Olenko säästänyt ihan turhaan?
Olen tässä viime aikoina miettinyt omaa tilannettani. Olen tehnyt töitä pitkään, eläke tulee olemaan ihan riittävä, talo ja mökki on maksettu pois ja sijoituksissakin on noin 450 000 €. Perillisiä ei ole.
Ja nyt iskee vähän outo fiilis: olenko säästänyt liikaakin?
En erityisemmin haluaisi, että omaisuus joskus vain valuu valtiolle, mutta toisaalta en ole mikään tuhlaajatyyppikään. Elän aika tavallista elämää, enkä ole oikein tottunut löysäämään kukkaronnyörejä.
Miten muut vastaavassa tilanteessa ajattelevat?
Kannattaako tässä vaiheessa alkaa tietoisesti käyttää enemmän?
Lahjoittaa jo eläessä johonkin hyvään kohteeseen?
Vai antaa mennä omalla painollaan ja olla stressaamatta?
Välillä tuntuu melkein absurdilta, että koko elämän opetettiin säästämään pahan päivän varalle ja nyt sitä pahaa päivää ei koskaan oikein tullutkaan.
Asiallisia näkemyksiä kiinnostaisi kuulla.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Miten oot saanut säästettyä noin paljon?
Ei edes sijoittamalla. Siinä on mukana perintöä.
Siinä sitä ollaan. Koko elämä puristettu kahvikupista viimeisetkin sentit talteen, jätetty lomat väliin ja ostettu tarjousjauhelihaa ja palkintona kasa numeroita tilillä, joille ei oikein keksi käyttöä.
450 000 € sijoituksissa, maksetut talo ja mökki, eikä perillisiäkään. Aika tehokas suoritus, jos tavoitteena oli voittaa yksinpelin säästömestaruus.
Ironisinta on se, että monella rahat loppuvat kesken, mutta tässä tapauksessa elämä loppuu todennäköisesti kesken ennen rahoja. Ja sitten ne valuvat nätisti sinne minne et haluaisi.
Ehkä se oikea kysymys ei ole säästinkö liikaa, vaan unohdinko elää siinä sivussa.
Mutta hei ainakaan et tuhlannut turhuuksiin. 👍
olet vain jättänyt pelin kesken ennen viimeistä siirtoa.
Olen itse samassa tilanteessa, sijoitukset kasvaneet aivan liikaa isot perinnöt hyvä palkka korkea eläke tulossa. Olen yksinäinen mies ilman perillisiä, ei sisaruksia. Kulutan melkein koko palkan (70%) loput sijoitan vanhasta tottumuksesta. Tuntuu että olen jo kokenut kaiken ja tässä iässä haluaisi rupea rauhoittumaan.
Minä lahjoittaisin rahaa jos olisi liikaa. Maailma on täynnä ihmisiä joita epäonni potkii päähän ja itkevät hädässään. Jos et ihmisistä välitä niin eläimille voi lahjoittaa myös, eläinten hoitajille. Saat paljon enemmän kun autat.
Eikö ole edes läheisiä fiksuja sukulaisnuoria tai kummilapsia, joiden elämää voisi nyt rahallisesti tukea? Tai avata heille säästötilit/ sijoituksia?
Tuo säätiö ehdotus joltakin oli hyvä. Omakin lapsi on saanut stipendin tällaisesta säätiöstä koulumenestyksestä.
Riippuu tietysti mikä on itselle tärkeää, mutta itse vastaavassa tilanteessa joko ostaisin metsää suojeluun, tai lahjottaisin Luonnonperintösäätiölle, joka ostaa suojelukohteita.
Jos asuu pienemmässä kunnassa/kaupungissa, niin omaisuuden voi lahjoittaa kunnalle ja ohjata vaikka lasten ja nuorten hyväksi. Toki isommassakin, mutta pienissä kunnissa tarve on yleensä suurempi.
Ei sun omaisuuden kartuttaminen ole hukkaan mennyt, voit saada sillä paljon hyvää aikaiseksi, kun vain löydät itsellesi tärkeän kohteen.
No jopas on murheet.
Toinen laskee kaupassa, riittääkö rahat juustoon vai mennäänkö taas pelkällä kaurapuurolla, ja sinä mietit ääneen, että voi voi kun on liikaa omaisuutta eikä perillistä jolle dumpata 450 tonnia.
Rehellisesti? Tää kuulostaa köyhän korvaan vähän irvokkaalta.
Meillä päin liikaa säästäminen tarkoittaa sitä, että kuun lopussa jäi 17 euroa tilille ja miettii, uskaltaako ostaa kahvipaketin ennen palkkapäivää. Teillä se tarkoittaa, että sijoitussalkku ei mahdu yhdelle ruudulle verkkopankissa.
Mutta sanon tämän silti suoraan ei pelkästään katkerana vaan realistina:
Sinä teit jotain oikein.
Moni meistä ei ole säästänyt siksi, ettei olisi halunnut, vaan siksi ettei ole ollut mistä säästää. Elämä, palkat, virheet, tuuri kaikki vaikuttaa.
Silti tuosta tilanteesta ulospäin katsottuna suurin tragedia ei ole se, että rahat menisivät valtiolle.
Se on se, jos ihminen kituuttaa koko loppuelämänsä varallisuuden päällä, jota ei koskaan uskalla käyttää.
Jos minulla olisi sinun tilanteesi, minä:
helpottaisin arkea heti
ostaisin aikaa ja vapautta
auttaisin jotakuta konkreettisesti
ja jättäisin vähemmän stressiä numeroista
Koska köyhän näkökulmasta pahin mahdollinen lopputulos ei ole se, että rahaa jäi liikaa.
Se on se, että elämä jäi elämättä varmuuden vuoksi.
nimim. tilillä 63,40 € ja palkkaan vielä viikko
Säästin liikaa rahaa ja sitten elämä mylläsi ja kaikki meni.
Tommonen pikku summa nyt menee hetkessä. En lähtis keulimaan
Vielä kerkeää tulla niitä pahoja päiviä, jos vaikka valtio ei kykenekään enää maksamaan eläkkeitä.
Tekee juhannuskokon seteleistä. Sit nauraa poliitikoille kun eivät voi viedä sitä. Tai kelle vaan valtion edustajalle.
Vähän kuullostaa aloittaja siltä että on tehnyt vain töitä ja jättänyt elämän elämättä, egkä olisi pärjännyt vähemmälläkin työnteolla. Mielestäni ei mitään järkeä tuossa, koska valtiohan vie kuollessa kaiken. Itse kyllä lahjoittamistakin harkitsisin hyvin tarkkaan, on nimittäin olemassa sairauksia joihin on olemassa hoitoja, jotka edelleen maksavat mansikoita ja joita valtio ei kansalaiselle tarjoa. Testamentin tekisin tuossa tilanteessa johonkin hyvään tarkoitukseen, esim. Luonnonperintösäätiölle.
Vierailija kirjoitti:
Mä heitän jo rahaa ulkomailla asuville jälkikasvuilleni
Minulla sama tilanne. En edes tiennyt että minulla on ulkomailla jälkikasvua ennenkuin ottivat yhteyttä. Nyt menee 5000 euroa kuukaudessa senegaliin. Jouduin ottamaan pikavippejäkin kun tili tyhjeni.
Lopetat työnteon ja alat nauttia rahoistasi. Tai anna hyväntekeväisyyteen, jos et itse osaa käyttää. Ei mene vatlion yritystukiin kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Siinä sitä ollaan. Koko elämä puristettu kahvikupista viimeisetkin sentit talteen, jätetty lomat väliin ja ostettu tarjousjauhelihaa ja palkintona kasa numeroita tilillä, joille ei oikein keksi käyttöä.
450 000 € sijoituksissa, maksetut talo ja mökki, eikä perillisiäkään. Aika tehokas suoritus, jos tavoitteena oli voittaa yksinpelin säästömestaruus.
Ironisinta on se, että monella rahat loppuvat kesken, mutta tässä tapauksessa elämä loppuu todennäköisesti kesken ennen rahoja. Ja sitten ne valuvat nätisti sinne minne et haluaisi.
Ehkä se oikea kysymys ei ole säästinkö liikaa, vaan unohdinko elää siinä sivussa.
Mutta hei ainakaan et tuhlannut turhuuksiin. 👍
Ihan sivusta kerron, että kaikki ei oikeasti nauti ryyppylomista espenajan auringossa. Se mikä sinun mielestä on hienoa elämää, voi jonkun toisen mielestä olla rahvaan pskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vähän kuullostaa aloittaja siltä että on tehnyt vain töitä ja jättänyt elämän elämättä, egkä olisi pärjännyt vähemmälläkin työnteolla. Mielestäni ei mitään järkeä tuossa, koska valtiohan vie kuollessa kaiken. Itse kyllä lahjoittamistakin harkitsisin hyvin tarkkaan, on nimittäin olemassa sairauksia joihin on olemassa hoitoja, jotka edelleen maksavat mansikoita ja joita valtio ei kansalaiselle tarjoa. Testamentin tekisin tuossa tilanteessa johonkin hyvään tarkoitukseen, esim. Luonnonperintösäätiölle.
Työkin voi olla moitivoivaa ja hauskaa, jopa parempaa elämää kuin sinun vapaa-aikasi. sivusta
Sijoita bitcoineihin niin parin vuoden päästä sinulla ei ole enää mitään mistä murehtia. KAIKKI MENI
Nykymenolla vanhana saatava hoito saattaa olla rahasta kiinni, mutta ei kai siihenkään koko summa mene. Mitä haluaisit tehdä? Mikä on tärkeää?
Huh huh! Sijoitan että päästään eläkkeellä talveksi lämpimään. Sulla on aivan liikaa. Olisiko aika käyttää niitä rahoja.