Olenko säästänyt ihan turhaan?
Olen tässä viime aikoina miettinyt omaa tilannettani. Olen tehnyt töitä pitkään, eläke tulee olemaan ihan riittävä, talo ja mökki on maksettu pois ja sijoituksissakin on noin 450 000 €. Perillisiä ei ole.
Ja nyt iskee vähän outo fiilis: olenko säästänyt liikaakin?
En erityisemmin haluaisi, että omaisuus joskus vain valuu valtiolle, mutta toisaalta en ole mikään tuhlaajatyyppikään. Elän aika tavallista elämää, enkä ole oikein tottunut löysäämään kukkaronnyörejä.
Miten muut vastaavassa tilanteessa ajattelevat?
Kannattaako tässä vaiheessa alkaa tietoisesti käyttää enemmän?
Lahjoittaa jo eläessä johonkin hyvään kohteeseen?
Vai antaa mennä omalla painollaan ja olla stressaamatta?
Välillä tuntuu melkein absurdilta, että koko elämän opetettiin säästämään pahan päivän varalle ja nyt sitä pahaa päivää ei koskaan oikein tullutkaan.
Asiallisia näkemyksiä kiinnostaisi kuulla.
Kommentit (56)
Soita Nigeriaan jollekin randomille. Kerro olevasi suomalainen prinsessa ja ilmoita, että olisi perintö tarjolla
Veljesi ja siskosi perii tai sitten vanhempasi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se paha voi vielä tulla. Sitähän ei koskaan tiedä. Jos vaikka sairastut syöpään, voit hakeutua parhaaseen mahdolliseen hoitoon. Ei tarvitse jonottaa julkiselle.
Ja voithan testamentata rahasi jollekin hyväksi katsomallesi kohteelle, jos et halua niiden valtiolle menevän.
Suomessa paras mahdollinen hoito syöpään on kyllä julkisella. Ei yksityisillä ole tarvittavia välineitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuutta varten pitää tulevaisuudessa olla miljoonaomaisuus jos tahtoo vähänkään kunnollista hoivaa. Tämä kuultu vanhustenhoitajalta.
Hoiva on ihan sitä samaa, toiset vaan maksavat siitä enemmän.
😡
Kyllä on etenkin tulevaisuudessa yksityisiä hoivakoteja joissa parempi hoito tai rikkaat palkkaavat henk koht hoitajat.
Yksotyisiä hoivakoteja on ollut jo pitkään, ja niistä kuuluu kauheita.
Vierailija kirjoitti:
Ei rahat mene "hukkaan" jos ne menee valtiolle.
Viikon vitsi. Pohjaton kaivo täynnä paskaa on valtio. Yhtä hyvin voi vetää rahat vessasta alas.
Vierailija kirjoitti:
Veljesi ja siskosi perii tai sitten vanhempasi.
Luepa aloitus uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Veljesi ja siskosi perii tai sitten vanhempasi.
Tai vanhempien sisarukset.
Moi.
Toivoisin että näet tämän viestini. MIkäli olet yhtään eläinrakas, toivoisin sinun lahjoittavan edes pienen osan eri eläinsuojeluyhdistyksille. Netistä selviää helposti, mikä on pienin, tai hädänalaisin taho. Näitä pyöritetään yleensä vapaaehtoisten naisten voimin. Naiset käyvät työssä eivätkä ole eläissään saaneet siitä palkkaa. Lisäksi he huolehtivat keräyksistä, että rääkätyille eläinparoille saadaan ruokaa tai lääkäri. Aion itse - olen paljon köyhempi sinua - tehdä testamentin jossa lahjoitan löytökissoloille kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä syystä elänkin nyt nelivitosena säästöineni joita on vain bauttirallaa 120 donaa. Eivätpähän jää ainakaan yli sitten kun lähtö koittaa.
Bauttiarallaa dona -hulluhan se siellä.
Mikä ihmeen köyhä aina ulisemassa, on tämä ihme touhua.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, mutta siis nytkö vasta heräsit, että sijoituksissa on 450 000 e? Etkö esim. jo puolivälissä miettinyt, mitä aiot rahojen kanssa tehdä, mikä oli se asia mikä motivoi silloin säästämään ja sijoittamaan? Itse olen huomattavasti nuorempi, mutta sijoitan nimenomaan siksi, että voisin lyhentää työuraani loppupäästä ja nauttia elämästä, meillä nuoremmilla kun eläkeikä alkaa olla 70 vuotta eikä luottamusta koko eläkejärjestelmään ole.
Minua ei haittaa yhtään vaikka koko omaisuus menisi valtiolle.
Minä lahjoittaisin sotivalle Ukrainalle ja Romaniassa ja Makedoniassa oleville yhdisttksille, jotka hoitavat katukoiria. Mutta minun lahjoitusta saisi käyttää vain koirien strelilointiin ja valistustyöhön koko maahan, jotta koiria alettasiin kohdella patemmin.
Jos et olisi säästänyt mitään, tietäisit kyllä mitä elämä on, kun ei ole rahaa, varsinkin tilanteissa kun sillä voi ostaa jotain, jolla on merkitystä itselle. Om jotenkin ironista, ettei rahan arvoa tunne silloin kun sitä on.
Jäisin tuossa kohden pois töistä ja keskittyisin omiin juttuihin.
Voi voi kun sulla on vaikeeta. Anna ne rahat mulle jos et tosiaan muuta keksi.
Kyllä olet.