Lue keskustelun säännöt.
Kysymys naisille (kelpaako kitaristimies, joka ei pysty enää esiintymään)
13.02.2026 |
Olen mies joka harrastaa kitaransoittoa, ERITTÄIN intohimoisesti. Ennen se oli ajoittain työkin. Nyt vain harrastus. Tavallaan suurin osa vapaa-ajasta sulaa siihen, koska rakastan kitaraani ja useimmat muut asiat elämässä tuntuvat tylsiltä ja (omalta kannaltani) turhilta. En kuitenkaan rakasta esiintymistä ja olen menettänyt kykyni soittaa esiintymislavoilla. Esiintymisjännitys on päässyt muodostumaan helvetilliseksi. Pienemmät intiimit keikatkin ahdistaa. Olen jäänyt pois esiintyvistä kokoonpanoista
Olen kuitenkin soittanut menneisyydessä paljon keikkoja. Sadoille ihmisille kerrallaan usein, ehkä tuhannen rajakin on ylitetty jollakin keikalla, pienempiä festareita ja baarikeikkoja. Mutta olen menettänyt sen tatsin totaalisesti. Soittotaitoni oli (ja on) ammattitasoa
Tavallaan toivon että löytäisin musikaalisen naisen joka esim. laulaisi hyvin, rakastaisi laulamista, ja olisi tyytyväinen siihen että teemme musiikkia kahdestaan. Eikä olisi pakko tunkea heti takaisin esiintymään
Mutta helposti tulee mieleen että muusikkonaiset pitävät luuserina sellaista kitaristia, joka jää himaan soittelemaan.
Mä en ole hirveän paljoa ilman tota kitaraani, olen duunissa niin mitättömässä työpaikassa huonolla palkalla, ettei sillä kehenkään mitään vaikutusta tehdä. Duunia teen vain siksi, että odotan pääseväni kotiin soittimen ääreen. Kitara on identiteettini suuri osa, omanarvontunnonkin, siksi en suostu luopumaan taidosta
Toivonko mahdottomia? Pakko kai olla jossakin joku muusikkotyttö, joka vihaa esiintymistä myös, mutta haluaa silti tehdä musaa kotona? Ehkä mä pystyn vielä takaisin lavoille, mutta tällä hetkellä tuntuu silti että haluaisin tehdä musaa vain yksin/kaksin/pienellä porukalla korkeintaan. Eikä sillä iänikuisella esiintymistavoitteella
Se on tavallan niin kumma odotus, että rakastaakseen musiikkia pitää myös muka rakastaa esiintymistä. Mä en rakasta kuin toista niistä. En ikinä ole ollut mikään "hei katsokaa mua" -tyyppi. Osaan sovittaa musaa, säveltää, säestää hyvin. Olisi upeaa löytää joku laulajamimmi (tai miksei joku soittajakin) joka haluaisi tällaisen miehen. Mutta tuntuu että monet muusikot ajattelee, että esiintymään on pakko mennä tai muuten on jotenkin epäonnistunut muusikkona
Tietenki voisi ajatella, että pakkoko olla "muusikkotyttö", mutta en usko että kovin moni muu ymmärtäisi tai jaksaisi katsella sellaista vapaa-ajankäyttöä, missä musiikki on periaatteessa melkein ainoa asia mikä oikeasti kiinnostaa. Joskus harvon katson jonkun leffan mielelläni, mutta esim. TV-sarjojen tai somen tuijotus tai jotkut videopelit ärsyttää mua, kun senkin ajan voisi soittaa.
Sitten taas sellaiset muusikkotytöt (joita tunnen monia) yleensä kokee hyvin vahvasti, että jos he eivät esiinny, he ovat ns. luusereita ja haluavat sinne lavoille hinnalla millä hyvänsä. Monihan kyllä kamppailee esiintymisjännityksen kanssa koko ajan, mutta tuntuu että moni ajattelee, että on pakko vain kamppailla
Kommentit (32)
Kyllä kaikenlaiset mt-tapaukset ovat 🚩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikenlaiset mt-tapaukset ovat 🚩
Höpö höpö. Suomi on täynnä eri lajien intohimoharrastajia. Tuohan on nimenomaan keino pitää omaa mielenterveyttä yllä. Parasta terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis musiikin harrastaja, et kitaristi tai muusikko.
Missähän se raja menee? Aika moni muusikko tekee jotakin leipätyötä. Esim. Heikki Silvennoinen (blues-kitaristi) teki välillä talkkarin hommia, vaikka saikin Kummelista rahaa. Ei millään bluesilla elä. Suomessa on paljon bändejä, joiden jäsenellä on joku päivätyö. Varsinkin genreissä jotka eivät ole valtavirtaa. Mikähän Suomen tunnetuimpiin kuuluva punk-bändi oli, jonka keulakuva on päivisin lähihoitaja.
Eikä se esiintyminenkään mikään mittari ole. Leevi & The Leavings ei esiintynyt koskaan. Syy muistaakseni juuri sama, Gösta ei tykännyt esiintyä. Sibeliuksellakin oli kammottava esiintymisjännitys, minkä takia hän jäi pois esiintymislavoilta (viulisti) ja keskittyi säveltämään
AP:lle, tsemppiä löytämiseen uskon että tällaisia musiikin harrastaja -naisia on. Itse en ole laulaja, mutta näin n
Se bändi oli Problems.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun on saatava suhde musiikista pitävän naisen kanssa? Minä pidän musiikista ja laulan, mutta voihan sitä harrastaa ilman suhdettakin.
Juuri ajankäytöllisistä syistä. Kun molemmat musisoivat yhdessä, yhtä aikaa, kumpikaan ei koe että "ei koskaan tehdä mitään kivaa yhdessä". Siitä tuleekin yhteistä laatuaikaa, eikä rasite. Jää myös hieman paremmin tilaa tehdä muutakin, omilla tahoillaan ja omien kavereiden kanssa. Kun yhteistä laatuaikaa on vietetty jo.
Se on muuten aika hankala yhtälö. Musiikista tuleekin rasite, eikä yhdistävä asia.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienipalkkainen, surkea duuni on vain plussaa. Paljon turhempaa vain lojua kotona ja haaveilla tähteydestä.
Aika moni soittaja on siirtynyt estradilta taustajoukkoihin. Se on oikeastaan luonnollista kehitystä. Joillekin työstä tulee harrastus.
Musta olisihan semmonen muusikkomies. Tai musikaalinen jonka kanssa voisi höpistä ja kuunnella, samanmielisisten kanssa oon itsekin vähän enemmän innoissani elämästä.
Mutta sulle en kelpais. Rakastan musiikkia ja oon semmonen sunnuntaisoittelija. Laulaakaan en osaa sillä tavalla mitä meinaat, enkä kirjoittaa musiikkia. Lähden kyllä mukaan, kannustan ja kysyttäessä ideoin ja musta on aivan ihanaa, kun joku soittaa tai/ja laulaa.
Ja toinen asia. Sä puhut jostain exästä unelmien tyttöystävänä ja kaipailet semmoista ja juuri semmoista. Oishan se varmasti unelmaa, mutta ei sun kriteerejä oikein tavan musadiggari täytä. Sä tunnut kaipaavan jotain ammattilaistason musikanttia. Ja onhan niitäkin tietenkin mutta aika marginaalissa. Ja miksi se tyttö ei saisi lavalla käydä?
Tosi rigidit ja vaativat kriteerit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat symppikseltä tyypiltä. Eiköhän tyttöystäväkin löydy. Onko jotain muusikkopiirejä, joissa voisit hengailla?
Kiitos! Onhan noita. Mutta suhtautuminen on vähän että "No heii, mikset muka esiinny, sen jälkeen miten paljon olet panostanut musiikkiin". Moni kärsii esiintymisjännityksestä myös, mutta "Tiedän hyvin tunteen... mutta älä jää tuleen makaamaan" -tyyppistä kommenttia tulee. Osa on alkanut välttelemään, ajattelevat että olen vässykkä koska en taistele niin kuin muutkin, että kaikkihan tässä jännittää.
Esiintymisjännitys on todella yleistä, mutta on tabu sanoa etten halua juuri nyt soittaa livenä.
Mulla on kavereita jotka kertoo että ennen keikkoja maha menee aivan sekaisin. Yksi tyyppi laattaa melkein aina ennen keikkaa. Kuten Vesku Loirikin teki. Moni vetää beta-salpaajia ja toivoo sen auttavan jotakin. Ennen otettiin alkoa ennen lavalle nousua, mutta sitä katsotaan nykyään vinoon. Kun et ole tarpeeksi skarppi. Ennen se oli normaalia, ajat on muuttunut.
Itse selvisin esiintymisistä joskus niin, että juoksin kovan juoksulenkin juuri ennen keikkaa. Että keho on tavallaan niin "hakattu" ettei jaksa jännittää niin pahasti. Moni käyttää samaa. Soittamisessa kun on se paha, ettei kädet saisi vapista, kun hienomotoriikkaa vaaditaan.
Olenko ikinä nauttinut tuosta? En, vaan tein sitä "statuksen" vuoksi että pidettäisiin "oikeana muusikkona". Ja kyllähän sitä sai esitettyä, että ei tunnu missään. Ja jotakin statustakin siitä kai tuli. Mutta ihan hirveetä se oli. Nautin musiikista itsessään, en siitä että joku muu kuulee kun soitan. Ei se tuo siihen mitään lisää.
AP
Vierailija kirjoitti:
Musta olisihan semmonen muusikkomies. Tai musikaalinen jonka kanssa voisi höpistä ja kuunnella, samanmielisisten kanssa oon itsekin vähän enemmän innoissani elämästä.
Mutta sulle en kelpais. Rakastan musiikkia ja oon semmonen sunnuntaisoittelija. Laulaakaan en osaa sillä tavalla mitä meinaat, enkä kirjoittaa musiikkia. Lähden kyllä mukaan, kannustan ja kysyttäessä ideoin ja musta on aivan ihanaa, kun joku soittaa tai/ja laulaa.
Ja toinen asia. Sä puhut jostain exästä unelmien tyttöystävänä ja kaipailet semmoista ja juuri semmoista. Oishan se varmasti unelmaa, mutta ei sun kriteerejä oikein tavan musadiggari täytä. Sä tunnut kaipaavan jotain ammattilaistason musikanttia. Ja onhan niitäkin tietenkin mutta aika marginaalissa. Ja miksi se tyttö ei saisi lavalla käydä?
Tosi rigidit ja vaativat kriteerit.
Jep olet oikeassa. Vaikeaa on. Toki tyttö saisi käydä lavalla, olin itsekin. Mutta esiintyvät muusikot helposti ajattelevat olevansa parempaa väkeä kuin ne muut soittelijat. Ja tavallaan ovatkin, vaatiihan se kanttia ja pokkaa. Itsekin osasin sitä feikata niin monia vuosia, etten muka kärsisi tai jännittäisi.
En nyt ammattitason välttämättä, se on niin häilyvä asia, että mikä on ammattitaso. Onhan moni ammattilaulaja aika huonokin, autotunella mennään. On myös lahjakkaita harrastajia, esim. karaokeissa vetämässä. Joiden unelma oli aina olla laulaja, mutta se ei aivan tapahtunut. Pitäisi tietenkin muutenkin natsata kaikki, kyllähän tuo vaikeuttaa kumppanin löytämistä että toivoo tuollaista yhteensopivuutta vielä kaiken muun päälle.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karaoke-harrastajista voisi juuri löytyä. En usko että heilläkään välttämättä mikään rautainen esiintymisvarmuus on. Karaoke on kuitenkin sellaista aika matalan tason puuhailua (usein yleisökin on tuttuja, jotka vuorollaan siellä laulaa), vaikka yksittäisen laulajan taitotaso voi olla korkeakin.
On monia naisia joille musiikki on se todellinen rakkaus, mutta ei ollut kanttia yrittää tehdä siitä ammattia. Uskon että jotkut heistä etsivät juuri sinunlaistasi ihmistä.
Harmi, etten ole sinkku ja olen liian vanhakin jo. Ymmärrän, mitä ap hakee takaa.