen on tehty paljon lisäyksiä vielä senkin jälkeen. Juutalaisilla ei 200-luvulla ollut ollut omaa valtiota, jossa he olisivat voineet langettaa Mooseksen lakiin kuuluvia kuolemantuomioita, enää pitkiin aikoihin. Miksi siis Talmud kertoisi luotettavasti siitä, miten Mooseksen lakia oli aikoinaan tarkoitettu sovellettavaksi? 
Jos vetoat edelleen Talmudiin, antaisitko Talmudista tarkan lainauksen ja kertoisitko samalla asiantuntijoiden parhaan arvion siitä, miltä vuosisadalta kyseinen kohta on peräisin? Oletko itse edes lukenut kyseistä Talmudin kohtaa vai luotatko sokeasti jonkun muun tekemään tulkintaan siitä? 

"Mooseksen laissa on sanottu selvästi, että yhden ihmisen todistajanlausunto ei riitä todistamaan ketään syylliseksi vaan asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla. Lisäksi tuomarien on tutkittava asia tarkoin, jos joku esittää toisen ihmisen tuhoksi perättömiä syytöksiä ja asia riitautetaan. Ks. 5. Moos. 19:16-19. 
Talmud[...]"

Talmudissa tunnistettu ongelma oli se, että läheskään kaikki naiset eivät ekalla kerralla vuoda verta, en puhunut mitään siitä, miten heidän mielestään lakia sovellettiin. Lähdeviitettä en tähän hätään pysty antamaan enkä ole lukenut sitä itse, mutta luotan lähteeseeni. Jos haluat kiistää asian, se voidaan hyvin unohtaa, koska alkeellinen ymmärrys biologiasta riittää osoittamaan ongelman olemassaolon.

Mutta otetaanpa vielä tarkat Raamatun kohdat:

5. Moos. 19:15-19:

Yksi ainoa todistaja älköön olko pätevä ketään vastaan, olkoonpa mikä pahateko tai rikkomus, mikä synti tahansa, jonka joku tekee. Kahden tai kolmen todistajan sanalla on asia vahva. Jos väärä todistaja nousee jotakuta vastaan ja syyttää häntä jostakin rikkomuksesta, niin astukoot molemmat riitapuolet Herran eteen, pappien eteen ja niiden eteen, jotka siihen aikaan ovat tuomareina. Ja tuomarit tutkikoot tarkoin asian, ja jos todistaja on väärä todistaja, joka on tehnyt väärän syytöksen veljeänsä vastaan, niin tehkää hänelle samoin, kuin hän aikoi tehdä veljellensä. Poista paha keskuudestasi.

5. Moos. 22:13-21

Jos joku on ottanut vaimon ja yhtynyt häneen, mutta sitten hylkii häntä ja esittää häntä vastaan perättömiä syytöksiä ja saattaa hänet pahaan maineeseen ja sanoo: 'Minä otin tämän naisen vaimokseni, mutta kun ryhdyin häneen, en tavannut hänessä neitsyyden merkkiä', niin tytön isä ja äiti ottakoot ja tuokoot tytön neitsyyden merkin kaupungin vanhimmille, porttiin. Ja tytön isä sanokoon vanhimmille: 'Minä annoin tyttäreni vaimoksi tälle miehelle, mutta hän hylkii häntä. Ja katso, hän esittää häntä vastaan perättömiä syytöksiä sanoen: Minä en tavannut tyttäressäsi neitsyyden merkkiä. Mutta tässä on tyttäreni neitsyyden merkki.' Ja he levittäkööt vaatteen kaupungin vanhinten eteen. Silloin kaupungin vanhimmat ottakoot sen miehen ja kurittakoot häntä. Ja he määrätkööt hänelle sakkoa sata hopeasekeliä annettavaksi tytön isälle, sentähden että hän saattoi Israelin neitsyen pahaan maineeseen. Ja hän olkoon hänen vaimonsa; hän älköön hyljätkö häntä koko elinaikanansa. Mutta jos syytös on tosi, jos tytössä ei tavattu neitsyyden merkkiä, silloin vietäköön tyttö isänsä talon ovelle, ja kaupungin miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi, koska hän teki häpeällisen teon Israelissa, harjoittaen haureutta isänsä kodissa. Poista paha keskuudestasi.

Huomaatko ongelmat? Pahempi ongelma on boldattu, vähäisempi ongelma kursivoitu. 19:15-19 puhuu todistajista (joka on jonkinlaisen väitteen esittävä ihminen), 22:13-21 puhuu neitsyyden merkistä (joka on fyysinen todiste, tässä tapauksessa hääyönä käytetty lakana). 19 puhuu tilanteesta, jossa herra A esittää syytöksen "herra B veti turpaan", ja herra B kieltää. Jos herra A:n syytöksen tueksi ei löydy muita todistajia, kyseessä on sana sanaa vastaan -tilanne, ja lakien raapustelijat aivan oikein tunnistivat, että sana sanaa vastaan -tilanteessa syyllisyyttä on mahdotonta (ajan oloissa ja teknisten rajoitusten puitteissa) osoittaa.

22:13-21 tapauksessa "todistajanlausunto" on se syytös, jonka mies esittää. Neitsyyden merkki on verinen lakana  (tässä v. -38 käännöksessä vaate), joka on osapuolten lausunnoista riippumaton todiste. Laki sanoo eksplisiittisesti, että jos merkki löytyy, miestä rankaistakoon, jos ei löydy, naista rankaistakoon, koska lain kirjoittajat katsoivat, että kyseessä ei ole sana sanaa vastaan -tilanne, vaan meillä on todiste, joka osoittaa, kumpi osapuoli on oikeassa (paitsi että tunnetuista syistä ei osoita, mutta sitä lakien kirjoittajat eivät tienneet). Juuri siksi sinne hääyön vuoteeseen levitettiin tarkoitusta varten erityinen lakana, jotta tällainen mahdollisen riitatilanteen ratkaiseva todistusaineisto saadaan.

Vähäisempi ongelma on se, että 19 määrää perättömän syytöksen esittäjälle saman rangaistuksen kuin syytetylle olisi tullut, jos syyllisyys olisi osoitettu. 22 ei määrää tällaista, vaan perättömän syytöksen esittänyt mies saa "kuritusta", sakon ja joutuu pitämään syytetyn vaimonaan pysyvästi, kun taas syytöksen osoittautuessa todeksi nainen murhataan. Tämä auttaa tukemaan ajatusta, että 19 ja 22 puhuvat keskenään yhteensopimattomista tilanteista.